SYYSkuun säpinät

Heippa,

Sannak, meidän uusi naapuri, tarhatäti ja 2-vuotiaiden ryhmän vetäjä, kuunteli minun pottamurheet ja neuvoi seuraavasti: Joka päivä kerran ja samaan aikaan supistajalla pöntölle. Vaikka vain 2 sekuntia kerrallaan ja sitten neutraali toteamus (siis ei yhtään mitätöivä ja ei  mikään ylistävä jos pissaa ei tule) että nyt ei tullut pissaa, mennään muihin touhuihin..... Me siis pystytään pitämään kiinni siitä yhdestä kerrasta, joka aamu, ja se kuulemma alkuun riittää hyvin. Niin vain että siitä tulee tapa. Toisen kerran voi ujuttaa mukaan sitten joskus ajan päästä. Meillä ei ole kiirettä! Tärkeää oli toistuvuus ja rutiini, tässäkin :) Tänään siis istuttiin ekan kerran pöntöllä, ehkä 10 sekuntia ja poika rutkutti koko ajan ja nojasi enemmän isänsä jalkaan kuin istui renkaan päällä mutta tästä lähdetään ja ehkä se jouluna yllättää ja istuu siinä napisematta 20 sekunttia, kuka tietää? ;P Kokeile! Säkin voit hyvin mun mielestä (potta asiantuntija ;) aloittaa siitä aamuistumisesta vain vaikka sulla ehkä aikaa voisi olla se viisi minuuttia kauemmin kun sulla ei ole vaippajonossa kun yksi :)
 
Sannak, jaksamista vielä sen pikkumurkun kanssa. En osaa auttaa muutenkuin sillä sympatialla että täällä välillä myös varsin voimakastahtoinen nuori herra, mutta yritetään iloita siitä! Oikeesti, temperamenttia tarvitaan ja kenelle sitä voi kiukutella jos ei omalle äidille. Ja silti äiti rakastaa ja saa tulla syliin, äiti ei hylkää vaikka toinen on täysi apina. Meillä mm kokeiltu nyt monena päivänä saako maitolasin kaataa pöydälle.... Siis NIIN rasittavaa ja maitolasi on muuttanut äidin lautasen viereen ja joutuu siitä pyytämään hörppynsä toistaiseksi. Ja kyllä niitä temppuja riittää ja komentaa pitää monesti päivässä... Prana puhui siihen suuntaan että yrittää lopettaa tiskaamisen ennenkuin se menee vedenheittelyksi ja se onkin hyvä tapa että ohjaa lapsen toimintaa siihen suuntaan että ei tulis riitaa. Meillä myös koti on melkolailla sellainen että poika voi olla pois silmistä telkkarihuoneessa tai lastenhuoneessa hetken ja tiedän ettei pääse tekemään mitään ihan kauhiaa..... Hyvin on oppinut ne tietyt jutut, pianoon ei ole koskenut ekojen päivien jälkeen ollenkaan.... Nojoo, tsemppiä ja pitkää pinnaa meille näiden isojen vauvojen kanssa.
 
Kerrottakoon vielä, että poika on melkoinen haka tekemään palapelejä! Mies soitti mulle toissapäivänä kaupungille, että onkohan ***** aivan terve? Ja minä kauhuissani kysyin mittenniin ja se sanoi että se tekee niin hyvin näitä palapelejä!!! :D ...Eikai se oo autistinen, mies jatkoi.... Kauhea mitä se puhui, mutta se oli oikeesti aivan järkyttynyt ja kyllä mummakin ihmetteli.... Uskomaton muisti!! Sillä on kolme eri palapeliä, suurimmassa liki 20 palaa ja se osaa sen tuosta vain. Ei ole nuppia mutta siis ne koloset on, tausta iso viidakko ja ehkä 20 eläintä.
Ja legoista se on kovin innostunut ja samoin Brion junarata on löytänyt leikkijänsä. Ihanaa. Ei siis enää koko ajan pahanteossa. Huoneesta kuuluu aina kimakka huuto ja sitten kuuluu kun se taputtaa lattiaa.... Siis tule tänne ja istu tähän.

Nyt kaffia kehiin
 
SannaKoo ihana kuvapläjäys :D :D :D Niin osuva tähän kohtaan. Toki otan osaa tuosta tilanteesta, mutta ilahduttava ilmestys kun ei omalle kohdalle osu! Ihan sama tunnelma on minunkin päässäni välillä, että mikä nyt on niin ankeaa, että pitää jatkuvasti olla vastakkain jostain asiasta. Kuulunee ikään, kuten on tullut todettua. Omaa tahtoa täytyy harjoitella, eihän sitä muuten opi. Vaan on meidän vanhempien itsehillintä koetuksella. Raksatöiden ja -koneiden tarkkailu taitaa olla tämän ikäisten juttu, kaupungissahan näitä areenoita riittää. Joona se pitää äidinkin valppaana :D Anteeksi nauru, mutta näen miten se menee. Poika joka paikassa ja äiti perässä. Silti, rakkaita ipanoita kaikki tyynni.
 Maarisen ja Venlan ulvominen kuulostaa mahtavalta, teillä on siihen hyvä mahdollisuus siellä omassa pihapiirissä. Noinkohan kehtaisin tuossa jalkakäytävällä.. ;D vaikka mieli välillä tekisi. Murissut olen sitten senkin edestä, ja sihissyt. Ilmeisesti myös painokkaiden sanojen jälkeen tokaisen NI tai ynähdän MH, koska Valo tekee sen jos en itse huomaa. Kaikki matkitaan kiitettävästi.
Niitäkin tilanteita tulee, kuten eilen illalla, että Valoa vaan jokin nyppii tai täytyy purkaa oloaan, koska ensin kiljuu, sitten raivoaa ja itkee, kunnes rauhoittuu itsekseen. Siihen jos yritän väliin mennä lohduttelemaan tai rauhoittelemaan, jatkuu entistä pidempään ja raivokkaammin. Joku silloin turhauttaa, eikä tyhmä äitikään tajua mistä on kyse.

