Talvi touhotuksia

Evy80

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ihanaa se on taas talvi! Me käytiin puolitoista vuotis neuvolassa ja lääkärissä. Poika kasvaa tasaisesti ja kehittynyt hyvin. Eilen poitsu sai viimeisen kerran tissiä, itseä alkoi sen verran ahistaa tissittäminen joten nyt on meiltä lopetettu aamu- ja iltatissittelyt!
 
Kun tulisikin jo oikeasti se talvi. Oli niin ihana kun oli pakkasta ja maa valkea. Nyt taas vettä ja +4 :(

Teillähän Reetta pitkään viihdyttiin tissillä, mutta taitaa tulla fiksu poika. Jossain meinaan oli juttua että mitä pidempään olisi tissillä niin sitä parempi koulumenestys :D uskoisin liittyvän kyllä enemmän geeneihin jne.

Pöh! on se kun ei ketään enää viitsi kertoa kuulumisiaan täällä huhtikuisissa... Muita kuukausia ja vuosia pöyhiessään saa katsoa uudelleen raskautuneita.

Pojalla vauhti senkun kasvaa, ja sanojakin alkaa tulla aina vaan lisää. Kohta varmaan toivoo että olis hetken hiljaa :D Hienosti osaa jo luskoida ruokaa suuhun, lusikka ei enää käänny matkanvarrella väärinpäin.
Mutta onko 1,5v poika pitkä kun pituutta tuo 87,5cm? Hoitotäti vaan totesi että samassa puistossa olevat pari muuta samanikäistä olis miltei puoli päätä lyhyempiä?!
 
Meillä tissiteltiin 1v4kk ikään asti, sitten mulle riitti. Yhtenä iltana neiti nukahti "vahingosssa" ilman rintaa ja pääti et tässä se sit oli.  Ja hienosti meni.

Nyt 2kk myöhemmin yhtenä iltana saunassa tyttö katteli mun tissiä pitkään ja illalla kaiveli yöpukuani. Ajattelin, et mikäs siinä, senkun imutat, ei sieltä mitään tule... Neiti laittoi suun tissille, irrotti saman tien ja hymyili leveästi HAA. Ja se siitä. juttu unohtui taas.  

JA tonne neuvolaosioon jo kirjoittelinkin, et meidän neiti on 81,6 cm pitkä, aavistuksen alle 0-käyrän pituudeltaan. Et kaipa se tiedän poju on pitkänsorttinen...
 
Meilläkin imetys kesti 1v 4kk. Sitten menin töihin ja imetykset jäivät "luonnostaan" pois, kun kumpaakaan ei asia kiinnostanut enää.

Mä tein tuossa pari viikkoa sitten positiivisen raskaustestin, mutta varhaisultrassa se paljastui tuulimunaksi. Huomenna on kontrollikäynti, jonka jälkeen raskaus keskeytetään lääkkeellisesti. Aika paskat fiilikset tässä on ollut. Noh, päivä kerrallaan. Tällä hetkellä on sellainen olo, etten KOSKAAN enää halua tulla raskaaksi, mut eiköhän tuo olo jossain vaiheessa ohi mene... Oon tässä viikon verran toivonut, että keskenmeno tuli luonnollisesti, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Onneksi sentään raskausoireet ovat helpottaneet vähän. En usko, että huominen ultra tuo mitään muutosta tilanteeseen. Mulla ei siis ollut tietoa raskauden kestosta ja siksi on vielä tämä "varmuuden vuoksi" ultra.
 
Mikäs siellä on sista81n tilanne?

Meillä on nyt nukuttu jo useampi yö "isojen"sängyssä, eli siis jatkettavassa sängyssä. Eipä tuo ollut siitä millään, yöt nukutaan läpeensä niinku ennenkin.
Mutta, tiedä sitten mistä johtuu, iästä?, että ei meinaa nukahtaa. Saattaa olla reilu 10minuuttiakin ihan rauhallisena köllötellen sängyssä, silmätkin jo ristissä, mutta ei nukahda. Ja tämä siis sekä päikyillä että yötä vasten. Nukahtaminen saattaa kestää välillä jopa tunnin. Rauhallisissa merkeissä mutta kumminkin, ja ennen nukahti tyyliin heti. ?
 
