Toukokuun höpinät

Niin joo ja tänään haettiin äitiyspakkaus ja oli ihana sitä tutkia! :) Toisaalta toivoisi ettei olisi kuvia nähnyt niin olisi ollut enemmän ihasteltavaa, nyt jo tiesi, mitä saa :) Monta tosi kivaa juttua siellä kyllä oli!
 
Mulla on mieliala raskaana ollessa sen sijaan tasaantunut. Normaalisti olen todella äkkipikainen niin nyt tuntuu siltä kuin olisi lehmänhermot :D kivaa vaihtelua!
 
Mua ärsyttää suunnattomasti kun mies kiukuttelee. Siis saman tien jos tulee töistä kotiin kiukkusena niin mullakin kierrokset nousee. Lisäksi vituttaa kun kiukuttelee koirille. Meille siis tuli viikko sitten koiran pentu ja yöt vielä hieman rauhattomia. Pentu siis herää neljän aikaan ärsyttämään isompaa koiraa ja muutenkin puuhastelemaan niin mies kiukuttelee kun ei saa nukuttua. Moneen kertaan oon nyt sanonut että hae korvatulpat niin ei haittaa pienet pärinät mutta kun ei. Minä siis öisin hoidan pennun ihan itse kiltisti eli miehen ei ole mikään pakko herätä pennun metelöintiin.
 
Ei se miehen kiukuttelu mutta lapsi. Täytti juuri 3 ja heti alkoi jostain hirvittävä kontrollointitarve. Nyt kahtena päivänä on tullut raivot kun on tai ei ole otettu jotain tavaraa mukaan tai muuta loogista. Toissayönä heräsi ohjaamaan missä asennossa mun käsien pitäisi olla ja hirveä huuto kun en jostain syystä totellut. Tänä aamuna ärsytti kaikki, muun muassa pissaaminen vaikka oli kova hätä, hoki potalla vaan "eieiei" - moni muukin asia oli tänä aamuna "ei". Sitä on yrittänyt hillitä hermonsa ja sanoittaa kiukkua mutta alkaa olla niin randomeita purkauksia ettei aina oikein ymmärrys riitä. Ja siitähän neiti raivostuu kun kerron että nyt en ymmärrä mikä harmittaa enkä siis osaa auttaa :D

Aamulla kun sitten syliteltiin ja kysyin mikä harmittaa, toinen oikein pysähtyi miettimään ja sitten totesi "en tiedä". Niin, sellaistahan se elämä on, ihme asiat raivostuttaa eikä aina edes tiedä miksi. Onneksi näin aikuisena on ainakin vähän oppinut käsittelemään harmitusta (paitsi sitten raskaana saattaa käpy palaa pienemmästäkin). On se kovaa, elämä. :)
 
Meillä on ollut nyt jo tovin reilu 1-vuotias kiukkupylly. Välillä on kun aurinko, mutta yhtä nopeeta maailma mustuu, jos asiat ei mee neidin mielen mukaan. Yks päivä se sai 6 raivokohtausta. Ja ei oo meinaa mitään pieniä vaan täyttä kurkkua kiljutaan ja lattialla hakataan päätä/nyrkkejä/jalkoja lattiaan tai sitten päätä seinään yms yms.

Kyllä välillä on purtava huulta kun ei vaan jaksais.. huoh.. ja tosiaan nää tulee siitä, jos esim. Puuro tulee sekunnin liian myöhään suuhun,ei saa juoda isin/äitin kahvia,ei saa vetää kissaa hännästä,ei saa lyödä koiraa,ei pääse kävellen vaan joutuu meneen rattaissa(tästä tulee iso huuto),pitää tulla pihalta sisään,pitää pestä hampaat/mennä nukkuun,lista jatkuu loputtomiin :woot: kyllä se on vaikeeta olla pienikin ihminen ja kyllä se on välillä väsyttävää olla tuolla temperamentilla varustetun pikku myyn äiti.. aina ei tiedä ees itkeekö vai nauraakko.. toivottavasti tää seuraava olis ees himpun verran tyynempi kaveri :nailbiting:
 
Emppuli_88 sanoi:
Meillä on ollut nyt jo tovin reilu 1-vuotias kiukkupylly. Välillä on kun aurinko, mutta yhtä nopeeta maailma mustuu, jos asiat ei mee neidin mielen mukaan. Yks päivä se sai 6 raivokohtausta. Ja ei oo meinaa mitään pieniä vaan täyttä kurkkua kiljutaan ja lattialla hakataan päätä/nyrkkejä/jalkoja lattiaan tai sitten päätä seinään yms yms.