Aargh mikä tilanne siellä Hämeen perukoilla! Kunnon liesi on olemassa, mutta vaatii ensin sen rempan. Turhauttavaa. Onneksi olet kekseliä ihminen ja pari päivää voi syödä vaikka nuotioruokaakin tai jos ulkogrilli löytyy sateensuojasta niin siinä on tunnelmaillallinen valmis lyhtyineen. Jos siis hermot kestävät nyt tällaisen järjestelyä. Sentään pumppu taas toimii, onneksi on putkimies talossa, jee! Meillä oli pesukoneen kanssa se tympeä tilanne, että vanha, kunnollinen ei vaan mahtunut kylppärin ovesta sisään ja nyt onkin varastossa. Jos vaikka Valo joskus muuttaa pois kotoa ja tarvitsee. Myyjä oli sitä mieltä, että kun on noin hyvä merkkilaite, eikä mitään vikaa viiden vuoden aikana ja sentään oli haasteellisissa olosuhteissa maalla, niin kestäisi sen 20 vuotta käytössä. Vaan kun ei mahdu! Eikä viitsitty myydä ihan pilkkahintaankaan pois.

Ampun jakamat pottailuneuvot kuulostavat toimivilta. Jotenkin noin meilläkin on menty. Tiettyihin aikoihin, eli yleensä ruuan ja välipalan jälkeen. Usein tulee pissa ja Valo tykkää jopa istuskella pöntöllä kirjaa lukien ja höpötellen. Minä en aina jaksaisi niin kauaa siinä kököttää vieressä ja sellaisenkin huomasin, että pissa tulee helpommin, kun ei naamani näy vaan Valolla on ikään kuin oma rauha. Niinpä pidän tavallisesti kirjaa niin, että kasvoni jäävät sen taa. Tai sitten käväisen eteisessä tai keittiössä toimittamassa jonkin asian. Sitä odotan, että koska se kakka sinne tulee, koska meillä ainakin mennään ihan hiljaa jonnekin vääntämään se. Ettei vaan kukaan häiritse toimitusta. Siihen jos joku osaa jotain vinkata, niin ilolla kuuntelen. Valo ei ollenkaan varoita etukäteen.

Ailimelle unohdin viimeksi huudella moit! Täällä ollaan, sen kun piipahtelet :)
 
Torstai, jo! Kyllä menevät nämä päivät nopeasti. Maanantaita tulee aina surkuteltua, mutta samantien saakin jo huomata viikonlopun olevan käsillä. Varsinkin nyt, kun töissä on ihan kiitettävästi hommaa ja SE äippälomakin häämöttää jo... :-o

Nauratti nuo Sannan laittamat kuvat, anteeksi siitä. ;-) Meillä neiti ei ilmeisesti ole "heittäytyvää" tyyppiä, kun vastaavia tilanteita ei ainakaan toistaiseksi ole eteen tullut. Tai sitten ei ole vielä hoksannut, että voi alkaa kieriskellä maassa. Toisaalta, ei tykkää, jos kädet ovat likaiset, joten jospa senkään takia ei halua mennä maahan "loikoilemaan"... Raivareita kyllä aina tulee milloin missäkin - kauppa, parkkipaikka - mutta olen sen verran tyly, että sanon vaan, että äiti lähtee nyt ja voit jäädä ihan rauhassa siihen huutamaan. Yleensä huuto loppuu siihen ja marssii sitten perässä. Kaupassa käynti on muuten paljon rauhallisempaa, kun tytöllä on oma kärry, johon laitetaan tavaroita. Innoissaan työntää ja auttaa nostamaan maitotölkkiä tms. Eikä edes yritä karata! :-)

Pottailua on harjoiteltu meilläkin. Nykyisin tyttö tekee melkein aina pissan, kun laittaa potalle. Joinakin päivinä vaippa on ollut melkein koko päivän kuiva. Kakan "metsästys" kestikin kauemmin. Jotenkin ei vaan hoksannut sitä kakkimista siihen pottaan. Nyt sekin jo sujuu, vaikka välillä leikin tiimellyksessä unohtaa potan ja tekee vaippaan. Hiljaa hyvä tulee ja lisää harjoittelua. Pitää muistaa kehua, kun onnistuu ja kuten Amppu sanoi, jos ei saalista tulekaan, ohittaa se pienellä sivuhuomautuksella.
 
Sataa sataa ropisee pilipili pom..vai tilitili tom?
---------------------------
Seuraavaa ei ole pakko, lukea.
 Terveisiä kerhosta. Olin vaihteeksi kauhukakaroiden ikioma "kiva" täti..... Oon täällä pärmättäny siitä yhdestä pikku nassikasta joka sabotoi siellä minkä kerkee.. säälittähän tuo jo. Aikani tänään seurasin ja kerta Venlakin leikki HIENOSTI yhden isomman tytön kanssa, niin nappasin poikasen syliin. vähän niinkuin lennosta. Sanoin, että "kuuleppas, me ei ollakaan aikoihin juteltu..että mitä sulle kuuluu?" ( samalla tunsin itseni pikkukakkosen Eila-mummiksi) No, ensin se napero ihmetteli ja sittenpä sen tiukkaan vartioitu jäykistynyt ryhti lässähti ja käpertyi mun syliin ärrävikaisela äänellä sörisemään kuulumisiaa! Loppu kerho leikittiin keskittymisleikkiä hernepussilla. Jalkapohjat yhdessä, kasvotusten heiteltiin hernepussia toisilleme ja aina heittäessä piti tarkasti miettiä joku juttu..eläin, hedelmä...jne. Sanoin kotiin tullessa miehelle, että kehtaanko kysyä, jos se pikkukaveri tarvis jonkun erityis hoidon? Mitä niitä nyt on? SANNA kaiketi tietää? Kun tyyppi on neljän vanha ja selvästi keskittymisvaikauekisa. Kenen vastuulla tuommonen asia on? Tai pitäskö ottaa tuolle puheeksi, että jokainen aikuinen vuorollaan antais sille erityishuomiota. Ryhässä, ilman ohjausta, ei leikkimisestä tule kertakaikkiaan mitään.
----------------------------

ASIAAN:
..Me hoksattiin, että meillä on keittiössä pppppppppp puuliesi! Voihan pyhä yksinkertaisuus! VOitteko kuvitella! Meikä pitänyt sitä suurinpiirtein koristeena! Mies eilen pisti sinne tulet ja sehän veti loistavasti! Nyt olemme saaneet jo keittoperunoita ja kaurapuuroa tehtyä! Arjen juhlaa! Ja miten suloisen lämmintä siitä tulee. Aamulla oli isäntä noussut ylös ennen meitä ja pannu tulen hellaan. Oli puuri valmiina kun tytön kanssa heräsin. Ihanaaaaa! Tämmöistä ei meillä siis ole tapahtunut varmaan yli vuoteen! Ja nyt kerhon aikaan se oli päättäny, että uusi uuni asennetaan, vaikka väliaikaisesti! Jeeee.... Huomena tulee sähkömies meisselsineen!

