Tammikuisten syksy ja talvi :)

Hannan, meillä isompi ehti viettää hoidossa muutaman kuukauden (elo-joulu) ja ihan hienosti meni. Mä säästyin vielä itse siltä "viemisen tuskalta", kun paria mun koulutuspäivää lukuunottamatta isi hoiti viennit, mä haut. 
Alussa oli muutamia kertoja, jolloin oli hetken itkeskellyt, mutta parissa viikossa tilanne kääntyi siihen että kaikki muut lapset sanoivat hei hei ja vilkuttivat insinöörille, oma vipelsi jo lelulaatikolle unohtaen isin sillä sekunnila. Ja kun sitten mä ilmestyin hakemaan, ilme oli useimmiten "äiti onks pakko jos ei taho", just on kiva leikki kesken. 
Santtu oli karvan vaille 11kk hoidon alkaessa. Tuo vuorohoitopaikka oli ihan helmi, tädit olivat mukavia, Santtu viihtyi eikä pienryhmässä kiertäneet isommin sitkeät tauditkaan. :)


Nyt me sitten odotetaankin hoitopaikkapäätöstä samaan paikkaan, tosin voi olla etteivät pojat sinne pääse vaan joudutaan parkkipaikkalapsiin. (Me siis tehdään molemmat keskeytymätöntä 3vuorotyötä, peräkkäisissä vuoroissa eli kun mulla on aamu, ukolla on ilta ja mun ollessa illoissa ukko on yössä)
Syynä tähän on kaupungin kiristynyt politiikka, ainakin jos työkaveriin on uskominen, tosin hänen lapsensa ovat vähän niinkuin vapaamatkustajina vuorohoidossa, siellä ukko tekee valkokaulusaikoja. Nyt hoitoajat on kuulemma vanhempien työaika+matkat ja jos jompikumpi vanhempi on kotona = lapset on kotona. Viimeksi meillä oli Santulle hoidot joko 10-16 tai sitten 17-22:15. Uudella linjauksella hoitoajat olisivat 12:45-14:15 ja 20:45-22:15. Tuollaisten tynkien takia emme oikein ole halukkaita maksamaan 15pvää kokopäivähoidosta (joka tarvitaan mun koulutuspäivien takia jolloin 5h ei riitä ja kaks puolikasta päivää ei kuulemma voi olla kokopäivä). Meille jäisi lisäksi aina 2-4päivää käyttämättä tuon politiikan pohjalta, täysi hinta saataisiin kuitenkin maksaa.  
Mun mielestä meidän vanhat ajat oli kohtuulliset, kun ottaa huomioon että mä herään aamuvuoroihin 4:30 ja töiden päätyttyä 13:45 olen yh 22 asti,ehdin aina ennen hakua ottaa pienet tehotirsat tarvittaessa. Hiukan varhaisempi vienti mahdollisti myös ukolle aamupäivälle kaupassakäynti- ja/tai ruoanlaittomahdollisuuden,syömisen rauhassa ja mahdolliset tirsat kun iltavuorosta tullessa harvoin uni tarttuu ennen 23 ja yö pitää päivystää pätkien unta ja pojathan nousee ennen kukonpieremää. 
Sama päti iltahoitoon, vienti jo päivällisaikaan mahdollisti isille tirsat ennen yövuoroa,kun isi joutui kuitenkin yövuorosta kotiuduttuaan heräämään viimeistään 12:45 kun mä lähdin 13 töihin. 
Uusilla hoitoajoilla pojat eivät saisi mun koulutuspäiviä lukuunottamatta yhtäkään ateriaa hoidossa ja myöskin aamuhoitopäivinä jäisivät päiväunet väliin, niin keskelle uniaiakaa tuo vienti/haku osuisi. 
Pistää ihmettelemään, missä on se lapsen etu tässä uudessa systeemissä??? Mun logiikalla tuosta seuraa vaan väsyneet lapset ja väsyneet vanhemmat. :/
Mutta josko sitä toivois että päättäjillä olis jokin inhimmillisyystekijä aikojen sovitteluun, kun ollaan ihan aito kokovuorotyöläisperhe. bd
Tosin kuukkeloin tuossa yks päivä ja vuorohoito ei kuulu subjektiiviseen hoito-oikeuteen, eli kaupunki saa kyykyttää meitä mielensä mukaan. :( Jos taas jompikumpi meistä heittäytyisi työttömäksi, pojat saisivat olla niin halutessamme normi päiväkodissa joka päivä/koko päivä- systeemillä ja kaupunki ei vois kuin paheksua,hoitopaikka olis silti annettava. ;)
Hups,tulipas vuodatus.

