Meillä esikoinen ei älyä vielä muuten kuin että äidin masussa on vauva. Esikoispoika siis on nyt 1v 10 kk joten en odotakaan, että ymmärtää:) kaverilla 4 kk ikäinen vauva jota tuo meidän poika käy halimassa ja pusuttelemassa:) veikkaan, että kun pikkuveli sitten syntyy niin ei yhtä positiivisesti ota vastaan kun vauva ei olekaan vaan käymässä!
Toinen lapsi tulossa
- Ketjun aloittaja Empsa
- Aloituspäivämäärä
Tähän asti oon rauhassa saanu sylitellä muiden vauvoja ja esikoinen niitä ihastelee joten toivottavasti sama jatkuisi vauvan synnyttyä vaikka varmasti tulee mustiskohtauksia. Onneksi hän touhuaa paljon itsekseen eikä tarvitse koko ajan aikuista leikkeihin mukaan, uskon että se vähän rauhottaa meidän uutta arkea kun nytkin saan rauhassa tehdä vaikka villasukkaa esikoisen ajellessa autoilla.
Meillä kundi on pari kertaa kysellyt jo kovasti että miten mulla on aikaa hänelle sitten kun vauva tulee. Kovasti on painotettu, että sitä äiti-aikaa sitten järjestetään kun tarve tulee. Poika kuitenkin ymmärtää hyvin miksi vauva vie sitä äidin huomiota paljon, joten en usko suuriin ongelmiin.
Noni nyt on jo toinen lapsi syntyny ja kasvanut kovasti. Mutta... päiväkuivaksi oppinut esikoinen taantui taas vaippoihin. Pissii housuun jos ei ole vaippaa, vaikka ennen meni omatoimisesti potalle aina kun tuli pissahätä ja pyyhki itse (esikoinen siis kohta 3v). Kakat sentään tekee vielä pottaan. Tämä taantuminen tapahtui siis pari päivää uuden vauvan tulon jälkeen.
Onko kellään siis vinkkejä/neuvoja, miten saisi esikoisen menemään taas pissalle potalle? Joka kerta kun kysytään, tarviiko mennä, esikko vastaa kieltävästi. Pari minuuttia myöhemmin vaippa pullottaa....Jos on ilman vaippaa, lorottaa joko ajatuksissaan tai tahallaan housuun. Ja sen että tekee tahallaan, huomaa siitä, että joko se oli hauska juttu ja nauraa tai jää tuojottamaan virne naamalla odottaen reaktiota. Ainoa reaktio on ollut "pissa kuuluu pottaan tai pönttöön, ei housuun. Nyt pitää vaihtaa vaatteet ja kuivata lattia."
Huoh... ja minä kun ajattelin että selviäisin yhdellä vaippapyllyllä uuden tulokkaan myötä....
Onko kellään siis vinkkejä/neuvoja, miten saisi esikoisen menemään taas pissalle potalle? Joka kerta kun kysytään, tarviiko mennä, esikko vastaa kieltävästi. Pari minuuttia myöhemmin vaippa pullottaa....Jos on ilman vaippaa, lorottaa joko ajatuksissaan tai tahallaan housuun. Ja sen että tekee tahallaan, huomaa siitä, että joko se oli hauska juttu ja nauraa tai jää tuojottamaan virne naamalla odottaen reaktiota. Ainoa reaktio on ollut "pissa kuuluu pottaan tai pönttöön, ei housuun. Nyt pitää vaihtaa vaatteet ja kuivata lattia."
Huoh... ja minä kun ajattelin että selviäisin yhdellä vaippapyllyllä uuden tulokkaan myötä....
Musta ei välttämättä oo apua mutta mietin tätä etukäteen koska meidän 2,5v oli ollut päiväkuiva vaan muutaman kuukauden ennen vauvan tuloo.
On tosi yleistä että taantumisia tulee ja ainakin vielä tuo apina on hyvällä mielellä siskosta ja on pysynyt kuivana.
Auttaisiko että mitään sanomatta, ilman katsekontaktia siivoaa lattian ja vaihtaa housut ettei huomionhakuisena saa sitä pientäkään huomiota ja siitä huolimatta että pissa tuli jo joutuu potalle/pöntölle ihan vain sen takia että sinne se oikeasti pitäisi tehdä.
