Tammikuun höpinät

Minä pidin ennen influenssarokotetta ihan turhana, enkä ollut ottanut. Mieli muuttui, kun koko perhe sairasti kahtena vuonna peräkkäin influenssan. On ihan järkky tauti ja joka kerta tullut jälkitaudit päälle. Nyt kolmas vuosi, kun minä ja lapset ollaan otettu rokotus. Kävin jo yritysaikana ottamassa. Mies ei ole ottanut, kun hänellä ihan jäätävä piikkikammo :rolleyes:.


Itsellä ihan jatkuvasti nälkä. Pari tuntia syömisestä, niin vatsa huutaa ja ottaa aivan kipeetä. Syömisen jälkeen tulee huono-olo. Pakko kuitenkin syödä, kun pahentaa myös huimausta.
Tänään oli sorruttava pizzaan, kun halusin mättää kunnolla mahan täyteen. No nyt taitaa olla 3h syömisestä ja taas tuntuu nälkä. Toivottavasti tämä nälkäisyys tästä väistyy, kun muuten taitaa paino lähteä älyttömään nousuun :banghead:
 
Mä en ole uskaltanut käydä vaa'alla. Plussasin kesken hyvin alkaneen laihdutuskuurin ja olen melko varma että kaikki on tullut korkojen kera takaisin. Ruoka maistuu enemmän ja lisäksi olen mässyttänyt suklaata aika surutta (vaikka lupasin lopettaa).
 
Tyttö 2v oksentaa... Minullakin ollut ölkö olo pitkin päivää. En tiedä johtuuko samasta vai raskaudesta. Hirvittää että mitä jos tarttuu ..
 
Mulla on koko aika hirveä nälkä ja tuntuukin, että oon koko aika jääkaapilla. Oksentelut on jääny vähemmälle, mutta silti oon laihtunut raskauden alusta tähän päivään yli 5kg :eek:
Toisaalta mulla on ylipainoa jonkun verran et se ei kaiketi haittaa?
 
Vähän on tullut ehkä syötyä normaalia enemmän, kun on pitänyt ruokia vaihtaa toiseen ja öklöolo lisääntyy, jos pitää liikaa taukoa syömisessä. Treenatakaan ei uskalla ihan samalla lailla kuin yleensä. Ihme ja kumma, makeanhimo on pysynyt tosi hyvin kurissa.
 
Kyllä voi olla aamupalan syönti vaikeeta. Mä en oo käyny tällä viikolla ollenkaan salilla, kun viimeksi alko oksettamaan niin kovasti ja sydän jyskytti minkä ehti. Oon lenkillä sitten käynyt parina päivänä edes.
 
Mä oon nyt kolme kertaa viikossa onnistunut jonkunlaisen treenin käydä tekemässä salilla, jalkaliikkeissä lyhyttä sarjaa ja kevyet painot tai hengästyy kuoliaaks :rolleyes: Penkkailu on sentään kivaa, kun sen verta taitaa turvottaa ja on reippaasti syönyt, kevyesti liikkuu :) Sarjojen välissä sitten röyhtäilymaraton.
 
Eilen illalla pyyhkiessä tuli aavistus pinkkiä paperiin :sad001. Heti huolestuttaa ja nyt vahtaan kaikkia oloja ja vessassa pitää tutkia tarkkaan näkyykö mitään. Ei ole tuon jälkeen tullut lisää.
 
Heinikko sanoi:
Mä oon nyt kolme kertaa viikossa onnistunut jonkunlaisen treenin käydä tekemässä salilla, jalkaliikkeissä lyhyttä sarjaa ja kevyet painot tai hengästyy kuoliaaks :rolleyes:
Click to expand...

Olen liikkunut lähes päivittäin (kestävyyslajeja), muuten tuntuu hyvältä, mutta tuo hengästyminen paljastaa että kaikki ei ole niin kuin ennen.
Jostain luin että sykerajana kannattaisi pitää max 150, joten suosiolla olen siirtynyt "mukavuusalueella lenkkeilyyn" ja jättänyt kaikki vauhtitreenit pois.
 
Amalia84: Olen niin kateellinen sulle, kun olet pystynyt treemaan edes tuon verran! Itsellä pahoinvoinnin takia ollut 3viikkoa täyslepoa:smiley-angry017
Suorastaan ahdistaa treenaamattomuus ja oma kunto on myös asia, jonka takia on hyvin ristiriitaiset ajatukset raskaudesta. Urheilu on itselle ollut aina henki ja elämä (treenaan lähes päivittäin 2krt/pv. juoksu ykköslajina ja lisäksi crossfitia, salia ja hiihtoa). Enkä todellakaan siedä niitä kommentteja: "Kyllä se siitä palautuu sitten raskauden jälkeen" ja "Tämä on vain yksi vaihe elämässä": Bull shit! Sanon minä. Minua ahdistaa ja piste. :angry1:sad015
 
Mä olen kans kiitollinen kun oon pystyny liikkumaan! Ihan yhtä kova treenaaja en ole kuin Esikoinen27, varmaan tosi raskasta jos oot tottunu liikkumaan noin paljon! Kaks kertaa viikossa jumppa, joista toinen on kovatehoisempi intervalli. Siellä oon joutunu keventämään ja jättämään väliin kaikki hypyt ja mahallaan makaamisen, koska tissit on niin kipeät, mut onneks aina annetaan vaihtoehtoinen liike. Syke on molemmissa jumpissa pysyny alle 170-160 bpm. Aion jumpata ainakin kevätkauden niin kauan kun sopivalta tuntuu ja varmaan ekassa neuvolassa kyselen tarkemmin, miten kannattaa jatkaa.
 
