Töihin paluu

T

tiitu^

Sukkela juttelija
Marrasmammat 2016
Joulumammat 2018
Heinä-äidit 2020
Pakko aloittaa uusi keskustelu töihin paluusta.. Millaisia fiiliksiä se teissä herättää?! Millä mielin palaatte töihin? Ja meneekö lapset hoitoon vai oletteko saaneet hoidon järjestettyä jotenkin muuten?

Minulla alkaa työt ensi viikolla, ja pakko sanoa, että viimeiset pari-kolme viikkoa ovat kyllä olleet sellaista tunteiden vuoristorataa ja henkistä napanuoran katkaisua tytöstä. Tavallaan on ihan kiva mennä töihin ja onnekseni saimme järjestettyä niin, etten ole töissä kuin pari päivää viikossa!! Mutta toisaalta minua tosiaan ahdistaa ja itkettää ihan kamalasti mennä töihin. Tiedän, että tyttö pärjää - onhan se minun työpäivät oman isänsä kanssa. Mutta minulle tämä onkin ollut yllättävän vaikeata. No, jospa se alkukankeuden jälkeen lähtisi sujumaan!
Meillä siis tyttö ei vielä tosiaan aloita hoitoa, katsellaan sit ens vuonna tilanne uudestaan.
 
Ajatuksena oli et oisin tytön kanssa kotona ainakin pari vuotta jos miehellä vaan on töitä. Mutta entiset työkaverit laitteli viestii et haluisinko tehdä jotain pieniä sijaisuuksia kun sijaisista tuntuu olevan pulaa hoitoalalla. Aattelin et oishan se kivaa vaihtelua käydä välillä tekemässä, jos sais vaikka jalkaa vähän oven välii sinne paikkaan ja mahdollisesti jossain vaiheessa ois vaik pidempää pestiä tiedossa :) Ja jos miehellä ei ole muita töitä kuin noita viikon-parin reissuhommii silloin tällöin niin voisihan sitä harkita töihin paluuta. Tyttöä en vielä pariin vuoteen päiväkotiin laita että sen mukaan joudutaan miettimään työt, perhepäivähoitoa voisin harkita mutta päiväkotiin ei vielä :)
 
Mulla alkaa työt 8.1. Poika menee perhepäivähoitajalle, joka myös mun kaveri. Aloitetaan totuttautuminen varmaan joulukuussa ja pidemmällä ajanjaksolla, ei tule pojalle ihan pystymettästä. Hoitajalla tuolloin vain oma lapsi pojan lisäksi, 1,5 kk poikaa vanhempi tyttö. Helppo vielä sanoa, että helpostihan se menee jnr, kun aika ei ole vielä käsillä. Vaikeaa se on varmasti. Ja kun päivät vielä tulevat olemaan pitkiä. Teen toimistolla 3 pvää, yhden etänä ja pe olisi aina vapaa (60%).
 
Mä oon nyt ollut kuukaden töissä, tyttö isänsä kanssa kotona. Marraskuun puolesta välistä olisi hoitopaikka (vuoropäiväkoti), mutta katsotaan nyt, miten paljon sitä tulee alkuun käytettyä.. ajatus "vieraasta" ihmisestä hoitamassa tyttöä (eli ihan kuka tahansa muu kuin minä tai isi) ahdistaa ja tuntuu pahalta, mutta ehkä se helpottaa jossain vaiheessa?

En siis edes hakenut täysiä hoitotunteja vaan 85-125/kk tais olla se meidän hoitoaika, koitan ajatella asian niin, että tytölle tekee varmasti hyvää saada leikkikavereita ja "ammattilaisen" kehittämiä virikkeitä, oppia toimimaan osana ryhmää ja näkeehän kaikki mahdolliset "kehitysongelmat" (kuulostipa pahalta, mutta lähinnä ajattelin, että jos on vaikka jotain oppimishäiriöitä yms. tulevaisuudessa) varmasti parhaiten, kun lapsi touhuaa muiden kanssa eikä istu vaan äidin sylissä. Mielelläni kyllä pitäisin tytön hamaan loppuun asti vauvana kainalossani, mutta kun väistämätön tosiasia on vaan se, että lapset kasvaa kauheaa vauhtia koko ajan, niin pakko se on vaan koittaa katkaista se henkinen napanuora - ennemmin tai myöhemmin.

Tietenkin, jos tilanne on sitten se, että tyttö selkeästi kärsii hoidon aloituksesta, niin katsellaan homma kokonaan uusiksi.
 
