Syyskuu
- Ketjun aloittaja DT
- Aloituspäivämäärä
Hei vaan.
Totta tosiaan! Syyskuu on meneillään, töitä jäljellä muutama hassu päivä ja sitten alkaa äippäloma. Loman alkua odotan jo ihan hirveästi!
En osaa vieläkään hirveästi synnytystä jännitää. Välillä tulee aina jännitys hetkeksi mutta jotenkin se häviää. Olenkohan vielä edes tajunnut että tässä pitäis vielä synnyttääkin... :D
Tänään oli neuvola. Verenpaineet oli ihan ok, syke 100 hujakoilla, terkkari epäili että syynä korkeaan sykkeeseen on hormonit. Sf ja oma paino olivat ok. Tosin painoa kahden viikon sisällä on tullut rapiat 2 kiloa!!! Se on ihan jumalattomasti mutta eipä tuo terkkari siihen hirveästi ottanut kantaa. Turvotuksen epäili olevan syynä tähänkin. Oli taas kovin liikkuvaisella tuulella maha-asukki. Potki sydänääniä kuunnellessa minkä kerkesi. Tällä hetkellä lapsi on edelleen pää alaspäin ja selkä omaa selkääni vasten eli ei ihme että liikkeitä tuntuu satelevan joka puolelta kun kädet ja jalat pääsevät nyt huitelemaan aika laajalla kaarella.Maha senkun muljuaa varsinkin iltaisin.
Totta tosiaan! Syyskuu on meneillään, töitä jäljellä muutama hassu päivä ja sitten alkaa äippäloma. Loman alkua odotan jo ihan hirveästi!
En osaa vieläkään hirveästi synnytystä jännitää. Välillä tulee aina jännitys hetkeksi mutta jotenkin se häviää. Olenkohan vielä edes tajunnut että tässä pitäis vielä synnyttääkin... :D
Tänään oli neuvola. Verenpaineet oli ihan ok, syke 100 hujakoilla, terkkari epäili että syynä korkeaan sykkeeseen on hormonit. Sf ja oma paino olivat ok. Tosin painoa kahden viikon sisällä on tullut rapiat 2 kiloa!!! Se on ihan jumalattomasti mutta eipä tuo terkkari siihen hirveästi ottanut kantaa. Turvotuksen epäili olevan syynä tähänkin. Oli taas kovin liikkuvaisella tuulella maha-asukki. Potki sydänääniä kuunnellessa minkä kerkesi. Tällä hetkellä lapsi on edelleen pää alaspäin ja selkä omaa selkääni vasten eli ei ihme että liikkeitä tuntuu satelevan joka puolelta kun kädet ja jalat pääsevät nyt huitelemaan aika laajalla kaarella.Maha senkun muljuaa varsinkin iltaisin.
Lähes nelikiloista vauvelia povaavat eli ei haittais, vaikka pienokainen parisen viikkoa etuajassa syntyiski. Lähipiirissä ollu lähiaikoina monta synnytystä ja kaikenlaista tarinaa. Osalla menny ihan nappiin kaikki, mutta sitten taas yhdelle jouduttiin tekeen hätäsektio ja toisella muuten vain vaikea synnytys ja jälkikomplikaatiota yms., yhdellä syöksysynnytys eli laidasta laitaan. Kyllähän tuo synnytys hieman jännittää, jopa pelottaakin. Eniten sitä tietysti toivoo, että pikkuisen kannalta kaikki sujuis hyvin, mutta kylläpä se ois mieleen, jos kaikki menis omalta kohaltaki nappiin: ei ois mahdottoman kipeä ja toipuiski vielä nopeasti. Sitäpä ei voi ennustaa, vain toivoa parasta ja siksi olen pyrkinyt miettimään koko synnytystä mahdollisimman vähän. Raivotarjonnassa siellä masussa jo ollaan, mutta vielä ei ole kiinnittynyt eli pää heiluu eikä ole myöskään vielä laskeutunut. Kohdunsuukaan ei ole auennut yhtään eli taitaa olla normaali tilanne näille viikoille. Myös kohdunkaulaa reippaasti jäljellä eli ihan pian lähtö tuskin tulee. Onhan tässä vielä monta viikkoa laskettuun aikaan ja jos vielä yli menee...
