??? Syyskympit Kesän Kuhinoissa ???

Hellou naiset!! 

Äääää, totta siiton ikuisuus ku mie tänne viimeks jottain rustaillu! Välissä oon käyny kyl lukemas teijän juttuja, jotten ihan tipaha kärryiltä :D Mukavastihan kaikilla menee, hyvä niin :)

Nyt tulee hirrrveeesti omaa napaa, pahoitteluni... :D 

Meillä on ollu melko hulinaa täällä viime viikot, kun oli nelihenkinen sukulaisperhe vierailemassa. Eile he sitten lähtivät ja nyt tää talo tuntuu niiin hiljaselta ja autiolta, menee pari päivää totutellessa :D Pikkumieskin vähä ihmeissään, kun ei ole enää serkut häntä naurattamassa.. Mutta ompa heti paljon levänneempi olo, kun mentiin illalla miehen kaa nukkuun jo kympiltä! Nimittäin tuo nukkumaan meno venyi vieraiden kanssa aina yli puolenyön ja kun poitsu herää seiskan korvilla, nii siinä saattaapi itellä aamulla vähä väsyttää.. =P

Minen nyt muista että oonko muistanu kertoa olleskaan teille, että met alamma ens kevväänä rakentaan ommaa taloa!! Talosta tulee rinneparitalo, josta toine puolisko tietty meidän. Toiseen puoleen muuttaa juurikin tuo viimeviikot meillä vieraillu sukulaisperhe. Asuinpinta-ala molemmissa 160 neliötä, lisänä parit varastot, autotallit ja katokset. Asunnot ei aivan identtisiä, joten ei tarvinut taistella kahden perheen haluamisten kanssa, vaan molemmat sai sellaisen pohjaratkaisun kuin halusivatkin! :) Eivät ne pohjaratkaisut kyllä hirveesti toisista poikenneet, esimerkkinä esim. se että me halusimme takan jakamaan ruokailutilaa ja olohuonetta, kun taas toine puolisko valitsi nurkkatakan. Makkarit on vähän erilailla sijoiteltuna, mutta muutenpa samalla linjoilla mennään. 

Rakennusprojekti on nyt siinä vaiheessa, että arkkitehtisuunnitelmat ovat ready, eli pohjat,julkisivukuvat,rakennusmateriaalit ymssit ovat tiedossa, sähkösuunnittelija ja lvi-suunnittelija valittuina, rakennuslupahakemukset vetämässä...  Nyt odotellaan betonitehtaiden tarjouksia, eli talomme tulee siis betonielementeistä. Jahka saamme valittua tuon elementtitoimittajan, pitäs vielä löytää joku tekijäkin :D Mitähän vielä.. aivan hirveesti kaikkia asioita mitä pitää oottaa huomioon.. Nyt ymmärrän, miksi niin monet valitsevat  jonkun talopaketin :D Mutta mukavaa tää silti on, en valita =)

Voi tuota minun "vauvvaa".. alta kahen viikon päästä 1-vuotta!!! <3<3<3 Meillä kävellään ihan täysillä, on kävelty jo 1,5 kuukautta. Pottailukin ollaan aloiteltu, aamupissat sekä iltapäiväunien jälkeiset pissat onnistutaan tekemään pottaan. 3 kakkaakin ollan onnistuttu sinne äkistään :) Yönsyönnit loppui (vihdoinkin!) tuossa kuukaus sitten.. ja ihan ilman mitää "huudattamisia". Edelleen äiti herää pari kertaa yössä tuttia suuhun laittamaan, mutta that's it! Päivät mennään yksillä päikkäreillä ja niinpä yöunille mennään jo puol9-9 maissa, herätys 7-8(9) aikoihin. Sanoja ei viel hirveesti oo tullu äitän, isssin lisäksi. Hampaita 7 kpl. 


Hui kauheeta mitä pötkökirjotusta, nyt stoppi tältä erää :D Ainii, se piti vielä sanomani itsestäni, että oon alottanu 12 viikon juoksukoulun, ja ai että mie niin nautin siitä, niin superia :))) Vallan piti ostaa kunnon juoksuvermeetkin, uudet kengät, juoksutrikoot ja juoksupaita ;) 


Nyt poistun ja ens kerral niitä kommentteja sitte.. 

MORO! 


 
Marulle onnea valitsemalla tiellä! Talon rakentaminen on ihan oma juttunsa. Tsemppiä!
Mulle riittää ihan tää remontointi - pinnaa kiristää sekin tarpeeksi. (salaojat ja putket samaan aikaan päällä + lämmitysjärjestelmän vaihto :/)
Onnittelut juoksemisen aloittamisesta!

