Toukokuisten ketju

Niinaki sanoi:
Perätilasta kirjoittelen tänne vielä uudestaan.
Menen siis pe uudestaan kääntöyritykseen. Jos muksu nyt kääntyy ympäri, niin seurataanko asentoa vielä äitiyspolilla sen jälkeenkin? Että jos pian kääntyykin taas takaisin pt? :wideyed:
Vai tsekkaako käsin vaan mahan päältä neuvolassa?
Kun nytkään neuvolassa ei olla oltu varmoja mitenpäin ollaan niin tuli mieleen, että seuraako ne sitten sairaalan kautta tilannetta vielä vai :shy:
Click to expand...

Niinaki! Mulla seurataan neuvolassa kokoajan ultralla että onko pt vai ei. Ja maanantaina oli joten sain lähetteen gravidaan, siellä sit koittavat kai kääntää. Jos sattus niin että se kääntys takasi taas seuraavaan neuvola käyntiin niin neuvolassa aina kattoo ultralla niin ei tarvitse olla miettimässä missä asennossa hän on :)
 
Mammatus, hmm okkei! Pitääpä ottaa asia puheeksi ensi viikolla neuvolassa. Vaikka meidän neuvolassa ei kyllä ultria tehäkkään, vaikka laite kyllä on..
Jos ne nyt pian seuraisikin sillä loppuajan tilannetta :)
Sä käyt varmaan Jkl?
 
Voi täytyy nyt vaan toivoa, että nää asiat ja ajatukset selkenee jossain kohtaa. Mä kuvittelin että tämä myllerrys meni ohi jo tuossa helmi-maaliskuussa, mutta nyt se iski uudestaan vielä viime metreillä :sad001 Miten tuolle miehelle sais taottua päähän, että miten suunnattoman suuri merkitys sillä kaikella on mitä se sanoo ja tekee??? On heti paljon helpompaa, kun se jotenkin kannattelee tätä kaikkea, mutta yksikin poikkipuolinen sana, ni mä oon heti että yhyyy se ei välitä yhtään musta ja meistä ja mä oon ihan yksin. Siis pää selvästi sekoaa :pale
 
Mä kävin eilen painoarviossa, vaavi oli 3,3kg ja viikot 39+0. :) lääkäri teki sisätutkimuksen, ei ollu mitään tapahtunu kohdunsuulla, nojoo oli sormelle auki mut eipä muuta. Käänteli ja pyöritteli kohdunsuun että saatais vauhtia synnytykseen, mut mitä vielä.. mää sit illalla vielä imuroin koko talon, keräsin joka ikisen lelun koriin, pesin lattiat, huolehdin pyykit ja vaihdoin kaikkien sänkyihin lakanat ni ei tuntunu missään... ei ainuttakaan supistusta, ainoastaan armottomat liitoskivut. Alkaa oikeesti tuntua siltä että tämä ei haluakkaan syntyä. :sad001 itellä on vaan niin tukala olo tän pötsin kans että mä niin haluaisin jo tästä eroon.
 
Mulla ei yliajalle meneminen sinällään haittais, jos keksis vain riittävästi tekemistä näille päiville... Eilinen oli jotenkin niin turhauttava ku 2h kävelylenkkiä lukuunottamatta makasin koko päivän sohvalla ja katsoin Netflixiä. Ei ollenkaan mun tapaista :mad:. Nii ja tietty mitä pidemmälle menee yli, niin sitä isompi vauva on, ja sitä enemmän mua pelottaa alatiesynnytys. Lisäksi ahdistaa jo valmiiksi, et jos sit yrittää vuorokausitolkulla punkee sitä jötkälettä ulos, ja sit on kuitenki pakko ottaa sektiolla nii argh!
 
Tiitiläinen, kyllä mä veikkaan et se sun ukkoskin haluaa sen mukulan tähän maailmaan, se ei oo vaan niin konkreettista hänelle, kun hän ei sitä kanna. Mä alussa jo mielessäni ton oman ukon kohalla päätin ymmärtää, et se ei välttämättä näytä sitä stressiä ja intoo samalla tavalla kun minä..kyllä sillekki on nyt tullu jo vähä ressin poikasta, ja paineilee et meneekö kaikki hyvin ja on myös ollu pitkin raskautta innoissaan..ja sit jos oon epäilly et eikö sitä kiinnostakkaan niin oon huomannu että omat hormoonit hyrrää, ja et eihän sen tarvii miettii noita asioita koko ajan:joyful: eikä minunkaan tarviis miettii ja ressaa koko aika, mut minkäs teet:shy:
 
Meidän pieni tyllerö syntyi eilen 39+1 :dummy1::Heartred
Oli niin nopea synnytys (siis siihen verrattuna mihin olin varautunut) että ehti kyllä iskeä pelko peppuun että mihin sitä onkaan ittensä pistänyt ja voiko tän vielä peruuttaa, mutta kun sitä hetken toipui ja sai tytön rinnalle niin voi kyllä oli sen arvosta :happy: nyt kun vielä uskaltais kunnolla käsitellä tuota nyyttiä kun se on niiiiin pieni ja hauras! :nailbiting:
 
Vieena onnea! :)

Tiitiläinen, mä veikkaan että tuo hermoilu ja stressi liittyy tähän loppuodotukseen, kaikilla kun alkaa viimeiset viikot (tai päivät) olemaan käsillä. :) Mutta voin osittain samastua, mustakin välillä tuntuu ettei miestä kiinnosta p*skan vertaa minä tai koko raskaus, mut yleensä se oma olo johtuu hormoneista yms. Ja yritän myös miehen kannalta ymmärtää raskautta, vaikka mies näkee ja tuntee liikkeet, ei se samalla tavalla konkretisoidu miehelle kun ei joudu lasta kantamaan mahassa 24/7 ja kokemaan olotiloja. Meidän isimies myönsi vasta jälkikäteen, että esikoisesta tajusi koko tilanteen vasta silloin kun poika kirjaimellisesti syntyi. Silloin kun näki pojan ensimmäistä kertaa ja sai rinnan päälle, niin silloin vasta iski rytinällä tajuntaan että me ollaan perhe. Veikkaan, että tälläkin kertaa käy samalla tavalla. :) Tsemppiä, kyllä se siitä! Ja aina voi foorumille purkaa. :wink
 
Alkaa tää odottaminen jo ärsyttää ja tympiä. Päivät on pitkiä ku nukkuu 2-5h yössä/päivässä. Netflix on tullut turhan tutuksi. Kai sitä kaipais juttuseuraaki vaan. Vaikka sitä kerran pari viikos näkeeki kavereita.

Nyt alkanu huomaa et kyl mies stressaa synnytykseen lähtöä. Oon jo miettiny pitäiskö mun nukkua yöt sohvalla, että mies uskaltais nukkua. Tuntuu että nukkuu sellaista kevyttä unta, joka kerta ku meikä lähtee juomaa tai vessaan nii toinen pomppaa ylös ja kysyy onko kaikki hyvin? [emoji28]
 
Aksu meillä oli vähän samaa loppu raskaudesta. Kylkeä kääntäessä kun ähisin ja puhisin nii hän usein heräs ja kysy oonko okei. :D En kumminkaan sohvalle siirtyny ku meän sohva on niin epämukava. :P

Sitten kun ne vedet mulla viime ma menikin nii molemmat aateltiin että nytkö jo! Olihan raskaus sillon toki 37+0 eli täysaikanen mutta olin henkisesti valmistautunu oottaan ainakin lasketun ajan lähettyville.

Hurjasti onnea Vieena!! :dummy1:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top