Toukokuun terveiset

Ihanat ilmat näin toukokuussa jo. Vaan kun koko kesän olisi näin mahtavaa.
On äärettömän mukavaa lukea kaikkien samassa tilanteessa olevien raskauskuulumisia. Ultria,oireita jne jne. Olen vähän koukussa tähän palstaan:rolleyes:
 
Mua on alkanut mietityttämään sellainen, että mitenköhän synnytykseen vaikuttaa taipumukseni pyörtyillä kaikenlaisissa tilanteissa? Mulla siis munanjohtimien aukiolotutkimuksessa jouduttiin keskeyttämään tutkimus kun meinasi taju lähteä. Papa-kokeen jälkeen olen meinannut pyörtyä. Verta en pysty luovuttamaan kun sen jälkeen taju kankaalla ja pitkään heikko vointi. Olen päätäni kolautellut syystä jos toisesta, mutta usein tilanne jotenkin lääkäriin liittyvä: ekan kerran jo penskana kun kissani oli leikattu ja pökräsin sitten sen nähdessäni eläinlääkärin lattialle. Tai kun perhetuttu sai tikkejä sormeen, minut talutettiin käytävään puolitajuttomana. Ne on sinällään ollut sellaisia jälkeenpäin huvittavia tilanteita, mutta mitä jos niin tapahtuu synnytyksessä? Tai tuleeko väkisinkin sektio, kun kuitenkin niin ahkeraan tällaisissa tilanteissa vointi heikkenee niin paljon? En ollut asiaa ajatellut ennen kuin mies kysyi että miten meinaan selvitä tajuissani..... Onko joku muu taipuvainen pyörtyilyyn?
 
Mua on alkanut mietityttämään sellainen, että mitenköhän synnytykseen vaikuttaa taipumukseni pyörtyillä kaikenlaisissa tilanteissa? Mulla siis munanjohtimien aukiolotutkimuksessa jouduttiin keskeyttämään tutkimus kun meinasi taju lähteä. Papa-kokeen jälkeen olen meinannut pyörtyä. Verta en pysty luovuttamaan kun sen jälkeen taju kankaalla ja pitkään heikko vointi. Olen päätäni kolautellut syystä jos toisesta, mutta usein tilanne jotenkin lääkäriin liittyvä: ekan kerran jo penskana kun kissani oli leikattu ja pökräsin sitten sen nähdessäni eläinlääkärin lattialle. Tai kun perhetuttu sai tikkejä sormeen, minut talutettiin käytävään puolitajuttomana. Ne on sinällään ollut sellaisia jälkeenpäin huvittavia tilanteita, mutta mitä jos niin tapahtuu synnytyksessä? Tai tuleeko väkisinkin sektio, kun kuitenkin niin ahkeraan tällaisissa tilanteissa vointi heikkenee niin paljon? En ollut asiaa ajatellut ennen kuin mies kysyi että miten meinaan selvitä tajuissani..... Onko joku muu taipuvainen pyörtyilyyn?
En tosiaankaan osaa vastata tuohon pähkäilyysi, mutta ehdottomasti sit lokakuussa kiinnostaa et miten homma meni sit synnytyksessä! Jospa kuitenkin ne hormonit ja koko tapahtuma pitää sut tajuissasi. ..ja jos ei pidä niin eivätköhän osaa sairaalassa toimia niin et kaikki menee hyvin.
 
Mua on alkanut mietityttämään sellainen, että mitenköhän synnytykseen vaikuttaa taipumukseni pyörtyillä kaikenlaisissa tilanteissa? Mulla siis munanjohtimien aukiolotutkimuksessa jouduttiin keskeyttämään tutkimus kun meinasi taju lähteä. Papa-kokeen jälkeen olen meinannut pyörtyä. Verta en pysty luovuttamaan kun sen jälkeen taju kankaalla ja pitkään heikko vointi. Olen päätäni kolautellut syystä jos toisesta, mutta usein tilanne jotenkin lääkäriin liittyvä: ekan kerran jo penskana kun kissani oli leikattu ja pökräsin sitten sen nähdessäni eläinlääkärin lattialle. Tai kun perhetuttu sai tikkejä sormeen, minut talutettiin käytävään puolitajuttomana. Ne on sinällään ollut sellaisia jälkeenpäin huvittavia tilanteita, mutta mitä jos niin tapahtuu synnytyksessä? Tai tuleeko väkisinkin sektio, kun kuitenkin niin ahkeraan tällaisissa tilanteissa vointi heikkenee niin paljon? En ollut asiaa ajatellut ennen kuin mies kysyi että miten meinaan selvitä tajuissani..... Onko joku muu taipuvainen pyörtyilyyn?