Roopekin on oppinut viimein kaahamaan taaperokärryllä. Kääntää, peruuttaa tai korjata suuntaa ei vielä osaa, joten jokainen typerä este (sohva/seinä/keittiön saarekepöytä) kirvoittaa äänekästä protestointia. Ilman tukea ei osaa vielä seistä 3s kauempaa,joten ihan oikeaa kävelyä saataneen vielä odotella pitkään. 
Taputtaminen opittiin vasta näin vanhana, mutta sepäs on vallan kivaa varsinkin jos Santtu taputtaa kaverina. :) Ja joulukalenterin "luukusta" löytynyt lahjus on ollut kovassa käytössä, tonttu oli tuonut 5 luukkuun sählypallon. Sitä heitellään ja jahdataan kovin, yllättäen ei ole saanut sormiaan (vielä) jumiin. :D

En tiedä käykö joku päikkyjä lukemassa, mutta laitetaanpas nyt pari kuvalinkkiä tännekin. Pidettiin joulukortteja silmällä pitäen kuvaussessio,tästä tuli meidän joulutervehdys  
http://aijaa.com/RthjmU

Tässä olisi pieni Roope-tonttu piparipuvussa
http://aijaa.com/Hdf8RU

Ja lopuksi niistä ei niin onnistuneista otoksista kuva Santusta joka näyttää ihan siltä kuin olisi ottanut yhden glögin liikaa. :P
http://aijaa.com/8QHIOL

 
Ylimääräisessaä punnituksessa käyty tänään neuvolassa. Tytön paino jatkaa laskua käyrällä, nyt oli tullut kuukauden aikana vain 20g lisää painoa. Kuukauden päähän uusi aika, joka tällä kertaa lääkärille. Ja ehkäpä alkuvuodesta mennään vielä keskussairaalaan lääkärille tai ainakin kasvukäyrät laitetaan sinne näytille jos ei painon nousussa tapahdu muutosta. Tytyön paino oli siis nyt 7880g ja pituus 74cm. Paino ei ihan vielä ollut alipianoa, mutta nyt oltiin jo tosi lähellä -20 rajaa.

Ruokailuista on nyt tämän painon seuraamisen myötä tullut mulle stressaavia tilanteita. Tyttö ei mitenkään hirveen suuria määriä syö ja mulla koko ajan tunne että pitäis syödä enemmän. Ei jaksa pöydän ääressä kauaa olla kun jo nousee seisomaan ja sitten on pakko laskea maahan ettei vaan satu tipahtaan. Ollaan koitettu sitä että syödään pieniä määriä useasti ja myös sitä että ruokailuissa olisi pitempi väli, että olisi sitten kunnolla nälkä kun ruokaa on tarjolla, mutta kumpikaan ei ole tuonu minkäänlaista edistystä.

Terveydenhoitaja kyllä yritti olla tosi kannustava ja sanoi, että älä ala murehtiin ja stressaan koska miekään en mikään iso ole koskaan ollu. Mutta minkä sitä itelleen voi. Stressaaja mikä stressaaja.
 

Hei pitkästä aikaa oli edellisestä kirjotuksesta sen verran aikaa et oli päässy salasanaki unohtumaan:)

hannanille ensiksi.meidän neiti oli 9,5kk iässä n.7,7kg et ei mikään hurjan iso myöskään.ja tiedän kyl tunteen kun painosta ressaa meidän pojalla nimittäin oli sama ongelma mut kyllä hänkj on kasvanu joskin ei edelleenkää oo mikään iso ja on vähän huono syömään.

No sitten meidän arjesta.Eli aloitin silloin marraskuun alussa pienkodissa työelämävalmennuksen ja viihdyin kyllä ihan hyvin.Ja nyt on varmistunut että pääsen aloittamaan oppisopimuskoulutuksen 2.1.:)
Tällä viikolla olen loppuviikon töissä hoitamassa erästä vanhusta kotonaan.Sitten reilu viikko lomaa ja arki alkaa kivaa,jännittävää,pelottavaa ja haikeeta ehkä suunnilleen tuota kaikkea.

Lasten"arki"alkaa sitten 7.1.tosin hoitopaikka ei vielä selvillä mutta eiköhän se tällä viikolla selviä.

Meillähän tuo neiti on ollut varsinainen tissitakiainen ja oltiin miehen kanssa kylpylässä rentoutumassa yksi yö toissa viikonloppuna ja neidinhän piti pärjätä ilman tissiä ja viime viikon yritin sitten yöltä tissiä pois se meni ihan ok kunnes neiti oli kuumeessa niin vähän kipsiin.No sitten sunnuntaina vain päätin että nyt loppuu imetys kokonaan kun helposti tulee lipsuttua jos päättää antaa esim.vain iltaisin ja ehkä helpompaa lopettaa nyt kun sitten kun täytyy töissäkin jaksaa.Nyt parin päivän jälkeen neiti on vielä yrittänyt välillä kaivaa tissiä esiin mutta olen pysynyt sinnikkäänä ja tänään tein läpimurron ja sain neidin juomaan pullollisen maitoa normaalisti kun hän on vain pyöritellyt tuttiosaa suussa:)

ja niinkin joku muukin jo mainitsi kyllähän sitä todella mielellään olisi lasten kanssa kotona mutta niitä lainoja ei oikein kodinhoidontuella maksella vaikka ei ne hoitomaksutkasn kahdesta halvat oo.Ja itse oon niin pitkään ollut kotona että välillä ihan kivaakin vastapainoa tuo työ.

Sellaista meille kaikille toivotetaan hyvää joulua!


 

 
On ollu haipakkaa. Ja on sairasteltu, siksi en ole jaksanut kirjoittaa mitään foorumille. Lukenut kyllä olen. 

Emilia ottaa isoja harppauksia taidoissaan. Muutamia askelia ottaa, vielä kuitenkin mielummin pitää tuesta kiinni kun kävelee. Sanoja on "äiti" ja "anna". 
Kännykän osaa laittaa korvalle ihan kuin puhuisi puhelimessa ja monesti huutaa samalla äitiä jotta soittelisi äidille. :) Taputtaa meillä myös opittiin tuossa joku aika sitten. 
Tavallista maitoa olen sekoittanut nanniin jo 10kk lähtien ja nyt menee puolet ja puolet sekoituksella jo. 

