Toinen lapsi tulossa

Empsa

Empsa

Oman äänensä löytänyt
Mua jännittää ihan hirveesti että miten meidän esikoinen suhtautuu marraskuussa toivottavasti syntyvään sisarukseen:/ esikoinen on marraskuussa vähän reilu 2v. Nyt hän on niin äidin tyttö että. Ja tämä kuulostaa nyt varmaan vähän tyhmälle mutta miten rakkaus riittää molemmille? Miten rakastan molempia lapsi yhtä paljon ettei toinen tunne itseään vähemmän rakkaaksi? Kiitos kaikille jotka pystyvät minua vähän auttamaan näiden ajatuksien keskellä:Heartred
 
Ja siis meidän tyttö tykkää ihan hirveesti vauvoista,aina kun hän näkee telkkarissa/kaupassa/kadulla vaunut tai vauvan ni hän kiljahtaa ja huutaa VAAAUUUUVVVAAAA,UUUUUIIIII,eli hän on siis ihan intona vauvoihin,mutta mitäs sitten kun hän onkin siinä äidin tississä kiinni eikä hän just sillä hetkellä pääsekkään äidin syliin?
 
Uskon että kaikki menee hyvin. :) luulen että se rakkaus vain kasvaa koska lapsilla on myös rakkaus toisiaan kohtaan.
 
Itselläkin siis toinen tulossa, joten ei oo oman kokemuksen kautta vastauksia tuohon sun kysymykseen, mutta ainakin itse olen ajatellut, että täytyisi yrittää muistaa luoda siihen päivittäiseen arkeen hetkiä, jolloin esikoinen saa kahdenkeskistä huomiota. Se oisi konkreettinen tapa osoittaa sitä rakkautta. Näitä hetkiä voisi olla uuden vauvan päikkärit jne. Ja että ottaa esikoisen mukaan vauvan hoitoon, antaa sille "tärkeitä" tehtäviä jne. Tällaisia vinkkejä itse oon lukenut kun oon samaa aihetta nyt vauvauutisen jälkeen itsekseni miettinyt..

Meidänkin tyttö reagoi vauvoihin ja oikeastaan kaikkiin lapsiin samalla lailla! Vaikka kaupassa osoittelee ja huutaa jonkun vähänkään vauvaa muistuttavan nähdessään VAVVVAVVAVVAAA! Tykkää hoitaa vauvanukkeaan, joten toivottavasti siitä olisi apua sitten oikean vauvan tullessa..
 
Ite oon eniten huolissani siitä, miten ihan se arki ja ekat viikot sujuu kahden kanssa, kun muistan miten hankalaa oli ekankin kanssa. Mutta ehkä se kokemus jotain auttaa siinä.. toivottavasti?? ihan sellaiset konkreettiset asiat kuten päikkäreiden onnistuminen, jos on eri aikaan, ja vaikka ruoan saaminen pöytään. 2v on kuitenkin aika edesvastuuton ja keksii varmaan kaikkea just sillä aikaa kun äidin huomio on vauvan imetyksessä/kakkavaipassa jne.
 
Just tuota mä pelkään myös! Ja muutenkin että miten rankkaa on kahden kanssa kun yhdenkin kanssa on jo helisemässä.
 
Sama jännittää täälläkin, meidän neiti on niin vahvatahtoinen että saattaa olla supermustasukkainen vauvasta.. Onneksi uhmat on jo alkaneet, ehkä niihin kiukkukohtauksiin tottuu ennen toisen tuloa :wink onneksi vastasyntynyt nukkuu paljon, niin silloin on aikaa myös esikoiselle. Meillä leikitään tosi paljon nuken kanssa, hoidetaan ja halitaan ja pussaillaan. Oikea vauva taitaa silti olla vähän eri asia :wink
 
Meidän neiti myös marraskuussa sitten hieman yli kaksi. Samaa olen pohtinut kun Empsa että riittääkö sitä rakkautta molemmille lapsille? Oon jo miettinyt kuinka alan opettaa tulevaa isosiskoa nukahtamaan yksin omaan sänkyynsä ettei tarvii vieressä olla nukuttamassa.
Meinasitteko muuten pitää esikoista hoidossa vai kotona kun vauva syntyy? Itse aattelin kotiin ottaa säästyypähän päiväkotimaksuissa.
 
Mulla on tällä hetkellä ajatuksena, että esikoinen jäisi kotiin myös. Luulen, että musta henkilökohtaisesti tuntuis oudolta viedä noin pieni hoitoon kun itse kuitenkin olisin kotona toisen kanssa. Tietysti tässä on vielä aikaa ajatusten kehittyä. Onhan siinä toinenkin puoli, eli vauvan ekat viikot varmaan aika hankalia, ja silloin vois olla helpompi saada asiat rullaamaan jos esikoinen ois edes lyhyet päivät hoidossa. Mutta koko hoitoasia on meille vielä vieras, esikoinen on vielä mun kanssa kotona ja oli tarkoitus laittaa hoitoon syksyllä kauden alusta. Katsotaan nyt mitä sen asian kanssa tehdään..

Esikoinen nukkuu vielä päikkärit ulkona vaunuissa, ja oon ajatellut että pitäis opetella sisällä nukkumaan ennen kuin pikkusisarus tulee, jotta ei tarvii kahta lasta nukutella ulos (todennäköisesti vielä eri aikoihin). Samoin iltanukutuksessa vois olla paranneltavaa, vielä ei osaa jäädä yksin unta odottelemaan.
 