Mymmelilläkin kaikki kunnossa - kiva kuulla!
Muutto on kyllä ihan vihoviimeistä puuhaa ja siksipä en muuta moneen vuosikymmeneen mihinkään :D.

Tänne ei mitään uutta.
Koulukiusaamiseen puutuin tänään ja reksi sanoi, että just näin pitääkin soittaa.
Päivän hyvä työ tehty :D.
Kurjaa tuo kiusaaminen, varsinkin, kun itse en ole koskaan missään koulussa törmännyt moiseen, niin tuntuu niin vieraalta konseptilta. Mulla on siis aikas korkea kynnys ennen kuin reagoin lasten välisiin kahnauksiin, mutta kyllä tuo oli aika silmiinpistävää, kun 4.luokkalaiset pojat 1.luokkalaisia härnäävät ja säikyttelevät. PRKL!
Tässä tilanteessa tulee esiin pienen paikkakunnan hyvät puolet - kaikki tuntee toisensa ja asiat hoidetaan todennäköisimmin kuntoon, kun taas suurissa kaupungeissa on enempi välinpitämättömyyttä. Tai näin ainakin minä koin asian ja tästä syystä halusinkin lasteni käyvän peruskoulunsa pinemmässä koulussa ja paikkakunnalla ku helsinki.

No jopas tuli paasaus. Sori.

Nyt Javaa!
 
 
Pitkästä aikaa kans täältä.

Tässä tää neljäs työpäivä putkeen 12h meneekin, kun netissä pörrää. Samalla vähän kuittaa hälyjä ja sitten hiukan heiluttaa kameroita :D
Pitäjämäen Valion valmomossa istun 12h ja tätä nyt on ainakin nää 6vko.

Purri: Noi voi sun samperi tota miestä... Toivottavasti nyt käytös muuttuis ja heräis siihen todellisuuteen. Sinähän juu oot ihan YKSIN hankkiutunut raskaaksi :D

Mila: Mä mietin että mitenköhän poika mahtaa suhtautua exääsi, kun ei ole koskaan nähnyt häntä? Toivottavasti exäsi ei odota liikoja pojan suhteen. Siis että yhtä äkkiä poika hyväksyis hänet isäksi jne...

Kohtahan juu meidän mukulat on 1v!!!!!

Meillä mennään ensi viikolla pariterapiaan ja saa nähdä miten siellä sujuu. Taas ollut semmoisia tappeluita ja riitoja että oksat pois.
Sitten myös ensi viikolla on perheneuvola, missä on lasten psykologi mukana. Siis kun esikoisen kanssa on ollut niitä ongelmia...
Meillä on tarhaan hyvin sopeuduttu ja ei ole ollut mitää ongelmia.

Kiva kun Nikon ryhmässä on ollut täitä ja eilen olivat muka silleen ettei enää ole mitää! Soitin tuossa aamulla Nikon mumskille ja kerroin. Niin hän sanoi että paskan marjat se mitää on ohi. Ei ne täit noin vaa katoo, niin meillä on sitten varmuuden vuoksi petivaatteiden yms pesu, apteekista täikampaa yms ostamaan. Sitten sanoi että huivi päähän pojalle ja se saa pysyä koko tarhapäivän. Heidänkin iltis ryhmässä kun on ollut noita, niin sanoi että jotkuu vanhemmat ei tajuu ettei ne katoo heti yhden pesun jälkeen, kun siellä katto muksujen päät, niin sillä jolla piti olla täit hävinnyt, niin oli täitä vieläkin

Nyt soittamaan muuten Nikon neuvolan tätsälle ja siirtämää 5v neuvola, kun samana päivänä kun perheneuvola ja noita aikoja on vaikee saakutti saada...
 
Dodih, löytyyhän sitä aikaa kommentoida! :D Kolmas koneellinen pyykkiä pyörimässä ja poju nukkumassa. :)

Mammaliina: Tsemppiä täitaisteluun. Toivottavasti kaikki nyt ottais tuon ongelman tosissaan, niin pääsisitte riesasta eroon! Ja hienoa, että saatte apua ongelmien selvittämiseen! :)

Kaika: Juu, ihan heti en aio ottaa uusiksi. Ärsyttää, kun tuntuu siltä, että meni koko kesä rempatessa ja muuttaessa, ettei oikein ehtinyt edes nauttia hienoista keleistä. Mutta ensi kesänä sitten! Ja ihana oli kuulla, että kyytiläinen on pysynyt mukana. Toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin! :) Tsemppiä sinne teidän remontteihin ja upeeta, että puutuit tuohon kiusaamiseen! Hyvä sinä! ;)

Maru^: Tsemppiä rakennusprojektiin ja juoksukouluun! :) Kyllä välineisiin, etenkin kenkiin kannattaakin panostaa, ettei sitten tule mitään turhia vammoja. Ja ainakin ite saa aina pikkasen lisää motivaatiota, kun pääsee ulkoiluttamaan uusia vaatteita! :D

Purri: Voi sitä ukkoasi. Toivottavasti saatte asiat järjestymään parhain päin (=toivottavasti miehesi järkiintyy)! Ja tuo mamun toiminta ei kyllä käy meikäläisenkään järkeen ei sitten ollenkaan. Toivottavasti saatte tuonkin asian taisteltua kuntoon niin pian kuin vain mahdollista!