Vessaan menosta jättää kysymisen pois ja vain toteaa että nyt käydään potalla/pöntöllä ja itse katsoo kellosta vähän käyntiväliä?
Me vähän niinkun palkittiin esikoinen muumikeksillä kun pissat alkoi tulla pottaa joten ostin varmuuden vuoksi paketin kaappiin jolla pystyisin heti oireilun alettua antamaan kehujen lisäks pienen palkinnon. Toimisiko joku pieni palkinto, vaikka tarra kannustimena hirveiden kehujen lisäks?
Neuvolasta saa varmaan myös vinkkejä kun soittaa ja kysyy :) Jos ei muu niin aika auttaa kun tottuu vauvaan. Sen ajan joko jatkaa pissapyykkirumbaa tai vaippa jalkaan ja kokeilee ilman kun rauhoittuu ja tottuu sisarukseen.
Nii ja tohon pissattaako kysymiseen vielä niin meidän tapauksen kohdalla se ei aina oikein edes toimi vaan joutuu sanomaan että käyppä vessassa kun huomaa että alkaisi jo olla hätä :D
On tosi yleistä että taantumisia tulee ja ainakin vielä tuo apina on hyvällä mielellä siskosta ja on pysynyt kuivana.
Auttaisiko että mitään sanomatta, ilman katsekontaktia siivoaa lattian ja vaihtaa housut ettei huomionhakuisena saa sitä pientäkään huomiota ja siitä huolimatta että pissa tuli jo joutuu potalle/pöntölle ihan vain sen takia että sinne se oikeasti pitäisi tehdä.
Vessaan menosta jättää kysymisen pois ja vain toteaa että nyt käydään potalla/pöntöllä ja itse katsoo kellosta vähän käyntiväliä?
Me vähän niinkun palkittiin esikoinen muumikeksillä kun pissat alkoi tulla pottaa joten ostin varmuuden vuoksi paketin kaappiin jolla pystyisin heti oireilun alettua antamaan kehujen lisäks pienen palkinnon. Toimisiko joku pieni palkinto, vaikka tarra kannustimena hirveiden kehujen lisäks?
Neuvolasta saa varmaan myös vinkkejä kun soittaa ja kysyy :) Jos ei muu niin aika auttaa kun tottuu vauvaan. Sen ajan joko jatkaa pissapyykkirumbaa tai vaippa jalkaan ja kokeilee ilman kun rauhoittuu ja tottuu sisarukseen.
Nii ja tohon pissattaako kysymiseen vielä niin meidän tapauksen kohdalla se ei aina oikein edes toimi vaan joutuu sanomaan että käyppä vessassa kun huomaa että alkaisi jo olla hätä :D
Kiitos vastauksesta :)
Ihan hyviä vinkkejä. Mutta... Tuo toteaminen, että käyppä potalla pissalla aiheuttaa hirveän kiukkuhuudon. Kokeiltu ollaan... Hyppii tasajalkaa ja raivoaa ja kirkuu. Ja ennen osasi pidättää jopa kauppareissut, nyt lorottaa ihan milloin sattuu. Kellottaminen on vaikeaa kun ei tuo halua pidättää yhtään vaan laskee menemään ihan milloin lystää (vaikka 15 min edellisen pissan jälkeen).
Tuota tarrajuttua käytettiin kakkaamisen kanssa, se toimi. Mutta voisin kokeilla tuota keksijuttua vaikka kuivatuilla marjoilla. :)
Ihan hyviä vinkkejä. Mutta... Tuo toteaminen, että käyppä potalla pissalla aiheuttaa hirveän kiukkuhuudon. Kokeiltu ollaan... Hyppii tasajalkaa ja raivoaa ja kirkuu. Ja ennen osasi pidättää jopa kauppareissut, nyt lorottaa ihan milloin sattuu. Kellottaminen on vaikeaa kun ei tuo halua pidättää yhtään vaan laskee menemään ihan milloin lystää (vaikka 15 min edellisen pissan jälkeen).
