Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen

Pallo

Pallo

Jostain jotain jo tietävä
Kuinka moni on jo miettinyt milloin palaa takaisin työelämään? Itselläni ei ole mahdollisuutta jäädä tämän vanhempainvapaan jälkeen kotiin hoitamaan pikkuista vaan olen menossa takaisin töihin jo ensivuonna. Pitää vielä miettiä pidänkö lomani heti vanhempainvapaan loppumisen jälkeen vai myöhemmin. Onneksi äitiysloma ja vanhempainvapaa kerryttää lomapäiviä niin on ensivuodellekin lomat "hankittuna". Ja tästä töihin paluusta olen kuullut jo kommentteja, että kuinka voit laittaa noin pienen päiväkotiin?! Olenko siis huono äiti tämän takia? vai pitäisikö kaikkien olla kotona lapsen kanssa 3vuotta?
 
Ei kaikilla ole mahdollisuutta olla 3 vuotta kotona. Minä olen suunnitellut meneväni töihin ensi syksynä, vaikka salaa toivonkin, että meille toinen lapsi sitä ennen siunaantuisi.
 
Ei tarvi eikä pidäkään olla. Eikö jokainen tee omalle perheelle parhaan ratkaisun, milloin ikinä töihin palaakaan? Itse olen myös menossa vuodenvaihteen jälkeen todennäköisesti tai viimeistään sit elokuussa. En olisi missään tapauksessa kolmea vuotta kotona.
 
En ole ottanut edes selvää vielä raha-asioista kuinka olisi mahdollista jäädä kotiin. Toinen meilläkin kyllä toiveena, mutta aikaisintaan syksyksi.

En haluaisi ajatella vielä töitä, mutta pitää varmaan ottaa selvää. Sen nyt valmiiksi jo tiedän ettei tosissaan tuo hommani lähihoitajana tuo tuloja suuresti :/
 
Ilmoitin jo pomolle tulevani tästä suoraan töihin, työt alkaa siis 16.2.

Me tosin saadaan miehen kanssa sumplittua asiat niin, että se on päivät kotona tytön kanssa. Ennen ajattelin, ettei sillä ole väliä jos laittaa lapsen jo 9kk vanhana hoitoon, mutta nyt en sitten raaskikaan.
En tosin tiedä mitä tehtäisiin, jos tämä ei onnistuisi, mulla ei ainakaan olisi varaa jäädä kotiin, kun olen meillä se enemmän tienaava. Enkä kuitenkaan tienaa niin paljon, että saisin koko perheen elätettyä. Ollaan siis aika onnellisessa tilanteessa, kun miehellä on iltoihin ja viikonloppuihin painottuva harrastus, josta saa rahaa. Vielä kun se olisi ympärivuotista..

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Töihin paluu pyörii mielessä vähän väliä, harmikseni. Minullahan ei ole työpaikkaa jonne palata, mutta sosiaalialalla töitä onneksi riittää. Selvä on kuitenkin se, että tyttö ei mene hoitoon vielä tulevana keväänä. Ehkä ensi syksynä. Kukin toimii itselleen parhaalla tavalla ja todella ymmärrän, ettei kaikilla ole yksinkertaisesti edes varaa jäädä kotiin vanhempainvapaita pidemmäksi aikaa, tai toiset ei vaan halua. Me ollaan kuitenkin päätetty, että vaikka hampaita purren kitkutamme niin, ettei neidin tarvitsisi vielä lähteä päivähoitoon.

Toisaalta omista opiskeluajoista on vain tovi, jolloin elimme lähes yhtäsuurella (jopa pienemmällä) tuella ja vain mies oli töissä. Samat asuntolainat ja velat tuolloinkin. Että ei kovin uutta tuo rahamäärä minulle.

Vaihtoehtona meillä on myös se, että mies jää kotiin huonomman työtilanteensa vuoksi ja minä palaan töihin.

Päätöstäni tuki hyvin vierailu omalla työmaalla viime viikolla. Alle kolmevuotiaiden ryhmässä tällä hetkellä 7 1-vuotiasta ja kaksi hoitajaa.. Ensi kuun alusta ryhmään liittyy 10-kuinen vauva. Kädet eivät vaan riitä.
 
Mulla on sovittuna, että palaan töihin 3.8. ensi vuonna. En ole palaamassa. Työmatka on täältä yli 200km. Ja mies on jo reissuhommissa, joten molemmat emme voi viikkoja olla pois. Olen jo nyt kirjoitellut muutamia hakemuksia ja etsinyt töitä täältäpäin. Musta ei ole olemaan kotona siihen asti, että Repsu on 3-vuotias. Ja mun ala kehittyy aika nopeaan eli liian pitkä poissaolo töistä vaikeuttaa paluuta todella paljon, koska on niin paljon uutta opittavaa.
 