Thilduska: Johtuuko tuo sinun ahdistuminen siis noista tarha-, koulu- ja ultra-/raskauskuvioista? Älä suotta ainakaan lisää ahdistusta murehtimalla etukäteen asioita. Ja jos psykologilla käynti auttaa, niin eikös se ole vaan hyvä asia? Voimia! :)

Mila: Toivottavasti tapaaminen menee/meni hyvin! :) Tulehan kertomaan fiilikset heti, kun vaan ehdit! Saitko muuten hommattua sen istuimen pyörään? Minä tein lapin reissulla muutaman pyörälenkin pojan kanssa, niin oli kyllä melko kovaa hommaa, verrattuna siihen, että ajelee itsekseen! :D Muuten pyöräilyt meni hyvin, mutta alamäet piti tulla jarrutellen, kun ilmeisesti poju säihkähti/pelkäsi sitä viimaa, mikä vauhdissa tulee...

Uninen: Onnittelut hauvavauvasta! Ja oon muuten ihan jonkin verran kade tuosta marjasaaliista...

PojanÄiti: Joko pääsit finnistä eroon? :D Ja onnittelut ensiaskeleista! Joko on otettu lisää?

Piia: Kuinkas ne työt lähti sujumaan? Oliko vaikeeta päästä alkuun, vai tuntuiko siltä, ettei ois pois ollukaan? :)

Tänne ei mitään uutta edellisen viesti jäljiltä...paitsi, että saa nähdä loppuuko meillä imetys piakkoin, kun tuntuu, että tissit on vaan ihan tyhjät. Viime yönäkin poju heräsi kolme vai neljä kertaa syömään, eli voisko olla, ettei saa kerralla tarpeeksi maitoa?! En tiiä. Harmistuttaa kyllä ehkä vähäsen, jos nyt tähän lopahtaa, kun mielellään olisin sen vuoden ainakin imettänyt... :(

Meillä onkin taas reissua edessä viikonloppuna, kun lähdetään juhlimaan miehen mummin synttäreitä, joten palaillaan sitten taas ensi viikolla asiaan! Hyvät viikonloput vaan kaikille ihanaisille! :)
 
Hei!
Kommentoin vain lyhyesti minun ja exäni tapaamista:
Muistin taas millainen exäni oli ennen kuin psykoosi tuli päälle.. olen yrittänyt koko päivän taistella "perhosia mahassa"-fiilistä vastaan.
Käytiin siis tänään kahvilla, isä yrittää aktiivisesti ottaa poikaansa kontaktia, varoittelin jo kolme päivää sitten,että sitten kun nähdään niin poju varmasti vierastaa ja niin kävikin. Vähän isä surkuttelee tilannetta, mutta nimittää itseään jatkuvasti isäksi, niin kuin minäkin nyt sitten hetken alkukankeuden jälkeen.
Poika kiinnostui isästä, jatkuvasti sormi pystyssä ja varmasti miettii, kuka ihme hän on.
Niin, ja sitten minä ja exäni.. ollaan taas oltu, kuin ei oltais ikinä oltukkaan erossa 1,5 vuotta.
Jutellaan kaikesta entiseen tapaan (exäni ei ole siis tällä hetkellä mitenkään harhainen, lääkitys tekee ihmeitä), mulla tosin asioihin on hieman näkökanta muuttunut äitiyden jälkeen, osaan niin paljon ajatella muitakin ihmisiä jajaja.. Mutta kuitenkin, juttelen exälleni niin vapaasti, niin.. Niin omana itsenäni, ettei kukaan muu minua sillälailla kuule..

Niin, tiedättekö, arvasin oikein.
Exäni ja hänen nykyisensä eivät jossakin vaiheessa käyttäneet ehkäisyä ja raskaaksi tuli sitten se nykyinenkin, olivat kuitenkin abortin puolella kuulemma, mutta loppuvaiheessa tyttö olisikin halunnut pitää lapsen (n. rv 6 ), meni neuvolaan ja sydänääniä ei kuultu. Eli heille siis tuli keskenmeno, exä sanoi, että ei halunnut lasta jaja. Minä olin järkyttynyt. Järkyttynyt ja olen vieläkin. Olen surullinen tytön puolesta, vaikken ole koskaan saanut keskenmenoa, mutta silti.. voin  vaan kuvitella. Ja huhhhuh, se siitä.

