Tietotyöläiset/opiskelijat ja väsymys

[Silvennoine]

Hellou,
En nopealla vilkaisulla löytänyt tällaista ketjua ja ajattelin, että löytyiskö kanssaunisia, joiden aivojen tarvis edelleen toimia? Mulla siis nyt alkuraskauden väsymys iskenyt huolella ja kevään loppurutistukset opiskelujen suhteen menossa. Onko mitään vinkkejä, miten selvitä väsymyksestä huolimatta vai pitäiskö nyt vaan reilusti ymmärtää olla ja jättää nämä johonkin tulevaisuuteen? Ois tarkotus saada mahdollisimman paljon pois ennen syntymää, kun käsittääkseni ei se siitä ainakaan helpommaksi muutu... Vertaistukea tai apuja? Anyone?

 

[VäriSointu]

Moi!
Minulla ei nyt ole samanlainen tilanne, mutta kokemusta alkuraskauden väsymyksestä kyllä löytyy. Minulla on monesti ollut aamupäivällä se ainoa hetki, kun on edes mahdollista saada jotain tuottavaa aikaan. Eli suosittelen suunnittelemaan tärkeimpien hommien teon aamupäivälle.

 

[Silvennoine]

Huomenna dedis isohkolle palautukselle ja mulla on hyvin mallillaan kun koko päivä mennyt ihan tervassa... Illalla tulossa vielä vieras, niin hyvin menee. Joskus vois vaikka miettiä näitä elämänvalintojaan tarkemmin. Toki tää nyt on alkuraskaudesta vähän opetteluakin uusiin rutiineihin, ettei voi tehdä välttämättä samalla tavalla kuin aiemmin vikana iltana hommia.

 

[AnniMaria]

Moikka!
Olin itse melko vastaavassa tilanteessa viime vuonna. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus valmistua koulusta jouluun mennessä ja vielä raskauden alussa uskoin näin tapahtuvan. Väsymys ja huonivointisuus alkoivat aika nopeasti ja sen jälkeen selkä- ja liitoskivut. Suunnitelmat muuttuivat ja suoritan koulun loppuun vanhempainvapaiden jälkeen kun puoliso jää lapsen kanssa kotiin. En halua tällä masentaa. Neuvon vain olemaan armollinen ja rehellinen itselle. Järjestä lepohetkiä ja aikaa palautumiselle opiskelujen välissä. Tee vain välttämätön niin energiaa jää toivottavasti opiskelulle. Aivosumuun en osaa antaa vinkkejä. Itse hyvä kun muistin opiskelukavereiden nimet

 

[Silvennoine]

Moikka!
Olin itse melko vastaavassa tilanteessa viime vuonna. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus valmistua koulusta jouluun mennessä ja vielä raskauden alussa uskoin näin tapahtuvan. Väsymys ja huonivointisuus alkoivat aika nopeasti ja sen jälkeen selkä- ja liitoskivut. Suunnitelmat muuttuivat ja suoritan koulun loppuun vanhempainvapaiden jälkeen kun puoliso jää lapsen kanssa kotiin. En halua tällä masentaa. Neuvon vain olemaan armollinen ja rehellinen itselle. Järjestä lepohetkiä ja aikaa palautumiselle opiskelujen välissä. Tee vain välttämätön niin energiaa jää toivottavasti opiskelulle. Aivosumuun en osaa antaa vinkkejä. Itse hyvä kun muistin opiskelukavereiden nimet

Tämä on vain hyödyllistä, että saa realistisia kokemuksia aiheesta. Toivotaan, että pystyisin saamaan eteenpäin. Toisaalta jos en niin sekin on ihan okei. Armollisuutta vaan. Mulla nyt muutenkaan tuo valmistuminen ihan lähellä, niin eipä vaikuta siihen.