Aleksin kanssa ollaan menossa huomenna puheterapeutin ensikäynnille. Saa nähdä mitä pojasta sanoovat, toki nyt on tullut uusia sanoja mutta lauseita ei vielä osaa muodostaa. Ja sanojakaan ei hirmuisesti ole vielä joten ihan kiva mennä katsomaan mitä mieltä ammattilaiset on pojan puheesta mieltä. 

Masuneuvolassa kävin viime viikolla. Kyllähän siellä sintti oli oikeassa paikassa. Th sanoi näkevänsä sydämen läpätyksen ultraruudulta mutta minä en sitä erottanut joten  nyt huoli sitten kova siitä että vieläkö sydän oikeasti sykkii. Huonot oli laitteet neuvolassa. Sydänääniä yritti kuunnella vielä erikseen muttei ne kuulunu. Nt-ultra on VASTA 8.1 joten sillon viikkoja on yli 13 jo, jos viikot pitää paikkaansa. Ja kyllä ne suunnilleen pitää, ainakin th sanoi niin neuvolassa. Vielä siis jännätään. 

Mummoni kuoli tässä joulukuun alussa ja hautajaiset olivat viime viikolla, siinäpä vielä ylimääräistä surun aihetta tähän kiireiseen arkeen. Jospa tämä joulun pyhien jälkeen helpottaisi. 

Joulupukki meille on tulossa käymään, sitä poika ainakin odottaa jo kovin. Joulusiivoustakin täytyis vähän tehdä, ei millään jaksaisi. 

Toivottelen nyt kaikille rauhallista joulun aikaa! :) 
 
Hemppa, pahoittelut mummon poismenosta.
Ja pikaisia paranemisia jos vielä on jotain taudinkuvatuksia teillä kylässä. 
Emiliahan on oppinut hurjan paljon kaikkea kivaa. :) 
Hienoa että Sintti oli oikeassa paikassa ja kyllähän se pikkuinen sydän siellä sykkii hienosti sitten tammikuun ultrassa. Täälläkin on neuvolassa ihan scheisset vehkeet,pieni persaukinen kyläpahanen kun on uudenmaan unohdetussa kolkassa.
Kerrohan sitten millaista oli puheterapeutin luona...meillä kun se taitaa olla Santun kanssa edessä keväällä. 


Meilläkin ollaan jo päästy siihen malliin, että tuuti/kevytmaito menee 50-50 blendillä. Hiukan oli joulukuun alkupäivinä lisääntynyttä kaasuttelua, muttei mitään ripulia,ihottumaa tms. Lopulta sitten päädyttiin isännän kanssa siihen tulokseen, ettei levottomat yöt johdu aamulla ennetusta maitotipasta vaan varmaankin hampaista. Kuolaa meillä meinaan taas riittää, pinnasängyn laitaan piti jo laittaa jyrsintäsuoja meidän majavalle ja etusormella ronkkii alvariinsa suutaan. 
Kunhan päästään vallan tavalliseen maitoon, pitää harkita siirtymistä rasvattomaan...meillä kun pojilla tuppaa olemaan enemmänkin ylipaino-ongelmia. 

Täällä myös meni kotiin suunniteltu joulu hiukan persiilleen, kun ensin mä ruksautin hartiani siihen kuntoon ettei vasemmalla kädellä nostettu edes maitopurkkia ja seuraavana päivänä isäntä nitkautti selkänsä lumitöissä joten eipä paljon kättä lepuuteltu. Niinpä sitten hammasta purren nostelin poikia pyllypesuille, kun sentään pääsin edes kävelemään. Sitten kun piti käytännössä yh:na hoitaa lasten ohella  kauppareissut,ruoanlaitot,pyykkihuolto,lumityöt,halkojen kantamiset ja mökin lämmittämiset, aloin olemaan melkoisen kypsää kauraa. Nyt sitten teen joulusiivon jos jaksan,pari koristetta heitin esille ja huomenna leivotaan toistamiseen poikien kanssa joulutorttuja. Siskoni luona jouluaattona on sitten suvun kesken jouluateria ja sinne tulee pukkikin. Jotain jouluista sentään pojille. 
Pakko oli lopulta laskea rimaa, kun musta tuli varsinainen kiukkuperseapina joka vain tiuski ja äyski lapsiraukoillekin. Nyt ollaan hiukan ulkoiltukin ja hupsuteltu hangissa...ehkä latvaroson ja jouluburnoutin välttänyt äiskä on loppupeleissä parempi vaihtoehto kuin kiukuten ja räyhäten tehty tiptop joulu??? 
Jospa sitten 2016 menis paremmin, kun on taas mahdollisuus perhejouluun. ;)

Nyt toivotan oikein hyvää joulua kaikille! emoticon

Maanantaina tulee muuten vuosi täyteen Roopen LA:sta. ;)
 