Tuota tarrajuttua käytettiin kakkaamisen kanssa, se toimi. Mutta voisin kokeilla tuota keksijuttua vaikka kuivatuilla marjoilla. :)
Haluaisin kuulla teiltä kenellä useampi lapsi, niin millaisilla ikäeroilla? Ja kuinka vauva-arki on alkanut sujua kun siellä jaloissa on toinen pikkuinen, ellei kolmaskin? :) Näin esikoisen kohdalla tämäkin tuntuu haastavalta tietyllä tapaa, kun kaikki on niin kovin uutta. Silti toiveissa olisi sisarus pienellä ikäerolla.
Meillä on 2,5vuotta ikäeroa :) Esikoinen kerkesi vauvoihin tutustua puolen vuoden ajan miehen siskon lapsen kautta ennen meidän vauvan syntymää joten hän jo valmiiksi oppi varomaan pienempää. Sen suurempia mustasukkaisuuksia ei ole ollut yhtään vaikka välillä syliin pitäisi päästä just sillä hetkellä kun vauva syö, sillonkin koita tehdä tilaa. Tääkin voi muuttua kun vauva alkaa liikkua ja sotkee leikit. Toisaalta hankala erottaa mikä on vaan ikään kuuluvaa uhmaa, meidän tapaus osaa olla hankala jäärä :D Tämän ikäinen alkaa olla jo omatoiminen kun annetaan mahdollisuus joten pukemiset/riisumiset onnistuu avustettuna ja syöminen itsenäisesti, kerettiin myös saada päivävaippa pois mikä helpottaa. Innokas apuri myös viemään ja hakemaan esim vaippaa. Ilman vauvaakin esikoinen on opetettu siihen ettei aikuinen heti nouse palvelemaan vaan joutuu odottamaan. Imettämäänkin oppii äkkiä samalla tehden muuta. Toisen kanssa on rennompaa kun tietää ettei vauva mene rikki vaikka hetken huutaisikin :)
Vaikka alkuraskaus oli rankka pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, tuntu hullulta että minä nukuin sohvalla päikkärit kun alle 2v katsoi telkkaria/leikki samalla niin silti on ihanaa nähdä miten jo nyt noilla kahdella alkaa olla yhteys. Vauva juttelee enimäkseen vain veljelleen ja veli muistaa aina kertoa ja huolehtia missä sisko on, tuleehan siskokin mukaan ja että "minä tykkää siskosta".
Vaikka alkuraskaus oli rankka pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, tuntu hullulta että minä nukuin sohvalla päikkärit kun alle 2v katsoi telkkaria/leikki samalla niin silti on ihanaa nähdä miten jo nyt noilla kahdella alkaa olla yhteys. Vauva juttelee enimäkseen vain veljelleen ja veli muistaa aina kertoa ja huolehtia missä sisko on, tuleehan siskokin mukaan ja että "minä tykkää siskosta".
Muokattu viimeksi:
Meidän esikoisen ja tän toisen välillä on 1v 11 kk ikäeroa. Pojalla paha uhma joka minun hermoja toki raastaa mutta ei onneksi pura kiukkujaan pikkuveljee . Mustasukkaisuutta ei ole ollut vaan enempi on ihan myyty pikkuveljestään ja käy pusuttamassa.
Pelkäsin toki että tämän nuoremman kanssa olisi yhtä vaikeita yöt ja koliikki vaivaisi taas 3 kk asti, mutta tämä pikkuveli onkin paljon helpompi vauva. Yöt nukutaan ja muutenkaan ei itkeskellä.
Raskausaika sen sijaan oli aivan kauheaa! Pahoinvointi oli todella rajua ja esikoisen hoitaminen oli todella raskasta. Onneksi minun isästäni oli korvaamaton apu ja hän touhusi pojan kanssa sillä aloin oksentamaan jo pelkästään jos nousin seisomaan. Sen vuoksi piti esikoista pitää päivähoidossa niinä päivinä kun olisi ollut työpäivä (olin siis sairaslomalla rv 8->) ja tunsin kauhean huonoa omaatuntoa tästä.
Rv 22 sitten sain kovat verenvuodot jotka johtui etisestä istukasta ja kysillä lääkäri määräsi äippälomaan asti s-lomalle. Sekin sitten aiheutti stressiä kun en saanut kanneskella kauheasti esikoista tms.
