Töissä JA raskaana

Kärhö

Kärhö

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olisikohan töihin liittyvälle raskauspulina-ketjulle tarvetta? Itselle ainakin tällä hetkellä suurin "murhe" on töissä käynti pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa. Kukaan ei työpaikalla asiasta vielä tiedä enkä haluaisi kertoa, joten odotukset työtehon suhteen ovat kuten ennenkin. Olen jo ehtinyt stressata sitä, että tuleeko töissä sanomista ja miten selviän, jos työpaineet käy ylivoimaiseksi.

Lisäksi mietin, näin määräaikaisena, että miten käy sitten jatkossa. Mulla on työsuhde tällä hetkellä vuoden 2017 loppuun, mutta mahdolliset uudet projektit alkaa sitten mun ollessa mammalomalla, joten pelottaa, että en saa jatkoa.

Mites teillä muilla työssäkävijöillä? Minkäalaista työtä teette ja miten koette, että raskaus mahdollisesti työssäkäyntiin vaikuttaa?
 
Mulla ollu vähän samat kuviot. Suht alussa raskaus, kauhee väsymys ja pahoinvointi. Mulle kävi niinn hassusti että kun jouduin olemaan viimeviikon sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi, niin lääkäriltä kun olin jo lähtenyt niin huomasin että syyksi oli laitettu juurikin tämä raskaus pahoinvointi. Enkä todellakaan olis halunnut töissä vielä kertoa, mutta kun en ollut muistanut lääkärille siitä mainita vaikka tarkotus oli.
Työni on seisomatyötä, ja fyysistä. En ole siis kertonut muille kuin pomolle, joka ei kylläkään ehtinyt asiasta juttelemaan. Tiedä sitten, mitä mietiskelevät..
 
Samojen asioiden kanssa täälläkin painitaan. Raskaus muuttaa olellisesti työtehtäviä joten siitä oli pakko kertoa. Myös työkaverit ovat osa jo asian selvittäneet, tiivis yhteisö kun ollaan. Töiden jatkuminenhan se myös huolettaa kun kuitenkaan vakituista paikkaa ei töihin ole.

Selvisin tosi hyvin viimeksikin raskauden ajan töissä joten tähtään että jään pois vasta äitiysloman alettua.
 
Muokattu viimeksi:
Mun on varmaan pakko kertoa melko heti raskaudesta, kun työnkuva muuttuu sen jälkeen aika paljon. Mietin jopa erityisäitiyslomaa. Palasin tosin vasta viime viikolla mammikselta takaisin töihin, joten vähän jänskättää pomon suhtautuminen.

Toisaalta raskaus on niin alussa, etten haluaisi vielä mitään sanoa, kun tulee niin älytön show.

Voinnin puolesta ei toistaiseksi ole ongelmia olla töissä, mutta esikoista odottaessa jouduin olemaan pari viikkoa saikulla. Silloin tein kyllä töitä ihan loppuun asti.
 
Mulla on ollut nyt pari päivää tää väsymys niin jäätävää, että suoraan sanottuna työnteosta ei kyllä ole tullut käytännössä mitään. :sorry: Tunne valtavaa syyllisyyttä, kun asiat ei etene ja tunnen olevani kamala lusmu, mutta en vaan saa itestäni irti mitään. Siis joudun taistelemaan jo sen kaa, että hereillä pysyn ja pääsen töihin asti.
 
Mulla kanssa vaikeuksia väsymyksen kanssa töissä. Meillä melkein kaikki jo tietääkin, pieni porukka ja tiiviisti töitä tehdään yhdessä. Vaikea kieltää kun suoraan kysytään ja tulee näitä et käy enää tupakalla, ja maha niin älyttömän turvoksissa et yks toteski jo et kyllähän se susta ny näkyy.
Fyysine jalkojen päällä koko päivän työ, vakipaikka onneksi niin ei tarvitse jatkoa miettiä. Hoidan siis kehitysvammaisia. Yks työkaveri jo kerkes totee et hän voi ottaa painavamma kaveri ku sä oot raskaana johon oli pakko todeta ettei tää ny vie mua estä vaikka selän kanssa onkin jo ongelmia mutta se johtuu vanhasta jutusta.
Meillä on onneks nii hyvä porukka et pystyy kertoo oikeestaa ihan kaiken sie.
 
Mä teen onneksi kotoa töitä, eli mun ei tarvitse huolehtia fyysisesti raskaista hommista ollenkaan. Tosin kyllä tää väsymys painaa, kun tuijottaa sen 8h päivässä tietokoneen näyttöä ilman taukoja.. onneksi meillä on hulluja lemmikkejä joita saa välillä jahdata niin pysyy itsessäkin virta päällä! Ja töiden jälkeen pikaset päikkärit sohvalla niin taas jaksaa vähän paremmin. :)
 
Mulla on kaksi työtä. Toimin yrittäjänä "oikean työn" ohella. toivottavasti ei tartte jäädä kummastakaan pois ennen kun vasta keväällä. Pitää kiireisenä ja aika menee nopeammin kun saa sykkiö täysillä.
Tsemppiä teille jolla on pahoinvointia ja toivotaan että helpottaa:depressed:
 
Töissä menny tosi hyvin ja jaksan pääsääntöisesti mainiosti. Kotiin kun pääsee, niin kaikki mehut on poissa. :sad001
 
Sama mulla. Töiden jälkeen ruokaa ja sit päikkäreille. Kyllä esikoista odottaessa pääsee helpolla! Varsinkin kun mies vielä tekee sen ruoan.
 
