Taapero ei anna lohduttaa
- Ketjun aloittaja Rouva W
- Aloituspäivämäärä
Meillä 1v8kk tytöllä on hieman samaa, onneksi ei kuitenkaan yöllä. On aika tempperamenttinen tapaus muutenkin. Vinkkejä minulla ei ole antaa. Meillä syliin ottaminen pahentaa tilannetta, niin annettu raivota sen aikaa kuin haluaa. Välillä käydään kysymässä haluaako syliin. Jossain vaiheessa yleensä halua, varmaan silloin tullut raivokiintiö täyteen. Tsemppiä 
on välillä todella kädetön olo näiden pikku raivopäiden kanssa.
on välillä todella kädetön olo näiden pikku raivopäiden kanssa.
Meidän taapero ollut alusta asti samanlainen. Tähän yksi syy on se, että hän on erittäin itsenäinen ja suurin osa kiukusta tulee siitä, että epäonnistuu jossain missä haluaisi onnistua itsenäisesti.
Päiväkodista saatiin tähän juuri vastaus; Hän on ikäistään huomattavasti fiksumpi ja kokee, että hänen pitäisi olla sitäkin fiksumpi, mikä aiheuttaa ristiriitaa ja ärsytystä.
Onneksi nyt 3v ollaan saatu kiukut vähän laantumaan ja saadaan näissä tilanteissa paremmin puhuttua hänen kanssaan. Meille ratkaisu on ollut vain antaa hänen kiukuta rauhassa, aina välillä kysyä olisiko hän valmis tulemaan antamaan halin, jossain vaiheessa on niin rauhottunut että kiukku muuttuu "herkäksi" itkuksi ja tulee. Myös se, että tuetaan itsenäistymistä, pyritään opettamaan hänelle kiukkua aiheuttavat asiat ja jos epäonnistuu, yritetään saada hänet ymmärtämään että harjoitellaan kunnes onnistuu. Annetaan aikaa, ei hoputeta.. Tuo aiheutti aluksi itsellä pinnan kiristymistä, koska päiväkodista lähteminen saattoi kestää 40+min, selkeästi kuitenkin toimi, nykyään ollaan huomattavasti nopeampia ja homma sujuu.
Onko teidän taaperolla rakasta pehmolelua? Meidän esikoisella on hänelle tärkeäksi muodostunut pehmolelu, joka on meille vanhemmille työkalu. Aluksi käytettiin sitä lohdutuksena, aina kiukun tullen pyydettiin halaamaan pehmoa ja se oli vieressä öisin, nykyään on leikkikaverina aina menossa mukana.
Esikoinen kieltäytyy meidän (vanhempien) avusta esim. pukemisessa, mutta kysytteässä saako pehmo avustaa hän suostuu ja sitten leikitaan et pehmo auttaa mm. takin hihojen kanssa jne. Meillä on tästä samasta pehmosta useita klooneja kaapissa, koska pehmo on myös päiväkodissa mukana ja täytyy välillä vaihtaa salaa pestäväksi.
Kiukkujen aikana pehmokin on lentäny useaan otteeseen ja rattaista sitä heitettiin myös maahan, mutta kuitenkin ollut enemmän apua kuin haittaa tunteiden käsittelyssä.
Päiväkodista saatiin tähän juuri vastaus; Hän on ikäistään huomattavasti fiksumpi ja kokee, että hänen pitäisi olla sitäkin fiksumpi, mikä aiheuttaa ristiriitaa ja ärsytystä.
Onneksi nyt 3v ollaan saatu kiukut vähän laantumaan ja saadaan näissä tilanteissa paremmin puhuttua hänen kanssaan. Meille ratkaisu on ollut vain antaa hänen kiukuta rauhassa, aina välillä kysyä olisiko hän valmis tulemaan antamaan halin, jossain vaiheessa on niin rauhottunut että kiukku muuttuu "herkäksi" itkuksi ja tulee. Myös se, että tuetaan itsenäistymistä, pyritään opettamaan hänelle kiukkua aiheuttavat asiat ja jos epäonnistuu, yritetään saada hänet ymmärtämään että harjoitellaan kunnes onnistuu. Annetaan aikaa, ei hoputeta.. Tuo aiheutti aluksi itsellä pinnan kiristymistä, koska päiväkodista lähteminen saattoi kestää 40+min, selkeästi kuitenkin toimi, nykyään ollaan huomattavasti nopeampia ja homma sujuu.
