toinen haaveissa....

äikat92

Vasta-alkaja
Eli ollaan miehen kanssa puhuttu ennen ensimmäistä lasta, että tehtäis kaks lasta, nyt kun meidän lapsi on vuoden täyttänyt, kysyin, että koska alettais tehä toista, kun kerta miehellä on työ ja kaikki olis "valmiina" toista varten. Mieheni sanoi, että ei halua toista, koska yhdessäkin on jo tarpeeksi. Tuntui sitten, kun jalat olis viety alta ja alko surettaa. Tiedän millasta on olla ainut lapsi, todella yksinäistä ja ikävää, ei omaikäistä seuraa iltaisin tai samanikästä, joka ymmärtäs omat jutut. Olen nauttinut äitiydestä, vaikka se välillä raskasta onkin. Tyttö valvotellut paljon hampaittensa takia ( vuoden aikana tuli 10). Muuten mennyt tytön kanssa hyvin, ei mitään sairasteluja yms. Nyt mietin, että miksi nyt näin, olenko itse epäonnistunut jotenkin, vai miksi. Ei suostunut kertomaan. En haluaisi, että tyttö joutuisi kokemaan saman "yksinäisyyden" lapsena, kuin minä. Samoja kokemuksia tai vinkkejä?
 
No me saatiin esikoinen 2012. Nyt meille on tulossa toinen ja laskettu aika on 5.5. Me oltiin sovittu kans esikoisen jälkeen et jos vuosi vaikka väliä niin tehtäis toinen. Noh vuosi meni herran kaa tehtii sit sopimus et ehkäsy pois ja nyt kun loppu häämöttää herran kelkka on kääntynyt niin et hänen elämänsä on pilalla. Eli nyt tää toinen lapsi ei olekkaan hyvä juttu koska hän tahtoo elää ja olla. Meidän esikoinen on ollut älyttömän kiltti ja helppo. 12 tunnin yö unia ja syö hyvin ja sairastellut vähän. Niin nyt herra pisti kriisiksi tän toisen ja meidän parisuhde on ihan karilla ja en nyt tiedä jäädäänkö lasten kanssa sitten kolmisin kun isän kiinnostus nyt lopahti. On tosi rankkaa olla viimesimmillään ja hoitaa kaiken yksin ilman tukea. Tuntuu todella pahalta et yhdessä sovittin et tehdään ja nyt minä oon pilannut hänen elämänsä koska olen raskaana. Ja meilläkin oli tuo perjaate juuri et tehtäis toinen siks et lapsel ois sisarus johon tukeutua. Itestäkin tuntuu et jotenkin oon itse epäonnistunut kun asiat menikin näin
 
Tuota mäki pelkään, mieheni sanoo, että hänen mielestä se on niin rankkaa.... Joo hän tekee kyllä pitkiä päiviä töissä ja on väsynyt, mutta mä ne hommat kuitenkin kotona teen Kyllähän minäkin olen väsynyt välillä. Annan kuitenkin mieheni nukkua päikkärit, käydä harrastamassa omaa lajiaan silloinkun haluaa, eli vapauksia miehelläni on, enkä painosta. Kuitenkin haluaisin, että esikoisella olisi sisarus johon turvautua. Vanhenpana lapsena olisin halunnut, että kaverit olisivat aina luonani, kun sisaruksia ei ollut. Tekemistä ei pahemmin ollut, sisarusten kans sitä olis enemmän. Se on kova taakka vanhemmille, kun näkee lapsensa kärsivän yksinäisyydestä, jos sisarus olisi, niin ei tarvis niin paljoa sitä tekemistä keksiä. Meilläkään ei oikeestaan ehkäisyä ole, mutta silti mieheni puhuu, että toista ei halua, eli raskaus olisi mahdollinen. En tiiä miksi se ei sitten ehkäisyä halua.
 