Kyllä välillä on purtava huulta kun ei vaan jaksais.. huoh.. ja tosiaan nää tulee siitä, jos esim. Puuro tulee sekunnin liian myöhään suuhun,ei saa juoda isin/äitin kahvia,ei saa vetää kissaa hännästä,ei saa lyödä koiraa,ei pääse kävellen vaan joutuu meneen rattaissa(tästä tulee iso huuto),pitää tulla pihalta sisään,pitää pestä hampaat/mennä nukkuun,lista jatkuu loputtomiin :woot: kyllä se on vaikeeta olla pienikin ihminen ja kyllä se on välillä väsyttävää olla tuolla temperamentilla varustetun pikku myyn äiti.. aina ei tiedä ees itkeekö vai nauraakko.. toivottavasti tää seuraava olis ees himpun verran tyynempi kaveri :nailbiting:
Click to expand...

Mä niin samaistun tähän! Neiti aloitti n. 10 kk iässä (nyt 1v 3kk). Aina kun neidin mielestä ei oo kivaa niin selkä kaarella pää edellä heittäydytään!! Se on niin pelottavaa! Yritän esim ottaa kädestä kiinni ja ohjata kielletystä suunnasta pois ni jo on maassa pää edellä menty, ja aina ei takana olekaan maata, vaan penkkiä, seiniä, reunaa, you name it :'( pelottaa hänen puolestaan ettei tapahdu mitään. Ja pahinta on että syyllistän itseäni koko ajan jos neiti lyö päänsä. Kuitenkin muuten on niin kiltti ja aurinkoinen mutta oma tahto on kova.
 
AamuElokuun meillä myös juuri 1v3kk ja eka "kohtaus" tuli 8kk iässä... silloin vielä harvoin mut nykyään päivittäin. Ja kuulostaa just niin tutulta nuo heittäytymiset. Huoh.. hyvä, että joillain muillakin :joyful:
 
Muakin tänään siepannut extra paljon ton meidän 1v raivoaminen! Se vaan huutaa ilman mitään järin hyvää syytä tai ei sillä oo edes mitään syytä kunhan huutaa.... 3 huuto päivä putkeen ja korvat tinnittää/hermoa kiristää...
 
Meiän 1v6kk heräs kans tänään päikkäreiltä vähän tyytymättömänä (usein hymyilee kun haen rattaista) ja veti siihen perään puolen tunnin itkupotkuraivarihysteriat. Halus syliin mut haluski lattialle ja heittäyty ja jos koskin nii heittäyty uudelleen vähän kauemmas. Samalla hinkkas sormilla ikeniä kun on tulossa hampaita, mut ei suostunu ottamaan särkkäriä. Lopulta rauhottu ku lupasin jakson Pipsa Possua YouTubesta. On kamalan hankalaa välillä tää elämä. Mä elän täysiä siinä toivossa, että tää vaihe ei pahene syksyllä ku syntyy toinen lapsi ja mä oon parin viikon jälkeen päivät yksin lasten kanssa kotona.
 
Täällä kanssa herra 1,5 vuotta. Huoh mitä tappelua ja mun hermo ei meinaa kanssa kestää. Repii verhoja, heittelee tavaroita, hakkaa ikkunoita tai mua(!) ja kiukuttelee vaan kun haluaa just sen tavaran mitä ei saa tai mikä on just laitettu pois. Sitten huudetaan ja ruoat lentää. Välillä kaikki on hyvin, mutta mitä kauemmin unista on niin sen kauheampaa on känkkäily. Pahinta on kun pitää tulla ulkoa sisälle. Mä en kohta lähde mihinkään sen kanssa aaargh! Kauan tää vaihe kestää??? Mulla on ihan todella harkinnassa osa-aikainen päivähoito tm. syksyllä kun vauva saapuu. Esikoinen ihan selkeästi kaipaa enemmän aktiviteettia ja ikäistään leikkiseuraa...
 