Mitä muuta, exäni sitten oli monta päivää kinunnut minulle yöksi, sanoin, että menee veljelleen.. minä sitten suostuin. Uskomatonta, kuinka helposti se kävi? Minun oli pakko suostua. Ja.. En tiedä, yritän koko ajan vältellä ihastuksen tunteita, exäni on kasvattanu hiukset päähänsä ja.. En tiedä. Mitä helvettiä teen.
Nyt se lähti käymään veljensä kanssa kapakassa ja tulee tähän yöksi.
Minun tekisi mieli vaan hypätä kaulaan, olla edes yksi yö.. sillai vaikka vaan.. mutta se, että sitä odottaa kotona tyttö, joka on juuri saanut keskenmenon alkaa itkettämään. Mua itketti se, eikä exäni ymmärtäny "ei me haluttu sitä" ja minä, jos olisin ollut yksin ja kuullut tuon niin olisin itkenyt. Vaikken tunne koko tyttöä tai no naista, niin sanoin exälle, että sen pitäis olla nyt siellä lohduttamassa sitä. Ja kun se nainen oli eilen itkenytkin.. keskenmenon ja kaikkien ristiriitaisten tuntemusten takia..

Ja minä.. en tiedä, kuulostan kamalalta lehmältä ja huoralta, mutta minun tekisi mieli vaan kerran olla exän kanssa. Mutta aion taistella, koska hänellä tosiaan on se tyttöystävä, tosin heillä ollut viime aikoina on-off-juttuja.. Hhhhmmmm. Tunnen kamalaa syyllisyyttä näistä seksitunteista ja pienistä ihastuksen tunteista :/

Joo, ei tästä tullutkaan lyhyt, vaan pitkä selostus. No, lukekaa ken jaksaa!

Myöhemmin muiden kuulumisten pariin!
 
Mila: Kuulostat ihan normaalilta naiselta, jolta sairaus riisti rakkaan!
Sulla ei mitään velkoja exäsi naisille eikä sun tarvitse häpeillä tunteitasi muutenkaan.
Tämä siis on minun mielipide ;D

Olisiko sinun ja miehen tyttöystävän mahdollista jutella - en tiedä auttaisiko se häntä ymmärtämään sitä, mistä sä tulet tunteinesi jne.?
Koska teillähän oli miehen kanssa rakkaussuhde, jonka lääkkeettömyys vei pois, miksi lääkkeiden aloitus ei voisi mahdollistaa sitä rakkautta uudelleen? Viis siitä mitä tässä välissä on tapahtunut - miehesi ei ole ollut terve ja sillä siisti.

Mä olen kyllä ihan yltiöromanttinen, mutta tässä paskassa, sotaisessa, sairaassa maailmassa, jos kaksi rakastuu, ja haluaa jakaa rakkauden, niin tapahtukoon.

Sitä, mitä kaikkea teidän pitää tehdä luottamuksen palauttamiseksi välillenne en tiedä, mutta iloitsen siitä, että yksi lapsi on saanut isän elämäänsä.

Mymmeli: Voi kurja, jos et saakkaan imettää niin pitkään kuin haluaisit.
Pääasia lienee, että lapsi saa ravintoa ;), tsemppiä vieroitussuruun (jos siis loppuu)!

Omaa: Mä olen ratkaissut mun väsymys-kuvotus-ongelman niin, että teen aamusta treenit ja luen kuivat teoriat kouluhommista, jotta saan jotain tehdyksi. Väsymys korjaa klo 15 jälkeen ja ei tule mistään enää mitään..
Tänäänkin koodailin heti aamusta aamukahvin kanssa (ukko oli lasten kanssa), menin salille tekemään 1,5 tunnin treenit ja takas koodailemaan - nyt olen päivän treenit ja opinnot jo tehnyt! Menee tajuntaankin asiat, kun ei ole niin pirun väsynyt.
Lopun päivän voin viettää perheen kanssa ja oleilla :D. Hyvä minä!


