Hei taasen tammimammat!
Mukavaa, että tällainen "ulkomaan vahvistuskin" mahtuu mukaan.[:D] Kirjoitteluuni tuli heti hiiirmuinen tauko, sillä tulimme koko porukka kauheaan
flunssaan, kuumetta, nuhaa ja yskää. Siinä meinasi itku tulla parina päivänä, kun oma olo oli niin huono, ettei sängystä meinannut ylös päästä. Onneksi pahin tautini ehti väistyä, ennen kuin Vilho sairastui. Sitä olikin sitten todella surullista katsoa, kun pieni ihminen yskii silmät vettä vuotaen, nenä räkää täynnä. Pelkäsin jo, että josko poika saa samalla korvatulehduksen, mutta se ei ole todennäköistä, sillä hän on saanut sellaisen rokotteen, jonka pitäisi suojata korvatulehduksilta. En muista rokotteen nimeä, mutta jokin sellainen, jota parhaillaan testataan Suomessa. Täällä se kuuluu jo perusrokotussarjaan. Nyt me alamme jo onneksi olla kaikki terveitä.
Ehdin jo toivoa, että arki nyt tervehtymisen jälkeen helpottaa, mutta tällä viikkoa poika on alkanut tehdä ilmeisestikin
hampaita. Minun aurinkopoikani, pieni päivänsäteeni on muuttunut rauhattomaksi pikkukitisijäksi. Oikein mitenkään päin ei ole ollut hyvä olla. Olo helpottuu, jos suuhun saa jotain mitä hinkata ikeniä vasten. Pientä helpotusta on myös saatu sellaisesta geelistä, jota laitetaan ikeniin ja jossakin väleissä olemme antaneet ihan särkylääkettäkin, kun ei ole kivaa pitää toista kivuissa.
Ihana lueskella teidän
kesäpohdintoja ja sitä, minkälaisia vaatteita pikkuisille nyt puettaisiin. Meillä tilanne on täällä hieman toinen, sillä Uudessa Seelannissahan kesä on Suomen talviaikaan ja talvi kesäaikaan, eli nyt me elämme toisin sanoen "marraskuun" loppua. Tosin täällä on edelleen päivälämpötilat hieman alle 20. Yöllä saattaa lämmöt laskea alle 10. Vilho siis syntyi keskelle kuuminta kesää, joten me kamppailimme silloin kuumuutta vastaan. Moni oli täällä miettinyt, että mitenkä vauvan voisi suojata auringolta. Täällä suositellaan, että vauvat pitäisi pitää kokonaan auringosta poissa ja
aurinkorasvojen käytön saisi aloittaa vasta, kun lapsi on vuoden vanha. Ilmeisesti pienen vauvan iho on vielä niin ohut, että se saattaa läpäistä rasvoissa olevia kemikaaleja. Me olemme ainakin onnistuneet suojaamaan Vilhon auringolta ihan vaan pitämällä pojan varjossa.
Meillä käytetään tällä hetkellä
koon 74-80 vaatteita. Vilho on tosin hyvin isokokoinen poika. Täällä ei ole 4kk-neuvolaa, mutta omalla vaaka näyttää, että hän olisi sellainen n.8,5kg jötkäle. Pituudesta en osaa sanoa mitään. 3kk-neuvolassa se oli 68,5cm. Vilho on edelleenkin saanut pelkkää rintamaitoa, tosin välillä
imetys on ollut hyvin haasteellista, joten olen kyllä moneen otteeseen ajatellut laittavani maitokannut telakalle. Viimeksi tällä viikkoa ei itku ollut kaukana. Olimme pojan kanssa ostoskeskuksessa, jossa on sellaisia lastenhoitohuoneita imetyskoppeineen. (Ovat sellaisia kuten sopvituskopit, joissa on sohvatuolit.) Säntäsin tällaiseen koppiin poikaa imettämään, kun hän alkoi yhtäkkiä huutamaan kamalasti. Poika alkoi kyllä imeä, mutta jostain syystä hermostui täysin, kun vierestä kuului muiden lasten kirkumista. Siinä paniikissa tissejäni tarjoillessa päätin sännätä läheiseen kauppaan ostamaan tuttipulloa ja korviketta, josko poika suostuisi niitä ottamaan. Juoksin kauppaan, poika vaunuissa maaten ja pää punaisena huutaen. Ihmiset väistyivät tieltämme, säälivästi minua katsoen. Kaupasta sitten takaisin sinne imetyskoppiin, pullo pojan suuhun, mutta turhaan, ei huolinut pulloakaan. No sitten päätin yrittää vielä molempia tissejä. Siinä hötäkässä onnistuin kuitenkin tiputtamaan pullon sen sohvatuolin alle. Kyykistyin lattialle, molemmat tissit paljaana, jolloin onnistuin kaatamaan vaunut, jotka taasen repäisivät sen imetyskopin suojaverhon auki. Ja siellähän se yleisö meitä katseli, lastenhuoneessa oli naisia ja miehiä lapsineen. En edes halua ajatella, mitä he ajattelivat, kun näkivät minut tissi paljaana lattialla konttaamassa ja Vilho pää punaisena kiljumassa siinä sohvatuolilla. Tämän jälkeen paketoin vaan maitokannut liiveihin, laitoin pojan vaunuihin ja marssin posket heloittaen pois. Ja tsadam, poika nukahti heti vaunuihin. Uniltaan herättyään oli taas aurinkoinen ja suostui syömään muitta mutkitta. En ymmärrä, miten en tuossa tilanteessa osannut lukea poikaa lainkaan, vaan kuvittelin hänen suurin piirtein kuolevan sillä sekunnilla nälkään, vaikka hän oli vain väsynyt. Noh, täytyy kyllä sanoa, että tuo on ollut epäonnistunein yritykseni. Kyllä meillä yleensä ihan hyvin on sujunut tämä imetys.[:D]
Freya kaipaili mukavempia vauvanhoitohuoneita:
Semmonen iso huone sohvineen ja useine vaipanvaihtopisteineen olis paljo parempi, nii vois kaikki mennä samaan aikaan hoitamaan vauvojaan ilman jonottamista.
Täällä on tosiaan ostoskeskuksissa noita lastenhoitohuoneita, joista äskön kerroin. Ne on todella näppäriä. Siellä sermin takana voi tosiaan vaikka ihan vaan konttailla tissit paljaana...
Yritän tästä edespäin kirjoitella tänne useammin, jotta voin kommentoida teidän muiden ihania ajatuksia. Tällainen keskustelupalsta on kyllä erittäin tärkeä vertaistukiväylä varmasti monelle äidille.