Hempalle osanottoni mummosi kuoleman johdosta :/

kivaa seurailla lasten kehitystä, Emilia on selkeästi lähdössä pian liikkeelle :) meillä Ilona kävelee ahkerasti taaperokärryn kans ja kävelemisen tarve on niin kova et työntelee siinä sivussa keittiön tuoleja, syöttötuolia ja jakkaraa, jos taaperokärry on jumissa jossain :) Ilonalla ei ole vielä oikein selkeitä sanoja, hokee "kakka" ja välillä tulee "äiti". "ättättää" ja muita variaatioita :)

hyvä, että pääsette puheterapeutin arvioon Aleksin kanssa :) ja masuasukillaki on varmasti kaikki hyvin, kun sykekin nähty jne. pianhan se tulee se nt-ultrakin, et siellä sitten näette pikkuisen :)

Hansu paranemisia teidän talouteen! oon ihan samaa mieltä tuosta joulusta et parempi stressitön ja "vähän laittamattomampi" joulu kuin tiptop-pakko-olla-kaikkea-joulu :) siitä syystä me vietettiin jo toista joulua ihan kotona kaukana anopista ja mun vanhemmista, saadaan just niin hyvä joulu kuin itse halutaan. me leivottiin pojan kans torttuja, hänestä on tullu oikein innokas leipuri, joten ollaan aina sillon tällöin leivottu jotaki pientä. Ilona ei ymmärtänyt vielä mitään pakettien päälle, mutta innokaasti otti kyl vastaan uudet lelut ja niillä on leikitty joka päivä :)

meidän kuulumisia: me ei olla vielä siirrytty lehmänmaitoon, aattelin nyt vuodenvaihteessa aloitella ja varmaan jätetään rasvattomat kauppaan, meinaan muu perhe käyttää ihan kevytmaitoa, joten tuntuisi tyhmältä ostaa rasvatonta pilaantumaan kaappiin, sen käyttöaste olisi ainakin alkuun melko vähäistä. ja Ilonahan on edelleen siro ja hoikka tirppa, jolla syöminen on edelleen vähäistä, joten lisämassa ei haittaisi.

meillä on vauvakuume edelleen voimissaan ja nyt mennään sit yk3. yritän vähän hillitä omalla kohdalla sitä ja keskittyä olemassaoleviin ja töihinmenoon, meinaan mulla menee herkästi pakkotahtiseksi vauvanteoksi ja johan mä opin viimeksi, ettei lapsia tehdä, vaan saadaan.
 
Oonkin jo ollut poissa täältä hyvän aikaa ja vaikka mitä on teille tapahtunut! Ensinnäkin onnea Hempalle kolmosesta, varmasti muitakin on onnistanut mutten nyt ole vielä ehtinyt perehtyä aiheeseen. Ja samaan hengenvetoon vielä osanottoni mummosi poismenosta. Ikävä juttu :(

Meillä on opittu aivan tajuton määrä isojen poikien taitoja, poika oppi tosiaan kävelemään "oikeasti" 1.12., sitä ennen mentiin pari viikkoa sellaisia metrin matkoja tuelta tuelle. Nyt sitten vaan köpötellään joka paikkaan, kenkienkin kanssa jo melkein onnistuu :) Kiva että oppi kävelyn niin ei jää hoidossa toisten jalkoihin. Ja taputtaminen tuli myös samaan aikaan kävelyn kanssa, siinä varmaan poika oppi äidiltä taputtamisen ilon, mä kun aplodeerasin todella innokkaana aina kun pikkukaveri otti askeleita.

Meillä ei kyllä mitään sanoja vielä ole, mutta en oo odottanutkaan. Miehellä oli muinoin todella tiukassa puhe, joten uskoisin että samaa vikaa voi olla tämänkin kanssa odotettavissa. En stressaa, kunhan oppii ennen kouluikää!

Mua nyt vaan mietityttää tuo itse syöminen. Oon todella epävarma millaista ruokaa tämän ikäiselle voi antaa omaan käteen. Poika tukkii ihan kaikki kokonaisina suuhun ja sitten lamaantuu ja hätääntyy kun suu on liian täynnä. Eli en anna mitään sormenpäätä isompaa käteen. Oon varmaan muutenkin skitsoäiti, mä kuorin mandariininpalatkin pojalle, ja vielä pilkon ne kuoritut palat pienempiin paloihin. Mulle oli järkytys kun näin että samanikäinen lapsi osasi syödä tosi hienosti kokonaista banaania ja leipäviipaletta! Meillä ei kyllä onnistu!
 
Kiitos kaikille osanotoista! 

Hansu79, puheterapeutin luona meni ihan kivasti. Ensin hän vähän seuraili Aleksia kun hän leikki siellä olevilla leluilla ja miten kommunikoi siinä samalla. Sit kun Aleksi alkoi vähän ujostella, alkoi terapeutti sit kysellä Aleksilta varovasti että missä nenä? Missä sormi? Missä äidin sormi? Missä kuu? jne... Kaikki Aleksi ymmärti ja osoitti aina sitä kohtaa mitä kysyttiin ja esim. kuuta kysyessä Aleksi osoitti taivalle eli terapeutin mielestä ja omastakin mielestä ei puheen ymmärtämisessä ole mitään vikaa vaan nyt keskitytään vain puheen viivästymiseen. Eli silloin kyse olisi vakavammasta jos puhetta ei vielä olisi ymmärtänyt mutta meillä kun ei sen kanssa ole ongelmia, voidaan sulkea pois monet vakavat jutut.
Sitten terapeutti luki kirjoja Aleksin kanssa ja kokosi semmosta palapeliä missä oli ihan yksinkertaisin paloja (esim. kukka, auto, kynä, kuu jne.) ja seurasi samalla Aleksia miten hän kommunikoi. Sit hän antoi mulle ohjeita kotiin miten Aleksin kanssa tulisi jutella eli selitetään sana sanalta mitä tehdään eikä jätetä joitain sanoja lauseesta pois eli vaikka "laitetaan kengät jalkaan" eikä sanota että laitetaan nämä jalkaan jos ollaan kenkien luona.
Ja hän sanoi vielä että kaikki tavat millä Aleksi kommunikoi, on oikeita. Ja lasta ei saa pakottaa sanomaan  mitään sanaa. Esim. kiristää että sano ensin kukka ennen kuin saat mehua! Tuo on kuulemma viimeinen mitä saa tehdä. No ei me sitä kyllä olla tehtykkään mutta hyvä että kertoi niin voi kertoa muillekin jos huomaa että joku tekee niin.