Me ollaan haettu kokopäiväistä paikkaa kunnan päiväkodista, joka sijaitsisi työmatkan varrella. Isi on marras-joulukuun kotona, ja tarha alkaisi tammikuussa. Ihan ok mielin olen hoitoon laittamisesta. Mikä itseäni enemmän jännittää, että miten se arki sitten lutviutuu. Meillä on pitkät työmatkat, ja koitetaan vähän limittää. Silti jo vähän stressaa minuuttiaikataulu ja liikenneruuhkien välttely, kaupassa käynnit yms. kun ilta on niin hiton lyhyt ja tyttö menee nukkumaan kahdeksalta. No, kai siihenkin sitten tottuu. Olen käynyt jumpassa ja tyttö on ollut tyytyväisenä lastenhoitopisteessä muiden tenavien kanssa nyt muutamana viikkona, kuin kala vedessä. Yritän käyttää lastenhoitopalveluja loppuvuoden, että se hoidossaolo pysyisi mielessä. Meillä ei arjessa tai viikonloppuisinkaan ole mahdollisuutta käyttää sukulaisia tai läheisiä lastenhoitoapuna.
 
Kun olisi edes työpaikka minne mennä. Työkkärin "lista" on tämän hetkinen sijoituspaikka. :D Toki marraskuussa alkaa äitiysloma taas, että ei tässä välissä kukaan oisi ees ottanu töihin, kun odottavat äidit eivät ole kovin kuumaa kamaa työmarkkinoilla.
Mutta aiemmin olen lapset laittanut kokopäivähoitoon heti vapaan päätyttyä, joko opiskelun tai siihen saumaan saadun pätkätyön vuoksi.
 
Oon käyny muutaman keikan tekemässä niin että isimies kotona. Satunnaisesti ok. Onneksi on tämä tilanne nyt, että keikkailua voi "harrastaa" silloin kun se meidän perheelle sopii ja marrasvaapero saa olla kotona. Toista se oli vuosia sitten, huh, huh. Mutta eihän siinä muuta voinut kun tehdä tilanteen mukaan.
 
Mää ilmotin just töihin et oon 2018 vuiden hoitovapaalla. Teen ilta ja vkl hommia edellisessä työpaikassa sitte. Mun oma työ ei onnistuis osa aikaisesti tai ilta ja vkl hommina. Työnantajalle se oli ok. En raaskinu vielä laittaa hoitoon ja ku mul on tuo kouluki meneillää nii ois ollu liikaa. Työ kuitenki tulee aina kotii. On sen luontoista. Eli hyvillä mielin kiristelen vähä tuhlausvimmaa ja karsin menoja että voi olla tytön kans kotona viel vuoden. Sitte kyllä hän 2 vuotiaana jo varmasti on sen verran oppinut (mm liikkumaan jne) että raaskin hoitoon laittaa. Kunnallinen hoitopaikkahan se on sitte. Nyt sitte iskä hoitaa mun iltavuorojen ja vkl vuorojen aikana. Jos menee joskus päällekkäin nii mummu aiko kattoa sen hetken et iskä pääsee töistä. Oon kyllä nii onnellinen tästä järjestelystä lapsen, itteni, perhe-elämän, opiskelujen ja myös työnantajani puolesta... siis molempien.
 
1.3.2018 alkaa taas aherrus töissä.Onneksi torstai niin on kevyt viikko. :D Päiväkotipaikka haettu kaupungilta ja toivottavasti pääsee samaan kuin isommat lapset aikoinaan.Esikoinen oli aikoinaan 4v8kk ja keskimmäinen 3v4kk kun aloittivat päiväkodissa.Nyt poika 1v4kk kun hoito alkaa ja harmittaa jo valmiiksi,mutta talous ei anna myöten olla pidempään kotona.
 
Meillä alkoi tällä viikolla päiväkoti. Mies pääsi töihin lepäämään, otti koville 7 viikon koti-isyys.
Hoito on alkanut suht mukavasti, välillä itkee vähän viedessä, välillä hakiessa. Päiväunet on ollut kolme tuntia omissa vaunuissa tällä viikolla, tarjottu ruoka on uponnut hyvin. Kaksi yötä on nyt herännyt itkemään klo 04-05. Onneksi mieskin on osallistunut, ja nukuttanut tyttöä viereensä tytön huoneessa. Tänään vaikuttaa joku räkätauti ja ahristus nousevan. Pistin sipulilohkoja pussiin. Saapa nähdä, mikä aamuinen kunto sitten on.
Luulen tänään valkeni, että tämähän on pysyvää: hoitoon vienti on monta päivää peräkkäin! Itkeskeli hakiessa, että ei kai häntä tänne jätetä. Piti jotain papereita allekirjoittaa.
Me harjoiteltiin ulkona liikkumista joulukuussa, joten nyt on jo melko vauhdikas kävelijä sisällä ja ulkona. Puhetta tulee paljon, mutta ”äitin” lisäksi ei mitään ymmärrettävää.
Tyttö 13 kk
 
