SYYS 2012 SIIS

hennas

Puuhakas puhuja
Hei, älkää nyt enää kirjoitelko tuonne elokuun puolelle! Kuukausi vaihtui jo! ;-)
 
Pitipäs taas sattua. Maarinen, meillä paistettiin eilen mustikkamuffineita. Ja tuoreista mustikoista. Niitä on täällä vieläkin vaikka kuinka paljon ja ovat vielä ihan ehtaa tavaraa. Tänä aamuna pyörähdettiin neitokaisen kanssa poimimassa pari litraa puolukoita tuosta tontin perältä. Ajattelin tehdä puolukkahilloa noista viittä-vaille-valmiista marjoista...

Ampulle moit! Kukin taaplaa tyylillään, niinhän se on. Ja itse kukin tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu! Tai niin ainakin olettaisi.

 
totta, syyskuu! Meilläpäin tänään hieno aurinkoinen ja yhä tuulinen päivä. Aamupäivä äippä-penska kerhossa ja nyt päiväuniaika. Ihana olla "yksin" kotona. Sanin jotenkin super sukkelasti kotihommat tehtyä kun isäntä läksi jaloista pörräämästä... on se vaan merkillistä! ootteko panneet muut tämmöstä merkille?

MUSTIKOITA ja PUOLUKOITA! Meitä ei täällä todellakaan siunata metsän antimilla. Suppilovahverotia sain ehkä pari litraa ja sitten loppui kärvivällisyys. Venla kitisi kintuissa . sitä ois pitäny kantaa tuon tuosta. Ja tuossa "omassa" (?) rinteessä on vieläkin maanomistajalta viimetalven myrskypuut selällään. Ei siellä voi kävellä. Tulee ahtaanpaikan kammo. Laskin huvikseni, että tutulla sienipolulla makaa noin neljäkymmentä paksua kuusta ristissä. Ja loput huojuvat konkelona pelottavasti netisten. Perseestä. Mene sinne sitten nauttimaan luonnosta. vali vali vali... Täytyy keksiä jotain muuta.


.jaahah.. Venla heräsi ja on itkuinen, nuhainen ja kuuma. Valittaa ipeitä jalkoja.... oi itku. Torstaina alkais päiväkoti.... moi moi.
 
Syyskuuta siis! :)

Ihana Amppu <3 Teidän arki kuulostaa tosiaankin sopivan sinulle!

Syyssatoakin on siellä täällä saatu, kivaa! Me raahataan kaupasta tarvitsemamme, tosin vähän kateellisena oon katellut tuolla pihamailla ihmisten omenapuita... taitaa tänä vuonna kyseiset puut tuottaa aivan järjettömän paljon satoa?? Saatan vielä joku päivä valjastaa Joonan "kosioretkelle" ja mennään kolkuttelee jotain random ovea ja ihan luvalla kysytään, että saataisko me vähän käydä poimimassa satoa meillekin. En oo muuten koskaan itekään ollut omppuvarkaissa, joten en sitä osaa Joonallekaan opettaa!

Maarinen, itkut kuulostaa kasvukivuilta, moni näistä ikätovereista niitä nyt kesän mittaan kertonut lasten valittelevan. Eli älä vielä osta talvivaatteita, joudut pian uusimaan varaston, jos tyttö venähtääkin senttitolkulla! :)

Moit muillekin, mä lähden petiin. Huomenna on vasta perjantai, mutta mulla alkoi jo viikonloppu! Ihanaa!
 
Moi moi!

Se jalkakipu tuli sitten mullekin ja siihen perään nenä tukkoon ja siihen perään ... vatsakin on lievästi sekaisin! Oisko hiukan syysflunssaa kuitenkin ja jännitystä ilmassa... Venla ok, yskii vaan satunnaisesti.