Olo alkaa olla normalisoitunut ja jälkivuotokin on vähenemään päin, viikon verran sitä sitten kesti vähän runsaampana. Kyllä vähän vielä ahdistaa välillä, mutta on jo helpottamassa sekin. Olen ollut yllättynyt, miten suuri tabu keskenmeno on. Omakin olo olisi varmasti ollut vähemmän kaoottinen, jos olisin tiennyt, miten yleisiä nämä ovat. Toisaalta tuntuu, että ihmisten, jotka eivät ole tätä kokeneet, eivät ymmärrä, miten hirvittävä tilanne oikeasti on. Minulla tällainen vaihtoehto ei ollut käynyt mielessäkään. Samaan syssyyn osui vielä pari muutakin vastoinkäymistä, eivätkä ne ainakaan parantaneet yleistilaa.

Oli muuten jännä huomata, miten tuo oma masentunut fiilis vaikutti esikoiseen. En ole varmaan pian vuoteen nukuttanut häntä niin, että makaisin sängyssä hänen vierellään. Keskenmenon jälkeen hän kuitenkin selvästi vaati, että tulen nukkumaan hänen viereensä. Nyt nukkumaan meno sujuu taas kuten "normaalistikin".

Meillä alkaa orastaa uhmaikä - tai tahtoikä, miten vain - jo melkoisesti. Tuntuu, että kaikki, mitä minä ehdotan on VÄÄRIN. En tajunnut lainkaan, miksei poika enää suostunut potalle, vaan huusi kuin syötävä ja pisti vastaan. Sitten yhtenä päivänä kyllästyin taisteluun ja annoin pojan olla itsekseen kylppärissä ilman housuja ja vaippaa. Hänpä menikin siitä heti rauhoituttuaan itse potalle istumaan ja teki tyytyväisenä isot pissat :O Sen jälkeen hän on itse saanut hoitaa tuon homman, ja hienosti näyttää sujuvan! Tosin vaatteita ei osaa (kunnolla) riisua tai pukea, joten siihen tarvitaan vielä apua.
 
Meidän pikkuneiti tuli tänään pinnasängystä päälleen alas. TArttis varmaan siirtyä isojen tyttöjen sänkyyn....
Tässä valvoskelen ja kohta tarttis herättää neiti ja tarkistaa että on ihan ok.
 Odotettavissa siis megaraivarit :(
 

Palailen vähän tännekin ;) josko saisi siirtyä myös odottajiin!
Meidän neiti on varsinainen vipeltäjä: juoksee ja kiipeilee joka paikkaan, hyppelee mistä milloinkin. Puolapuut esimerkiksi kiipeillään huimasti ylös asti, alastulo sitten on sellaista että on äidin oltava valppaana... Neiti laulelee sujuvasti muutamaa lastenlaulua, sekä puhuu jo pieniä lauseita, eli meillä on jo aika "iso" napero.
Painon kanssa ollaan jouduttu käymään useampi kerta extraa neuvolassa, vaikkakin kokoajan on kasvanut samoilla käyrillä. Äidin luonnon päälle tuo on ottanut aikalailla, koska itsellä on tuo toisen suuntainen paino-ongelma. Hienoa huomata että on täällä joku muukin kun on pitkään imettänyt. Imettääkö kukaan muu enää? Meidän neiti tissittelee edelleen parisen kertaa päivässä. Tosin yökylässä ollessaan ei enää ole tuttipulloakaan kaivannut, mutta viimeksi oli kyllä sanonut pari kertaa että tahtoo äidinmaitoa surkean näköisenä. Olin ajatellut että olis sinne jäänyt tissittelyt, mutta enhän mä sitten raskinut kun oli oikein ääneen maininnut kaipaavansa.

 
Takaisin
Top