Onko teidän taaperolla rakasta pehmolelua? Meidän esikoisella on hänelle tärkeäksi muodostunut pehmolelu, joka on meille vanhemmille työkalu. Aluksi käytettiin sitä lohdutuksena, aina kiukun tullen pyydettiin halaamaan pehmoa ja se oli vieressä öisin, nykyään on leikkikaverina aina menossa mukana.
Esikoinen kieltäytyy meidän (vanhempien) avusta esim. pukemisessa, mutta kysytteässä saako pehmo avustaa hän suostuu ja sitten leikitaan et pehmo auttaa mm. takin hihojen kanssa jne. Meillä on tästä samasta pehmosta useita klooneja kaapissa, koska pehmo on myös päiväkodissa mukana ja täytyy välillä vaihtaa salaa pestäväksi.
Kiukkujen aikana pehmokin on lentäny useaan otteeseen ja rattaista sitä heitettiin myös maahan, mutta kuitenkin ollut enemmän apua kuin haittaa tunteiden käsittelyssä.
Tämä kuulostaa kyllä erittäin tutulta! Tuntuu että tämä oppii asioita ihan hetkessä ja ymmärrys on valtava. Tuntuu koko ajan olevan ”askelen edellä” jos näin voi sanoa. Sitten kun tulee ”hölmöjä” epäonnistumisia kuten vaikka kaatuu tai asia joka yleensä sujuu, ei satu sillä kertaa sujumaan, niin sitä sitten huudetaan. Oon pyrkinyt aina korostamaan sitä että harjoitellaan ja kun joku asia onnistuu ekan kerran, oli sitä harjoiteltu tai ei niin koittanut muistaa tuoda esiin joko sinnikkyyttä tai harjoittelua. Pitänee antaa huutaa omaa pahaa oloa rauhassa ja koittaa jälkikäteen käydä tilanne läpi jos saisi lapsen huomaamaan syy-seuraus suhteita tai muuta mikä helpottais.
Hänellä ei ole mitään erityistä pehmoa, mutta ehkä sitä voisi yrittää luoda sellainen oma kaveri, josta voi hakea turvaa ja apua kun sitä ei vanhemmilta tahdo.
Minä oon käyttänyt pelkän yrityksen palkitsemista ääneen kehumalla, käsiäni taputtamalla ja jopa peukkuja näyttämällä. Samaan yhteyteen on hänellä nykyään yhdistettynä leijona leikkejä katsomaan ja häntä halaamaan. Sitä on alkanut itse myös halailemaan, halailee myös nukkea ja koiraa eli meillä halailu on liitetty osaksi perusolemista eikä pelkästään lohdutukseksi.
Muokattu viimeksi:
Joo meillä on myös nämä käytössä. Halitaan ja hellitään vähän joka välissä myös hänen aloitteesta, lohdutuksena sitä ei vain halua jostain syystä.
Voitte vaikka yhdessä käydä valitsemassa kaupasta mieleisen tärkeän lohtukaverin
Ja kannattaa aina just korostaa positiivisia asioita kehumalla vaikka olis ns. itsestäänselvyyksiä. "Hienosti sait sukan jalkaan!" jne.
Pitääpä koittaa jos saatais tällekin lohtukaveri!Voitte vaikka yhdessä käydä valitsemassa kaupasta mieleisen tärkeän lohtukaverin
Ja kannattaa aina just korostaa positiivisia asioita kehumalla vaikka olis ns. itsestäänselvyyksiä. "Hienosti sait sukan jalkaan!" jne.
Kiitos vinkeistä!