PÄIVÄKOTI, puolipäivä/osapäivä sellainen..AIvan käsittämättömän hienosti on alkanut! Eilen oli tosiaan EKA päivä. Minä ja mies jännättiin tietenki.. mutta tyttö ilmoitti pihalla, että "nyt pitää kaikkien vilkutta iseille ja äideille..!" ja niin me silmiä pyyhkivät vanhemmat laahustimme autoillemme... PÄiväkin oli mennyt mukavasti ja ikävän yllättäessä herra RAPEAPUPU, omasta repusta, oli astunut "hellästi" syliin. TÄNÄÄN oli toinen päivä ja sekin sujui yhtä mukavasti kuin eilen, vaikka kotoa lähtiessä itketti ikävä "JOKA TULEE AIVAN VARMASTI!" Selvisi se sitten siitäkin, vaikka pikku-itku oli tullutkin. Toiset lapset oliavat kuulema lohduttaneet ja Venla ihmetteli, että miksi se ikävä AINA tulee? Takeltelin siinä päiväkodin eteisessä, että ikävä tulee koska rakastaa ja kaipaa.. että se on ihana rakkaustunne...ja odotus siitä,että kohta taas tavataan, että ei se haittaa! (helvetti kun piti omaa itkua nieleskellä..kovis mutsi) 


Semmosia.. ja tästä kohti varsin syksyistä viikonloppua. Taivas lorottaa vettä....
 
Missä te kaikki olette?! Onpas täällä hiljaista.

Meille ei taas ihmeitä, aittaa ollaan pykätty. Tai ulkovuorausta laitettu ja minä olen sitä mukaa maalaillut. Puolukkaankaan ei tarvitse sitten lähteä, kun anoppi oli kerännyt meille sankollisen ja saatiin se puhdistettuna kotiovelle asti. :-)

Tulkaahan kertomaan kuulumiset! Venla viihtyy ilmeisesti siellä päiväkodissa. Entäs muut?
 
Terveppä terve! 
Onhan täällä tosiaankinhiljaista!Ja hiljaista on meidän keittiössäkin. Vetäsin pienet päiväunet minäkin tyutön seurana.. tosin tyttö jatkaa yhä. Flunssa meinaa pitää otettaan. Ei paha mutta UUVUTTAVA olo kaiken aikaa ja HALUTON. (sanan jokaisessa merkityksessä)

JEp.Venla viihtyy päiväkodissa. Loppuviikon hän siellä "majailee" ja tälleein alkuviikosta käydään tuossa kylän kerholla naamailemassa. Kuten tänäänkin, vaikka hieman nuhaisia ollaankin. Oon siellä ruvenu laulaulattamaan äitejä ja lapsia aina päivän päätteeksi. Vauvat tykkää! JA isommatkaan ei vastaan hannaa. Omani repesi tänään valtavaan itkuporuun, kun lopuksi laulettiinn "soittorasia".. Hän kun ei olisi millään tahtonut lähteä pois!

Muutenkin tuntuu, että meillä on noita lähtöitkuja joka paikassa... TAAS! juttelin erään äidin kanssa ja heillä sama tilanne. Tuntuu, että MIHINKÄÄN ei voida lähteä ilman järkyttävää venkaamista. Että kun autoon päästään niinkaikilla on kireä mieli ja hikinen ja tuohtunut olo. JOSKUS olisi mukava lähteä iloisesti ja reippaasti... APUJA? JA mies ei tietenkään auta siinä asiassa. Kun lähteä pitäisi se makaa jossain sohvalla ja odottaa, että kaikki olis valmiina. Ei tuo lapsi tajua, että lähdetään, jos toinen aikuinen VAAN "lepäilee.." Sama on heräämisten kanssa lähtöaamuina! Vittu, oikeesti! Tänäänkin kimmastuin lopulta tukka suihkusta  märkänä, kun toinen vaan painaa torkkukytkintä alas vaikka pitäs kiireesti häärätä  aamiaista... Tuli siinä heti kättelyyn jo sanomista... puuuuh!

Valtava halkopino odottaa pihalla käsiksi käymistä ja pihan puut puskevat omenoita tallattavaksi asti. Luumuja on ONNEKSI vain muutama.... Että semmosia menoja ja niistämisiä..

Mutta täällä ollaan ladyt! Kohti yhä syksympää.
 
No syksympää indeed! Me nykästiin jo lippis naulaan ja trikoopipa päähän.