Tää on se aihe, joka tekee miut hulluksi.. en todellakaan tiedä mitä tehdä ja varsinkikun on paikka kaupungilla, vaan sitä työpistettä ei ole osoittaa minne palaisin. Sit kun teen kolmevuorotyötä, illasta aamuun menoja kiitettävästi.. poika ois kokonaisen vuorokauden ja sit ne yöt... tuntuu, että on vaan huonoja vaihtoehtoja
 
Meillä jompikumpi tulee mitä luultavimmin olemaan kotona muksun kanssa ensi syksyyn asti vähintään. Kyseessä ei ole mikään periaatepäätös meillä, vaan vasta lapsen synnyttyä ja häneen tutustumisen jälkeen olen tullut varmaksi siitä, etten halua viedä häntä päivähoitoon ainakaan ennen kuin reilun vuoden iässä ja silloinkin ehkä max. 2-3 päivänä viikossa ja luultavasti vain siinä tapauksessa, että taloudellinen tilanne vaikuttaisi siihen pakottavan. Toki tilannetta on helpompaa arvioida keväällä, kun näkee, miten lapsi on kehittynyt ja miten kaiken kaikkiaan on mennyt. Meillä ei kummallakaan vanhemmalla ole vakituista työpaikkaa. Oma työllistymiseni äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen on toistaiseksi ainakin varmaa silti, mutta suhtaudun töihin paluuseen tällä hetkellä vielä ristiriitaisin tuntein. Vauva on vielä niin pieni ja tarvitseva, ettei päivähoitoon menon päivämäärää tunnu pystyvän asettamaan, mutta ehkä asia on eri jo puolen vuoden kuluttua. Mieluiten veisin hänet päivähoitoon vasta noin 2-vuotiaana tai hieman vanhempana. Toinen lapsi on jo vahvasti haaveissa mukana myös, mutta mieluiten vasta n. puolentoista vuoden päästä. Säästöjä on hiukan ja ne tulevat kyllä hoitovapaan aikana hupenemaan väistämättä. Miten nopeasti, riippuu siitä, miten onnistumme taiteilemaan pennin venyttämisessä :) Nyt on hyvää aikaa harjoitella, kun isoimmat hankinnatkin on jo tehtynä ja asumme toistaiseksi tarpeeksi isossa kodissa.
 
en tiedä milloin palaan töihin, lapset pysyy kotihoidossa sinne kuopuksen 3v asti ainakin. Kiirettä ei oo töihin, koskei meille enempää lapsia tule niin onhan tämä ainutlaatuista aikaa. Rahatilanne tulee joustamaan tämän päätöksen mukaan. Eli sit vaan eletään tarvittaessa muuten niukemmin. Kallista se lapsen hoidattaminenkin on, tai ainakin meidän perheessä on todettu hyödyn töissäkäymisestä jäävän kovin pieneksi.
 
Mä en tiedä kerroinko aiemmin, mut kaveri kerto siskonsa laittaneen lapsensa vain muutamiks päiviks päivähoitoon per vko. Seuraus on se, et muut lapset syrjii/ei leiki tän pojan kanssa, kun eivät kunnolla tunne. Lapsi ei halua mennä päiväkotiin, ku siellä on vaikeeta. Mun sydäntä särkee :sad001
 
Oisko nää muut lapset myös kateellisia, jos toinen on vain muutaman päivän hoidossa ja kotona enemmän kuin he? Muistan vaan hieman niinkin kaukaista aikaa, kuin omaa päiväkotiaikaani, ja muistan elävästi, miten kadehdin poikaa, joka yhtenä (ja huom. muistaakseni vain tuona yhtenä) päivänä haettiin tarhasta muita aikaisemmin ja hän kehui olevansa "puolipäivälapsi". Ite en niin viihtynyt tuolloin tarhassa (tuollakin oli kiusaamista jonkin verran eikä niitten aikuisten kanssa varmaankaan kovin paljoa aikaa saanut viettää), mieluummin olisin ollut kotona. Pointtini on, että kateutta on aina, ja sitä voi aiheuttaa melkein mikä tahansa jossakussa. Jos se (tai jokin muu asia) johtaa ihan kiusaamiseen, kuten syrjintään ja leikkien ulkopuolelle jättämiseen, pitäisi siihen aikuisten puuttua. Hankalaa ja haavoittavaa kiusaamisen kohteeksi joutuminen lapsen kannalta on :sad001 Enpä oo kuullut sellaisesta, että lapset oisivat keskenään kiusaamistilanteita pystyneet setvimään niin, että kaikki ois sellaisen jälkeen saaneet olla rauhassa. Mutta jos siihen on puututtu tarpeeksi napakasti ja etenkin uhria tilanteesta syyllistämättä, aikuisen taholta, on lasten rauhallinen rinnakkaiselo voinut palautua taas. Nopea puuttuminen tilanteeseen niin, että kiusaajat ja kiusattu vanhempineen keskustelee lastentarhanopettajan tai muun työntekijän läsnäollessa, voisi selventää tilannetta. Ainakin joskus tämä on toiminut! Vaatii tietysti jaksavan työntekijän ja osallistuvat ja jaksavat vanhemmat kaikilta osapuolilta. Toivottavasti nämä löytyvät.
 