 

[MinnaM]

Mun piti valmistua alunperin ennen raskauden yritystä, mutta en sitten ehtinytkään ja ajattelin, että kyllähän minä alkuraskaudesta opinnot saan suoritettua, jos satun raskautumaan. En saanut. Nyt täällä yritetään pienen vauvan kanssa saada opintoja pakettiin, kun on niin pienestä kiinni ettei viitsisi lisäaikaakaan hakea opintoihin. Eli ei onnistunut itselläni raskausväsymyksessä ja - pahoinvoinnissa sekä loppuraskauden kivuissa opinnot ja haastavaa on ollut myös näin vauva-aikana.. Aina kun tuntuu, että ois motivaatiota ja jaksamista niin ei oo aikaa ja aina ku ois aikaa niin ei motivaatioo tai jaksamista.

 

[Kipuna]

Olen opiskellut tai tehnyt tietotyötä kaikkien kolmen raskauden aikana. Ensimmäisessä opiskelin maisteria ja tein töitä samaan aikaan. Minusta työnteko ja opiskelu oli helpompaa kuin taaperoiden perässä juokseminen alkuraskauden huonovointisuudessa ja väsymyksessä. Toki työnteossa tai opinnoissa ei kannata yritää tähdätä korkeimpiin arvosanoihin vaan mennä sieltä mistä aita on matalin muistan kyllä, että kaikissa eka kolmannes on ollut aikaa tuskaa ja oksentamassa juoksemista enkä paljoa saannut aikaan

 

[Nepeta Cataria]

Aivosumua voi koittaa hälventää raudalla ja/tai b-vitamiinilla. Rauta voi auttaa erityisesti loppuraskaudesta, erityisesti jos keho on ollut unettomuuden tai aikaisempien raskauksien takia kovilla. B-vitamiini nyt on aina kiva potku aivoille. En toki suosittele ensimmäisen 12vk ajan yhtään mitään muuta kuin perus foolihappoa mahdollisesti yhdessä tai osana suunniteltuja raskausmonivitamiineja. Ekat viikot ovat niin herkkiä, parempi olla aluksi varovainen.

Myöhemminkin raskaudessa kannattaa varoa jatkuvaa isoa annosta, tilapäisesti vaikkapa moni b-vitamiinista tuskin on haittaa, sehän on vesiliukoinen. Ajatukseni on lähinnä epigeneettisessä ohjelmoitumisessa, eli jos vauveli saa raskausaikana ylenmäärin jotain, hän ohjelmoituu siten että tarvitsee sitä paljon myös synnyttyään (tästä on ihan tutkimustakin c-vitamiinin osalta). Kahvihan auttaa myös edelleen, mutta se ei oikein ole hyväksi raskauden aikana. Sen määrä olisi paras minimoida.

Koittakaahan mammat saada nuo kirjalliset hommat alta jotta pääsee paremmin keskittymään siihen lepäämiseen. Omaa oloa voi tilapäisesti tosiaan boostata, mutta en yrittäisi pysyä sillä linjalla pitkää aikaa. Vauva on tärkeämpi, hommia ehtii tekemään myöhemminkin.

 

[Aakkoset]

Täällä tietotyöläinen ja yamk tutkintoa suorittava. Alkuraskaus oli kyllä aika tuskallinen, tavoitteena oli vain päästä läpi. Opinnoissa muutenkin tavoitteeni ovat muuttuneet ja haluan vain tutkinnon pihalle Arvosanoilla ei väliä, kunhan kursseja ei tarvitse uudelleen suorittaa. Minulla ollut koko raskauden unettomuutta, jonka vuoksi olenkin ollut sairaslomalla useamman viikon. Tämä antanut mahdollisuuden keskittyä paremmin opintoihin.

Suosittelen opiskelemaan niinä päivinä kun on jaksamista. Olet tällöin tehokkaampi, kuin väkisin yrittäisi tehdä jotain. Eli kalenteroi itsellesi päivittäin (arkisin, viikonloput vapaana ja illat) pientä tekemistä opintojen suhteen. Oli se sitten vaikka vain 5 minuuttia. Eli teet sen mukaan kun jaksat/pystyt. Muista lepo pitkin päivää.