Seuraava käynti meillä on tammikuun lopussa sen takia kun terapeutti niin pitää pienistä pojista ;D Hänellä itsellään on poika mutta ilmeisesti jo isompi. Ja sanoi että tässäkin välissä voi tapahtua paljon edistystä.
Niin ja sit hän kysyi multa että ollaanko me kotona huolissaan Aleksin puheen kehityksestä. Sanoin että kyllähän sitä miettii kun kaverin lapset puhua pulpattaa mutta Aleksilla on vasta muutama sana. Siihen terapeutti sanoi että tässä iässä lapsilla on eniten vaihtelua puheen kehityksessä, jotkut puhuu monen sanan lauseita, toiset vain yksittäisiä sanoja ja sekin on normaalia!
JA sitten jos kolmeen ikävuoteen mennessä ei ole tapahtunut suurta edistystä, aletaan miettiä tukea puheelle esim. kuvat tai tukiviittomat.

Aleksille on kyllä tullut nyt sen käynnin jälkeen taas uusia sanoja muutama että voi olla että se pikkuhiljaa sieltä alkaa.

Mites teidän Santun sanat? Montako selvää sanaa on? Onko tullut kehitystä nyt syksyn ja talven aikana?

della_79, teille toivotan parempaa vuotta 2013 vauvarintamalla. :) 

brainfreeze, minä oon myös arka antamaan hirmu isoja paloja tytölle. Eilen yksi tuttava antoi Empulle karjalanpiirakkaa ja Emppuhan tunki sen melkein kokonaan suuhunsa niin piti jo sanoa että kattoisi vähän sen suuhun mutta Emppu itse tunki sormensa suuhun ja tajusi ettei hän voi saada niin isoa palaa kerralla alas. Täytyisi varmaan alkaa vain antaa isompia paloja kerralla tytöllekin. Mutta elä siitä hätäile, ihan normaalia vielä tässä vaiheessa ettei syö vielä kovin isoja paloja. 

Meillä on nyt Emppu ripuloinu kahtena päivänä, niin piti ihan jättää kevytmaito pois vaikka se on menny jo pidemmän aikaa sillä 50/50 annoksella. Voi toki olla muutakin mutta kokeilen nyt tuota maitohommaa ensin. Just kun ajattelin että kohta voidaan siirtyä pelkkään kevytmaitoon. 

Ja ompa ihana kuulla että muillakin yöt on levottomia, minä veikkaan hampaita tulevaksi. Juuri kun ajattelin että siirrän lapsukaiset toiseen päähän taloa että saatais kaikki nukuttua paremmin mutta Emppu ei oikein nuku muualla kuin vieressä ja siinäkin välillä itkasee kovasti niin en ole vielä uskaltanut tehdä siirtoa. 

Masuuun: Sain kaverilta dopplerin lainaan niin sainhan mä ne äänetkin sieltä kuuluviin jotta tokkopa siellä jotain elämää on. :) Reilu viikko vielä ultraan! 

Kaikille tammivauvoille oikein ihanaa 1-vuotissyntymäpäivää!!! :) 
(ajattelin nyt onnitella kun osahan on jo täyttänyt ja muut tullaan perässä sit heti tammikuun alusta helmikuun alkuun) 

 
 
Hemppa, olipas aika kivan kuuloinen käynti teillä siellä puheterapeutilla. :)
Toivottavasti mekin saatais vastaava ensikäynti...eikä niin että heti saadaan syytöksiä Santun pitkittyneestä tutti/tuttipullovaiheesta. Oon jo marinoinut itseäni itsesyytöksissä, että saamattomuuteni noissa vieroituksissa on vahva syypää puheen viipymiseen. :/
Uusia sanoja on joitakin,ainakin siis sellaisia jotka me vanhemmat ymmärretään. Ulkopuoliset ei varmaan ymmärrä puoliakaan. ;) 
Ollaan vaan nareskeltu, että mitenkähän puheterapeutin pokka kestää, kun esim. viimeisimmät uudet sanat ovat pylly,tissi,kikkeli ja makkara. Tosi hyödyllisä sanoja siis. emoticon Santuksi ovat pyvvy,titti,kikkeii ja akkara (ei ole lähelläkään oikeaoppinen ärrä,mutta en nyt keksinyt näppikseltä oikeankuuloista kirjainta). Mua huolestuttaa nyt myös tuo Santun tapa korvata kaikki ällät veellä (pallo=pavvo, kala=kava), mulla itselläni kun on sellainen ällä-vika jota ei edes puheterapeutti saanut piestyä musta. :/
Mutta eiköhän se joskus...valoa ainakin toi tunneliin, kun ennen joulua Santtu pölli kourallisen pipareita liinan alta, kipitti Roopen luo sohvalle ja kuului täätti tuuhu...yritti siis tunkea tähdenmallista piparia pikkuveikan suuhun. Ja nyt ihan muutamia päiviä sitten pingua katsellessa onnistui saamaan 2 ymmärrettävää sanaa peräkkäin, aato ikki, kun pingun paloautolelu hajosi. :D


