Tammimammojen KESÄKUU 2010

"Vauvan kokema vauvan ja äidin symbioottinen yhteenkuuluvuus alkaa hiljalleen muuttua. Lapsi alkaa hahmottaa oman kehonsa ja omat mahdollisuutensa. Vauvahieronta tukee vauvaa tässä kehitystehtävässä. Minätietoisuudessa seuraa eriytymisvaihe, psyykkinen irrottautuminen äidistä. Jotta tämä eriytyminenkin olisi lapsen mielessä turvallista, on tärkeää, että vanhemmat ovat sitoutuneita ja kiintyneitä lapseensa ja soinnuttavat tunteensa ja toimensa yhteen vauvan kanssa. Vain vanhempiensa kanssa ja avulla lapsi voi hyvin, kiinnostuu elämästä ja uuden opettelusta. Ilman varhaista vuorovaikutusta eivät lapsen tunne-elämä, äly ja sosiaaliset taidot kehity. Yhteispeli vanhempien ja lapsen välillä  synnyttää myös tärkeän kiintymyssuhteen, joka on välttämätöntä myös myöhemmälle itsenäistymiselle. Ilman varhaista riippuvuutta ei voi kasvaa onnellisesti riippumattomaksi."
http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Vauvan_ensimm%C3%A4inen_vuosi.htm#Varhainen%20vuorovaikutus

Tuolta löytyy ihan ok tietoa vauvan psyykkisestä kehittymisestä. Vauvahan on aluksi mielestään osa äitiä ja jota seuraa eriytymisvaihe.. irrottautuminen äidistä. Ja tuon eriytymisen kannalta, oman ydinperheen tuki vauvalle on tärkeää, tuo sitä ns. turvallisuuden tunnetta. Vauvahan viihtyy kylässä, nämä vaikutukset tulevatkin vastaan lapsen myöhemmällä iällä.. jos ihan oikein koulussa olen nuo asiat käsittänyt.

Ymmärrän kyllä, että 2- tai useamman pienen lapsen äiti voi olla hyvinkin väsynyt. Mutta kai ensisijaisesti vanhemmat haluaa ajatella lapsen parasta ja sitä ajatellessa omat tarpeet jaksaa odottaa?  Ja kai yhden kanssa kaksi tervettä aikuista jaksaa? Eriasia jos vanhemmat alkoholisoituneita, kykenemättömiä hoitamaan tai oma mielenterveys ei ok...

Kunhan tuolta odottavien puolelta huutelen ;)
 
Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsi (lapset) voi hyvin. Meillä vanhempien hyvinvointiin tarvitaan myös kahdenkeskistä aikaa sekä omaa aikaa ilman lasta. Ja kun olemme huomanneet että lapsi viihtyy myös isovanhemmillaan, nukkuu normaalisti, syö normaalisti ja on iloinen itsensä hoidossa, en koe vääryyttä jos lapsi on joskus yön hoidossa tai päivällä muutaman tunnin [:)] Eriasia, jos Joona siihen reagoisi rankasti, sillon ei yökyläilyä harrastettaisi ilman vanhempia.
 
Nyt alkaa kiehuttaa! Taiga tuosta sun jutusta sai sen käsityksen että olemme erittäin erittäin huonoja kasvattajia kun annamme lapsemme hoitoon. Olen lukenyt tuota koulussakkii jne mutta HEI JÄRKI KÄTEEN. 

Kyl ymmärrän jos ei osaa tai voi tai halua olla lapsestaan sekunttiakaan erossa, MUTTA LOPETTAKAA SITTEN MEIDÄN SOLVAAMINEN JOTKA HALUAMME PARISUHTEELLE OIKEASTI HIEMAN AIKAA ETTEI EROA TULE!!!!!!!!Ja me jotka halutaan myös oman mielenterveyden takia myös vähän omaa aikaa jotta jaksetaan taas arkea. Jumalauta nyt oikeesti kiehuttaa tää asia. Yhtä hyvin voisin ruveta teitäkin solvaamaan että ku ette halua olla sekunttiakaan erossa......

