Syyskuun sylittelyt

Happy, meillä tuli kanssa joku reilu kuukausi sitten kauheet yöheräilyt kuvioihin. Puolen tunnin välein sai olla rauhottelemassa. Mutta nyt on kaks yötä mennyt taas tuttuun tapaan, herää syömään kahdesti, eikä ole muuten herättänyt. Lukuunottamatta perusaamulevottomuutta, mutta sitä ei lasketa, koska on aina ollut meillä normaalia. Mutta voi teilläkin mennä ohi itsestään! Mietin kanssa pitäiskö lopettaa yöimetykset, mutta sormiruokailun takia en sitten ryhtynyt siihen hommaan. Kokeiltiin myös, että mies nukkui välillä Aleksin vieressä, välillä sai rauhoitettua Aleksin takaisin uneen. Mutta siinä ei ole mitään epänormaalia tai tavatonta, että vauvat ja lapset heräilevät öisin, se kuuluu tähän elämän alkuun. Se on todella rankkaa, mutta monilla menee itekseen ohi. Itse en perusta unikoulusta ollenkaan, oikein minkään sorttisesta. Niin kauan kun vähänkin jaksan tätä edes joten kuten, meillä pelaa myös yötarjoilu. Mainittakoon vielä kummipoikamme, joka on jo yli vuoden ikäinen, ei ole piiiitkään aikaan syönyt öisin, mutta ei myöskään osaa nukkua öitään ilman heräilyjä. Unikoulu käytiin läpi yösyöttöjen lopettamisen yhteydessä, mutta vanhemmat saavat välillä käydä kymmenenkin kertaa yössä rauhottelemassa. Että sellasia ne lapsoset on, kaikenlaisia :) Niin ja Aleksi ei huoli tuttia lainkaan. Luultavasti johtuu hampaista. Ekan kerran alko hylkiä alahampaiden puhjetessa, mutta söi vielä sen jälkeen viikon pari, kunnes ylähampaat puhkesivat ja tutti sai jäädä siihen. Joten rinta on öisin todella tärkeä ja sellainen valintani, josta pidän kiinni vielä toistaiseksi.

Meille kotiutui Tepsut ensiaskelkengiksi. Tyytyväinen olen. Hollolassa on muuten se tehtaanmyymälä, saa tuntuvasti halvemmalla ilmeisesti. Meillä onneksi asuu appivanhemmat Lahdessa, mutta nyt näistä kengistä maksoin jälleenmyyjän hinnan kun tuli tarve niin "äkkiä". Mutta talvikengät käyn tuolta hakemassa.

Aleksi seisoo ilman tukea. Aikamoinen helpotus. Toki vielä tasapaino pettää, mutta kuitenkin. Voi jo hiukan luottaa, kun nousee seisomaan johonkin.
 
Monet jo seisoo, hui! Niin ne meidän vauvat vaan kasvaa ja kehittyy. Mette vasta pari kuukautta on ryöminyt, eikä konttaamisaikeita ole näköpiirissä. Istumaan nousemista kyllä vähän reenaillaan. Ilman tukea istuu tosi napakasti ja suojeluheijasteet toimii joka suuntaan hyvin. Niin ja seisomaan opetteluakin on ilmassa. Vähän jännään, että oppiiko ensin istumaan vai seisomaan. :D Itseasiassa tänään Mette nousi kerran mun sylissä istumasta seisomaan kun oli sopiva tuki edessä.

Meilläkin oli tuollainen yöheräilyvaihe, mutta ei kovin pahassa muodossa ainakaan vielä. Suht hyvin sen jaksoi kun meillä muuten menee yöt kiitettävästi. Yleensä Mette syö vain kerran klo 4-6 ja muuten nukutaan ilman, että tarvii äitiä ollenkaan. Unikoilusta meillä kyllä oli myös Metelle huomattava etu. Suorastaan tuntui, että tyttöselle oli iso helpotus kun oppi nukkumaan ilman turhia heräilyjä. Mette on huomattavasti valoisampi, energisempi ja onnellisemman oloinen tyttö ollut unikoulun myötä. Selvästi tekee hyvää sille tuo yhteinäinen uni. Meinaan vaan, että ei se unikoulu aina ole pelkästään vanhempien etu. En mäkään tykkään mistään huudatusunikoulusta, mutta pehmein konstein jos lasta auttaa nukkumaan niin en siitä haittaa näe.

Mites Pääskynen teillä sujuu sormiruokailu nykyään? Käyttääkö Aleksi ruokailuvälineitä jo kuinka? Tuleeko sotkua vielä yhtä paljon kuin ennen? Meillä sormiruokaillaan osittain edelleen. Välipalan syö lähes aina itse ja muutenkin aina jotain sormiruokaa on tarjolla. :)

 
Meemi minkälaista unikoulua te toteutitte? Viime yön yritin sitä, että aina kun Noomi oli heräämässä laitoin käden päälle ja rauhoittelin. 3-4 kertaa se auttoi ja nukahti siihen, mut 3-4 kertaa piti vielä antaa rintaa. En mäkään mitään radikaaleja keinoja tai huudatusta rupea soveltamaan, mutta hyvä olis saada imetystä vähennettyä. Toisaalta Noomi on vielä niin pieni, ettei raaski kieltää, jos se tisua haluaa. 

