Tahtoiän ihmeitä

[syyskuinen]

En tiedä, kuinka aktiivisesti tätä enää seurailette ja ovatko kakkosen saaneet siirtyneet uusille foorumeille, mutta kokeillaan... Meillä alkoi pojalla uhma viime viikon maanantaina klo 10.34 (no, ehkä merkkejä oli ollut aiemminkin ilmassa...) ja veikkaan, että kun tässä vauhtiin päästään, kaikenlaiset kikkakolmoset tulevat kyllä tarpeeseen. Mulla on vielä tosi vahvatahtoinen -- hyvässä ja pahassa -- poika eikä toista aikuista vahvistamassa aikuislinjaa...

Miten tämä ihana ikä on teillä alkanut näkyä?

 

[Autumn daydream]

Meillä vähän ilmaistaan jo omaa tahtoa, mutta en usko sen vielä olevan uhmaa. Lähinnä kaikki pitää tehdä itse ja jos yrittää auttaa, tulee hepuli.

 

[omppoloinen]

Meillä on ollut uhmaa nyt parin kuukauden aikana. Yleensä tulee sellaisia parin viikon jaksoja ja sitten taas helpottaa pariksi kolmeksi viikoksi. Välillä on todella raskasta, mutta onneksi uhma ei ole päällä 24/7 :)

 

[syyskuinen]

Helpottavaa tietää, että helpompiakin jaksoja saattaa olla odotettavissa, vaikka noin yleisesti hankalimmat ajat taitavat häämöttää vielä kaukana edessä...

Meillä on nyt ollut tämän viimeisimmän viikon ajan joka päivä joku elämää suurempi tahdon asia, ja välillä mietin jo ulkomaailmassa liikkumisen rajoittamista, kun vaatteiden pukeminen, kaupasta lähteminen, turvaistuimeen istuminen, siitä lähteminen, hissiin käveleminen silloin kun äidillä sattuvat olemaan kädet täynnä kasseja (muulloin ei missään tapauksessa halua tulla kannetuksi...) tai milloin mikäkin asia saattaa synnyttää sitkeän kiukun.

Toki nuo liittyvät usein siirtymiin, mutta ainakaan vielä niiden ja niitä seuraavien tapahtumien ennakointi ääneen lapselle ei ole sanottavasti auttanut asiaa. Toistaiseksi olen vain pyrkinyt lähtemään liikkeelle hyvin levänneenä -- huonona päivänä ei todellakaan erityisemmin kaipaa marketin muiden asiakkaiden tuijotuksia, hyvänä ne jaksaa jättää omaan arvoonsa...

 

[Vargynja]

Meillä tämä näkyy tällä hetkellä ehkä eniten äidistä irtaantumisena. Ei saa halata eikä pussata. Varsinkaan tietyissä tilanteissa joihin halit ja pusut on ennen kuuluneet ehdottomasti (kuten sänkyyn meneminen). Toisaalta taas välillä tuntuu että poika ei tahdo - ainakaan tehdä itse. Äitin ja isin pitää auttaa, pukea, riisua, kantaa ja syöttää... Tälle päälle sattuessa tulee huuto ja parku jos ei auteta (sillä samalla sekunnilla). Tosin epäilen että kyse on lähinnä huomiohakuisuudesta. Välillä on kanssa raivareita siitä kun isi tai äiti tekee/ei tee jotain pikkumiehen mielenoikkujen mukaisesti.

 

[Aamu]

Meillä on aikamoinen tahtonainen täällä ja uhmaa todellakin löytyy. Se alkoi jo 1,5v meillä, samalla lailla meni esikoisellakin. Noiden uhmakohtausten lisäksi nämä myös tappelee koko ajan. Se on aika rassaavaa välillä.

 

[syyskuinen]

Huh, varmasti tuo Aamu käy voimille, kun välillä tuntuvat keinot loppuvan jo tämän yhdenkin vahvatahtoisen nuoren herran kanssa.

Meilläkin Vargynja on varmasti myös tuota huomion hakemista ja ihan sen kokeilemista, mihin omalla tahdolla voi vaikuttaa. Kysyn usein, kummanko kahdesta vaihtoehdosta poika haluaa, ja usein valitsisi vuoron perään ensin yhden ja sitten toisen varmaan loputtomiin, ellen jossain vaiheessa vain pistäisi peliä poikki ja valitsisi itse.

Liian usein tulee myös esitettyä asioita kysymysmuodossa, jolloin poika oikeasti ajattelee, että hänellä on valinnanvaraa esimerkiksi uloslähdön suhteen (niin kuin joskus onkin -- välillä olisi tosiaankin kiva, jos joku muu päättäisi edes jostain).