Mä muistan kans isojen poikien päiväkotiajoilta, et puolipäivälapsia hiukan kadehdittiin. Minultakin pojat kysyi monesti, et äiti miksei me olla puokkeja eli puolipäivähoidossa. Ja sit jos oli ylitöitä jemmassa, niin saatoin perjantaina lyhentää työpäivääni niin, että pojat pääsi kotiin ennen päiväunille menoa. Se oli juhlaa, kun sai olla puokki.

Ei ole työpaikkaa mihin palata, joten äippäloman jälkeen kutsuu työttömyyskortisto. Kotihoidontuelle ei oo vara jäädä.
 
Se kotihoidontuki on ihan kamalan minimaalinen. Vitsit kun tietäis nyt jo, pärjätäänkö siten että jään kotiin vai pitääkö mennä töihin.
 
Ihmettelen, miten niinkin monella on varaa jäädä kotihoidontuella kotiin. Mulle on tullut sellainen käsitys, että ainakin jonkin aikaa äitiysloman jälkeenkin on lapsen kotona hoitaminen hirveän tavallista, melkeinpä normi?! Joitakin kuukausia on helpompaa vielä sinnitellä ilman omia tuloja, mutta en tiiä kuin sitä pärjää pidempään. Mua ahdistaa hiukan myös se jonkinlainen kaksinaismoralismi tai ehkä parempi ilmaisu on ristiriitaiset vaatimukset siitä, että lapsen saatuaan täytyisi vanhempien (=etenkin äidin) hoitaa häntä mahdollisimman pitkään kotona. Mutta töissä täytyisi myös käydä, muuten syytetään muiden rahoilla "loisimisesta" ja siitä, ettei ole tehokkaana veronmaksajana. Miten yhdistät nämä kaksi? Jos kaikki alkavat perhepäivähoitajiksi, kuka tekee muut duunit? Mistä tietää, mikä on omaa lasta kohtaan oikein? Ja joutuuko/tarvitseeko omaa/oman perheensä päätöstä selitellä muille? Oikea vastaus on tietenkin, että ei tarvitse. Mutta miksi musta tuntuu silti, että tarvitsee? Tottakai haluan hoitaa lastani itse, mutta töissä käymiseni hyödyttää perhettäni taloudellisesti niin, että se on jossain vaiheessa välttämätöntä. Myös henkisesti työ hyödyttää itseäni. Ja koska olen kouluttautunut jo toiseen hommaan, tuntuisi perhepäivähoitajaksi ryhtyminen tämän koulutuksen hukkaan heittämiseltä. Eikä pph:n työhön sopivaa koulutustakaan minulta löydy.:angry8
 
Tekee kuten näkee perheelle parhaaksi. Eihän kukaan ulkopuolinen voi tietää perheen sisäisiä asioita, joten niiden mielipiteet pohjautuu vaan heidän omiin käsityksiin. Yrittää parhaansa mukaan jättää ne omaan arvoonsa. :)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
ensinnäkin. Myös Kelan tuista menee verot.

toisekseen. Joka perhe tietää itse omat voimavarat ja talousvarat ja tekee ratkaisut myös niiden pohjalta.

kolmanneksi. Muistakaa että on myös mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa vaikka molempien vanhempien, jolloin hoidossaoloaika lyhenee ja käteen jää enemmän. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on kun miettii mikä itselle sopisi parhaiten ja selvittää pystyykö niin järjestämään.
 
Mä en haluais mennä töihin ollenkaan. Olisin hyvin mielelläni sen 3v kotona, mutta pankinjohtaja on eri mieltä mun kanssa
 
Sama juttu, vaikka tosiaan todennäköisin on, että ensi syksynä töihin. Parit pitämättömät kesälomat on onneksi myös kun tyttö syntyi niin näpsästi toukokuun alussa :) Koska toi kotihoidontuki on niin onneton.

Vaikka jos tsemppais tässä ja kävis edes työpaikalla kääntymässä joku päivä.. On ollut jotenkin tosi ihanaa kun sinne kiireeseen ei oo tarvinnut suoda ajatuksiaan.
 
Vaihtoehtoja on toki iso määrä. Sehän mua mietityttääkin, mikä se oikea ratkaisu meille on. Täytynee kokeilla eri vaihtoehtoja. Onhan täs vielä aikaa kevääseenkin, näkee sitten miltä näyttää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top