 
Mila: Samaa mieltä kuin Kaika, että jos kerran tunteita on ja molemmin puolin, niin ei sairaus saa rakkautta estää, eikä varsinkaan pientä ihastuksen tunnetta. Eihän sun ex ole ihmisenä muuttunut, vaikka sairastuikin, sama ihminen se on ja ne psykoosit ja harhat on vaan tilapäisiä ja niistä selviää ja toipuu ajallaan lääkityksen avulla. Ajan kanssa sairaus tulee yleensä kaikkien kontrolloitavaksi, kun sen merkkejä oppii tulkitsemaan ja sitä missä vaiheessa sairauden kulkua milloinkin ollaan. Mä sanoisin, että anna mennä vaan, kunhan tiedostat, että sun exän sairaus ei parane, mutta kun sen on saanut hallintaan, niin harvoin se sitten oireilee yhtä pahasti kuin sairauden puhkeamis/alkuvaiheessa, mutta saattaa kyllä oireilla joskus. Ei se siis estä normaalia elämää, mutta saattaa tehdä siitä haastavamman. Mutta älä sie ihana ihminen satuta itseäsi eli pidä itsestäsi huoli. Eihän sitä koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joskus kannattaa kuitenkin kuunnella sydämenääntä, vaikka järki sanoisi toisin :)
 
Joo, meidän tilanne on nyt sellainen, että tein eilen exälleni selväksi, että en enää puhu hänen kanssaan minusta ja hänestä, menneistä - enkä siitä ja tyttöystävästä.
Eilen se sen nainen sitten kilahti, no ymmärrän. Tietenkin se kilahti, se on vasta saanut keskenmenon ja äijä on täällä. Se nainen ei vieläkään tiedä, että exäni on ollut täällä yötä, meidän välillä ei kyllä ole mitään käynytkään, vaikka onhan se mun polvea hiplaillut, halannut ja antanut ristiriitaisia viestejä. Ja mulle sellaiset viestit riittävät.
Sit se sano eilen päivällä, että haluaa olla vielä sen naisen kanssa, vaikka sitä ennen oli jopa sanonut, että haluaisi olla kanssani yhdessä. HYI ETTÄ, sanon minä.
Kun sitten se eilen illalla läks käymään jossakin entisillä kavereilla, niin tekstasin, että nyt mulle riitti. Mua oksettaa kuunnella sitä, ja sen tyttöystävän tilannetta. Mua oksettaa ja ällöttää, vaikka pari päivää sitten tunsin sääliä sitä naista kohtaa, niin nyt tuntuu, että vihaan niitä molempia. Eilen toivoin, että exä ei olisi ilmestynyt takaisin. Kolmeen päivään ei ole opiskelu sujunut keskittymisvaikeuksien takia ja päätin just tän takia, että nyt riitti. Minä en uhraa opiskeluita enää ikinä suhdehuolien takia, niin on käynyt liian usein joskus aikoinaan.
Minä kerkeän olla yhdessä jonkun kanssa sitten joskus ja toi exä, luottotiedot menny, sairaus ja sit vielä toi, että se valehtelee sille naiselle, niin miksei sitten valehtelisi minulle? Se sanoi, ettei lapsi ollut toivottu (siis niiden), mutta katsoin salaa exän kameran ja siellä oli kuva, jossa se oli kuvannut sen naisen mahaa, joka hieman pömpötti. Niinhän se teki mullekin joskus, kunnes flippasi. Liian oksettavaa, liikaa muistoja ja nykyisyyttä, jotka liittyvät toisiinsa, kaikki tämän hetkinen tilanne muistuttaa minua kaikesta, se sen naisen kesken mennyt raskaus, ja sen naisen mustasukkaisuus jajaja. Liikaa mulle, haluan normaalin elämän, puhtaan, enkä likaisen pimeetä elämää ton yhden äijän kanssa.
Pitäkööt se nainen sen, uskon saavani joskus jotain parempaa.
Nyt tässä onkin sitten se, miten osaan jäsentää tunteeni niin, että ollaan tekemisissä vaan pojan takia. Se oli mulla oikea ajatus silloin ennen kuin näin exääni, meinasin perua koko tapaamisen, koska mua pelotti, että se onkin sekaisin. Tein sen vaan silloin pojan takia, ja vituttaa, että yhtäkkiä tunnenkin jotain sitä kohtaan. Ensin ihastumista, sitten vihaa ja raivoa, lopuksi nyt ällötystä ja haluan vaan sen pois mun kämpästä, saa nähdä poikaa, muttei tollasseen voi luottaa, joka valehtelee, sille, jota sanoo rakastavansa (siis se sen nykynen).
Ja niin, en pystyisi myöskään elämään sen kanssa sen takia, koska se ei enää huolehdi rahoistaan, viissataa ulosotossa ja lisää menee koko ajan, samaten sillä sen nykysellä ulosottovelkaa, joten ne sopivat senkin takia yhteen, koska ei tunnu haittaavan tollaset "pikkuset" kömmähdykset. Itse olisin paniikissa tossa tilanteessa.
Ja muutenkin, eieieieiei. Miten paljon voi tuntea tunteita kahdessa päivässä? - Ihan helvetin paljon, liikaaaaaaa.

