Töissä JA raskaana

Mulla haittaa nyt väsymys työtehoa jo selvästi.. Ei jaksaisi edes 7 tunnin päivää täysillä, kropasta vaan loppuu puhti, yksinkertaisesti. Eikä auta, ettei pääse tauoille, vessaan, eikä ehdi syömään.. Vitutus on se päällimmäinen tunne siellä, eikä se asiakaspalvelua ainakaan paranna, voin kertoa.. Onneks on nyt kolme vapaata putkeen ja "lapseton" vkl!
 
Kolmivuoro työtä teen hoitoalalla ja huomaa kyllä että ilta-aamut ottaa aika koville, kun ei saa kunnolla nukuttua. Toivottavasti väsymys tästä helpottaa. Odottelen kauhulla miten työt sujuu kun muut oireet alkaa tulla esiin. Töissä ei vielä kukaan tiedä ja ajattelin vielä muutaman viikon yrittää pitää salassa (jos se onnituu kahdenkymmenen naisen työyhteisössä, jossa on hyvin tarkkanäköisiä naisia tässä asiassa :) )
 
oi ja voi, viiminen vapaa menossa, on tullu halailtua pönttöä jo useamman kerran. Mitä jos en kykene töihin, mistä sitä saikkua lähtee hakemaan, työterveyteenkö menen itkemään että on paha olo, oksettaa,.. :oops:
 
Viikot 9-10 oli vaikeita, oksetti aamuisin ja oli todella lähellä etten joutunut töissä käydä aamukahvien aikaan oksentamassa. Olen vain päättänyt etten käy ja sillä voimalla menty :P
Noilla viikoilla olin työkaverin opetuksessa (tietokoneen kanssa) monesti ja oli siinäkin hyvin lähellä etten juossut välillä oksentamaan.
Myös väsymys oli ja on edelleen pohjaton.
Tuo kuvotus on onneksi jo helpottanut nyt 11.viikolla, onneksi :)
 
Minä opiskelen ja olin ahtanut syksyn (ja keväänkin) ihan täyteen. Siihen päälle vähän töitä, esikoinen ja koti. Nyt on mennyt pari viikkoa aika sumussa matalalentoa. Opiskelun deadlinet painaa päälle, eikä vain oikein jaksa. Kuitenkin kaikki olisi oikeastaan tehtävä. Tavallaan ihan hyvä, että on hommaa koko odotusajaksi, mutta vähän pelottaa, etten jaksa.

Voi kun loppuisi tämä etomien ja ruuan kanssa pelaaminen (koko ajan syötävä, ettei heikota liikaa). Ehkä sitten jaksaisi.
 
Onko täällä muita, jotka ovat juuri vaihtaneet työpaikkaa ja ovat vielä koeajalla? Minä tein positiivisen raskaustestin viikko uudessa työssä aloittamisen jälkeen ja ensimmäiset viikot meni väsymyksen kanssa taistellessa ja nyt mahaa peitellessä. En millään pysty peittämään raskautta koeajan loppuun, joten ajattelin suosiolla kertoa ensimmäisen ultran jälkeen reilun viikon päästä. Onneksi harva työnantaja on niin röyhkeä, että irtisanoo koeajalla raskauden takia (sehän on toki laitontakin), mutta kyllä se kuitenkin vähän pahalta tuntuu heti ilmoittaa, että jää heti keväällä äippälomalle :P. Onneksi mulla ehtii se 6kk työssäoloaikaa täyttyä ennen synnytystä, että saa täydet tuet.
 
Obier olin koeajalla esikoista odottaessa eikä ollut ongelma, kerroin kylläkin vasta ultran jälkeen. Esimies oli kovin onnellinen vauvauutisesta.
Muoks. Ja mulla oli sama juttu, viikko uudessa työpaikassa ja plussa pärähti testiin :D
 
Mulla onneksi vielä on ollut ok olo ja jaksanut töissä hyvin. Kotona sitten välillä tulee se välikuolema ja pakko ottaa hetken lepoa.
 
Vuorotyö, henkisesti stressaavaa ja ensi viikolla olis pari yövuoroa. Oon nyt heräilly monena yönä ja valvonu pari tuntia ennenku saanu uudelleen unta. En tee yövuoroja, en jaksa niitä valvoa kyllä. Onneks esimies on ymmärtäväinen.
 
Osoittautuki hankalammaksi komboksi kuin oisin koskaan arvannu. Mulla on kyllä onneksi vakituinen paikka jossa aloitin muutama kuukausi ennen kun alettiin yrittään. Reilu viikko positiivisen tuloksen jälkeen alko armoton pahoinvointi ja oksentelu ihan yllättäen.. Nyt reilu 6 viikkoa jo ollu saikulla kun ei yksinkertasesti pysty töihin meneen.
Jouduin sitten pomolle jo heti alussa kertomaan raskaudesta. Ei menny siis ihan niinku ajattelin.. :banghead::smiley-angry017
 
Heippa! Ihan pakko avautua nyt täällä! Teen siivoushommia työkseni ja nyt tullut kauhee stressi töiden suhteen joka päivä heitellään eri suuntiin ja vatsa on kivikovana kun ei saa rauhassa työskennellä, painavia koneita ja pesuaineita joutuu käsittelemään. Oletteko joutuneet jäämään töistä pois stressin takia tai jonkin muun mikä vaikuttaa töihin?
 