Mulla taipumusta pyörtyillä verikokeissa ja verta nähdessä sekä lääkärissä erilaisissa tilanteissa, usein liittyy veri. Ekassa synnytyksessä en muistanut koko hommaa ja siinä sitten jumppapallon päällä ollessani olin pyörtymässä, kunnes mies huomasi ja herätteli. Meinasin pyörtyä myös suihkussa, kun näin, että tulee verta ja muutenkin heikko olo.
Kätilölle mies mainitsi ja sitten kätilö seuraili tarkemmin.
 
Mulla taipumusta pyörtyillä verikokeissa ja verta nähdessä sekä lääkärissä erilaisissa tilanteissa, usein liittyy veri. Ekassa synnytyksessä en muistanut koko hommaa ja siinä sitten jumppapallon päällä ollessani olin pyörtymässä, kunnes mies huomasi ja herätteli. Meinasin pyörtyä myös suihkussa, kun näin, että tulee verta ja muutenkin heikko olo.
Kätilölle mies mainitsi ja sitten kätilö seuraili tarkemmin.

Okei no ehkä pääsen kokeilemaan ihan normisynnytystä. Pitää varmaan kans koittaa jotenkin syödä sopivalla tavalla et ois verensokerit kohdillaan koitoksessa :D Täytyy kysellä vinkkejä neuvolassa kun aika lähenee. Ärsyttävä vaiva kyllä!
 
Okei no ehkä pääsen kokeilemaan ihan normisynnytystä. Pitää varmaan kans koittaa jotenkin syödä sopivalla tavalla et ois verensokerit kohdillaan koitoksessa :D Täytyy kysellä vinkkejä neuvolassa kun aika lähenee. Ärsyttävä vaiva kyllä!

En sit tiedä miten vaikuttaa, jos kokoajan pyörtyilee.
Ja on kyllä ärsyttävä.
 
Meillä oli tänään aamulla yhteinen laulutuokio pienen kanssa. Vietin lopulta puoli tuntia selälläni köllötellen ja lempibändin tahtiin laulellen, ja papu potki mahassa tahtia. Oli ihanaa sellainen vuorovaikutus ekaa kertaa oikein kunnolla. Nyt 21+1.
 
Täytyy vähän sanoa että nyt vähän tuskastelen täällä. En stressaa mutta vähän tuskailen.
Minullahan kaksi kiireellistä sektiota takana. Iloitsin että mennään kokeilemaan kumminkin normi synnytystä. Eli olisikin mahdollinen,mutta...
nyt sitten tämä perhanan radi tämä sotkee kaikki. Jos vauva kasvaa kovinkin niin meille ei saa tehdä mitään käynnistyksiä/vauhdituksia kohdun repeämisriski vuoksi... Eli jos joudutaan vauva ottamaan aikaisemmin pois ison koon takia niin taas mahdollisesti se sektio sieltä huutelee suunnitelmallisuuttaan.... ikinähän ei voi etukäteen tietää tai kannattaisi murehtia mutta paineita lyö minulle tämä... jo kaksi mahdollista sektio varoitusta ilmoilla ja jos vanhaa kaavaa noudattaa synnytykset niin sinne sitten loppujen lopuksi päätyminen...huoh.
 
Nyt alkaa jännittää ihan kunnolla tuleva rakenneultra, keskiviikkona olis aika. Oon tyhmänä lueskellut kaikkia keskusteluja, joissa on ilmennyt rakenteissa häikkää. Ei yhtään helpota tätä jännitystä.

Mä olin taas viime viikon saikulla polvien ja liitoskipujen takia. Tänään tulin töihin, mut ei täällä oo mitään kevennettyä hommaa mulle. Lääkäri on kasilta, et enköhän mä kotiin lähde. Ärsyttää, harmittaa ja itkettää. Olis ihan kiva pystyä olemaan töissä, kotona olemista saa ihan tarpeeksi sit syksystä eteenpäin.
 
Meillä olis ultra perjantaina ja oon yrittänyt vaan olla liikaa miettimättä vaihtoehtoja... Toivotaan, että kaikki näyttää hyvältä :smiley-ashamed004
 
No niin, jouduin ulos tuolta suljetusta ryhmästä, kun kirjoittelin niin harvoin viime kuussa oman ja lapsen sairastelun takia... Tungen nyt uudestaan tänne turisemaan.

Googlesta on paras pysyä poissa ennen rakenneultraa. Tulee vaan turhaan murehdittua.
 
Nyt vasta huomasin, että täähän on toukokuun ketju... onko kesäkuulle jo avattu omaa?
 
Takaisin
Top