Kaika: Munkin pitää alkaa taas treenaamaan, kesällä olin niin täynnä energiaa ku juoksin ja kaikkee.. Ihailtavaa tuo sun touhaminen ja jaksaminen vielä raskaudenkin aikana, ja tsemppiä sinne kouluhommiin :)

Thilduska: Kiitti varoitteluista, mutta sanoisin, että eilen jo taisin satuttaa hieman itseäni :D Tällastä se on, onneks varmasti unohdan sen ukon ku palaa sinne Hesaan, nii ei tarvi ahdistua enää. Ja ennen ku se lähtee, nii kertaan vielä kerran, että missä minun ja hänen kohdallaan menee raja - ei enää yksityisasioiden keskustelua tai mitään "meitä" ja menneitä........

Hohhoijjaa.

Mammaliina: Tsemppiä terapiaan ja parisuhteeseen :) Hienoa, ettette luopuneet toivosta vaan yritätte <3

Mymmeli: Oho, noin kauan imetit :) Hienoa! Itse lopetin siinä 8,5 kk:n iässä...

Missä muut menee?

Paljon tekstiä, hypätkää ohi, jos tympii :-----D
 
Huomenta kaikille!

Meillä loppui pitkä "kesäloma" eli taasen ehtii pyöriä netissä. :)

Äitin pieni mussukka täytti 1-vuotta eilen! Elämä on edelleen hassua ja aika viilettää nopeaa!!

Päiväkoti alkais viikon päästä kuhan saan aikaseks itelleni työpaikan..hmm helppoa se ei ole laiskimukselle mut parit haastattelut on tällä viikolla. En ole laiska tekemään töitä vaan viimetippaan pitää hakeminen jättää...

Lueskelin vähäsen mitä ootte kesän aikana jutustellu ja huomasin että "hirmusti" on uusia vauvoja tulossa. Näin viimeyönä unta että olin raskaana ja se vauva potki mahan ihan hassuksi... Ei oo vauvakuumetta eikä tuu (varmasti parin vuoden sisällä tulee)

Ihana kesä vaihtumassa ihanaksi syksyksi. Vuoden ajan vaihtoa on kiva seurata. Ulkona 19 astetta lämmintä mut siellä on silti kylmä...

Päiväkotiin menossa on ristiriitaset tunnelmat, tekee hyvää kaikille mut silti itkettää kun en nää lastani koko ajan.

Torstaina mennään 1-v neuvolaan joten täytyy tulla kertomaan pojan strategiset mitat sitten :)

Hauskaa maanantaipäivää kaikille!!


 

Loppukesän heipat kaikille! Onpas täällä käynyt kuhina. Isot onnittelut ensinnäkin Mammaliinalle ja Custokselle naimisiin menosta ja Thilduskalle kihloista ja keitä niitä vielä oli  Ennen kaikkea tooosi isot onnet vauvautuneille Purrille, Kaikalle ja Thilduskalle! Jännittävää!! emoticon

Voimaintoivotuksia ja halauksia kaikille miesten tai muiden ongelmien takia kärvisteleville, mm. Purri: Asiat järjestyy vielä, uskotaan ja toivotaan! Toivottavasti miehesikin järkiintyy, kun on teillä hankaluuksia näköjään ihan muutenkin. Milamariaalle myös isot hatunnostot lukio-opinnoista, että jaksat!

Mulle ei mitään perusjuttuja kummempaa, kesä kulunut arkea pyörittäessä, vähän lomaillessa ja myös opiskellessa. Aion olla hoitovapaalla ainakin vuoden ja mies on sitten töissä. Opintoja yritän edelleen tehdä, kun niitä olis tehtävänä + tuohan se myös opintotuen myötä lisäansiota pelkän hoitorahan ohelle, meillä kun ei saa lainkaan kuntalisääkään. Pieni muru on ihana poika, ihan uskomattoman iloinen ja suloinen ja nukkuu edelleen hyvin. Ainoastaan syömisen kanssa on kikkailua ja vaihtelua ja välillä on vaikea saada hänet syömään, mutta toistaiseksi ei sentään totaalilakkoa ole ollut. Juuri tällä hetkellä syö kohtuullisesti. Imetys jatkuu vielä, käytännössä syö 3-5 krt/pv, enimmäkseen aamuisin ja iltaisin. Päivällä olen vähän pantannut tissiä, jotta söisi paremmin, mutta eipä tuolla ole ollut vaikutusta suuntaan eikä toiseen.