Nyytille on jo kaikki oleellinen valmiina. Vaatteita en ole ostanut paljoa, ehtiihän noita. Taitaa jäädä pienimmät äitiyspakkauksenkin vaatteet käyttämättä, jos painoarvio pitää yhtään paikkaansa. Kiva on ollut laittaa kaikkea lapselle valmiiksi (huonekin) ja nyt kun äitiysloma alkoi, olen hiljalleen järjestellyt kotia muutenkin (kaapit yms.) Muuten tämä odotus alkaa jo hieman tympimään, vaikka yritänkin olla valittamatta. Ei suurempia vaivoja, mutta ei noista kaikista liikkeistä enää nauti ja nukkuminen on aina vain hankalampaa. Edelleenkään en osaa nukkua kyljellään.
Nyytille on jo kaikki oleellinen valmiina. Vaatteita en ole ostanut paljoa, ehtiihän noita. Taitaa jäädä pienimmät äitiyspakkauksenkin vaatteet käyttämättä, jos painoarvio pitää yhtään paikkaansa. Kiva on ollut laittaa kaikkea lapselle valmiiksi (huonekin) ja nyt kun äitiysloma alkoi, olen hiljalleen järjestellyt kotia muutenkin (kaapit yms.) Muuten tämä odotus alkaa jo hieman tympimään, vaikka yritänkin olla valittamatta. Ei suurempia vaivoja, mutta ei noista kaikista liikkeistä enää nauti ja nukkuminen on aina vain hankalampaa. Edelleenkään en osaa nukkua kyljellään.
Huomenna ois tutustuminen synnäriin eli naistenklinikalle ja synnytystapa arvio torstaina. Tällä vauvan tarjonta on RT1 ja on laskeutunut ja kiinnittynyt jo, supistuksia satelee kiitettävästi ja oikeesti tosi kipeitä on tullut muutama. Kivuttomia ja sit sellasia lähinnä ikävän tuntusia on ollu jo kauan ja paljon. Viimeks kun paikat on katottu oli vielä kiinteet, kiinni ja vähän vajaa 3cm kaulaa jäljellä, saa nähä onko tilanne edistynyt kuinka paljon. Tänään on 35+5 ja viimeks painoarvioksi annettiin täysi aikaisen 3400-3600g mut saa nähä mitä on tulossa.
Mulla ollu heinäkuussa jo 2 cm kaulaa jäljellä ja kohdunsuu kiinteen ja pehmeen väliltä, sormelle hieman auki. Ei ollu tilanne edistyny sitten tän viime kerran eli sama oli tilanne nyt 1,5 kk jälkeen, mut ootellaan rauhassa :D Synnytystapa-arvio tehtiin kans eli normaalisti alateitse pitäis mahtua syntymään ja kaikki muukin sen suhteen ok (istukka takaseinässä, rt).
Kovasti olen itseäni yrittänyt psyykata synnytykseen. Olen miettinyt pahimpia ja parhaita tilanteita, koittanut jo etukäteen hyväksyä vastaanottamaan sen, mitä synnytys tuo tullessaan. En ole juuri kipuja elämässäni kärsinyt, mulle on aivan mysteeri millainen mun kipukynnys on! Siispä yritän kivunkin vain hyväksyä, toitottaa itselleni että se menee ohi ja lääkkeitä on monia. Kyllä mua siis taitaa jännittää!
Mä olen kanssa yrittäny psyykata itseäni synnytykseen ihan hullua kun jännittää niin kovin.
Vauva päätti sit ti-aamuna kääntyä perätilasta pois just ennen lääkäriä :) eilen oltiin tutustumassa synnäriin lohjalla ja jotenkin tuo jäännitys laantui kun nähtiin siellä 2 päivää vanha poikakin. no onhan tässä vielä 3 viikkoa ja 4 päivää jäljellä laskettuun aikaan.jännitys varmaan mulla pahenee loppua kohden, joten sitä odotellessa..
Vauva päätti sit ti-aamuna kääntyä perätilasta pois just ennen lääkäriä :) eilen oltiin tutustumassa synnäriin lohjalla ja jotenkin tuo jäännitys laantui kun nähtiin siellä 2 päivää vanha poikakin. no onhan tässä vielä 3 viikkoa ja 4 päivää jäljellä laskettuun aikaan.jännitys varmaan mulla pahenee loppua kohden, joten sitä odotellessa..
Apiaani
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla lähti syyskuu hiukan huonommin käyntiin, mutta nyt on taas kaikki hyvin.