Meille tulossa kans toinen lapsi, esikoinen on nyt 7kk3vk. Aika pienellä ikäerolla tulee ja vähän kyllä jännittää miten pärjään sitten kahden pienen kanssa... Mutta ite ollaan näin valittu et pienellä ikäerolla lapset niin pärjättävä on. :wink
 
Alussahan se saattaa olla aika opettelua mutta sitä oon myös miettinyt että sit niistä on seuraa toisilleen kun on pieni ikäero. :)
 
Meillä tän mun ekan kanssa oli koliikkia ja refluksia. Ekat pari kuukautta pahimmillaan huus iltakuudesta aamukuuteen ja nukkui vaan jommankumman sylissä jumppapallolla istuen. 2kk iässä "väkisinmakasin" vauvan sänkyyn eli oli siellä sylissä hytkyttelyyn totuttava kun alkoi olla se tilanne et meinattiin väsymykseltä nukahdella jumppapallolta naamalleen vauva sylissä, 4kk kohdalla väkisintotutin kainalossa hytkyttelyyn kun ei enää oma psyyke eikä keho kestänyt koko yötä vauva sylissä istumista ja kahdesta neljään vartin unipätkää. Silloin sentään päikyt oli välillä ok mut eipä toisen kanssa onnistu enää nii ku esikoinen nukkuu nyt yöt yleensä ihan ok ja päivisin enää yhdet parin kolmen tunnin unet (ja tarvii äidin viereen nukkuakseen).

Silti kyl odotan toista niin innolla... Mistä sitä tietää, voihan olla toisella vähemmän vaivoja. Tai enemmän toki myös. Oma jaksaminen vähän huolettaa, mut kaikesta sitä on tähänkin asti selvitty. Esikoinen ois n. 1v 7kk jos tästä nyt pysyvä plussa tulee... :)

Kahden vaippapepun kanssa oon sit kahdestaan kotona suurimman osan ajasta, mies on pelastusalalla ja yrittäjä eli työajat on melkein 24/7. Lisäks hänellä on meidän tyttöä 2v vanhempi poika ja kaks vanhempaa, joista nuorempikin täyttää tänä vuonna 18. Eli osa vähästä vapaa-ajasta menee myös sen kohta 3v:n kanssa (lapsen luona, asuu reilu 50km päässä). Vanhemmat pojat sit käy kun käy, muuttaneet omilleen jo ja kylältä pois.
 
Miuta jännittää lähinnä miten esikoispoika suhtautuu (toivottavasti) tulevaan sisarukseen. Esikoinen on todella temperamenttinen ainakin tällä hetkellä, täyttää vuoden tässä kuussa. Voi olla haastavaa kahden pienen kanssa, mutta uskon että lapsiaan rakastaa ihan yhtä paljon. Ei se esikoinen keneltäkään unohdu :)
 
Meinasitteko muuten ostaa tuplarattaat/sisarusrattaat? Itellä ennestään Brion happyt ja oon miettiny tuplia..
 
Mulla on yhdistelmävaunut/rattaat ollu viimeks käytössä kai lokakuussa. En hommaa tuplia :) Kantoliinaa oon tämänkin kanssa lähinnä käyttänyt, vaunut on kätevät ollu lähinnä jossain lääkärissä että saa vauvan pois tieltä tutkimuksen ajaksi ilman et tarttee likaiselle lattialle laittaa.
 
Juu ei meillekkään varmaan tuplia tule,seisomalauta ja sit kantoliinalla mennään:) me mennään paljon autolla ja meillä on koira niin paksiin ei millään mahdu tuplia.
 
Mä luulen, että meille tulee tuplat jossain muodossa. Ehkä matkarattaat, jotka ois lähinnä esim. kauppakeskuskäyttöön. Liikutaan aika paljon autolla. Ois varmaan hyvä saada 2-vuotias uhmis tarvittaessa "kiinni" johonkin. Esikoinen ei ikinä tottunut kantoliinaan/-reppuun, vaan huusi aina sinne joutuessaan. Joskus tosin pidin siinä toisinaan huudosta huolimatta, kun esim. ruoanlaitto ei ois muuten onnistunut. Välillä nukahti siihen ja jatkoi huutoa taas kun havahtui.. Aion kyllä kokeilla kantamista taas, koska se varmasti helpottais montaa tilannetta, mutta luulen ettei pelkällä kantovälineellä sentään pärjätä..??
 
Meillä loppui huuto ku tajus lähteä aina heti ulos. Oli nii paljon nähtävää et unohtui mielipaha. Nykyään viihtyy hyvin. Mut ihan ekat pari kk ei kyl viihtyny mitenkään päin missään eikä liinassa ainakaan.
 
En kyl yhtään osaa ajatella et millanen vaunuratkaisu ois hyvä..En usko et pari vuotias jaksaa kovin pitkiä matkoja kävellä, ja miten jaksais seisomalaudallakaan olla...? Toisaalta tuplat ois varmaan hyvät. Mut myö reissataan jonkin verran ja ei ne varmasti mahtuis autoon kaikkien tavaroitten ja koiran kans..Alkuun aattelin et kantoliinalla varmaan pärjäis ja myöhemmin sit repun kans. Voihan ne tuplarattaat ostaa sit lapsen syntymän jälkeenkin, jos tarvii.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top