PIANO! Tuo on varmaan se asia joka jakaa vanhemmat. Meillä pianon kansi on aina auki ja sitä soitetaan. Venla kiipeää tottuneesti tuolille ja alkaa "kauniisti" (= olemme kehoittaneet) soittamaan. Laulaa mukana kovaa tai hiljaa, riippuu siitä mitä luulee esittävänsä. Sitten "Biisin" päätteeksi taputtaa! Rumpuihinkin pääsee käsiksi. Luvan kanssa. Miian ex-poikaystävä, joka on rumpali, lahoitti Venlalle OIKEAT rumpukapulat! Sellaiset ns. kevyet harjoitus kapulat! Kitarat ovat vissiin ainoat, joita koitetaan varjella.Mies kyllä sanoo, että kitara on lyömäsoitin, mutta mun mielsetä siitä voi mennä jalka läpi..... Saa soitta omaansa, pientä penskojen mallia.

HEITTÄYTYMISESTÄ
Onnes ei täällä! KErran on mojauttanu päänsä eteisen lattiaa ja tais oppia. Tuli julmettu kuhmu! Vaan muuten tuo.... ei ollu aamulla kurahousuja kun tultiin kotipihaan. Päästi ulos autosta ja tää pikkuakka painelee silmät viirulla suoraan lätäkköön. Pihan suurimpaan ja savisimpaan. Minä sinne koikkelehdin huutaen perään valkoisilla NAHKASAAPPAILLANI ja vaaleilla farkuilla. Tyhmä äiti! Pyykkipäivä tuli. Kummankin vaatteille ja KAUHEA poru ja spaghetti-penska. PErhe komedia. Isi tupruttelee tupakkia portailla ja mulla tuo kainalossa mahallaan. Jalat ja kädet viuhuu, pipo silmillä ja kuravesi pisaroi pilvenä ympärillä. Vuh.

Hm. Oisko tää tässä?
Ainiin.. olen tehnyt sukat. Kahdet. Venlalle. Se villalanka kärpänen sitten vihdoin puraisi.


 
ihanat villasukat maarinen tehnyt. tykkäisin itekki opetella neulomaan, en oikein kunnolla sitä oppinu koulussa. mutta kun nyt olisi sitä aikaa... oon mä onnistunu tässä muutaman vuoden aikana tekemään virkkaamalla muutamalle lähipiirissä syntynyylle talvivauvalle tumput. Ompelukonekki löytyy mutta se tekee vaan sotkua vaikka mitä kokeillu nyt, tarvii varmaan huoltoon viedä. Sillä ehdinki tehdä vain kestovaippoja ja piti opetella muutakin. nyt tarvis vähä lyhentää verhoja mutt ei saa sitä vehjettä toimiin.

Mä oon nyt ihan poikki tähä imetyksen lopettamis-projektiin. yksi kerta jäi vielä helposti pois ku ennen ku heräs aamuyöstä otin viereen tissille niin nyt pääsee vielä viereen mutta ei saa tissiä. muutaman kerran raivos ja sitt tajus ettei kannata ja nukkuu kiltisti ilman. nyt sitte yrittäny jättää taas kerran pois, jostain luin vinkin että eka vähentää aikaa minkä tissillä. Roosahan yleensä ku päikkäreille käy on tissillä niin kauan että nukkuu siihe ja siitä nostanu sänkyyn. nyt eilen ja tänään sitt vähentäny ett ku silmät menee kiinni irti tissiltä. Eilen sen jälkeen raivos tunnin ja nukahti, tänään sitt ei enää raivonnu mutta ei nukkunu millään. Lähes kaksi tuntia sängyn vieressä nukutin eikä nukkunu! saa nähä millane ilta tulee...

Esikoinen menee kohta kerhokaverinsa synttäreille niin etten ite jää mukaan, toivottavasti suostuu jäämään. ois vähä hommia ku oona sitt ite täyttää sunnuntaina 4v, lauantaina tulee sukulaiset ja sunnuntaina kaverit ja kerhokavereita. huomenna ei kauheesti aikaa ole leipoa ja siivoilla eikä lauantaina ku vaa aamupäivä. yritetään saada leivottua valmiiks kaikki tänään miehen kanssa, onneks mieskin osaa leipoa. aamusta vietiin matot pihalle ja pesin lattiat, jos tässä vielä sais kaiken valmiiksi. melkonen tämä synttäriprojekti aina mutta on niitä silti kiva juhlia lasten osalta, omat oonki jättäny tosi pieniks.
 
Ehtoota (onpa julmetun iso hymiö)

Puuhellako se Maarisen perheen pöperöt pelasti? Siinä huminassa on tunnelmaa ja lämpö plussaa jo syksyaamuisin. Täytyy antaa pinnat teikäläiselle rasavillin huomioimisessa, päivittely olisi helpompaa. Olikos tämä poika hoitajan kanssa kerhossa, ilmeisesti ei kuitenkaan äidin kanssa? Miten hoitaja suhtautuu touhuihin? Mielestäni se aikuinen, varsinkin ammatikseen lasten kanssa oleva, olisi jollain lailla velvollinen tai vastuullinen huomioimaan käyttäytymisongelmat ja kertomaan nyt ainakin vanhemmille. Päiväkodissa asiasta olisi jo varmaan ollut puhetta aikuisten kesken. Lapsihan on oikeutettu toimintaterapiaan ainakin, mikäli on kyseessä selkeä pitkän ajan ongelma, eikä vaikka tilapäinen perhe-elämään liittyvä muutos. Perheneuvolan kautta sellaista taitaa saada. Eila-mummi on muuten ihana!
Suloisia sukkia :)

Soittimia ei meillä ole, mutta Valo soittaa taputellen tai raapien milloin mitäkin. Viimeisin villitys on kirppikseltä ostettu helmitaulu. Lallattaa mukana ja kädellään helistää helmiä. Rumpukapuloiksi rullasin sanomalehdestä tiukat patukat, koska neulepuikot ovat turhan vaaralliset. Nostan hattua kaikille musisoiville ja lapsen soittamisen kuuntelemista jaksaville korville. Taitaa se esimerkki opettaa soittamisen taitoa (soitetaan kauniisti, kuten Maarisella). Tarkkaan on Valokin katsonut Pikku Kakkosen ja muuten tv:stä huomannut soittimet, koska soitinliikkeen ikkunaa aina osoittaa ja lallattaa.

taku tsemppiä ja jaksamista vierotukseen. Minulla on vielä elävästi mielessä ne itkut ja parut, mutta yllättävän nopeasti tuntuu lapsi tottuvan, kunhna itse jaksaa olla sinnikäs ja johdonmukainen. Kahden tunnin nukutus kuulostaa aika raastavalta, huh. Kyllä se siitä vielä suttaantuu ja sitten tuntuu ihan ihmeeltä, kun lapsi nukahtaa tyytyväisenä omaan sänkyyn. Meillä auttoi se, että isä meni nukuttamaan, koska aluksi Valo oli loukkaantunut minulle, ymmärrettävää, ja isän kanssa tuli uusi nukahtamisrutiini.