Pitää munkin ruveta noita ensiaskel kenkiä etsimään jostain.
 
Meillä on kanssa nyt vähennetty yösyömisiä, ei olla käytetty mitään varsinaista unikoulua. Olemme asiasta miehen kanssa puhuneet pitkään ja päätimmekin jo aloittaa isi-menetelmällä neitiä opettamaan uuteen nukkumisrytmiin. Emme kuitenkaan ole vieläkään kyseistä toimenpidettä aloittaneet. Mieheni on rauhoitellut neidin takaisin uneen, ensin on jäänyt pois ensimmäinen maitotankkaus 23 aikoihin ja nyt näyttää jäävän myös aamuyön noin 5 syöttö pois. Olemme päättäneet antaa maitoa kerran yössä noin kolmen-neljän maissa.
Meillä ei tassuttelu ole riittänyt neidin rauhoittamiseen. Lähinnä sen takia, että neiti nousee aina hereille havahduttuaan pystyyn sängyn laitoja vasten. Mieheni ottaa neidin syliin ja tekee pienen lenkin makkarissa tai muualla talossa itkun voimakkuudesta riippuen. Saattaa myös jutella hiukan rauhoittavasti. Kun neiti selvästi rentoutuu sylissä mies laskee hänet takaisin sänkyyn, joskus pitää hetken kättä rauhoittavasti neidin päällä. Tätä on tehty useampi viikko, ensin siirrettiin siis ensimmäistä tankkausta myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Herätyksiä, isompia ja äänekkäämpiä sekä pienempiä herätyksiä on ollut lukuisia mutta neiti on lähes aina kuitenkin rauhoittunut ilman tissiä takaisin uneen. Unen pituus onkin sitten vaihdellut paljon mutta tämä on toiminut meillä ja opettanut myös meitä neidin todellisista heräämisen syistä. Nyt ollaan siis jo hyvässä vaiheessa menossa ja myös minä saan neidin takaisin uneen ilman tissiä. Useampi yö on menty yhdellä syötöllä ja pienemmillä muilla herätyksillä. Vielä on siis matkaa siihen, että nukutaan heräämättä tankkaukseen ja siitä aamun valkenemiseen. Tänään neiti heräsi mieheni kellon soittoon puoli seitsemän. Olisi varmaan nukkunut pitempäänkin. :) Meillä päivät alkavat lähes poikkeuksetta kuuden aikaan.
 
heissan!

meillä menee hyvin pieni mies syö todella hyvin ja onneksi allergioita ei ole ilmennyt, syö nyt myös aikalailla samaa ruokaa kuin me vanhemmatkin =)
pieni mies on itse jättänyt vellipullon pois tai joskus yöunille mennessä vielä sen ottaa, mutta päivisin ei suostu pullosta juomaan =).
meillä juodaan jo normaalimaitoa

poitsu on kova ryömimään, ryömii sellaista ryömimisen ja konttauksen välimaastoa, aika hauskan näköistä..
meillä on nyt neljä hammasta.... alhaalla eessä kaksi ja ylhäällä eessä kaksi, niistä ei oikein mitään oireita, paitsi että pieni mies ei oikein suostunut syömään muutamaan päivään mitään.

meillä oli tuossa maanantaina neuvolakin, on jo tuo jässikkä painava, lähes 11kg =) sitten ärsyttää bodyissa...74cm on pienet lähes joka mallis ja 80cm ovat aivan liian isot lähes joka malissa...miks ei voi olla 76cm bodyja =).

mitähän muuta..niin ja nyt toista viikkoa mein poitsu ei oo heränny yöllä, siis ihan outoa kun saa nukuttua koko yön heräämättä (tosin itse katon aina n. 5 maissa kelloa, ehkä sisäinen kello, ennen ku rauhoittuu)..mut tosiaankin, sekin mein pieni mies itse jättä sen yöheräämisen ja syömisen pois...ei me sitä koulutettu olla mitenkään tai mitään =).

niin ja mein pieni mies on jo 10kk...ei apuva...mihin tää aika on mennyt...

anteeksi tää oma napaisuus, ajatteli nvain tulla kertomaan kuulumisia kun ei aikoihin oo mitään kertonu...

meillä tuo on päiväkodissa ja viihtynyt tosi hyvin, todella sosiaalinen jässikkä..käymme joka perjantain aamu poitsun kanssa seurakunnan kerhossa jsosa alussao n jumalanpalvelus, jonka jälkeen kahvit ja mehut, sit pääsee leikkimään ja askartelemaan =)
ollaan todella paljon tykätty ja jopa pieni mies jaksaa sen puoli tuntia kuunnella rauhassa jumalanpalveluksessa =).

käymme myös paljon ulkona (myös sadepäivinä käymme) energiaa purkamassa.

eipä tässä kait muuta =) 

halauksia kaikille!!! <3 <3 <3
 
Moikka,

mie en ole ehtinyt tänne puolelle pitkään aikaan. Emilia täyttää tänään 9kk, mihin tämä aika on mennyt, mie ihmettelen;)...