Roope aloitti uuden vuoden uusilla kujeilla. Pikkupätkä onnistui siirtämään molempia jalkojaan noin tuuman ennen muksahdusta. Nyt noista "askelia" saattaa tulla jo 3 tai 4 putkeen. :D
Edellispäivänä haettiin influenssapiikin kakkososa ja eilen ajeltiin pikareissu kehä3 sisäpuolelle. Me käytiin isännän kanssa koepolkemassa crosstrainereita yhdessä fitnessliikkeessä. Ooon niin karmea läskikasa, että on pakko alkaa ryhdistäytymään. On kyllä ihan outoa matkustaa itse vänkärin paikalla, kun pojat viihtyi aivan loistavasti keskenään takapenkillä. :)
 
Hansu79, ei teillä ole mitään hätää tuon esikoisen puheen kanssa jos kerta jo kaksi sanaisia ilmaisuja tulee. Ja onhan teillä monipuolisia sanoja siellä. Ei teitä edes laiteta puheterapeutille menemään. :) 

Ultrasta terveisiä. :) 



Siinä meidän vauveli istuskelee, kasvot alaspäin. :) Ja käsi "kriittisten" paikkojen edessä. ;D 
Pituutta oli 6,4cm joten laskettua aikaa muutettiin aikaisemmasta ja on nyt virallisesti 19.7.13. Nyt siis viikkoja 12+4. 
Niskaturvotusta oli 1,1mm joten sekin normaali. Myös muut tarvittavat jutut saatiin esille, nenäluu näkyi hienosti, aivoissa perhoskuvio tuli esille, vatsalaukku ja palleankaari näkyi. Sydänääniäkin kuunneltiin tovi ja katseltiin vauvaa 4d:nä. :) 
Nyt voi rauhallisin mielin  jatkaa odotusta. :) 

Meidän rinsessa nyt sitten kävelee jo aika paljon. Todella hyvä tasapaino tytöllä ja uskalluksesta taisi olla vain kiinni. Vielä muksahtelee pyllylleen mutta hienosti on tainnut ottaa jo kymmenen askelta kerralla kaatumatta. Tästä se lähtee. 

Myös unikoulu alkoi meillä viime viikolla. Yöt alkoi olla aikamoista show:ta, molemmat lapset siis nukkui meidän huoneessa ja tyttöhän vaati jo parin tunnin päästä nukahtamisesta meidän viereen ja viereen päästyään aloitti minun hiusten hiplaamisen, joskus repimisen niin voitte varmaan kuvitella, oliko päänahka hellänä. 
Nyt lapset siis nukkuu omassa huoneessaan, molemmat samassa. Ja Emilia nukkuu melkein yönsä heräämättä kertaakaan, joskus saattaa tutin perään itkeä mutta tassuttelulla rauhoittuu ihan hetkessä. Isoveikka onkin sit toinen, sehän olisi kömpimässä meidän viereen milloin mihinkin aikaan ja sitä saa juoksuttaa takaisin. :D Mutta on itselläkin paljon parempi olo kun saa yönsä nukkua rauhassa!!! En tiedä siis, voidaanko tätä kutsua unikouluksi kun ei meillä oikeastaan protestoida vastaan kun ei pääsekkään äidin ja isin viereen. :) 
 
Hemppa, aivan ihana ultrakuva. :D  Kyllä istuksii nyt hiukan kateuden vihreäsilmäinen peikko olkapäällä,pakko tunnustaa. ;) Meillä kun tuo isäntä ei vissiin aio suostua enää kolmanteen lapseen. :/  Mutta onhan meillä nämä kaksi ihanaista. :)
Saahan nähdä mitä on neuvolantäti Santun puhesta mieltä, tänään just varasin ajan siihen 2,5wee käyntiin...tuomionpäivä on 7.3. 
Meillä on kanssa varsin mielenkiintoiset nukkumajärjestelyt...katsotaan sitten jos/kun päivähoito alkaa, että mitenkä se sotkee rytmejä ja aloitetaanko sitten jossain vaiheessa kevättä unikoulu. Nykyisellään molemmat ovat niin läheisriippuvaisia, että pitää olla jomman kumman nukahduskaverina. 


Täällä saavutettiin maaginen vuoden raja maanantaina. :D 
Mekin toivotellaan nyt kaikille tammikuun lapsosille tasapuolisesti
Hauskaa 1wee synttäriä!  emoticon
 
SennuS, teillähän eletään siellä jänniä päiviä. :) Hurjasti tsemppiä loppurutistukseen, toivottavasti kaikki menee hienosti. emoticon   Hih, teidän pikkuiset saa meidän tehoduon ikäeron näyttämään toooosi isolta, vaikkei sitä olekaan kuin 1v3kk9pvää.emoticon
 

Kirjotin pitkän jutun ja se hävis joten nyt vain lyhyesti en jaksa uudestaan.

neiti lähti joulun aikaan ihan kunnolla kävelemään ja nyt mennään aika lujaakin välillä:)lasten hoito meni nyt niin että hoitaja kotona kun tarvitaan kunta järkkäs kun ei ollut paikkoja missään.järkkäämistä on kun mies jokatoisen viikon illassa ja mulla voi olla samalla viikolla niin iltaa kun aamuakin mutta toistaiseksi pärjätty illoiksi jos ollaan molemmat töissä pyritään saamaan meidän vanhempia lasten kanssa:)

Ihana vauvakuva taidan haluta viel joskus kans;) huomenna olis kyllä nyt tarkoitus soittaa nla aika että saan jonkun ehkäisyn sais vaan päätettyä mitä:Dsennulle tsemppiä viime metreille.onnea kaikki 1v!