Sain jonkun ihme viruksen...ensin nousi kuume, menin ihan vain hoitajalta hakemaan saikkua pariksi päiväksi töistä ja hetken päästä makasinkin sydänkäyrillä (korkea syke) ja jouduin labraan keuhkoveritulppakokeisiin. Noh, kaikki ihan suht hyvin siinä vaiheessa, lääkäri kirjoitti kyllä loppuajaksi saikkua, joten töitä ei enää tarvitse ajatella. Sain antibioottikuurin ylähengitystieinfektioon (ei nuhaa/yskää tmv). Kuume tuntui hellittävän, meni pari päivää vähän alilämmöilläkin ja kurja olo oli, mutta luulin tosiaan että ohi on menossa...Vaan ei...
Sitten yhtenä aamuna alkoi järkyttävä niskasärky ja menin lämpimään suihkuun hierottamaan sitä. Kun tulin suihkusta, alkoi pääkipu, joka paheni koko ajan. Sain kammettua itseni ylös vessaan ja ottamaan panadolia, mutta sitten oli pakko soittaa miehelle töihin, että päähän sattuu aivan kamalasti. Mies tuli kotiin aika pian ja yritti saada mua lähtemään päivystykseen, muttei tullut mieleenkään nousta siitä sohvalta. Jonkin aikaa meni kunnes oli pakko pyytää että mies soittaa ambulanssin. Lanssi tuli pian ja kuume oli noussut 39 asteeseen. Löivät käteen heti tipan ja lähtivät viemään sairaalaan. Panadol alkoi hiukan helpottaa oloa siinä matkan aikana ja vältyin onneksi isompaan sairaalaan menosta ja pääsin tuohon paikalliseen. Siellä sitten koko ilta tökittiin neuloilla kaikenmaailman verikokeet ja tippa tippui. Olin päässyt kuivumaan, ketoosiin ja aliravittu. Lisäksi meni suoneen antibioottia ja parasetamolia sen verran kun vauvan takia uskalsivat antaa.
Lääkäri otatti vielä keuhkoista röntgenit ja totesi (luojan kiitos) ettei kyseessä voi olla aivokalvontulehdus. Mutta osastolle sain jäädä... Edelleenkään en yskinyt tai ollut nuhaa, jäi vähän arvoitukseksi mikä vaivasi, mutta mitä ilmeisemmin siis joku virus, koska tulehdusarvot pysyivät alhaalla, eikä antibiootista ollut hyötyä. Kuumetta piteli 3pvää 40 asteessa, vain kuumelääke alensi sitä, mutta kun vaikutus loppui niin kuume nousi heti takaisin :(
Olikohan juuri toinen vai kolmas päivä, kun en saanut vauvaa liikkeelle millään. Kuume pysytteli korkeana, ja neiti hyvin hiljaa. Ei ollut koko päivänä edes hikkaillut ja jossain vaiheessa aloin koittaa saada häntä vähän liikkeelle. Söin hedelmän ja yritin heilutella mahaa, aika voimakkaastikin, kunnes oli pakko painaa hälytinnappia kun iski kamala itkupaniikki :( Hoitajana mulla oli melkein samoilla viikoilla raskaana oleva ihana hoitaja, joka jäi viereen odottamaan että synnäriltä kätilö tuli ottamaan käyrät. Ne sydänäänet olivat kyllä maailman ihanimmat äänet kuulla <3 Ei voi sanoin kuvailla millainen huoli hälveni kun sydän jyskytti tasaisen vahvasti, ja neiti oli vain nukkunut hyvin sikeästi. Toki korkea kuumekin vaikutti asiaan, mutta kun ei edes tiennyt mikä virus tai tauti vaivaa, niin pelkäsi että vauvallakin voi olla pahimmassa tapauksessa jokin huonosti.
Nyt tasan viikko kun kotiuduin sairaalasta, kaikki hyvin molemmilla ja kuumekin vihdoin hellittänyt. Vasta nyt alkaa olemaan oikeasti toipunut taudista. Pitkään piti vielä tankata voimia ja nesteitä.
Viime yö meni huonosti särkevien jalkojen ja valvomisen kanssa, mutta tuntuu niin pieneltä, kun saa olla kotona ja vauva potkii :) ...vaikka sitten keskellä yötä.
p.s. virus jäi arvoitukseksi, kun en halunnut mitään nenänieluletkutusta...samapa tuo minkä sortin pöpö oli, kunhan parani. Eipä tieto olisi hoitoon tai mihinkään mitenkään vaikuttanut ja edessä on vielä synnytys jossa saa ihan riittävästi neuloja ja tippoja yms sietää.