Minä se ostin eilen uuden ompelukoneen, hip hei! Johan se entinen joulun aikaan hajosi, eli oli jo aikakin. Katsotaan koska maltan ottaa ja opetella käyttämään.

Illan jatkoja :)
Onnea Oonalle ja mukavia juhlia!
 
Heeeiii,

piti oikein tulla varta vasten kirjoittamaan ne kaksi asiaa mitkä aina tuntuu jäävän: Takun perheelle jaksamisia ja Tuiksin perheelle tuhannesti onnea <3 <3 Sä lienet vaaleensinisten aikojen jälkeen samanlaisessa pinkissä pilvessä kun mä olin. Ja olen vieläkin ;)


Maarinen, piano on uusi, *****:n kallis, joten siksi tämä ankara linja että yksin ei pimpotella. Aika kauan pitää säästää lapsilisiä että saadaan uusi samanlainen ;) Ja ettei pienet sormet jää väliin. Into lakkasi ekoihin päiviin, kyllä se vielä tulee soittelemaan ja välillä kysytäänkin että haluatko soitella.

Sanoja tulee joka päivä, tosi hauska seurata!! Siis ei mene aina oikein, mutta merkitys pysyy. Naapurin ovi on koko ajan kokossa eli lukossa..... Tuolla se nyt huutelee, eka ilta viimein isojen poikien sängyssä. Saapa nähdä.... Kertaakaan ei ole vielä tullut pois.
 
Heippis!

Ja siis hyvä vaan, jos tuo kuvapläjäys on naurattanut muitakin! Niin se nauratti muakin! Heti tuli tää kuvayhdistelmäajatus mieleen, kun olin tuon kuvan napannut puistoreissulla Halipossun ja poikien kanssa :) Siellä se tuo meidän heittäytyjä taas näytti osaamistaan.... ja se on taas muutenkin palannut, tänään suuttui, kun en antanut lutrata kylppärin hanalla "autopesulahommia", koska ne vedet ei pysyneet siellä altaassa, vaan se sormillaan sai ne ruiskuamaan ihan ympäri kylppäriä pitäen sormea siinä suuttimen päällä... Nooh, mähän menin sitten sulkemaan hanat ja käskytin ipanan pois kylppäristä, se juoksi mun perässä vielä keittiöön ja yritti ilmeisesti ottaa kädestä kii ja vetää mut takas kylppäriin - ainoa vaan, että sillähän oli ihan märkä käsi ja kun en sen käskytykseen suostunut, niin eiköhän se sitten luiskahtanut kädet toisistaan, kun Joona yritti "hallittua kaatumista, koska äiti kuitenkin pitää mua kädestä ja suojelee, etten lyö itseäni kovaa". Että juu. Eikä tosiaan alustalla oo niin väliä, maahan tuo käy huutamaan, oli sitten kuinka likaista tahansa... vaikka muuten ei mieluusti käsiään likaakaan, kivet ja hiekatkin on tultava leikkipuistossa pyyhittämään äitin avulla pois vaatteista, varsin hienohelma :D
Toinen ällöttävä tapa on tullut takaisin! Amppu ainakin tunnistaa omasta pojastaan; se tylsän hetken "poistaminen" työntämällä sormia kurkkuun, niin että tulee yökötysrefleksi ja alkaa ihan vuotaa kyyneleet silmistä. Iyh!

Pottamurheet jatkuu teidän hyvistä vinkeistä huolimatta! Meidän suurin onglema on siis saada tuo lapsi taivutettua siihen potalle/pöntölle... se vetää ittensä ihan tikkujäykäks ja kirkuu, ei suostu istumaan. En oo väkipakolla jaksanut yrittää kammeta, koska enempi traumoja kai siitä tulee?? Eikä siis auta, vaikka kuinka potta nyt jo toista viikkoa ollut tuossa keskellä olkkarin lattiaa ja se sais siihen rauhassa tutustua... Eli apuva edelleen! :'(

Noh, nämäkin kai näitä "ikäkausiongelmia", aivan kuten tuo uhmistuhmistelu. (Ja kuka hitto mennyt keksimään lauseen, että uhmis ei ole tuhmis? Kaunis ajatus ehkä, mutta tuu sanoo se muutenkin jo hampaita yhteen purevalle taaperon äidille!)

Ampun pojan palapelitaitoa piti ihastella! Joonaa ei palapelit nappaa sitten yhtään, mutta tuosta "autistisuuspiirteestä" tuli mieleen, että itekin oon monet kerran (hyväntahtoisesti) naureskellut, että mikähän autisti tuosta löytyykään, kun se usein jumittaa ihan selkeesti omiin maailmoihinsa mietiskelemään! Ja toinen jännä piirre on sen ääretön (kaurismainen?) kiinnostus symmetrisiin asetelmiin! Eli autotkin se asettelee kerta toisensa jälkeen sievästi riveihin tai jonoihin ja ties mihin muihin. Ja autojen parkkeeraus pitää kans mennä just eikä melkeen! Kauriitahan nää on, että saa niitä pikkutarkkoja piirteitä ollakin ;)

Samoin ihailen Hennasin ja Pinjan  yhteisiä kaupparetkiäkin! Juu, ei valitettavasti toimisi nääkään meillä :'( Se hylkää hyvin pian sen kärrynsä ja lähtee karkuun - sitten on yks rääkyvä kakara kainalossa vielä hankaloittamassa ostoksia ;) Ehkä pitäs sit vaan kylmän viileesit poistuu kaupasta jos näitä tapahtuu. Mutta toistaseks kauppareissut ei oo meillä onneks kompastuskiviä, ainoastaan jos pitäis jotain tutkailla ja shoppailla, sitten hermostuu. Mutta ne autokärryt ne on monen prismareissun pelastus! :)