Onpa todellakin helpottavaa kuulla, että muitakin on vastaavassa tilanteessa! Täälläkin 1,5 v. poika kiukkuaa pitkin päivää ja ihan ilman mitään selvää syytäkin. Viikon verran hän on herännyt päikkäreiltä tosi pahantuulisena ja saanut myös tuollaisia puolen tunnin itkupotkuraivareita. Jos puhun tai kosken häneen, niin tilanne vain pahenee. Todella hankalaa ja välillä on niin avuton olo. Omat hermotkin on välillä tosi koetuksella.
 
On myös suutuksissaan alkanut lyömään ja heittelemään tavaroita.
 
"ihana" täältä lukea että muillakin näitä 1-2vuotiaita kiukkupusseja.. Helpottaa tietää ettei ole yksin, meillä myös tulee kausittain nyt 1v8kk kanssa raivareita. Eilen kiukuteltiin kun äiti laittoi leipäpalaset tomaattikeittoon tai yhtäkkiä päätti että olisikin halunnut haisuli-mukin eikä nipsu-mukia tms. lista voisi vaan jatkua ja jatkua. Raivarin tullessa ei halua olla lattialla, mutta ei kuitenkaan halua syliin, eikä kosketusta ja ei sitä ja tätä. Huh-heijaa näiden pienten ihmisten tunnekuohujen kanssa :rolleyes:
 
Riina ei se kyllä helpota edes 3v kynnyksellä :D meillä on joulukuinen vm 15 ja yhtä raivoa millon mistäkin ja vakio kommentti ”en voi”! En voi laittaa vaatteita, en voi istua alas syömään, en voi sitä,en voi tätä, ei vaan voi kun ei vaan halua o.O
Kiukku tulee herkästi jos esim lautanen on väärän värinen, muki väärän mallinen, millon mistäkin... hyvin raskasta!
Ja sit vielä tää meidän vuosikas... Huoh!
 
Niin ja tietysti itsenäistymisen kynnyksellä oleva 7 vuotias ja joka ikisestä asiasta tappelevat 4.5/5.5 vuotiaat! Hyvin hyvin HYVIN raskasta:/
 
Mä oon miettinyt että miten aloittaisin äippäloman? Varhennettuna vai normaalisti? Heinäkuu olisi kesälomaa, Elokuu pitäisi vielä olla töissä. Miten sitä jaksaa? Meillä tosi paljon pieniä ja vaipatettavia, 10 kpl.... Elokuusta aloittaa uusia lapsia, tympeetä olla hetki töissä ja jäädä pois kun päästään alkuun.. Sairaslomaa varmasti saisi mutta ei sitä oikein haluaisi niinkään ajatella että jäänpäs saikulle sitten, mikä sekin kyllä ihan mahdollista kun miettii että nyt supistuksia jo jonkin verran. Ensi neuvola kerran jälkeen 5.6 saisi paperit laittaa kelaan.. :anyone miten muilla? Kauheen stressin tästäkin saa itselleen aikaiseksi..
 
Jos on vaan harkkasupistuksia ni ne ei meinaa ehkä mitään synnytyksen ajankohdasta. Kannattaa kysellä suvulta että millä viikoilla on synnyttänyt ja jos on sisko jolla lapsia, ni voi ehkä osua lähimpään ounastelut synnytysviikosta. Apuna siis pohdinnoillesi, että aloitatko varhennetun vai et.

Oma kokemus siis että otin viikon etukäteen varhennettua, ja silti esikoinen pysy mahassa häätöön asti vaikka alusta asti useasti harkkasupistuksia. Harmitti sitten äippäloman loppupuolella ku loppu vanhempainraha aikasemmin.

Ja usein työpaikalla annetaan kevyempiä hommia raskaanaoleville, että ehkä saatat jaksaa hyvin pienten kanssa, mutta eihän sitä tiedä.

Eipä tääkään viesti ehkä sinun päätöksiä helpota ':D tsemppiä päätöksiin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top