 
Mulla on nyt sitten päivät kotiäitinä luetut. :/
Huomenna pitäis olla ihanaiset smurffinsiniset haalarit niskassa klo 13:37 leimaamassa sisään työaikapäätteellä. 
Onneksi aloitan tällaisella tynkäjaksolla, vain IIYY ja sitten vapaille. Tosi kurjalta tuntuu, että seuraavat 2 päivää pojat todennäköisesti nukkuu kun lähden töihin ja nukkuvat kun palaan. :(

Muuten meille ei mitään ihmeempiä kuulu, ollaan tämä mun loman ja insinöörin isäkuukauden päällekkäinen osuus vaan rentoiltu kotona. Vaikka tekemättömiä töitäkin varmaan olis ollut muille jakaa. 
Päivähoitopäätöstä odotellaan vieläkin,tiistaina sain jo soiton jossa varmistivat aloituspäivän, mutta mustaa valkoisella odotellaan siis yhä. Toivottavasti päästään pian vääntämään kättä niistä hoitoajoista.
Kutaleena yritin tuossa lietsoa eräänlaista veljeskateutta...Santtua kun ei vois pottailu vähempää kiinnostaa. Niinpä laitoinkin Roopen potalle ja ollaan nyt kahdesti saatu pieni pisu saaliiksi. Minimiehen pottaa koristaa nyt sitten 2 hymynaamatarraa. :) Mutta isoveljen asenne pottaan on yhä evvk ja sitä adhd:ta ei siinä saa 20s pitempään istumaan...vaikka pikkuveikan tarrat ihan pikkiriikkisen kiinnostaakin.  ;)  
 
Väsyttää. Tytön synttärit oli tänään, pitäisi pysytellä hereillä vielä vähän aikaa! 
Mutta kivaa oli ja tyttömme on nyt juhlittu 1-vuotiaaksi <3 
 
Meilläkin juhlittiin vasta eilen Roopen ykköstä. Jätettiin tarkoituksella näin myöhäiseksi, kun vasta kaikki sukulaiset nähtiin jouluna. Ei kehdattu heti perään ajattaa vieraita 160km suuntaansa...ja mä en todellakaan ole niin sukurakas että alle kk välein jaksaisin kaikkia katsella. :P
Roopen kummt eivät päässeet pelipaikalle, heille kun syntyi tapanina pikkutyty. Toivottavasti mun vauvakuume hiukan hellittäis ennen kuin näen pikkuisen...muuten se pomppaa katosta läpi. 


Roope kävelee jo pieniä, 2-5m, matkoja. Suunnittelee reittejä tukipisteiden mukaan. :)
Ensimmäinen lusikallinen kakkua sai eilen hirmuisen irvistyksen aikaiseksi. Mutta sitten herkkuhiiri pääsi sokerin makuun. Sai myös eilen elämänsä toisen kerran mehua. Sitä ennen oltiin kertaalleen kokeiltu pillillä juomista puolikkaalla pillimehulla. 

Mulla töihinpaluu on nyt sitten tehty. Isi ja pojat ovat pärjänneet hienosti,mulla oli odotetusti hirmuinen ikävä lapsia iltavuoroissa, kun lapset nukkui kun lähdin ja nukkuivat kun palasin. Tiistaina pitäis kokeilla kuinka 4:30 herätykset luonnistuu pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti ens viikolla saatais poikien hoitoajatkin sovittua, saatiin viimeinkin päätös päiväkotipaikasta. 
 
Kiva lukea teidän arjesta. Harvoin vaan jaksaa/löytää aikaa itse kirjoittaa, mutta jos nyt yön tunteina jotain kertoisin.

Tärkeimpänä viime kirjotusten jälkeen on ehkä tytön paino joka 1-vuotis neuvolassa oli lähtenyt nousuun. Lääkäri määräsi varuilta verikokeisiin, mutta terveydenhoitajan kanssa siitä puhuttiin ja siirrettiin sitä kuukaudella. Eli käydään nyt helmikuussa punnituksessa ja katsotaan tilannetta uudelleen. Mitat 1-vuotiaana oli 8385g ja 74,7cm. Otettiin samalla kertaa kaikki kolme rokotusta, eikä tyttö niistä juuri edes inahtanut. Seuraava yökin meni suht hyvin edellisiin rokotusöihin verrattuna.