Noh, eihän se ihan nappiin mennyt se perjantai hoidossa. Mies sai mukaansa kaksi kassillista pyykkiä. Kolme kerrosta vaatetta märkänä. Laskin yks plus yks: kotona klo 07:15 laittamani vaippa oli päällä koko päivän, vaihdettu päiväunien jälkeen (mm villahaalari ja toppapuku pissassa). Toinen kotiin tullut kestovaippa oli lähes kuiva. Kirjoitin päiväkotiin Wilman kautta. Äkkiä ei mene tajuntaan, miten lapsia ei viedä potalle ruokailun jälkeen ja vaihdeta tarvittaessa kuiviin. Tyttö pissaa koko ajan, ei ole voinut pihistää klo 14 ja sitten aiheuttaa tulvan. Lapsiparka..!
 
Katjusha, järkyttävää! Yleensä päiväkodeissa käydään potalla ruuan jälkeen, ennen ulkoilua ja ulkoilun jälkeen. Ja jos vaippa on silloin märkä, se vaihdetaan.
 
Katjusha, on kyllä tosi ihmeellistä toimintaa! Hyvä, että laitoit palautetta.

Meillä oli tänään eka hoitopäivä. Hyvin meni. Sain päivän mittaan hoitajalta tietoa mitä kuuluu yms. Jätettiin sinne 6.15. Nukkui ekat puolen tunnin päikyt hoitajan sylissä, ulkoilun jälkeen vetäs kevyet kolmen tunnin vaunupäikkärit 12 jälkeen. Neljän aikaan hain. Kaikilla oli hyvä fiilis. Vähän ikkasi, kun kuuli mun äänen, kun tulin hakemaan, mutta se on ihan ymmärrettävää. Oon ma-ke toimistolla, to etänä ja pe osittaisella hoitovapaalla.
 
Kaisu, kuulostaapa hyvältä. Ihana, että saat olla lyhennettyä viikkoa tässä kohtaa!
Meillä kyllä huomasi, kun oli 4 päivän hoitoviikko alla, koko viikonlopun oli ihan lahkeessa ja äitin mussukka. Jopa mummulassa viihtyi superhyvin, kun oli "kerrankin" tuttua meininkiä. Tänään jäi huutamaan kuin hyeena, mutta tekstarin mukaan huuto oli loppunut oven kolahdukseen. Ostin kaverilta Eisbärhcenin vaunupussin, kun samoin meidän mukelo nukkuu vaunuissa. Tänään kotiin tuli 4 vaippaa. Kukaan ei ola palannut Wilman kautta eikä muutenkaan viime perjantain tapahtumiin. Ehkä tää tästä, mulle on ihan sama ottavatko yhteyttä selityksineen, kunhan vaihtavat vaan sen hitsin vaipan :)
 
Meilläkin on välillä haastavaa päiväkodin kanssa. Lokakuussa aloitettiin jo, sillon sanottiin että tyttö tarvitsee kahdet päiväunet, yhteensä nukkuu 3-5h päivässä. Ei ne tädit saa lasta siellä nukkumaan.. Yleensä nukkuu yhdet max. 1.5h päiväunet.. Jotain alussa selittivät että nukuttivat vaunuissa sisälle ja sitten ulos kun muutkin menivät. Herää vaan kysymys että mitä lapsella on päällä, kun voi olla sekä sisällä että ulkona nukkumassa. Onneks muuten ollaan oltu tyytyväisiä. Paljonko ootte niille tädeille kertonu lapsen rytmistä/kodin tavoista?
 
Sonic, meillä mies hoiti tutustumiset yms. kun oli isyysvapaalla. Luulen, että melko lailla osui valmiiseen kodin rytmiin tuo päiväkodin rytmi. Meillä oli ollut satunnaisia kaksia päikkäreitä siinä alla. Alettiin kouluttamaan klo 12 niille ainoille päikkäreille. Luulen aluksi yrittivät sisälle nukuttaa (siinä onnistumatta), mutta nyt on saanut nukkua ulkona (2-3 tuntia). Mun mielestä on mennyt hyvin, kun lapsi ei ole illalla ihan hurjan väsynyt ja kiukkuinen = tiedän on saanut päivälevon riittävänä. Vessahommat menee vähän huudolla niin laitoin sitten Wilman kautta meijän kotirutiineista.
Nyt siis kolmisen viikkoa takana ja tyttö pyrkii sinnikkäästi isompien leikkeihin eikä pääse :/ No, on siellä samanikäistäkin seuraa ja joku vanhempi poika huomioi tytön leikeissä mukaan.
 