Minä teen kaken kotona, hoidan pojan ja oon viel käynyt samaan aikaan töissä. Et miehellä ei todellakaan oo ollut rankkaa kun on saanut työpäivän jälkeen nostaa jalat pöydälle ja olla vaan. Ja on ollut täysin vapaa menemään minne lystää. Mulla on ennemminkin ollut oma aika kiven alla. No mut tällee voin nyt kertoa et meidän juttu loppu tänään kun mies tuli yöllä mun viereen niin sil oli kaula täynnä fritsuja mitä mä en todellakaan ollut tehnyt. Nyt on kyllä pää aivan sekaisin. Pikkasen rankkaa kun on alle 2 viikkoo laskettuun aikaan ja pitää ruveta miettimään mistä saan kodin. Ja mä ymmärrän sua täysin tossa sisarus asiassa koska munkaan mielestä ei ois kiva et lapsi ois yksin. Ja mäkin koitin sanoa et yksi lapsi lisää ei sotke arkee niin paljoa et kaikki menis päin puuta kun tuo esikoinen on ollu niin helppo et vaikka tää toinen ois hankalempi niin kun esikoinen on kiltti ni ei ois vaikeeta. Mut ei näköjään sit. Outoo ettei ehkäsyy halua vaikka ei halua lapsia
 
Mun mumalla on tyylii ollu saa ehkäsymenetelmä, kun meillä ja 10 lasta synnytti ja ihan hyvin se arki on sujunu ja sillon oli vielä vaikeemmat ajat. Koitin sanoa just miehelleni, että ei se toinen lapsi tuo niin paljoa hommaa, kuin eka. Aluksi ehkä, mutta helpottaa ajan myötä, kun lapset touhuaa keskenään enemmän. Enkä mä halua 10 lasta, vaan kaks riittää. Törkeää mite sun mies on tehny sulle, ennemmin mies pihalle, kun sinä ja poikas. Toivottavasti saat tukea synnytykseen ja toivottavasti kaikki menisi hyvin. Iso voimahali :)
 
Minäkin haluaisin toisen lapsen, tosin ehkä vähän aikaista nyt vielä miettiä, kun ensimmäinen vasta 2kk. En ole varma haluaako mieheni toista lasta, ehkäpä jonkin ajan kuluttua voisi asiasta alkaa keskustelemaan. Mielellään saisi lapset olla iältään lähekkäin toisiaan, jotta heillä olisi seuraa toisistaan..
CranberryLips tsemppiä ja jaksamista ja toivottavasti sinulla on läheisiä ystäviä apunasi, törkeätä käytöstä mieheltäsi..
 
Hyvänen aika sentään... Yhdessä sovitaan ja sitten toinen vetää täysin maton pois alta. Ehkä se on vaan stressiä miehellä töiden ja muiden takia, mutta jos ei halua ehkäisyä niin ehkä kuitenkin saisi se toinen tulla. Tai niinhän se on että jos ei ehkäsyä käytä niin lapsi saa silloin tulla... Mutta tuo, että nainen raskaana odottaa toista vauvaa ja sitten miehen mieli sopivasti unohtaa mitä yhdessä sovittiin. TUo on todella järkyttävää!!! Sitten kun on homma hoidettu ja viimeisillään raskaus niin käännetään kelkka ja aletaan syytellä toista vaikka itse oltiin mukana tekemässä päätöstä! Tuo on erittäin loukkaavaa, en tiedä miten selviäisin mikäli minun mies noin tekisi. Nyt odotan esikoista ja onhan tässä tullut mieheltä pientä kommenttia, mutta tuo että sanoo "olet pilannut elämäni" on jotain liian järkyttävää.
 
Sen sanon ensiksi, että en asioista mitään tiedä, heitän vain mitä itselle sattui tulemaan mieleen. Mulle tuli mieleen siis, että tuo "rankkuus" tms. on tekosyy jollekin muulle. Sen ymmärtäisi, jos lapsen kanssa todella olisi rankkaa, vaikeaa refluksia tms., mutta muuten mietein, että taustalla on jotain muuta, ehkä omaan itseen tai parisuhteeseen liittyvää. Jos nyt yritän neuvoa, niin yritä keskustella. Jonkin aikaa voit myös antaa asioille aikaa ja odottaa, mutta älä myöskään loputtomasti niele liikaa tekosyitä tai huonoa käytöstä. Lisäksi tuo ei ehkäisyä ja en halua lasta on täysin outo skenaario, jälleen. Jokin aika sitten täällä oli ketju, jossa mies tuollaisen jälkeen painosti aborttiin. Eli ota sinä nyt asia tosissaan ja käytä vaikka ehkäisyä sen aikaa kun odottelet, tai ala selvittää asiaa miehen kanssa, että mistä tässä nyt oikein on kyse.
 