Emilia oppi ryömimään toissa viikonloppuna- kesäkuusta lähtien kieri paikasta toiseen. Ryömimisen edeltävänä päivänä puhkesi kolmas hammas ylös, ensimmäiset alahampaat puhkesivat alas heinä-elokuussa. Ja eilen puhkesi neljäs hammas.

Emilia on kovasti kiinnostunut kaikesta, ei vierasta tms. Imetys vielä kuvioissa, mie olen imettänyt yöllä 2-3krt. Pitäisi pikkuhiljaa lopetella tuota yösyömistä...

Mulla on vimppa äippäloma päivä 1.10 ja hiukka haikee olo. Siitä eteenpäin olen hoitovapaalla ja hoitelen koiria Empun ohella;). Meille syntyy siis tällä viikolla chowi pentui;)..jännätään ja toivotaan että kaikki menee hyvin.

Tulevaisuus tuntuu jännittävältä, sillä meillä on edessä muutto Nokialle(Treelta) olen intoa piukeena koska pääsemme koko poppoo maantasalle. Lisäksi siskoni on muuttamassa Ruotsiin ja sekin aiheuttaa haikeutta...

Ihania kirpsakoita syyspäiviä;)
 
Päivää pitkästä aikaa...

Ihan ensiksi, Meemi, blogi on taas luettavissa. Alkukuussa iski joku äkillinen aalto, joka käski minua poistamaan sen, kun tuntui siltä, että on ihan yksi ja sama onko se olemassa vai ei....... Palautin kuitenkin nyt ennalleen enkä jatkossa ainakaan yhtä-äkkisesti tule sitä sulkemaan.Oli vain erinäisiä asioita, jotka saivat miettimään hetkeksi avoimen blogin pitämistä..., mutta ei oikeastaan sekään mitenkään vakavaa

Muuten täällä syyskuu on kulunut enempi ja vähempi sairastellessa, alkaa jo taas tuntua siltä, että ison perheen omaaminen on ihan syvältä, kun aina joku yskii tai on kuumeessa tai milloin mitäkin. Tällä hetkellä Leevi on vielä vähän yskässä - tai lähinnä niin että yöt yskii ja päivisin ei mitään ihmeempää.

Meidän hampaaton vauva on saanut jo kolme hammastakin ja opettelee kovasti nousemaan seisomaan ilman tukea. Koko ajan pitäisi kävelyttää eikä muutenkaan malttaisi koskaan pysyä paikallaan. Tänään käytiin pikkupoikien kanssa Killissä katsomassa koulujenvälisiä jaliskisoja (isoveli pelaamassa, ainoana 2-luokkalaisena joukkueessa, jossa lisäkseen kaksi vitosluokkalaista ja loput kutosia... voittivat molemmat ottelut jotka ehdittiin seurata, 6-1 ja 2-1) ja samalla reissulla Inkalla kahvilla niin siellähän tuo penkoi roskiksia ja muuta kivaa. Oikea termiitti ja täystuho, joka tutkimusvimmassaan on mm. hajottanut isosisarusten X-box360:kin.

Juu siinäpä tärkeimmät.

MUOKS: Poika tuli juuri kotiin jaliskisoista ja toi kultaisen mitalin!!!!!
 
Pehmeä matka höyhensaarille (Pantley) on varmaan paras vaihtoehto, jos ei ole kiinnostunut huudatusunikoulun mistään muodosta. Mä en tuota Pantleyta edes laske unikouluksi, mun korvassa unikoululla on niin negatiivinen konnotaatio. Oon noita Pantleyn oppeja soveltanu aina välillä vähän, mutta nyt kun ei noi yöt ota rauhottuakseen, ni yritän olla systemaattisempi noiden kanssa.

Sormiruokailu menee kivasti, sotkua tulee lähinnä sillon jos on sellasta helposti sotkevaa ruokaa. Puuro, kala, parsakaali, makaronilaatikko hiukan....jne. Mutta huippuidea, jonka harmikseni keksi nyt vasta. Sellanen ikkunanpesinlasta (mikä hitto sen nimi on?)! Saa älyttömän kätevästi siivottua sotkun. Riippuu tietty ruuasta. Jotku sotkee vaan enemmän :) Aleksilla on kyllä taas vähän sellanen heittelyvaihe, että leivänpalasia löydän välillä monen päivänkin päästä jostain pöydän alta. Mutta lähinnä sitten kun on kyllästynyt/täynnä, niin alkaa toi viskely.

Ja ruokailuvälineistä, kuten kesän alusta asti, niin edelleen lusikalla menee ruoka suuhun, kun ensin täytän sen, samoin haarukalla. Tosin nyt jonkin aikaa sitten hoksasi noiden välineiden idean ja yrittää hosua lusikalla lautaselle, välillä sieltä tarttuu jotain mukaan, usein tippuu matkalla suuhun ja aina kädet voittaa, eli puurokin menee sitten käsin :)

Joo heippa taas, tuli hoppu!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top