Mä oon ollut töissä kohta kuukauden. On ollut sekä ihanaa, että kaduttanut, että palasin suht aikaisin. Ihan kamala eroahdistus iski heti, mut onneks se siitä vähän laantui. En oo töihin paluun jälkeen halunnut iltaisin harrastaa mitään, kun on muutenkin erossa tytöstä niin paljon, että kunto ja paino on aika huonolla tolalla. Töissä on ihanaa valmiit ruuat, aikuisseura ja aivotyö. Eikä kukaan huuda mulle :grin Oon ollut aika väsynyt, kun yritän mennä niin aikaisin töihin, että tyttö nukkuisi vielä. Aloitin 8h päivällä kun mies jäi tytön kanssa kotiin. Ihanaa, ettei tarvinnut päiväkotiin heti laittaa, mut 8h päivät vie päivästä kyllä suuren osan.

Tosi vaikeaa alussa suhtautua siihen, että joku muu on tytön kanssa enemmän kuin minä ja että hän käy uusissa paikoissa ilman minua. Haikeudella kaipaan myös sellaisia asioita, joista en nauttinut ollenkaan silloin kun itse niitä tein. Jotenkin niin pysyvää tämä muutos, eikä vauvavuotta saa enää takaisin.

No mutta työt käynnistyi vauhdilla ja aivotkin toimii paremmin kuin ajattelin. Pientä jähmeyttä tosin vielä havaittavissa, enkä tiedä poistuuko se ollenkaan. En esim. muista ihmisten nimiä, ja useasti jää ajattelemaan jotain asiaa eikä kuule mitä palaverissa puhutaan. Mulle on tulossa omasta tahdosta työmatkakin ja joudun olemaan tytöstä erossa viikon :eek: Siis aivan hirveetä ja itse halusin. En halua edes ajatella asiaa...
 
Arabia, samoja oon itsekin kelannut. Nythän oon aamusta lähdössä työreissuun ja palaan torstaina myöhään. En siis tiedä, milloin näen lastani hereillä seuraavan kerran... no ei tälle nyt voi mitään. Mutta jos saadaan pikkukakkonen alulle tänä keväänä, niin ilmoitin jo miehelle, että en tule palaamaan näin nopeasti töihin. Aika näyttää, miten käy. Tänään on ikävä nuha-yskä toista päivää ja lämpöä, eli kotiin jää isin kanssa ainakin huomiseksi.
Päiväkoti on ollut kyllä hyvä, kuvittelin että päivät olisivat lapselle uuvuttavaa kaaosta. Iltaisin hän on hyväntuulinen ja leikkii ilman väsymyksen merkkejä.
 
Mäkin oon miettinyt, että jos toinen tulee, niin jään kotiin pidemmäksi aikaa. Inhottava ajatus, että katuisi tätä niin paljon. En vain usko, että saadaan toista, joten täytyy elää niin kuin ei toista mahdollisuutta tulisi. Aion tehdä syksyllä lyhyempää työpäivää, kun tyttö menee päiväkotiin. Jos toista ei kuulu, niin lohduttaudun sillä, että tuota lyhennettyä päivää voi jatkaa kunnes lapsi menee toiselle luokalle. Ja jos tosissaan harmittaa aikainen töihinpaluu, niin aion tehdä paljonkin lyhyempää päivää, 60% alkuun tms.

Mut on tää niin ristiriitaista, kun viihdyn töissä niin hyvin. Tosi paljon helpompaa kuin kotona olo, vaikkei mulla mikään helppo työ olekaan. Plus, että on ihanaa, että joku muu vastaa siitä, että kotona on ruokaa ja siistiä.
 
Ahdistus ja paniikki iskee töihinpaluusta.1.3 alkais taas.Töissä kyl viihdyn,mut tuo pieni mies kuitenkin siinä kohtaa vasta 1v4kk.Talous ei vaan anna enää myöten.Pari kktta sain pidennettyä kiitos veronpalautusten.Isompien harrastuskulut ovat niin isot,kun niitä yksin maksan niin ei vaan saa enää rahoja riittämään.Toisaalta pojalle tekee tosi hyvää oman ikäisten seura, mutta äitiä ahdistaa silti. :sad001 Isommat oli jo yli 3,5v ja melkein 5,kun lähtivät päiväkotiin niin tuo pikku mies tuntuu niin vauvalta vielä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top