Voi kun sitä kaipaa välillä, että voisi vaan maata ja olla. Nukkua, jos väsyttää. Mut ei. Työt, kotityöt ja vilkas esikoinen pitää vauhdissa. :D
 
Mä opiskelen monimuotokoulutuksessa eli työharjoittelua 4 päivänä viikossa ja 1 koulupäivä 100 kilsan päässä. Työ on raskasta, kuorman purkua jne, eli oon kaupassa. Mun pitää varmaan pomolle sanoa ens viikolla, vaikka raskaus on alussa. Saapa nähä... Sieltä on lähössä 2 työntekijää mammalomalle. :D
 
Mä olen töissä jaksanut fyysisesti vielä hyvin, mutta jotenkin henkisesti en, voisin olla vaan kotona. Aiemmissa raskauksissa oon ollut opiskelija yliopistossa, joten aika paljon ollut itsenäistäkin työskentelyä kotona, joten silloin jaksoi. Mutta nyt kun olen töissä, jossa vastuu on suuri ja tarvitsee olla 100% läsnä koko ajan niin on vähän vaikeeta välillä. Mut kyl tää tästä :) Porskutan eteenpäin vaan!
 
Täälläkin hirvittää kauanko asia pysyy salassa töissä. Tällä hetkellä mulla on määräaikainen sopimus tämän vuoden loppuun. Ennen sopimuksen jatkamista ei ainkaan kenenkään tarvis tietää.
 
Aada mulla on just toi sama tilanne. Määräaikainen vuoden loppuun enkä oikein tiedä milloin kertoisin...
 
Ei oo pakko kertoo ennenku onkohan se 3kk ennen äitiyslomalle jääntiä? Joku voi korjata jos muistan väärin.. Et jos vaan saa pidettyä omana tietonaan niin teinä molempina jättäisin kertomatta. Yksi puolituttu kertoi koeajalla just ennen sen loppumista kun ajatteli että oli kaikki menny tosi hyvin ja hänestä pidetty siellä, ollakseen reilu myös heitä kohtaan. No yhtäkkiä työsopimus irtisanottiinkin koeajan loppuun että ei muka olla oltu tyytyväisiä, vaikka aiemmin olivat puhuneet ihan muuta.. Eli terveen itsekäs saa mun mielestä olla. Itellä onneks vakkariduuni niin ei tarvitse murehtia, mutta jos olisin tossa tilanteessa, en kyllä kertois..
 
Noi on kyllä suoraan sanottuna ihan paskoja tilanteita, vaikka sen ei todellakaan saisi lain mukaan vaikuttaa, mutta silti kuulee ihan liikaa todella törkeitä juttuja, kuinka alkanut raskaus on vaikuttanut töiden jatkumiseen. Selitetään niin läpinäkyvästi jtn aivan sontaa, vaikka kaikki tietää, miksei työt jatku. Itsellä vakkariduuni, eikä ole onneksi tarvinnut kokea tällaista. Pistää vain vihaksi hyvien työntekijöiden puolesta.
 
Mua kanssa jännittää miten töiden kanssa käy, kun soppari loppuu äitiysloman aikana ja jännä nähdä, tuleeko sitten uutta vai ei. Tähän mennessä on puhuttu, että jos rahoitus järjestyy, niin työpaikka olisi varma, mutta voihan sen sitten ollakin, että siihen palkataan joku muu, kun oon ainakin vuoden pois. Töiden näkökulmasta ei ole todellakaan järkevää hankkia lapsia, mutta ei se kyllä ole oikein sekään, että töiden ja niihin liittyvien epävarmuuksien takia ei uskalla jäädä äitiyslomalle eikä saa sen kokoista perhettä kuin haluaa.
 
Näitä lukiessa täytyy kyllä arvostaa omaa työpaikkaa, jossa oltiin oikein positiivisia ja todettiin että se äitiysloma on lyhyt aika työuran rinnalla. Opintovapaata siellä ei tosin enää sulatettu, ja koen, etten ole tervetullut takaisin. Pitänee käydä jossain välissä talvea juttelemassa pomon kanssa tulevaisuudesta.
 
Mutta joo, työnteko ei nyt ihan täysillä inspiroi kun väsyttää ja etoo.. melkein laskee vaan hetkiä kotiinpääsyyn koko ajan, eikä se oo kyllä kivaa.. :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top