Ite jouduin olee säännölliste supistuste takii saikulla et tilanne rauhottuu ku fyysisesti raska työ kanssa ja kaks ylimäärästä lääkärin tarkastusta takana. Nyt taas olis jo kirjotettu selän takia äippäloman alkuun asti saikku. Kannattaa ottaa neuvolaan yhteys ja selittää tilanne, mulla ainaki lepo autto ettei tuu enää säännöllisesti supistuksia eikä kovin tiheesti muutenka. Tsemppiä ja jaksamista!
 
Mä olin ainakin työterveyslääkärin luvalla just kaksi viikkoa pois supisteluitten takia, ja kannatti todella ollakin! Nyt eivät ole enää vaivanneet.

Ylihuomenna pitäisi lähteä toisiksi viimeiselle ulkomaan työmatkalle ennen äitiyslomaa (rv 28+2 tänään), vähän jännittää mutta toisaalta mukava tehdä rakasta työtä täysillä loppuun! Viimeinen työreissu, jos kaikki sujuu oikein, olisikin sitten rv 33.

Onkohan jollakulla muulla kokemuksia ulkomaanmatkoista, etenkin työreissuista joissa on tiivis ohjelma, loppuraskaudesta? Esikoista odottaessa kävin vielä Lontoossa töissä rv 26 ja Tukholmassa lomaviikonlopulla rv 30, mutta ihan näin myöhään en ole ennen matkustellut.
 
Mulla olisi yhdistetty työ/"loma"matka maaliskuun lopulla, eli siinä rv 33-35 aikana. Saa nähdä miten onnistuu. Sormet ja varpaat täällä ristissä, että jaksan. Pitää hommata lentolupa lääkäriltä. Ei ole siis aikaisempaa kokemusta!
 
Olen lueskellut, että monella alkaa pian äitiyslomat ja viikkoja tai päiviä jo lasketaan. Kai sitä itse joskus synnäriltä kotiutuneena sitten!

Itse vain mietin, että on niitä järkeviä odottajia, jotka rauhoittuvat, laittavat kotia ja orientoituvat lapsen saapumiseen. Ja sitten toisia, jotka laskevat, että viimeinen yliopistotentti olisi päivää ennen laskettua aikaa (jos lapsi ei tule ulos ennen sitä), lähtevät kahdeksi viikoksi ulkomaille ja paahtavat tukka putkella... ottamatta kantaa siihen kumpaan ryhmään itse kuulun.

Rankat tentit juuri takana ja taas maanantaina alkaa uusi periodi yliopistolla. Vielä jaksaa, tsemppiä jne!

Tänään 31+0.
 
Muokattu viimeksi:
Itsellä äippäloma alkaa ens viikolla ja sit olis tarkoitus alkaa treenaamaan kunnolla, kun ei ole enää väsymys/nukkumisongelmaa :) reilu viikko ennen laskettua aikaa olis tarkoitus käydä tekemässä asiakkaan tilinpäätös (oman firman kautta), joten saisi meidän pikkuinen pysyä sisällä ihan loppuun asti :D
 
Mä meen varmaan tähän "ei järkevä odottaja" ryhmään.
Kävin just allekirjoittamassa työsopparin, joka päättyy kätevästi kaksi viikkoa ennen la:ta. Silloin on kuulemma pakko jäädä äitiyslomalle.
Mut onneksi on oma firma, jolle voi tehdä senkin jälkeen ja lupasin ottaa touko-kesäkuulle yhden kirjan toimitettavaksi.
 
Miten muilla? Onko vielä tällä töitä tekeviä?
Virallisesti olen ollut äitiyslomalla jo pari viikkoa, mutta opiskella vielä pitäisi. Nyt vain iski ihan tautinen väsymys. Ei vain jaksaisi.
Mistähän saisi revittyä edes vähän motivaatiota? Pakko kuitenkin olisi.

Tänään rv 36+5
 
Mulla alkaa äitiysloma vasta laskettuna tai sitten kun vauva syntyy, eli viimeistään 1.5.. Lasketun yli jos menee niin en kyllä enää tee! Olisin jo ihan valmis lepäilemään, mutta kun töistä saa vain 3kk lomaa niin ei viitsisi "tuhlata" sitä etukäteen :shifty: nyt 38+3

Jos saisin itse valita niin jäisin vuodeksi kokonaan hoitamaan vauvaa mutta mies ei suostu. Onneksi teen kotona töitä niin ei tarvitse vauvaa jättää mutta en osaa yhtään kuvitella miten selviän kodin ja vauvan hoidosta ja töistä sitten myöhemmin :nailbiting:
 
Vieena, tsemppiä sinullekin!