Maarisen kerhoreissun hulivili sitten taas, noh, kuuulostaa vaativalta, mutta ei mitenkään hämmästyttävän omituiselta nelivuotiaalta. Ei monikaan lapsi osaa keskittyä, jos ei sitä oo hälle opetettu... eli pitäis tietää ensin perhetaustoista ja muista, ennenkuin uskaltais enempää spekuloida sun seuraksi :) Aikuisen huomio, rauhallinen leikki, ei varmasti oo pahaks ja opettaa lapselle paljon. Tosin jos sitä jatkuu liiaksi, voi lapsi oppia siitäkin riippuvaiseksi? Eli pitäisi oppia se sosiaalisuus ja ryhmäjutut myös niiden lasten kesken, ilman sitä ohjattua toimintaa. Just oli mm. Halipossu linkitellyt johonkin sellaisesta ehkä Ylen dokkarista, jossa kai käsiteltiin sitä, kuinka nykylapset ei enää leiki. En katsonut sitä dokkaria ite, joten enempää en osaa sanoa... Mutta spontaani leikkiminen ja mielikuvituksen käyttäminen taitaa nykyään kadota jo aika varhain - eipä enää mun sukupolven vanhemmista moni osaa keksiä itse satuja lapselleen, vaikka oon ainakin uskotellut sen olevan sellainen "normi" jota vanhemmat harjoittaa? Ei sillä, en mä itsekään kovin mielikuvitusrikas osaa Joonan kanssa olla, sen suhteen oon liian kriittinen... mutta otapa kynä käteen ja ala maalailemaan novellia, niin johan syntyy!
Ja niin, en mä siis oo Maarinen erityispedagogiikan ammattilainen, tai muutenkaan lapsiin perehtynyt, nuoret on se mun juttu :) Mä oon vaan käynyt hakemassa vähän työkokemusta välivuotena erityisluokalta, siinä mun virallinen kokemus. Sen verran hävettävän vähän oon varhaiskasvatuksen juttuja tai psykapuolta lukenut, että en tosiaan voi mitenkään ammatillisestipäinkään yllä olevaa kirjoittaa, vaan ihan maalaisjärkisellä mututuntumalla :)

Musisoinnin suhteen me ollaan varmaan kaikkien lempparinaapureita... meillä on nokkahuilu ja peltinen rasia, joilla tehdään ääntä. Etenkin se nokkahuilu on kimakka ja lapsen mieleen, sori vaan naapurit! :D

Nyt jäi paljon jotain sanomatta, koska väsy iski, joten on mentävä. Ampun viimeisimpään linkkiin törmäsin kans tuolla naamakirjan puolella just ennenku tulin tänne puolelle höpisemään, ja se on kyllä lukemisen arvoinen! Just hauska!
 
Voi räkätin käkätin, että naurattikin tuo huutis-ilmoitus. Asioilla on puolensa, näinhän se on... :-)

Toivottavasti Ampun tuvassa on saatu edes hetkisen unta palloon. Meillä olisi sama rumba edessä ihan kohta. Tytön huoneeseen kun saadaan tapetit, niin sen jälkeen kärrätään isojen sänky sisälle. Käytin toissapäivän siihen, että maalasin kaikki uudet seinät pohjamaalilla. Tänään pitäisi tapetoijasedän tulla laittamaan liisteri ja paperi seinälle... Mistä tulikin mieleen, että pitää varmaan käydä ostamassa se liisteri. Hups!

Hyvä hyvä, että Maarisella on siellä puuhella. Jos me rakennetaan joskus talo, niin sinne tulee takuuvarmasti puuhella! Ja tietysti uuni ihan yhtä varmasti. Tällä viikolla olen tehnyt kaikki ruuat puu-uunissa - eilen viimeksi moussakaa kesäkurpitsasta. Eihän noita sähköliesiä osaa kohta edes käyttää. Tai edes halua. Meilläkin sellainen keraaminen liesi, jonka ukko kiroaa joka kerran, kun siihen koskee. Ja Maarisen kaasuliettä kadehdin oikein myrkynvihreänä! ;-) Jos kerran ruokaa rakastaa, niin kyllä silloin pitää olla myös OIKEAT välineet sen tekemiseen. Se on jämpti! :-)

Sanna, meillä on onneksi jousimies-tyttö, kun muutenhan meidän taloudessa olisikin kolme sarvipäätä. :-(
 
Mitenhän se Isoveljen yö oli siellä Ampun tuvassa sitten lopulta mennyt? Mua haluttais hirveesti jo käydä ostaa joku kaunis isonpojansänky tuolle meidän kapinalle, mutta isin mielestä vasta sitten 2v saa ison pojan sängyn... Mutta eihän siihen oo enää ku hetki, joten eiköhän se yhtä kiltisti tai tuskaisesti onnistu sitten talvellakin se sinne oppiminen.

Entä muistiko Hennas kotiutua tapettiliisterin kanssa? :) Ihanaa, teilläkin remppahommat siis aika loppusuoralla!

Ja joo, eihän nää kaikki palstalapset tokikaan oo Kauriita, ihan vaan jouluajan tai jälkeen syntyneet :) Meillä kotona kans äiti ja apina-kauriit, iskä on tulisieluinen leijona. Mutta sellasta johtajantahtoa löytyy kyllä meistä kaikista, ounou!
 
Hiiii... tuo huutis-ilimotus! Vesi silmässä tässä keittiön pöydän ääressä, kauheessa sotku/remppa kaaoksessa sitä luin päivällä. Oli se säkäri tuon hellan kimpussa tänään, enkä voinu äijille mitään sanoa... Siinähän ihmettelivät!

Ja arvatkaa kenen tuliterässä kiertoilmauunissa paistuu SUKLAAKAAAAAKKU! Uuni ei ole mitenkää oikealla paikallaan, mutta virtaa tulee ja valot palaa ja se riittää! Ehkäpä tää remontti jatkuukin keittiössä. Isäntä lupasi huomena kytkeä ASTIANPESUKONEEN! Jeah! Sivistys saapuu meidän keittiöön... :D Jospa meillä olis jouluna jo uudet kaapitkin paikoillaan ja se iihana kaasulevy! Ja saisin huutaa pimenevään iltaan, keittiön ikkunasta, että :" syömään!" Ulkona sataisi ehkä hiukan lunta ja mies ja lapsi olisivat mäenlasku puuhissa... Juurespataa, lammaspaistosta, valkosipuli-smetanaa...uuniomenoita, jäätelöä, kinuskikastiketta ja paahdettuja manteleita...... ANTAKAA MULLE, HETI!