Mulla on vähän ristiriitainen fiilis toisen lapsen tekemisen suhteen. Ajatus mahdollisesta edellistä vastaavasta pahoinvoinnista ja etenkin synnytyksestä hirvittää, vaikka tiedänkin että asiat voivat mennä ihan eri tavallakin. Viime syksynä kaikki tuntui vielä suht ookoolta, ja ihmettelin kun jälkitarkastuksen lääkäri kysyi ensitöikseen, että tuliko mulle trauma ja pystynkö enää kuvittelemaan ikinä synnyttäväni uudelleen ja että hän oli kauhuissaan luettuaan synnytyskertomukseni. Sitten lapsen ollessa noin 3 kk alkoivat oudot ”kohtaukset”. En halunnut mitenkään miettiä synnytystä, mutta se tuli väkisin tajuntaan. Eläviä ja hyvin yksityiskohtaisia muistikuvia (psykologiassa kai sanotaan light bulb memories), jotka vyöryivät väkisin mieleen eikä niitä pystynyt lakkaamaan ajattelemasta. Ja sitten kun telkusta tuli näitä synnytysohjelmia ja ihan normaaleja hyvin sujuneita synnytyksiä näytettiin, niin purskahdin aina itkuun ja monesti se ei meinannut loppua millään. Näitä kesti sitten noin 4-5 kk ajan ja sen jälkeen ollut helpompi hengittää.

Nyt kun ollaan miehen kanssa puhuttu perhesuunnitteluasioista niin jonkinlainen kauhu mulla on tuolla takaraivossa. Siis haluaisin lapselle sisaruksen kuten miehenikin ja mielellään ennen sitä maagista 3 vuoden rajapyykkiä, jonka jälkeen tulot tipahtavat, mutta toisaalta pelkkä ajatus raskaudesta ja varsinkin synnytyksestä pelottaa ihmeen paljon. Onneksi, ja tosiaan tarkoitan sitä, mulla on krooninen sairaus tällä hetkellä niin huonossa hoitotasapainossa, että raskautua ei saa kuin mielellään kuin aikaisintaan sit kun on ollut jo jonkin aikaa lääkitys ja veriarvot kunnossa eli menee joka tapauksessa ensi vuoden puolelle, kun ehkäisyn saisi jättää pois. Onpahan aikaa käsitellä asioita mielessään ennen mahdollista raskautta. Luulen nimittäin, että sitä käsittelyä tarvitaan vielä.

 
Heippa!
Ajattelin minäkin kertoilla kuulumisia pitkästä aikaa, meillä nimittäin täytetään tänään 1 vuotta! Tämä mamma on jo palannut öiseen työhönsä, ja täytyy kyllä sanoa että on ihan mukavaa! Varsinkin kun ei ole tarvinut tyttöä laittaa hoitoon vaan mies ja mun äiti ovat sitä vahtineet. Kaksi viikkoa sitten vietettiin pari yötä lastenosastolla, taisi olla vauvarokko korkean kuumeen takana ja siitä seurasi syömättömyys ja juomattomuus, kuivumisen estämiseksi siis oltiin tipassa. Onneksi äiti sai olla mukana. Meillä ei kävellä eikä puhuta, mutta kaikki kai aikanaan. Hampaita on jo pitkään löytynyt 8 ja kaikki ruoka maistuu mitä äiti ja isikin syö.
Pikkukakkonen: Täällä ei ole "kuumetta" havaittavissa, tuntuu etten millään jaksais kun kohta palaan töiden ohella koulun penkillekin. Hatunnostot Kaikalle, Milamariaalle ynnä muille opiskelijoille. On kyllä ihana seurata teidän muiden uutta odotusta <3
Meillä olis pe neuvola ja vähän jänskättää että minkä kokonen tuo meidän matami jo on. Olis kiva jos muutkin laittelis sitte niitä 1v. mittoja, ja tietty muitakin kuulumisia, niitä tulee päivittäin seurailtua vaikka taustalla olenkin. Hyvää syksyn odotusta kaikille pian 1v. äideille!
 
Tere taas!
Huomaa, että syksy tullut.. Ei enää niin virkeänä jaksa pompata sängystä ylös.. Muita ketä syksy väsyttää?? Mietin, että pitäis käydä nukkumaan aikaisemmin taas, mutta exä sotki mun unirytmejä parilla tunnilla :D Onneks nyt on taas rauha maassa ja jotenkin saa keskityttyä tehtäviin.

Elmerillä hyvät järjestelyt. Itsekin olen laittanut pojalle paperit päiväkotiin ja sitten sen jälkeen ahkeraa työn etsintää..

Pippulalla rankka synnytys, harmi :/ Mutta hyvä, että olet jo toipunut.