Työskentely vauvan kanssa on kyllä aikamoinen onnenpeliä! Muutenkin kaikki nämä vauva-jutut on ihan täysin arpaa; koska tulee raskaaksi, millainen raskaus, koska syntyy, vauvan luonne, onko koliikkia, nukkuuko öisin, vääntääkö vatsaa, äidin hormoonit... kaikki menee ihan tuuripelillä ja sen tietää vasta, kun sen tietää. Ihan pienen vauvan kanssa voi vielä työskennellä, jos vauva viihtyy itsekseen lattialla sen puolisen tuntiakin (ja nukkuu pitkiä päikkäreitä), mutta jos se haluaa koko ajan läheisyyttä ja aktiviteettia, niin sitten ei. Isomman lapsen kanssa on kyllä mahdotonta tehdä töitä. Kun vauva lähtee liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä, niin sitten ei kyllä pysty keskittymään mihinkään. Ja tämä vaihe kestää aika monta vuotta. Meidän esikoistyttö on itsekseen viihtyvä ja muutenkin helppo tapaus, mutta ei kyllä olisi minun opiskelu onnistunut kotona lapsen kanssa. Nyt menee joskus poikkeuspäivinä, että isä hoitaa lasta kotona ja itse opiskelen vieressä. Mutta kyllä silti äidille tulee asiaa ja kaikenlaisia keskeytyksiä, vaikka isä onkin vastuussa. Parasta on olla ihan poissa. Nyt olen öisin tehnyt opiskelujuttuja, kun lapsi ja isä ovat menneet nukkumaan. itsellä unet kärsii, mutta jotenkin olen jaksanut. Tämä on ollut mulla tällainen tsemppaus vuosi - olen painanut ihan äärirajoilla, kun tiedän, että vauva tuo sitten isoja muutoksia synnyttyään.

Lisäyksenä: Vieena, tuo kodin ja vauvan hoito on oikeasti todella rankkaa. Pakota mies tekemään juttuja HETI! Tulee vähemmän ongelmia myöhemmin. Meille parasta on ollut, että minä olen vain poissa ja mies on lapsen kanssa kahdestaan. Joutui ottamaan vastuun jo pienestä vauvasta. Samalla kotitöistä kannattaa keskustella aika tarkasti. Kotityöt oikeasti lisääntyvät eksponenttiaalisesti lapsen synnyttyä, eivätkä ne lopu koskaan. Meillä tuli iso muutos, kun tulin nyt uudestaan raskaaksi ja voin huonosti koko syksyn. Samalla opiskelin, joten minun illat meni sohvalla maaten. Miehen oli pakko hoitaa enin kotitöistä, viedä lasta päiväkotiin, miettiä ruokajuttuja jne... Minulla on vielä ihan aktiivinen ja kiltti, tekevä mies, mutta se ei ole saanut mitään opastusta kotitöihin (luulen, että sun miehellä voi olla samanlainen kulttuurinen ympäristö) lapsuudenkodissaan. Tietysti se on jo joutunut tekemään kotihommia ennen lapsen syntymää, mutta kotitöiden määrä on lapsen kanssa ihan eri. Vastuu on arjen kulusta on ihan eri.

Juuri nyt ovat mies ja lapsi pari viikkoa isän kotimaassa sukuloimassa. Minä tulin jo aikaisemmin Suomeen. Hän eilen sanoi, että on niin mukavaa olla isänä siellä, kun lapsen voi jättää sukulaisten hoiviin. Hän voi katsoa jalkapalloa tai käydä naapurissa kahvilla ym. Täällä Suomessa on vain minä ja hän, joten lapsi on mukana aina. Vastuu lapsesta on koko ajan 24/7. Itse ajattelin aivan samaa. Etelämpänä on rankempaa olla nainen, mutta helpompaa olla äiti. Naisilla on paljon kotitöitä, vapaudet ovat erilaisia, mutta äitinä olossa ei ole mitään "ongelmia", itsensä tutkiskeluja. Lähes aina perheet ovat isoja ja asuvat lähekkäin, joten pienen vauvan voi jättää suvun naisten (tai miestenkin) hoitoon pariksikin tunniksi helposti ja itse lähteä vaikka ihan ostoksille yksin, ilman lasta. Tämä on sellainen asia, jota minä en ole koskaan voinut tehdä. Lapsi oli lähes aina minun kanssani. Isoissa perheissä on myös aikuisseuraa koko ajan, joten hyvin harva on lapsen kanssa kahdestaan pitkiä aikoja. Meni vähän OT, mutta tuli mieleen, tuosta Vieenan kodin, vauvan ja töiden hoidon kommentista.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top