Tulee vaa mieleen myös sekin että oletteko te sitten sinne kolmivuotiaaks asti lapsen kanssa koko ajan neljän seinän sisällä ilman että kukaan koskaan pääsee teille antamaan teidän tarvitsemaa omaa aikaa??Entäs kun työt alkaa ja jos ette voikkaan jäädä lapsen kanssa kotiin. mitenkäs sitten suut pannaan. Pilaatteko te sitten lapsenne tulevaisuuden??

Minto puhut asiaa!

Sori vaan mutta otin nyt loukkauksena itteäni kohtaan tuon,että olen huono äiti kun anna lapseni mummolle tai siskolleni hoitoon. Kai mun pitäs teidän mielestä sitte olla ilman lastani.

Kärjistettynä mutta olkoot.
 
Kati T, en voi mitään, jos vedät hernekeittoa nenään. Itse pysyn tuon kirjoituksen takana, ei tuo ole vain minun mielipide.. vaan myös monen lapsenkehitystä tutkineen mielipide. Samalla temperamentillä puolustan kotona oman vauvan hoitamista, kuin sinä sen hoitoon viemistä.
Toki jos yhdestä lapsesta uupuu kovasti, hermostuu ja pinna on kireä.. tarvitsee omaa aikaa. NIIN tottakai sen lapsen/vauvan on parempi hoidossa olla, kuin olla kotona tiuskivan äidin kanssa.
Me vaan ollaan äiteinä niin erilaisia. Osa väsyy yhden hoitamiseen, jotkun rauhallisesti hoitaa 3-5 ihan pientä, eikä pinnaa kiristä se oman vauvan hoito eikä vauvaan käytetty aika tuo parisuhteelle eroa.
Ja surullista, miten usein se oma-aika vieteään kylillä rellestäen.. palataan vauvaa hoitamaan entistä väsyneempänä.. ne omat tarpeet :(

Ja Kaylies, nimenomaan vauva-ajasta tässä puhutaan, turvallisuuden tunteesta jne. Ei taapero iästä :)
Joten se 3v emotionaalinen/sosiaalinen/psyykkinen kehitys vaatisi ihan oman ketjun :)
Aion toki vakityöhöni palata, vaikka en raskisikaan.

Jätän teidät tänne ko. aiheesta keskustelemaan. Tästä asiasta on varmaan niin monta mielipidettä, kuin on äitejä olemassa. Jokainen puolustaa järkkymättä omaa kantaa, mutta myös tutkittua faktaa voisi silloin tuoda esiin omaa kantaa tukemaan.
 
Kyllä mä aattelisin niin, että jos niitä lapsia PÄÄTETÄÄN hankkia, niin parisuhteen pitäisi olla sillä mallilla, että vauvoja ei heti ole pakko laittaa hoitoon eron pelossa. Ja sitä paitsi mitä täältä oon lukenut, niin useimmillahan ne vauvat taitavat mennä hoitoon siksi, että vanhemmat pääsevät leikkimään alkoholin kanssa. Enpä tiedä hoidetaanko sitä parisuhdetta/ kerätään virtoja akkuihin vetämällä viinaa? Eikä siinäkään mitään, mutta silmään pistää (jo vähän isomman kertaluokan risulla) se, että täällä palstalla hehkutetaan sitä kuinka positiivista se on, että vauvat on yökylässä. Jos yhtään osaa lukea tai on kiinnostunut ottamaan selvää nykysuosituksista, niin ei vaan voi väittää niin. Ja yhäkin: ymmärrän hyvin, jos hoitoon (vaikka yökyläänkin) laittaa vauvansa siksi, että oikeasti jaksamisensa kannalta on pakko. Minton kanssa oon samaa mieltä siitä, että ei ole järkeä jos hampaat irvessa hoitaa vauvaa kotona, jos se pieni tauko ja vauvan hoitoonlaitto voisi auttaa. Mutta ehkä pikkuisen tosiaan kannattaa miettiä, jos sitä jaksamista hoitaa juhlimalla ja juomalla. Ihan tosi.

