Jaahas! Ei ole minulle tullut mitään ilmoitusta, että täällä näin ahkerasti on keskusteltu taas. Tai no, viestejä oli siis paljon tullut siitä kun olen viimeksi lukenut!
Paljon on tapahtunut! Lääkärillä käyty ja kaikkea. :) En nyt jaksa ihan kaikkea kirjoittaa, mutta lyhyesti tilanne on tämä: Ekaa kertaa elämässä on säännöllinen kierto luonnostaan! Lääkärin mukaan tämä johtuu todennäköisesti siitä, että synnytyksen jäljiltä ja imetyksen ansiosta hormonitoiminta on vähäisempää, kuin minulla yleensä ja siten paljon enemmän juuri sitä, mitä pitääkin. Lääkärin mukaan kuukautisten alkamisesta n. puoli vuotta voidaan odottaa, että tilanne pysyy tällaisena (kuukautiset alkoivat juhannuksena), sitten hormonitoiminta alkaa palautua todennäköisesti (minulle) luontaisiin uomiinsa (jotka eivät siis ole suotuisat lapsen saannille, synnynnäinen hormonitoiminnan häiriö). Kaikkihan on perin yksilöllistä, joten nämä vain todennäköisyyksiä ja arvailuja. :)
Hormonihoitoja ei kannata aloittaa, kun vauva vielä käy rinnalla usein. Ristiriitaista tietoa löytyy siitä saako clomifeenisitraattia käyttää imetyksen aikana vai ei, mutta enemmän on painoarvoa sillä, että imetys ja clomifeeni ovat ikäänkuin toistensa vastavaikuttajia. Lisäksi clomifeeni voi rajusti vähentää, tai jopa pysäyttää maidontuotannon täysin. Itselle imetys on tärkeää ja haluaisin jatkaa sitä pitkään, joten toistaiseksi olen poissulkenut hormonihoidot siis.
Ajatuksena jatkaa ovulaatioiden laskemista (latasin sitä varten kätevän appin kännykkään) ainakin siihen asti, kunnes kierto alkaa taas heittelehtiä (niin lääkärn mielestä lähes varmasti jossain vaiheessa käy). En ole tikuttanut, eikä muutenkaan ole varmaa, että ovulaatiota olisi, vaikka kierto onkin säännölinen. Ihan jo imetys voi vielä estää ovulaation. Omasta mielestäni olen tuntenut selviä merkkejä ovulaatiosta, mutta tiedä häntä. Katsellaan, katsellaan...
Nyt on oma, niin kovin vaarallisen toiveikas mieleni tehnyt tepposen ja olen ollut siitä lähtien, kun ovulaation pitäisi laskennallisesti olla olleen, ollut aivan varma raskautumisesta. Ikävää tässä on se, että mahdollisuushan on jokatapauksessa pieni ja pettymys todennäköinen. Ei vaan auta järki, kun tunteet ovat nyt niin 'varmoja'. Pettymystä odotellessa....
Nyt tuli jo niin pitkä teksti, että muiden kuulumiset unohtuivat. :D No, tervetuloa uusille kuumeilijoille ja kaikille paljon plussatuulia!