Voi miten surullisia asioita joudutte käsittelemään. Paljon voimia ja jaksamista! Tuntuisi kyllä kammottavalta kuulla ja kokea samanlaista oman miehen suunnalta.. kyllä siinä tosiaan lähtisi matto jalkojen alta. Meille saa nyt toinen lapsi tulla, kun on tullakseen ja miehen kanssa ollaan toivottu kolmea lasta kaiken kaikkiaan. Toivottavasti asiat selviytyvät, kriisit menee ohi ja CranberryLipsille paljon voimia todella ikävässä tilanteessa. :Heartred
 
Se eka vuosi (ekan) lapsen kanssa on varmasti rankka, vaikka lapsi itsessään ei olis mikään "ongelmatapaus". Mies voi olla vielä hiukan sekaisin lapsiperhearjesta ja siitä, ettei se ollut sellaista mitä oli kuvitellut, eikä mies halua samaa rumbaa heti perään kun ensimmäinen on päässyt vauvaiästä ohi. Voisiko asian kanssa vähän odottaa, ja elää nyt hetken vielä ihan kolmestaan? Ilmeisesti olette nuoriakin, niin kyllähän niitä lapsia vielä ehtii tehdä ja miehellä voi hyvin muuttua ääni kellossa kun vähän odottelee. Uuden vauvankin kanssa voi sitten olla helpompaa, kun isompi sisarus on sen ikäinen että on jo hiukan omatoiminen.
Itsekin olen ainoa lapsi, mutta en koskaan kokenut sitä mitenkään pahana asiana, enkä ole ikinä edes halunnut sisaruksia. Oman lapsilukuni ajattelen olevan max 2, ja niilläkin sitä ikäeroa sais olla väh ~3 vuotta :>
 
Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Mies voi olla vielä pyörryksissä vauva-ajasta ja kun lapsi on 1 v. alkaa huomaamaan että nyt helpottaa ja haluaa nauttia siitä helppoudesta.

Meillä oli vähän samanmoinen tilanne. Esikoisen ollessa alle 1 vee,mies tokaisi että onneksi meillä on vaan yksi,enempää ei tarvita (meillä lapsi ollut superhyper helppo tapaus).Hieman vei mielen matalaksi,mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Ja itse asiassa unohdin haaveet toisesta ja kas.... nyt esikoinen on vähän päälle 3 vee ja toinen on tulossa. Mies ihan itse oma-aloitteisesti alkoi ajamaan asiaa :grin

Ja itseasiassa itsekin olen tyytyväinen lasten ikäeroihin. Eka on jo päässyt vaipoista ja muutenkin elämä hänen kanssaa rullaa hyvin eteenpäin. Ja toisen kanssa kumpikin meistä ymmrtää että kyllä ne ihmisiksi kasvaa ja aika nopeastikin :p
 
Meillä oli ennen lapsia hieman toisenlainen tilanne. Mieheni ei olisi millään halunnut sitä ensimmäistä. Toki piti lapsista ja niitä halusi, mutta kun positiivinen testi tuli, hän jäätyi. Vauvasta ei saanut puhua, koko asia lakaistiin maton alle. Jossain vaiheessa oli pakko nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat halki. Luulin jo jossain vaiheessa, että mies pakkaa tavaransa ja häipyy. No, napero syntyi ja elämä jatkui kivasti. Lapsi tosin sairasteli paljon ja valvotti meitä pitkään. Seuraava pulleroinen ilmoittelikin tulostaan jonkun ajan päästä. Tämä miehen oli helpompi jo sulattaa. Itse toivon vilä kolmatta, mutta mieheni ei. Uskon kuitenkin, että sellainen vielä tulee. Mutta se minkä olen huomannut, että miehet eivät usein nauti vauva-ajasta kuten naiset. Lasten kasvaessa miesten osuus alkaa korostua, kun kaikki vaipparallit ja imetykset jäävät pois. Ja toinen on se, ettei miehillä taida olla vauvakuumetta, ainakaan kaikilla. Kun itsellä elämä pyörii pelkkien vauva-ajatusten ympärillä ja toinen ajattelee ihan muuta, voi ristiriitoja syntyä. Tiedän, että tilanne tuntuu pahalta, mutta uskon että se helpottuu ajan kanssa, olettehan vielä kovin nuoriakin! Jatkuva painostus ei ainakaan tilannetta paranna, kokeiltu on :D Tsemppiä teille!
 
Takaisin
Top