Hyvä joo muistaa tota sykettä tarkkailla :) Mäkin yleensä treenaan tavoitteellisesti ja kisailen voimanostossa, niin ottaahan tää pakollinen keventely psyyken päälle. Onneksi sentään se penkki kulkee, että on joku lohduke ja ihan täysin ei oo väsymys vienyt sohvan pohjalle. Vielä paremmilla mielin sitä ottais normiharrastuksista taukoa, jos tietäis kaiken menevän hyvin, mutta sitähän nyt ei kukaan voi taata varsinkaan näillä viikoilla...
 
Sinänsä ei oo mitenkään erityisen stressaantunut olo, mutta ärsyttävän paljon pyörii kaikkia negatiivisia ajatuksia päässä keskenmenosta ja ties mistä kromosomihäiriöistä... Kyllähän sitten kaikesta selviää, kun vastaan tulee, mutta kun on olo että miten on ylipäätäänsä mahdollista, että maailmassa on yhtäkään loppuun asti mennyttä tervettä raskautta :confused: Pitäis selailla vähemmän nettiä :smiley-ashamed008 Kyllä se yksi keskenmeno on jättänyt traumoja...
 
Internet on siitä paha, että sinne kerrotaan tosiaan ne kaikki huonoimmat tarinat, kaikesta oikeastaan.
Minulla oli esikoisen raskaus synnytykseen saakka kuin oppikirjoista, paremminkin, joten on niitä alusta loppuun saakka hyvin menneitä ja niitä suurin osa oletettavasti onkin. Niistä vaan vähemmän puhutaan :)
 
Esikoinen27-vuotiaalle. sanoi:
Amalia84: Olen niin kateellinen sulle, kun olet pystynyt treemaan edes tuon verran! Itsellä pahoinvoinnin takia ollut 3viikkoa täyslepoa:smiley-angry017
Suorastaan ahdistaa treenaamattomuus ja oma kunto on myös asia, jonka takia on hyvin ristiriitaiset ajatukset raskaudesta. Urheilu on itselle ollut aina henki ja elämä (treenaan lähes päivittäin 2krt/pv. juoksu ykköslajina ja lisäksi crossfitia, salia ja hiihtoa). Enkä todellakaan siedä niitä kommentteja: "Kyllä se siitä palautuu sitten raskauden jälkeen" ja "Tämä on vain yksi vaihe elämässä": Bull shit! Sanon minä. Minua ahdistaa ja piste. :angry1:sad015
Click to expand...

Ymmärrän täysin että ahdistaa! Viikkojen täyslepo on rankka juttu henkisesti silloin kun urheilu on elämäntapa ja osa identiteettiä - oli syynä sitten raskaus tai loukkaantuminen/vamma (vamman kanssa sentään yleensä pystyy jotain korvaavaa lajia harrastamaan).

Mulla pahoinvointi ja kuvotus oli kohtalaisen lievää eikä noussut oksennukseen saakka, joten huomasin että liikunta ulkona toi paremman olon ja piristi. Välillä joutui pysähtymään kakomaan ja tuntui että oksennus tulee, mutta jäi aina tunteeseen. Nyt kuvioihin on tullut älytön väsymys, joten huomaan ettei töiden jälkeen jaksa yhtään mitään. Onneksi tykkään aamutreeneistä ja olen päivät laittanut käyntiin liikkumalla.

Kyllä jännittää miten raskauden edetessä pystyy liikkumaan ja kuinka pitkään. Onneksi itsellä on aika monipuolinen lajivalikoima eri vuodenaikojen mukaan eli todennäköisesti aina löytyy joku laji joka tuntuu hyvältä (ellei nyt aivan pakkolepoon joudu jostain syystä).
 
Mulla liikkuminen on ollut viime syksynä ja nyt alkuvuodesta liian vähäistä. Paino on sen myötä vähän päässyt nousemaan, mut en jotenkin jaksa olla siitä itselleni niin ankara, kun tiedän että syksy oli henkisesti raskas ja että tilanne tästä vielä korjaantuu. Tykkään pyöräillä sulan kelin aikaan, muulloin lenkkeillä tai hiihtää. Lihaskuntotreeniä pitäis tehdä enemmän, mutta se on vaan jäänyt, kun ei oo nyt salijäsenyyttä.
 
Eilen illalla alko pieni vuoto, melkeen ku ois menkat alkanu. Tiedän ettei pitäis huolestua, kun ei oo yhtään kipujakaan, mut heti tuli vaan sellanen olo et oonko kuvitellu vaan kaiken tai onko voinu kuitenkin mennä kesken niin etten oo mitään huomannu...
 
Minkä väristä ja paljonko tuli Virkkuukoukku? Toivotaan, että kaikki olisi ok! Minulla tullut myös pariin otteeseen pyyhkiessä kirkasta mutta ei kipuja. Raskaus ainakin oireiden puolesta vielä jatkuu eli ehkä sielläkään ei hätää.
 
Viveca sanoi:
Minkä väristä ja paljonko tuli Virkkuukoukku? Toivotaan, että kaikki olisi ok! Minulla tullut myös pariin otteeseen pyyhkiessä kirkasta mutta ei kipuja. Raskaus ainakin oireiden puolesta vielä jatkuu eli ehkä sielläkään ei hätää.
Click to expand...

Vähän vaan ruskeeta, mun kuukautisvuoto on samanlaista kuivaa. Suunnilleen 9 tunnissa hiukan tahriintu ohut pikkuhousunsuoja, nyt vaikuttaa menneen jo ohi. Järjellä ajateltuna ei mitään huolestuttavaa, mut niin sitä vaan murehtii silti :grin
 
Huh. Tsempit teille jotka saatte yksin hoitaa lapset. Meillä ollaan täysin tasavertaisia miehen kanssa lasten hoidossa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top