Se tunne kun tuntuu että sun lapsi on vaihtunut!
Meinaan joku varmasti käynyt vaihtamassa meidän aina niin aurinkoisen taaperon huutavaan uhmaikäiseen, kuka tunnustaa?! :) Mihinkään ei voi nykyään mennä ettei sieltä poistuttais kauheen huudon saattelemana. En tiedä kuinka kauan meidän pitäis esim. ulkona olla leikkikentällä, että lähdettäis sieltä rauhassa ja huutamati. Taaperona oleminen on kyllä tällä hetkellä aika ankeeta, kun mitään ei saa tehdä ja mihinkään ei saa mennä, tai näin hänestä varmaan ainakin tuntuu.
Kyllä tuo tyttö vielä naureskelee ja on iloinenkin, mutta ehkä tuon vauvan tulo aiheutti sen, että testaa, varsinkin mua koko ajan ja sitten kun sattuu, niin äitin syli on paras syli ja sinne on päästävä heti, imetin tai en. Pari kertaa joutunut keskeyttämään imetyksen, yhdellä kertaa tuli rymisten sohvalta alas ja löi naamansa olkkarin pöytään niin että huuli halkes
Oli kamala huuto, eikä isän syli auttanut. Onneksi ei hampaita irronnut, näkee sitten myöhemmin tuliko juuriin vahinkoa.
Kova puhumaan hänestä on tullut ja sellanen papukaija, että pitää varoa mitä sanoo, kun apinoi heti kaikki sanat :) Aakkoset kiinnostaa hirveesti, tunnistaa muutaman aakkosen ja jääkaapin ovessa olevat magneettiaakkoset on ihan ykkösjuttu. Siinä seistään monta kertaa päivässä "kirjoittamassa" jotain.
Mitäs muille joulukuisille kuuluu? Tämä ryhmä kovasti hiljentynyt viimeaikoina, mutta se toki on ymmärrettävää kun on kädet täynnä töitä ja taaperoita :) Eipä oo kauaa kun vietellään jo 2v synttäreitä..