Hm.. ja mitäs mun piti kommentoida??? POTTA-ASIA. Voi rakkaat siskot, elekää hätäilkö! Kyllä ne oppii, ihan tämän kyseisen vuoden sisään, ennen kolmatta ikävuotta kaikki. Sen pottahirviön voi ihan huoletta pistää vaikka viikoksi piiloon. Unhotaa. Nyt kun siitä on jo puhuttu ja itketty ja reenattu. Sinne alitajuntaan muhimaan ja sitte: Jonain päivänä löydätte se uudelleen! Ja säännölliseti vaan käyttää /näyttää, vaikka ei suostuis istumaankaan. Periaatteessa jokainen kusasee kohta herättyään. Ja ulkoa tullessaan. Siinä olis jo kolme yritystä alkuun. Yön jälkeen, ulkoilun jälkeen ja päiväunien jälkeen Sitten vois olla illan vaikka ilma pottailua. .. Sitte lisää harjotus kertoja esim. ennen safkaa ja nukkumaan menoja. Kyllä se onnistuu, ihan SATA varmasti jossain vaiheessa! Ja pääasia on että pissa kuitenkin tulee. ..(mummi käski juottamaan harjottelu vaiheessa ....hehheheh...kastuu ainakin jossain päin)

YÖUNIEN kanssa arpoville paljon voimaa! Pimenevien päivien aikaan yövalvomiset on niin rankkoja! En voi käsittää, miten sitä "silloin2 jaksoi, kun parikin kertaa heräsi imettämään ja valvoi muutenkin vauva kainalossa. Ne siunatut hormoonnit! Ilman niitä ei naiset selviytyis kyllä lainkaan ja se suojenluvietti! Oi niitä aikoja!

SÄNKY asia ratkesi miellä sillain, että isi otti porakoneen ja surrautti pinnasängystä toisen laidan pois! Voi sitä ilon päivää, kun tuo ite pääsi sinne ja takaisin. Sanompa vaan,
 että helpotti! Sen  jälkeen loppui meillä perhepedissä piehtarointi! Ajateltiin, että laitetaan Venlalle oma sänky tuonne sen omaan huoneeseen.. (sitte kun se huone on joskus oikeesti valmis ) Mies haaveilee tekevänsä itse sen sängyn. Minä taas kunnostaisin tuolta pihamökistä vanhan talonpoikais sängyn. Sellaisen sivustavedettävän. Upean kuuban-turkoosin!  Jollai muullakin oli vanhaa sänkyä???? Oikeesti mä haluisin tolle sen Miian vanhan päästävedettävän 100cm leveän ja 100 vuotta vanhan..vaan ei taida olla viisasta mennä ex-äijän nurkkiin vinkumaan "perintöjä"!

JAhaa... lapseni huutelee tiukalla sävyllä ÄITIIIII.. pittää mennä rakentamaan palikoilla! Joten moro!

ps. "autistiselta" näyttää meillä nuo palikka viritelmät. Venla tekee lattia tasoon värikkäitä
 "matemaattisia-kuvioita" . suoristaa ja ojentelee niitä palikka/väri lajitelmia loputtomasti. Kuulunee tähän ikään! Kaiketi!

 
Hellouskiss,

pikaisesti vain iloiset uutiset, eli kannoin pojan n.8 kertaa sulassa sovussa sänkyynsä ja sinne se sitten jäi lopulta. Kannoin siis takaisin ja laitoin makuulle, silitin päätä ja sanoin joka kerta hyvääyötääitirakastaasinua ja lähdin pois. Herra heräsi omassa sängyssään seitsemältä kun isi lähti töihin. Meni siis vallan hyvin. Ei hermostuttanut yhtään, koska olin taas varautunut johonkin aivan kamalaan huutoon ja valvomiseen, ei mitään. Tällä pahimpaan varautumisella me on saatu jo kaksi hyvin nukkuvaa vauvaakin ;;)

Päiväunet poitsu on nukkunut aina vaunuissa, ei ole suostunut rauhoittumaan pinnasänkyyn millään! Viskoo rättiä ja huutelee vaan äitä äitä äitä. Mikä on äitin komennusversio. Tänään vein hänet omaan uuteen sänkyynsä ja toivottelin hyvät unet, KERRAN kannoin eteisestä takaisin sänkyynsä ja sinne jäi. Uskomatonta! Mutta: Heräsi kuumeisena joten ehkä se auttoi mua tässä päikkäriasiassa.... Nuhaa ollu koko viikko ja nyt sitte kuumettakin :( Rinnassa möykky kun viimeksi silloin huhtikuulla oltiin sairaalassa kun meni niin tukkoon, pelottaa, mutta toivottavasti ei tuu yhtä pahaa tautia.

Maarinen, meillä päästä vedettävät antiikkisängyt lastenhuoneessa.... Voin napata kuvan sitte ku huone on valmis.

A
 
Niinjoo ja nyt siis meni taas sänkyynsä maata ja ei tullut kertaakaan pois. Mutta siis kuumetta..... Katsotaan tilannetta uudelleen kun kundi on voimissaan ;;)
 
Sänkyasiaa. Kuten Venlakin huomasi, on se vaan kivaa päästä ihan itse sänkyyn ja pois sieltä. Sama meno Ampun perheen isoveikalla. Sannalle oli tarkoitus vaan sanoa, että tuli sänky nyt tai myöhemmin, niin tottuuhan Joona siihen joka tapauksessa. Valo tykkäsi omastaan heti kun muovit päältä kuorin, mikä oli meikäläiselle yllätys. Poika on kuitenkin ollut tarkkailijana uusien juttujen edessä. Onneksi kävi se ikivanha metrin mittainen pinnasänky pieneksi, niin uusi tuntui kutsuvan avaralta. Päästä vedettävä malli meilläkin on. Hiukan kuultavalla valkoisella maalattu, jossa tummat listat päädyissä. Pääpuolella korkeampi, viisto laita, joten ei tipahda helposti, ellei unissaan lähde kulkemaan.

Voihan nokkahuilu, miten ihana soitin soitella, vaan aivan hirveää kuunnella. Olen itse lapsena säästänyt rahat puiseen nokkahuiluun, jota ei enää ole missään, ja se oli sitten rakas. Lämpöisen ruskea, hiukan hohtoisesti lakattu ja ihana! Nyt omistan alttohuilun, jota joskus opettelin soittelemaan omin nokkineni oppaiden kera, joten ehkä se Valo joskus saa senkin käsiinsä, kunhan kädet yltää, mutta järkky mikä ääni tulee perusnokkiksesta opettelevissa käsissä.

Ampun linkki oli ihan hillittömän hauska :D Ihana!