Lopulta kuitenkin nyt olen kuitenkin tyytyvöinen että näin pienellä ikäerolla lapset tein:) onpahan pojista toisilleen seuraa parin vuoden päästä viimeistään:)
Pelkäsin toki että tämän nuoremman kanssa olisi yhtä vaikeita yöt ja koliikki vaivaisi taas 3 kk asti, mutta tämä pikkuveli onkin paljon helpompi vauva. Yöt nukutaan ja muutenkaan ei itkeskellä.
Raskausaika sen sijaan oli aivan kauheaa! Pahoinvointi oli todella rajua ja esikoisen hoitaminen oli todella raskasta. Onneksi minun isästäni oli korvaamaton apu ja hän touhusi pojan kanssa sillä aloin oksentamaan jo pelkästään jos nousin seisomaan. Sen vuoksi piti esikoista pitää päivähoidossa niinä päivinä kun olisi ollut työpäivä (olin siis sairaslomalla rv 8->) ja tunsin kauhean huonoa omaatuntoa tästä.
Rv 22 sitten sain kovat verenvuodot jotka johtui etisestä istukasta ja kysillä lääkäri määräsi äippälomaan asti s-lomalle. Sekin sitten aiheutti stressiä kun en saanut kanneskella kauheasti esikoista tms.
Lopulta kuitenkin nyt olen kuitenkin tyytyvöinen että näin pienellä ikäerolla lapset tein:) onpahan pojista toisilleen seuraa parin vuoden päästä viimeistään:)
Kiva että jaksoitte vastailla ja antaa vähän näkökulmaa asioihin. :)
Varmasti tässäkään asiassa ei sitä etukäteen voi arvioida mitä tuleman pitää, mutta haluaisin uskoa että kun muutkin pärjää niin kyllä mekin pärjätään!
Varmasti tässäkään asiassa ei sitä etukäteen voi arvioida mitä tuleman pitää, mutta haluaisin uskoa että kun muutkin pärjää niin kyllä mekin pärjätään!
Ja kyllä sitä oppii pärjäämään kun on "pakko" :) Mäki mietin raskausaikana esikoisen uhmakohtauksia katellessa että luoja mihin oon ryhtyny mutta onneks uhmakkuus ilmenee vähän aaltomaisesti et välillä koetellaan enemmän ja välillä uskotaan kerrasta ja tekee pyydetyt. Eilen olin jo vaihtamassa häntä kahvipakettiin kun ei mitään uskonut ja joka asiasta sai tapella mutta tänään on taas ollut kuin eri lapsi :D
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mää en paljon oo kerinny ja jaksanu tänne kirjotella, mutta voi jeera miten tutulta tuo kahvipakettiin vaihtaminen kuulostaa! :"D mutisin tässä yks päivä kaverilleni jolla käytiin extra-uhmispäivänä kylässä että varmaan myyn kohta molemmat mustalaisille :D
Mutta joo. Oon huomannu, että ku vanhemmalla on vaikiiaa nii siihen ehkä jollain lailla auttaa ku koittaa vähän kysellä iltasella miten menee ym. Meillä ei kaksvuotias paljon vielä puhu, joten hankalaahan se ymmärrys on mutta läheisyyttä on kovasti vailla. Hurjasti harmittaa kun ei kahteen paikkaan repeä yhtäaikaa. :/
Yritys on kuiten kova että joka päivä olis sellasia yhteisiä leikkihetkiä jollon leikkis vaan vanhemman kans että kokis itsensä yhtä tärkeäksi ku ennenki :)
Mutta joo. Oon huomannu, että ku vanhemmalla on vaikiiaa nii siihen ehkä jollain lailla auttaa ku koittaa vähän kysellä iltasella miten menee ym. Meillä ei kaksvuotias paljon vielä puhu, joten hankalaahan se ymmärrys on mutta läheisyyttä on kovasti vailla. Hurjasti harmittaa kun ei kahteen paikkaan repeä yhtäaikaa. :/
Yritys on kuiten kova että joka päivä olis sellasia yhteisiä leikkihetkiä jollon leikkis vaan vanhemman kans että kokis itsensä yhtä tärkeäksi ku ennenki :)