Jooh, ny sit tehtävien pariin! Ja kiitos tsempeistä vaan, kyllä sitä välillä on hieman epätoivoa mukana opiskelussa, jos joku asia elämässä häiritsee keskittymiskykyä.... :p
 
Milamariaa: Täällä ainakin yks väsynyt! Mulla on ollut uniongelmia jo vuosia, ns. viivästynyt unirytmi eli en pysty nukkumaan kuin aikaisintaan joskus puoli kolmen aikaan ja sitten aamulla nukkuisin vaikka kuinka myöhään. Ja jos on jotain murheita niin sitä vaikeempaa on nukkuminen.

Viheliäistä tuo sun eksäsi touhu, tulla nyt sekoittamaan sun elämää ja tunteita ristiriitaisilla viesteillään, kun on ilmeisesti uudenkin tyttöystävän kanssa epäselvä tilanne. Toivottavasti asiat lutviutuvat johonkin suuntaan, että mielenrauhasi palautuisi!
 
Heissan!

Edithillä oli tänää silmälääkäri ja kas kun siellä todettiin, ettei neidin silmissä ole MITÄÄN vikaa :D Syy siihen siis miksi näyttää siltä, että Edith karsastaisi on: silmät on vähän erikokoset ja niin tummat ettei niistä erota pupillia kunnolla :D Mut kaikki arvot meni ihan tasan ja sano, että luultavasti se, että toinen silmä seuraa vähä jäljessä on siitä, ku silmät ei aina kehity samaan tahtiin keskenänsä. Että lälläslää neuvolalääkärille ja mun veljelle, jotka väitti et Edith sokeutuu :D

Parisuhde eteneee mun osaltani edelleen kämppis-ajatuksena...Mies vähä ihmetteli et olin eile siivonnu, mut ei sit uskaltanu mulle sanoa huomanneensa, ennen ku tivasin, et onko huomannu. Kauhee kasa papruja pitäis laittaa lakimiehelle, että saatais valtio kustantaa lakimiehen palkka, mutta eiköhä mies ollu heittäny mun pankkitunnukset roskiin, eli mun osaltani paprut jää vähän niinku ens viikon puolelle... Mut ei se kuulemma haittaa, ku se saa ne "jälkikäteenki" laitettua menemään.

Edith on nyt nukkunu maanantaista alkaen omassa sängyssään yöt ja joka kerta paremmin menee :) Oon suorastaan ylpeä, kui helposti toi loppupeleissä sopeutu omaan sänkyynsä. Tosin veikkaan et tänää näkee painajaisia siitä lääkäristä, ku se ne tipat tunki pienen silmiin ja kirkkailla valoilla katteli sen jälkee... Mut kuitenkin :)
 
Morjensta!

Mila: Huhhuh, kylläpäs siellä eksä sotkun aiheutti. Komppaan Pippulaa ja toivon, että asiat lutviutuu, saat mielenrauhan ja pääset taas kunnolla paneutumaan opiskeluun! :)

Kaika: Sinä oot kyllä semmonen tehopakkaus, että kateeksi käy! :D Pitäisi itsekin yrittää kaivella edes hippunen tehokkuutta ja motivaatiota jostakin, mutta en vaan saa aikaiseksi...

Mitenkäs Jänön työhaastikset meni? Onnittelut ensimmäisestä syntymäpäivästä! :)

Pippula: Ootko miettiny, että menisit tuosta synnytyksestä juttelemaan vaikka neuvolapsykologille? Voisiko siitä olla apua asian käsittelyssä? Toivottavasti pääset tuon sairautesi kanssa taas tasapainoon! :)

Elmeri: Hui, että ihan tiputukseen asti jouduitte! Onnittelut sinnekin vuoden täyttymisestä!

Purri: Minkä takia neuvolalääkäri ja veljesi tuommoisia piruja seinälle maalailee? Hienoa kuitenkin, että tytön silmät on kunnossa! :)


Ei se imetys nyt onneksi lopahtanutkaan. :) Ilmeisesti maidontulo pikkasen häiriintyi, kun tein monta pitkää työpäivää putkeen, mutta nyt sitten palautui, kun olin kotona pojan kanssa.

Kotikin alkaa olla pikkuhiljaa mallillaan. Eilen viimein sain hommattua ja asennettua olohuoneseen kattolampun ja myös eteisessä on vihdoin ja viimein valo! :) Ei tartte enää pimeydessä elää! :D

Nyt ei ehdi taas enempää, kun kohta pitää lähteä töihin ja tuo poikakin haluaa ilmeisesti jonkin sortin huomiota, kun siihen malliin kiehnää jaloissa... :)

Hyvää tätä viikkoa itse kullekin!
 
Takaisin
Top