Maarisen huojentavat sanat pottailusta oli kiva kuulla. Meillä muuten auttoi sekin kesällä, kun Valon yli vuoden nuorempi serkkutyttö kävi potalla! Eikös pojankin pitänyt perässä kokeilla ja sillä höykällä se pöntönpienentäjä ostettiinkin ja Valo pääsi näyttämään serkkutytölle, kuinka isot pojat pääsevät jo ihan pöntölle. Eihän meillä ole Valon ikäisiä kavereita kylässä käynyt erimerkkiä antamassa.
Vessasta keittiöön yhdellä lauseella: kuulostaa ruuanlaittajien keittiöltä, kiertoilmauuni olisi ihan huippu, saati sitten kaasuliesi.

Palapeleistä unohdin kanssa jutella. En voi ymmärtää sitä ikäsuositusta yli 2 vuotiaalle tai jopa vasta 3 vuotiaille. Valo on nuppipalapelien innokas räplääjä ja nopeasti oppii palojen paikat. Ampun ipana on saanut hyvää harjoitusta ja onpahan malttia askarrella niiden parissa, hatunnostoa siihen suuntaan :)
Eihän sitä tiedä mikä näiltä jo onnistuu, ellei kokeile. Valo on edelleen innokas piirtäjä.

Kiljuminen jatkuu. Iltapalalla Valo kiljui, nosti sormen pystyyn kasvojensa eteen ja totesi "hijjaa" sitten "shh". Nimpä. Keltähän olis oppinut. Nyt taktiikkani on kääntää Valon katse omaani ja vain hiljaa tuijottaa tätä silmiin tyynenä. Usein tehoaa, ainakin hetkeksi.

Iloista viikonloppua satoi tai paistoi.
 
Täällä ollaan väsyneitä, enpä koskaan ole saanut lapsia nukkuun niin että pääsen jo ysiltä pois lastenhuoneesta. mutta on ollutkin melkone viikonloppu, esikoisen 4 vuotisjuhlia juhlittu. la oli sukulaiset ja su oonan kerhokaverit, paikalle pääse 9 kerholaista. Oli kyll melkone määrä 4-5 vuotiaita lapsia tässä talossa :D mutt ihan hyvin juhlat meni, pari kertaa jostai lelusta meinas riidellä mutta uskoivat heti ku vähä sanoin asiasta että yhdessä leikitään. Ja onneks mies oli kotona myös, hän ku on sellane ihme lasten kanssa, lapset aina leikkii miehen kanssa heti. on ihan luonnonlahjakkuus ja silti ei ole alalla töissä. Hienosti oppinu oona leikkiin oikeasti toisten kanssa ku vielä vuosi sitten se oli vielä vaikeaa, enemmän leikki vaan omiaan toisten vieressä. No mutta sitten Roosa, hän tykkää kyllä muista eikä mitenkään hämääntyny lapsilaumasta ku on perhekahvilassa käyty. Mutta mulla ei tosiaan ollut aikaa nukuttaa kauaa päikkäreille eli "vain" tunti. Neiti ei nukkunut koska mä en enää anna sen nukkua tissillä. Sitten pienestäki mitä kielsin esim Roosa ei saa mennä laatikoille ottaan kyniä ja sitten taas vaippaa ei ois saanu vaihtaa yms nosti sen kauhean huuto kohtauksen, kaikki isommat lapset heti rupes liukeneen eri huoneeseen. On se ihme ku pitää sillai riehua, väsymyshän sai tekeen entistä enemmän mutt ku isommatki lapset lähtee karkuun...  sitten kun viimenenki oli haettu mentiin ulos, ja sillo kello oli vasta klo 18 ja huutokahtaukset vaan jatkui. suostui sitten pitkän huudon jälkeen syöttötuolissa syömään leivän ja mehua joi pillillä. Pillihän on kanssa niitä hittejä Roosalle tällä hetkellä. sai kyllä sitte helposti illalla maate, laitoin tytöt jo 20.30 sänkyyn, normaalisti ysiltä mutt kumpikaa ei ollu päikkäreitä nukkunu ja rankka viikonloppu nii parempi näin. Jos nämä päiväunet menee näin vaikeeks että jos ei saa tissillä roikkua ei nuku enää ollenkaan mitä sitten teen? Roosa nukkuu kyll sisällä mutt en viittis ruveta enää noin isoa uloskaan yrittää. Ja tosiaan ilta menee tosi vaikeaks ku ei näin pieni jaksa ilman päikkäreitä.Tässä ollu jo pari päivää tämmösiä etten kahdessa tunnissa ole sananut nukkumaan ollenkaan jos ei ole ollu pitkään tissillä. Esikoisen vierotus tissistä sujui paljo helpommi mutt oisko asiaan vaikuttanu ett olin sillo raskaana ettei maitoa enää nii maistunu eikä tullut sitä tms. Silti illalla saan Roosan helposti pois tissiltä ku sanon muutaman kerran Roosa menee omaan sänkyyn lopulta irrottaa itse ja saa laittaa sänkyyn ja sinne nukkuu. miksei päikkärit voi olla yhtä helppoja...
 
Moikka!

Ah, ihanaa! Meillä on taas lakattu ruokalakkoilemasta! Puuroa tosin en oo vielä kokeillut, mutta josko sekin taas viikon tauon jälkeen maistuisi... ongelmana kun on ollut, että tuo ei suostu syömään leipää tai muuta niin paljoa, että ei ois nälissään. On meinaan alkanut nyt taas viimeistään siinä vaiheessa huutelemaan maitoa sänkyynsä ku isi tulee aamulla kuudelta töistä, ja sen jälkeen Joona on jatkanut uniaan heti, eli nälkähän se on ollut.
Mitä teillä muilla syödäänkään iltapalaksi? Pitääkö se nälän poissa sen 12h? :)

Maarisen tuliterä keittiöväline, jee! Vähän kateellisena lueskelen, musta ois ihanaa, jos ois se täydellinen keittiö, mutta eipä tässä vuokralla ollessa ole mahdollisuuksia (=kiinnostusta) ruveta mitään hienoa laittelemaan. Katsotaan sitten, jos sitä joskus se oma koti ois.. ;) Tosin mä oon allerginen kaasulevyille, mutta hieno kiertoilmauuni ois ihana! Samoin haluisin siis erillisen keittotason ja se uuni vois olla jossain toisaalla keittiössä, syrjemmässä ja ei lattiatasossa... Haaveita haaveita. Keittiö on mulle kyllä oikeesti se kodin sydän! <3 (ja kylppäri :D Tässä vuokrakämpässä se on tuo vierasvessa, kylppäriä en oo sillain sisustellut...)