Tässä vielä yksi linkki aiheeseen liittyen http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen ja nyt taidan hiljentyä. Kiitos ja anteeksi.
 
en mie rellestämisen vuoksi laita lastani hoitoon!vaan ihan oman rentoutumisen. ENKä todellakaan joka päivä enkä joka viikko. Useimmin on hoidossa sen vuoksi että voin käydä rakkaassa harrastuksessa eli tanssimassa joko baarissa tai ihan oikeissa lavatansseissa, Voin harrastaa irstasta ja villiä seksiä miehen kanssa ilman että tarttee pitää hiljasta ääntä ettei pikkanen herää. ja senkin vuoksi että oikeasti haluan aina välillä olla vain ihan kahdelleen miehen kanssa ja keskittyä meidän yhteiseen hetkeen. Kärjistin asiaa kyllä liikaa mutta ku tuolla moni muukin kärjisti. Mie vaan sanon vähän rankemmalla tavalla kuin toiset. Ja tolla ero jutulla tarkoitin muita kuin meitä..pari kaveria jo eronna miehensä kanssa ku pieni lapsi syntyny ku ei ollukkaan arki enää samaa. suhde oli kunnossa mutta mies kyllästy ku naiset anto huomionsa 100% lapselle. Ja itestäni o välillä kivaa nukkua oikeasti yksi kokonainen yö kunnolla, kun usein tulee nukuttua nykyään perhepedissä kun yöllä oon niin unessa kun syötän tyttöä joten mulla o olkapäät siitä kipeät ja on kivaa oikeasti kun saa nukkua kädet kunnon levollisessa asennossa eikä aika hirveessä jännityksessä, pään alla tai päänyläpuolella. Äitini ei oo millään tavalla huono ihminen hoitamaan. Enemmän se meijän likkaa hyysää ja laulelee ja höpöttelee sille kuin mie, pitäähän mun välillä ruokaakin tehä ja siivota. ja ku tyttö o äidilläni hoidossa niin se saa äidiltäni 100% huomion. Siskon luona kun on tyttö hoidossa se saa olla muiden lasten seurassa myös jotka leikkivät sen kanssa ja hoitavat sitä ahkerasti ja pinja kun rakastaa yli kaiken toisia lapsia  joiden kanssa voi omia taitoja hioa.

Siitä puheen ollen ollaan juuri mieheni ja tyttöni kanssa siskon luona yötä ja pinja oli poikien kanssa tuolla trampoliinillä illalla. POjat pyörivät trampaalla ja ryömivät ja pinja seuras niitä tarkkaan ja naureskeli niille. SItten vasta kun pinja oli siitä poissa nii saivat hyppiä. Samalla pinja oppii olemaan täällä myös koiran seurassa ja se rakastaa tuota labradorin noutajan touhujen seuraamista. räkättää nauraa sille. täällä siis pinja on aina niin sanotusti valmennusleirillä kuten vitsillä väännämme. ELi pojat leikkivät pinjan kanssa ja pitävät sille seuraa niin se o täällä ollessa oppinut aina jotain uutta joka käynti kerralla. ensi viikonloppuna mie tulen pinjan kanssa hoitamaan tänne siskon kolmee poikaa ja pinja o seuraavana iltana sitten täällä hoidossa kun mie käyn katsomassa amorphista kun kerrankin on kodin vieressä esiitymässä ja illalla käyn vielä myöhemmällä tanssimassa. Tanssihan on yksi parhaista kuntoilumuodoista joissa salakavalasti olen aina onnistunut ilman suurempia ponnisteluja laihdumaan.

Mutta siis kärjistin asiaa koska moni muu on kärjistänyt rivien välistä mie sanoin vaan kärkkäästi.

Ehkä tähän vaikuttaa myös se että täällä sisällä o nii HEMMETIN KUUMA vaikka kaikki räppänät ja tuulettimet o täysillä nii käy itekkii ylikierroksilla.
 
Jokainen lapsi on yksilöllinen, en niin seurais noita suosituksia kirjaimellisesti. Niitä ei ole kiveen hakattu, vaan ne on SUOSITUKSIA. Jokainen äiti tietää lapsensa parhaan. Joka maassa sitä paitsi on eri suositukset asioista, samoin kuin melkein joka vuosi suositellaan jotain eriä.. Miten oli meidän mammojen ja pappojen aikaan??? Missä on ihmisten maalaisjärki näissä asioissa??? Minäkin haluan lapseni parasta, mutta en lue "käyttöohjeita" joidenkin professuurien kirjoittamista opuksista.