Sain jonkun ihme viruksen...ensin nousi kuume, menin ihan vain hoitajalta hakemaan saikkua pariksi päiväksi töistä ja hetken päästä makasinkin sydänkäyrillä (korkea syke) ja jouduin labraan keuhkoveritulppakokeisiin. Noh, kaikki ihan suht hyvin siinä vaiheessa, lääkäri kirjoitti kyllä loppuajaksi saikkua, joten töitä ei enää tarvitse ajatella. Sain antibioottikuurin ylähengitystieinfektioon (ei nuhaa/yskää tmv). Kuume tuntui hellittävän, meni pari päivää vähän alilämmöilläkin ja kurja olo oli, mutta luulin tosiaan että ohi on menossa...Vaan ei...
Sitten yhtenä aamuna alkoi järkyttävä niskasärky ja menin lämpimään suihkuun hierottamaan sitä. Kun tulin suihkusta, alkoi pääkipu, joka paheni koko ajan. Sain kammettua itseni ylös vessaan ja ottamaan panadolia, mutta sitten oli pakko soittaa miehelle töihin, että päähän sattuu aivan kamalasti. Mies tuli kotiin aika pian ja yritti saada mua lähtemään päivystykseen, muttei tullut mieleenkään nousta siitä sohvalta. Jonkin aikaa meni kunnes oli pakko pyytää että mies soittaa ambulanssin. Lanssi tuli pian ja kuume oli noussut 39 asteeseen. Löivät käteen heti tipan ja lähtivät viemään sairaalaan. Panadol alkoi hiukan helpottaa oloa siinä matkan aikana ja vältyin onneksi isompaan sairaalaan menosta ja pääsin tuohon paikalliseen. Siellä sitten koko ilta tökittiin neuloilla kaikenmaailman verikokeet ja tippa tippui. Olin päässyt kuivumaan, ketoosiin ja aliravittu. Lisäksi meni suoneen antibioottia ja parasetamolia sen verran kun vauvan takia uskalsivat antaa.
Lääkäri otatti vielä keuhkoista röntgenit ja totesi (luojan kiitos) ettei kyseessä voi olla aivokalvontulehdus. Mutta osastolle sain jäädä... Edelleenkään en yskinyt tai ollut nuhaa, jäi vähän arvoitukseksi mikä vaivasi, mutta mitä ilmeisemmin siis joku virus, koska tulehdusarvot pysyivät alhaalla, eikä antibiootista ollut hyötyä. Kuumetta piteli 3pvää 40 asteessa, vain kuumelääke alensi sitä, mutta kun vaikutus loppui niin kuume nousi heti takaisin :(
Olikohan juuri toinen vai kolmas päivä, kun en saanut vauvaa liikkeelle millään. Kuume pysytteli korkeana, ja neiti hyvin hiljaa. Ei ollut koko päivänä edes hikkaillut ja jossain vaiheessa aloin koittaa saada häntä vähän liikkeelle. Söin hedelmän ja yritin heilutella mahaa, aika voimakkaastikin, kunnes oli pakko painaa hälytinnappia kun iski kamala itkupaniikki :( Hoitajana mulla oli melkein samoilla viikoilla raskaana oleva ihana hoitaja, joka jäi viereen odottamaan että synnäriltä kätilö tuli ottamaan käyrät. Ne sydänäänet olivat kyllä maailman ihanimmat äänet kuulla <3 Ei voi sanoin kuvailla millainen huoli hälveni kun sydän jyskytti tasaisen vahvasti, ja neiti oli vain nukkunut hyvin sikeästi. Toki korkea kuumekin vaikutti asiaan, mutta kun ei edes tiennyt mikä virus tai tauti vaivaa, niin pelkäsi että vauvallakin voi olla pahimmassa tapauksessa jokin huonosti.
Nyt tasan viikko kun kotiuduin sairaalasta, kaikki hyvin molemmilla ja kuumekin vihdoin hellittänyt. Vasta nyt alkaa olemaan oikeasti toipunut taudista. Pitkään piti vielä tankata voimia ja nesteitä.
Viime yö meni huonosti särkevien jalkojen ja valvomisen kanssa, mutta tuntuu niin pieneltä, kun saa olla kotona ja vauva potkii :) ...vaikka sitten keskellä yötä.
p.s. virus jäi arvoitukseksi, kun en halunnut mitään nenänieluletkutusta...samapa tuo minkä sortin pöpö oli, kunhan parani. Eipä tieto olisi hoitoon tai mihinkään mitenkään vaikuttanut ja edessä on vielä synnytys jossa saa ihan riittävästi neuloja ja tippoja yms sietää.