Turkoosi lapsensänky kuulostaa ihanalta! Oijjoi! Mä haluaisin jonkun spessusängyn tuolle lapselle... jotain kivaa siinä siis oltava - mutta voitte arvata, että meillä isi haluais sellaisen ällöruman jenkkityylisen hienon formula tai paloautosängyn. Jepjep... katotaan kuka sitten joustaa ;)
Mua vaan harmittaa, kun keväällä oli huutiksessa sellainen ihana ja täydellinen sänky, mutta mieshän ei sitä vielä halunnut. Tuota laidan irroittamista oon kans ehdottanut, mutta jostain syystä sekään ei miehelle sopinut, pöh.
Maariselle piti vielä sanoa, että johan tuolta sun blogin puolelta näki, että kivalta se tyttösen huone jo näyttää, ihan laittamattakin! :)

Jossain puheltiin noista sadepäivätekemisistä, ja piti vinkata, että meillä ei piirtäminen kiinnostanut sitten yhtään, mutta Halipossulla kylässä isot pojat väritteli yhdessä värityskirjaa! Ja kotiin tultua kaivoin pussukan, jonka anoppi oli viikkoa aiemmin antanut, ja siellä oli kyniä ja Salama McQueen -värityskirja, joten alkoihan se värittely kotonakin maistua! Ja oli sitä näemmä mummolassa jo väritelty, minä hassu kun olin laittanut sen värityskirjan ja ne tussit katsomatta vaan kaappiin, aatellut, että siellä ne saa vielä vuoden-pari muhia, että oppikoot piirtelemään ihan tyhjälle paperille eka! Mutta avot, värityskirja, siinä se innostus!

Pranametri mä kans vaadin ala-asteella saada sen puisen hienon ruskean nokkahuilun, mutta sen kohtalosta en tiiä... meillä on noita myös ala-asteenperuja (ilmeisesti mun ja veljeni?) olevat 2 noita perus "kermaisen beigen" värisiä muovisia kapistuksia. Mutta ne kelpaa Joonalle ja onhan se äitikin niillä parit ukkonooat ja ostakaamakkarat luritellut. Joskus osasin oikeesti soittaa jotain ihanaakin, muistan harjoitelleeni Päivänsäteen ja Menninkäisen, mutta enää en kyllä osais... Musikaalisuutta mulla ei muuhun sitten olekaan, nokkahuilu oli ilmeisesti riittävän helppo soitin :D
Ja Joonalle ois ihanaa saada sellanen iso "sylirumpu" tiiättehän, sellaisen letkeän reggaetyyppisen ihanan! Maarinen varmaan sen nimenkin tietäis (mäkin tiedän sillä olevan nimi, mutta en nyt millään saa päähäni..)?

Potta kulkeutui taas vessaan piiloon. Ahistaa vaan hirveesti ajatus, että millä tuon opettaa kuivaks, vaikka sitä kuinka koittaa tässä olla mukamas stressaamatta. Mutta kiitos Maarinen, ehkä annan sille armoa ja yritän lakata ajattelemasta, kuinka Tuik:in Kaapo-poika on jo täyskuiva! :O

Hei tehdäänkö muilla sellaista, että kun laps koittaa tehdä jotain kiellettyä, niin se tulee kääntämään äidin katseen pois? Joona ekaa kertaa viikonloppuna mummolassa koitti hiippailla leluhyllyn luo hakemaan sen päältä tuttia (jonka olin siltä ottanut pois ja kieltänyt laittamasta suuhun, jos ei ole menossa nukkumaan). Joona vaan tuli siihen mun luo, käänsi leuasta työntämällä mun katseen toiseen suuntaan, jotta en näkisi, että se sinne hyllylle menee. Varmaan viistoista kertaa tuli kääntämään mun pään, lähti hiippailemaan ja parin askeleen jälkeen tarkisti, että katsonko. Ja kun katsoin, niin se ähkäisi turhautuneena, tuli takas mun luo, käänsi mun pään ja lähti takas hyllylle. Ja tätä siis toistettiin vaikka kuinka monta kertaa, eli ihan suunnitelmallisesti se tuli kääntämään mun katseen! Ja tänään sitten kotona toistui, kun istuin pöntöllä ja Joona halusi leikkiä saippuapurkilla, ja kielsin pumppaamasta saippuaa turhaan lavuaariin, niin se tuli siihen aina kääntämään mun katsee pois :D Toisaalta herttaisen söpöä, että se tajuaa, että äiti ei saa tätä nähdä, mutta kuinka hölmö voi olla pienen lapsen ajatus, että tulee itse kääntämään äidin katseen muualle! Ihan kuin se pieni viekas ilme ei jo kertoisi riittävästi, että äiti varmasti tarkkailee pojan tekemistä siinä vaiheessa! Hihih!
 
Moi!
Lurittelen ihan nopeat, koska meille on mun vanhat vanhemmat käymässä. Menivät justiin saunaan ja tässä on vähän aikaa. (kohtelias kun haluan heille olla) Jep, kiitos kiitos, uusi hella on hyvä ja nopea.! Voisin laittaa jossain vaiheessa jotain sisustus kuvaa, jos kerkeen. Tai vinkkaan taas kurkkiin blogiin... sitte kun aika on kypsä! (hyvä termi tähän keittiö asiaan..)

Taku.
Sun tissi-ongelmaa oon miettiny tän  päivän.(voi hyvänen aika, mitä sitä letkauttelee täällä..) Varmaan oot kokeillu kaikenlaista, että varmuuden vuoksi vaan ehdottelen. Tai jos ois jollekin muulle apuja. Oisko, nyt paras apu sellainen, että koittais antaa ROOSALLE vaan mahollisimman paljon syliä ja ylimääräistä hellyyttä. Jos sen tissin-imppaaminen onkin osa semmosta turvallisuus-juttua? Ja site se "pelkää" että äiti hylkää tai jotain?? Mikä nuista tietää. Että se turva ja läheisyys tulisikin jostain muusta kuin tissistä! Voisko siellä lukea vaikka päiväuni sadun? Tai supista päiväåuni tarinaa tytöstä joka ei enää maistele tissiä? Keksiä esim UUSI päiväuni peitto..... Vaikea tilanne. Mutta veikkaan, että parissa viikossa tytön mielenkiinto suuntautuu toisaalle, tavalla tai toisella. Ja vaikka se UNI ei tuliskaan, niin voittehan te vaan köllötellä HUOLETTOMINA lueskelemassa tai juttelemassa....

Sanna... oisko se "sylirumpu" joku "bongo" tai "darbuca" ? :)

Hitsi..ei tässä pysty keskittymään kun meidän perheessä tehdään juuri samaan aikaan herkullisia muna-toasteja.....Joten moi!
 
Takaisin
Top