Tyttö aloitti hoidon tammikuun 16 päivä. Ja hoidossa kaikki on menny ihan loistavasti. Kahdella ensimmäisellä kerralla nukkui vaunuissa kun jäi hoitoon ja minua ja hoitotätejäkin vähän hirvitti että mitenhän suhtautuu kun herääkin erissä paikassa, mutta ei ollut edes itkenyt. Siellä se kävelee muiden lasten perässä. On kuulemma tosi helppo hoidettava :) Ja miekin olen siis mennyt taas töihin ja vaikka töihin meno kauhistutti enkä olis sinne halunnu mennä on siellä ollu kivaa. Ihana olla päivä aikuisessa seurassa ja puhua aikuisella äänellä.

Tänään olen alkanut miettimään josko tyttö kohta siirtyisi pinniksestä isompien lasten sänkyyn nukkumaan. Luulen että tuon kiipeilijän kanssa se on ihan hetkistä kiinni koska punnertaa itsensä reunan yli. Vieläkö teillä lapset nukkuu pinniksessä? Ja ne joilla isompiakin lapsia on niin minkä ikäisenä olette siirtyneet siitä pois? Ajatus olisi että tyttö silti edelleen nukkuisi meidän kanssa samassa huoneessa.

Imetyksen lopetin vähän ennen joulua ja vaikka tyttö siihen asti sai kaiken maidon tissistä meni vieroitus todella helposti. Hankalaa oli ainoastaan se ensimmäinen päivä, mutta kun ei silloin antanut periksi niin illasta jo maistui maito pullosta (tyttö ei siis sitä ennen edes "osannut" juoda pullosta) Neuvolassa sanottiin että pullovieroitukset pitäisi aloittaa nyt vuoden ikäisenä, mutta en pidä sen kanssa hoppua ehkä sitten kesällä kun olen taas kotona niin harjoitellaan sitä. Yöt menee jo kokonaan ilman syömistä ja usein jo nukahdetaankin ilman pulloa.

Pottailua ollaan kokeiltu. Aiemmin tyttö tykkäsi istua potalla mutta enää ei suostu istumaan siinä kahta sekunttia kauempaa. Niinkuin ei muutenkaan ole kahta sekunttia kauempaa paikoillaan. On siis tosi menevä, mutta silti rauhallinen ja varovainen. 

Varsinaisia sanoja ei vielä tule, mutta yrittää kovasti. Hokee äittää (äiti), mam mam (maito) yms. Ja miten paljon jo tämän ikäisillä on ymmärrystä. Kun kysyn missä meidän koira, alkaa tyttö selvästi etsimään sitä ja kun isi on tulossa töistä ja kuulen auton tulevan pihaan, kysyn tytöltä että kukahan tullee, menee tyttö ovelle katsomaan.

Kuukautiset alkoivat viimein n.kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen. Vauvakuume olis itellä jo kova, mutta miehen suostumusta ei asialle taida olla pitkään aikaan vielä tulossa. Mutta kyllä mulle tämäkin tällä hetkellä riittää. Nautitaan siitä mitä on!
 
päivittelen kuulumisia, mutta ihan ensinnäkin: onnea kaikille yksivuotiaille! ja Hempalla ihana ultrakuva, kateellisena kävin sen katsomassa jo kylläkin ajat sitten, mutta oon ottamassa vähän etäisyyttä tänne (koska ahdistaa se, ettei me taaskaan taideta saada vauvaa kovin helpolla enkä halua ahdistua liiasta yrittämisestä).

SennuSia stalkkasin sen verran tuolta tammikuisista 2013, että poika tuli :) paljon onnea!

mulla tänään eka virallinen työpäivä, tosin koska olen perjantait kotona, olen siis nyt kotosalla ja maanantaina koittaa arki. mun työaikahan on se virka-aika, joten olen sorvin ääressä klo 8-16.15 ma-to ja perjantait luuhataan Ilonan kanssa kotona. Ilona on tänään eka kertaa yksin päiväkodilla parin tunnin harjoittelussa ja haen hänet puolentunnin kuluttua kotiin. ollaan käyty päiväkodilla yhdessä useamman kerran siinä määrin, et keräsin sieltä jonkun lastentaudin ja olin kaksi päivää 38 asteen kuumeessa ja kurkkuun sattuu edelleen. saatiin siis päivähoitopaikka tuohon lähipäiväkotiin ja olen oikein tyytyväinen ryhmään ja hoitajiin. Ilona on ryhmänsä pienin, mutta tomerasti on ollut muiden mukana.

pojan koulu menee paremmin ja opettajakin antoi viime viikolla myönteistä palautetta :) poika kuulemma jurputtaa välillä tehtävistä ja ettei kiinnosta, mutta tekee kuitenkin läksyt ja tehtävät. sama on näkynyt kotona ja luulenpa, että siihen on auttanut se, että ollaan ehditty huomioimaan häntä paremmin nyt kun Ilona on vähän vähemmän takertuva. poika aloitti saman lajin, mitä itse harrastan ja olen panostanut siihen, että kuskaan hänet treeneihin kerran viikossa ja kunhan pääsen töihin, saan hankittua hänelle puvunkin ko. lajiin.

miehen kanssa parisuhde voi hyvin ja yhteistä aikaa vietämme iltaisin, koska kummallakaan ei ole paineita lähteä kotoa mihinkään.
pikkukakkonen/-kolmonen olisi kovin tervetullut, mutta joutunen vielä odottelemaan. odottelen jo töihin pääsyä, että saan ajatukset muualle kuin vauvoihin ja ehkä meillä sitten voisi tärpätä, niinhän siinä kävi viimeksikin (vaihdoin tosin silloin työpaikan tuohon nykyiseen).

 
Takaisin
Top