Kuhan kerron turhaa tietoa, mutta huusin huuto.netistä ihanat sellaset "tarralenkkarit" nyt ainakin alkusyksyyn. Sellaset kävelykenkämäiset lenkkarit, mitä nyt me aikuisetkin käytetään :) Ne on aika hyvin joustavat ja vaikuttais sopivan Aleksille, joka pääasiassa konttaa. Sellaset kunnon goretexit olis mun mielestä vähän turhan kovat, noi on vähän pehmeemmät. Tosin Aleksia saa koko ajan olla kävelyttämässä ja taaperokärryn kanssa vetelee ees taas, että sikäli vois ostaa syksyksi tukevammatkin kengät. Ja kannattaiskin, että sais jalka paremman tuen. Mutta noilla on ollu aikas hyvä totutella kenkäasiaan.
Ostin tänään lisää 92cm vaatteita...huoh... Että osaa olla pullea poika! Mutta minkäs teet, on kuitenkin saanut itse säädellä syömisensä syntymästään asti ja geenit on mitä on, että emmä sitä lihottanut ole :) Vaikka onhan A isäänsä pulleampi. Ihana pikku Buddha :)
Hurjan näkönen kaveri on jo, kuusi hammasta suussa, joilla hymyillä hymykuopat lommoilla.
Leikkauksesta toipumassa. Tikit poistettiin tänään, haava on lähtenyt hyvin parantumaan. Kasvain näytti alustavasti hyvänlaatuiselta. Leikkauspäivänä vielä raahauduin kotiin hiukan pahoinvoivana ja kalman kalpeana. "joo joo, voin ihan hyvin. Lähden tästä kotiin, moi!" Hyvin oli isä ja isovanhemmat pärjänneet A:n kanssa (tosi iso yllätys...), mutta oli kiva tulla yöksi kotiin, kun yö on olleet vähän hankalia. Yöt tosin on mullekin olleet nyt rankempia tuon leikkaushaavan takia, ei saisi nostella (tosi hyvin olen sitäkin kieltoa noudattanut, päivin öin...), sattuu kaikki ylimääränen liikkuminen ja oleminen jne. Mutta kyllä tää tästä ja on ollu parempiakin öitä. Tällästä vuoristorataa.
Meemille ja muillekin, joilla päikkäreiden kanssa ollut vaikeaa. Meillä on nyt toistaseks ratkastu asia näin: aamupäiväpäikkärit nukun Aleksin kanssa yhdessä sisällä, Aleksi saa nukuttua paremmin mun vieressä ja pääsee unisyklistä toiseen. Nukkuu yleensä n. 1,5h. Iltapäiväpäikkäreillä on lenkki, nyt isin kanssa kun se on isäkuukaudella ja ovat reissussa parikin tuntia, jolloin Aleksi saa nukuttua sen mitä tarvii, usein 1-1,5h, joskus enemmän, joskus vähemmän. Näin ollaan saatu päiviin jotain järkeä.
Noissa öissä muuten oon huomannu, että jos Aleksi ei meinaa muistaa/malttaa ottaa maitohörppyjä päivällä tarpeeksi, se kostautuu heti yöllä ja on tosi levotonta ja melkosta rintaroikkumista. Pitää ihan ottaa asiakseen aina päivisin imettää, että yöllä sais jonkinmoisen levon edes sen yhen neljän tunnin pätkän.
Voi helvetti teitä, kun saitte mut taas tänne jumiin jaarittelemaan itestäni. Pitäs varmaan mennä takas terapeutille, niin sais tyydytettyä tän monologin tarpeen siellä. Kiitos moi! Kivoja syyspäiviä teille kaikille ja teidän palleroille! Ehkä vähän muullekin perheelle! ;)