Mukavaa Savu että voit jo paremmin :)
Itsekin vietin viikon sairauslomalla kun jonkun asteinen flunssa iski, mutta levolla siitä selvittiin. Myös minulla oli vähän huolta kun flunssaimpana aikana lapsi oli kovin hiljakseen mahassa, muuten kun on suht säännöllinen rytmi tuohon mahan liikkumiseen.
Syyskuu alkaa olla puolessa välissä ja äitiyslomaan on vain pari päivää aikaa jäljellä. Lähipäivinä on sairaalassa synnytysvalmennus, kohta sitä huomaakin että syyskuu on ollutta ja mennyttä ja lokakuu on käsillä ja sitä myöten synnytys. Ellei sitten kovasti pitkity yliaikaiseksi raskaus niin sitten synnytys on vasta marraskuussa.
Lapsi möyryää mahassa minkä ehtii. Maha venyy milloin minnekin suuntaan ja se on kyllä huvittavan näkööistä. Ihan kuin joku alien puskisi mahan läpi minä hetkenä hyvänsä. Toisinaan tekee ihan kipeää mutta ei vielä ole ehtinyt näihin liikkeisiin kyllästymään. Niitä tulee varmasti ikävä raskauden jälkeen.
Itsekin vietin viikon sairauslomalla kun jonkun asteinen flunssa iski, mutta levolla siitä selvittiin. Myös minulla oli vähän huolta kun flunssaimpana aikana lapsi oli kovin hiljakseen mahassa, muuten kun on suht säännöllinen rytmi tuohon mahan liikkumiseen.
Syyskuu alkaa olla puolessa välissä ja äitiyslomaan on vain pari päivää aikaa jäljellä. Lähipäivinä on sairaalassa synnytysvalmennus, kohta sitä huomaakin että syyskuu on ollutta ja mennyttä ja lokakuu on käsillä ja sitä myöten synnytys. Ellei sitten kovasti pitkity yliaikaiseksi raskaus niin sitten synnytys on vasta marraskuussa.
Lapsi möyryää mahassa minkä ehtii. Maha venyy milloin minnekin suuntaan ja se on kyllä huvittavan näkööistä. Ihan kuin joku alien puskisi mahan läpi minä hetkenä hyvänsä. Toisinaan tekee ihan kipeää mutta ei vielä ole ehtinyt näihin liikkeisiin kyllästymään. Niitä tulee varmasti ikävä raskauden jälkeen.
Hyvä, että kaikki nyt kuiteski hyvin, Savu! On kyllä onni, että on ollu näin hyväkuntonen, vaikka viimeksi tänään valittelin, kuinka on jo tukalaa nukkua. Flunssan (aivan mahottoman räkätaudin) sairastin kyllä viimeisellä työssäoloviikolla, mutta kun ei ollut kuumetta nii töissä tietty oltiin. Minulla kyllä jo rehellisesti sanottuna välillä hieman kyllästyttääki nuo liikkeet (tänäänki, ku hikka kolmannen kerran ja samalla yritti tulla kyljestä läpi), vaikka pääosin kaikki liikkeet onki ihania ja kyllähän sitä enempi hulluksi meinaa tulla, ellei niitä hetkeen ole/tunne. Hieman on pienoinen jo laskeutunut, mutta aavistuksen verran vielä pää heilui. Suppareita sais tulla jo enemmänki, mutta rauhassa ootellaan, vaikka toivoisinki lasta jo pian syntyväksi. En ois uskonu, mutta jossain määrin se pesänrakennusvietti toteutu täälläki eli kaappeja oon alkanu käymään läpi. :D
Meiltäkin ihmiset kyselee, että joko jännittää. Itse en ole kova jännittämään yleensäkään, ja mies on todennut, että eipä sitä osaa jännittää kun ei tiedä mitä on edessä.
Mulla on tänään 37+0 ja vauva on täysiaikainen. Ens viikolla joutuu varmaan taas tarjonnan tarkaastukseen, toistamiseen, äityspolille, kun torstain neuvolassa vauva oli taas poikittain. Viikkoa aiemmin polikäynnillä vauva oli pää alaspäin, ja painoarvio oli 2650g. Silloin lääkäri puhui sellaisesta vaihtoehdosta, että jos vauva vielä pyörii niin sen voisi ulkokäännöksellä kääntää polilla oikein päin ja heti perään puhkoa kalvot, että lähtis syntymään oikeassa asennossa. Sinänsä jännät paikat nyt, että mitä sieltä polilta nyt sitten ehdotetaan tähän tilanteeseen.