Mulla ei ainakaan ole huono omatunto siitä, että lauantaina mennään ns tuulettumaan miehen kanssa, paria bändiä kattomaan ja otetaan pari sidukkaa tai ölppää. Aava on mammalla ja pappalla hoidossa noin kilometrin päässä ja me mennään takaisin sinne yöksi.
 
Uuh, mua kanssa pistää raivostuttamaan tämä äitiyden niin järkyttävän julma puoli! Kaikista asioista ollaan eri mieltä ja leijonaemojen lailla vängätään omaa kantaamme oikeaksi.
 
Itse kuulun jo kukkuu-osastoon, sillä olen käynyt psykologilla ja psykoterapeutilla puhumassa tästä äitiyden kamaluudesta. En ollut se nainen ystäväpiirissä jonka odotettiin ensimmäisenä lapsia hankkivan, en tiennyt lapsista mitään, korkeasti koulutettu ja uraa himoitseva, juhlien vakiovieras ja kas kas, meillä nyt on syvällisten keskusteluiden ja harkinnan jälkeen meille maailman ihanin pikkuinen. Ristiriita syntyikin siitä että äitiyden myötä urahaaveet ovat lähes kadonneet, juhlissa ei enää juosta (toki piipahtamassa käydään) vaikka ihanasti silti kaikki jaksavat meitä mukaan kutsua. Lapsistakin olen paljon oppinut ja nyt lastentarhanopettaja-ystäväni kyselee minulta että mistä tiedän kaiken [:D] 
 
Pointtini on, että ei kaikki äidit ole syntyjään äitejä ja vaikka se kuinka kamalalta kuulostaa joidenkin korviin että jätän lapsen yökylään kun haluan itse käydä juhlimassa, mieheni kanssa hemmottelemassa, kampaajalla jne. niin se on minulle tärkeää ihmisenä, tuona erehtyväisenä ja heikkona olentona, jotta jaksaisin kantaa myös äitiyden erittäin raskaan taakan, jota minuun ei valitettavasti sisäänrakennettu.
 
Niisuneitin kanssa samoilla linjoilla [:)] Jokainen meistä varmasti tekee parhaansa! Vaikka meillä poika menee joskus yökylään siksi, että saa vetää vaikka perseet olalle ja seuraavana päivänä väsyttää, koen suurta iloa, väsymyksestä huolimatta, kun pääsi rentoutumaan ja sitten kun saa pojan kotiin <3 Toisinaan nautitaan vaan kotona kaksin olosta, saa käytää koiran rauhassa metsässä, käydä kampaajalla yms muita arkisia asioita joita ei muuten saa keskeyttämättä tehdä.
 
Kohtapa sitä synnyttämään pääsisi ja pian nyytti on sylissä. Niin, suosituksiahan nuo on, ei kai ketään mihkään voi pakottaa.
Suosituksiahan nekin on "älä polta, kun odotat" tai "älä juo, kun odotat". Kukin tekee, mitä viisaammaksi näkee. Ja kuten sanoin, jos yhden kanssa ei jaksa, pää tuntuu hajoavan, niin  parempi se vauva on silloin
hoitoon viedä kuin kotona tiuskia vauvalle ja miehelle. Vaan, kuinka moni tiuskii silti miehelle, vaikka saa sitä yhteistä aikaa? Kulkeeko se oma aika ja suhteen laatu käsikädessä? Oma mies tekee kaksi ns. helpompaa työviikkoa. Kolmas työviikko menee, ettei edes joka päivä nähdä ja kun nähdään, nähdään vain 1-3h.
Enkä huomaa, että se viikko olisi parisuhteen kannalta huono viikko. Huomaa vaan, että ainakin raskaana meinaa niillä viikoilla pientä ikävää tupata.. ei mitään sellaista, minkä yli en vaivattomasti pääsisi [:D]
Tuo vauva-aika on niiiiiiin lyhyt (kokemusta on), että sekin menee ohi omalla painolla huomaamatta. Kuten taapero aikakin.
 
Takaisin
Top