Mulla on tänään 37+0 ja vauva on täysiaikainen. Ens viikolla joutuu varmaan taas tarjonnan tarkaastukseen, toistamiseen, äityspolille, kun torstain neuvolassa vauva oli taas poikittain. Viikkoa aiemmin polikäynnillä vauva oli pää alaspäin, ja painoarvio oli 2650g. Silloin lääkäri puhui sellaisesta vaihtoehdosta, että jos vauva vielä pyörii niin sen voisi ulkokäännöksellä kääntää polilla oikein päin ja heti perään puhkoa kalvot, että lähtis syntymään oikeassa asennossa. Sinänsä jännät paikat nyt, että mitä sieltä polilta nyt sitten ehdotetaan tähän tilanteeseen.
Hei
Tällaista aloin miettimään tässä kun synnytys lähenee päivä päivältä että mitä hankintoja olisi hyvä hankkia ihan itselle nyt kun nuo vauvan tarvikkeet alkaa olla kasassa????
Olen hankkinut yösiteitä ja superhyperekxtra imukykyisiä kuukautissiteitä jälkivuotoja varten sekä liivinsuojuksia ja imetysliivit on tullut hankittua. Mutta olisikohan jotain kovin tärkeetä mitä pitäisi vielä hyvä olla valmiina...????
Tällaista aloin miettimään tässä kun synnytys lähenee päivä päivältä että mitä hankintoja olisi hyvä hankkia ihan itselle nyt kun nuo vauvan tarvikkeet alkaa olla kasassa????
Olen hankkinut yösiteitä ja superhyperekxtra imukykyisiä kuukautissiteitä jälkivuotoja varten sekä liivinsuojuksia ja imetysliivit on tullut hankittua. Mutta olisikohan jotain kovin tärkeetä mitä pitäisi vielä hyvä olla valmiina...????
mä oon Amanda hankkinut vauvan tavaroiden lisäks itelle maidonkerääjän ja rintapumpun, koska haluan imettää. mut rintapumppua en olis välttämättä hankkinu valmiiks, jos en olis saanu. neuvolasta suosittelivat tuota maidonkerääjää ja sit purelan-voidetta. muut kerkee hankkia sit synnytyksen jälkeen jos kokee tarpeelliseks. mua rupeaa jo jännittämään! 3 pvä laskettuun aikaan ja eilen supisteli jonkin verran, tosin kivuttomasti. ja huomasin et lapsi vaihteli taas hiukka asentoja ja tuntu jymähtävän ihan peppu pystyyn ja ei tunnu selkää enää sivuilla :) olo on jo niin raskas ja vauva lähenee 4 kiloo et tulis vaan jo
Mäkin taidan tuolta syyskuisista siirtyä tänne, tänään olis laskettu aika mutta mulla ei ole vielä ollut edes yhden yhtä supistusta. Baby vain pyörii ja pyörii minkä ehtii mutta ulos ei taida kiire olla, harmi sinänsä, mä olisin ihan valmis jo luopumaan tästä masusta vaikka mies hokeekin kuinka pitää nauttia koska meillä molemmilla tulee sitä varmasti ikävä .. varmasti. :D Jokos teeko on jakautunu? :)
juu mä sitten jakauduin 30.09 klo 12.02 ja poika tuli! ei ihan ylletty siihen neljään kiloon, onneksi.. alakautta tuli normaalisti vaikka pieniä muttia mahtu matkalle. 12 meni lapsivesien menosta pojan syntymään. en kullä mistään olis arvannu samana päivänäkkän lähteväni laitokselle ja ekat supistuksetkin oli ihan erilaisia mitä aattelin. mulla tuntu koko ajan selässä vaan vihlovaa kipua. oltiin useampi pvä sairaalassa kun maitoa ei meinannut tulla ja paino laski pojalla todella reippaasti. mutta tilanteet muuttuu :) nyt istun poika sylissä kotona tietokoneella imettäen ja odottaen et mies tulee suihkusta jotta saan pojan kylpyyn. lisämaitoa ei ole tarvittu sitten ekan kotona vietetyn yön jälkeen :)