Ja rykäs tuo lapseni rakkaani muutakin... eilen illalla se päätti, että hänpä ei muuten laita vaippaa yöks! Voi apua! Mä yritin suostutella, vartti asiasta väännettiin ja mä luovutin. Niinpä se äidin pieni vauva nukkui ensimmäisen yönsä ilman vaippaa, heräsi aamulla kasilta ja huikkasi iskälle "Menen ensin heti pissalle, sitten herätän äitin" <3 Ihana pikkumies!
Tosin näin seesteinen ei ollut äidin ajatus eilen illalla, sen verran yllättäen tää veto tuli. En ollut ollenkaan valmistautunut, meillä ei ole ollenkaan riittävästi niitä muovifroteita tai mitään, millä selvittäis yökuivaks opettelusta! Pelkäsin myös, että en herää ja se tuleekin meidän sänkyyn ilman vaippaa ja pissailee sinne ja joudun petariostoksille. Kaikenmoisia kauhukuvia siis! ;)

Vaan tänään se on tuolla pedissään untenmailla, vaippa jalassa. Ihan kiva näin, koska mä oikeesti haluisin niitä muovisuojia nyt eka ostaa, ja sit voidaan lähteä treenaamaan tätä yökuivuutta! (vaan silti jäytää takaraivossa, että teinkö tyhmästi, kun vaippaa täksi yöksi ehdotin.. oisko vaan pitäny jättää puheet vaipasta ja katsoa mitä tuo ipana itse olisi tehnyt? Entä jos mä kohta kiroilen, että miten mä saan sen yökuivaksi opetettua? Voivoivoivoivoi...)

Joonalla alkoi myös sunnuntaina elämänsä ensimmäinen virallinen ja säännöllinen harrastus. Äidin poika, pieni sukeltajanalku! Ja mä olin niin tavattoman ylpeä tuosta pikkujäbästä! Se kuunteli ohjeet ja lähes koko aika teki sitä, mitä pitikin ;)

Nyt unille, viime yön nukuin niin pinnallisesti kun odotin Joonan sänkyä narahtelevaksi vessaanlähtemisen merkiksi ja pelkäsin koko ajan, että koska käy vahinko ja joudun kuitenkin nousemaan kesken makeimpien unien vaihtamaan jotain lakanoita... jep.
 
Heihei vauva! Pakattiin syöttötuoli/korokeistuin pois ja vaipat pölyttyy kaapissa. Ei oo meillä vauvaa enää! (Tosin viime yönä oli sellasta draamaa, kun Joonalta oli lirahtanut pikkuisen housuun pissiä ja sitten se ei meinannut suostua tekee loppuja pottaan - ja lopulta kun suostui, ei halunnut kuivia kalsareita, ja suuttui kun mä kaadoin pissat pönttöön ja mitähän muuta... puol tuntia siis naapuriparat joutuivat keskellä yötä kuuntelemaan kirkuvaa jäpikkää. Huh, teki mieli ottaa vaipat takas käyttöön!)

Täällä on kovin kovin hiljaista, siis sekä palstalla, että meillä kotona. Joona nukkuu päikkäreitä, mikä tuntuu aivan loistavalta! Illalla mennään taas sukelluspuuhiin, joten hyvä vaan, että kaikista päivistä just tänään se nuo päikkärit otti.

Ulkona oli uskomattoman lämmintä auringossa, käytiin aamupäivällä pihailemassa Halipossun ja poikien kanssa <3
 
Moikka vaan!

Meilläkin on tuvassa hiljaista, kun kakarat nukkuu ja minä tässä vietän "laatuaikaa" koneella. Mies lähti viikon työreissulle Etelä-Ranskaan, joten minulla on tiedossa 24/7 lastenhoitoa. Huh, voi olla pää hiukan hellänä ensi viikon loppuna. Siis yläpää. ;-)

Huomenna pitäis käydä "töissä" viemässä ja hakemassa papereita ja soitella hoitotädille ja sopia tutustumiskäyntiä yms. Välillä tuntuu tosi stressaavalta arjen uudelleenjärjestely näin loman loppuessa. Miehelläkin on töissä ollut niin kiirettä, että ei ole paljon ehtinyt auttaa. Sanonpahan vaan, että kotiäidin homma on täyttä työtä! Hiukan nauratti, kun miehen serkku kävi kyläilemässä ja totesi, että hyvinhän te ehditte kahden pienen lapsenkin kanssa tekemään remonttia sun muuta. Että mitä ne ihmiset valittaa, että ei ole aikaa. Joo, kun tietäis, että nämä päivät ei lopu sen kahdeksan tunnin jälkeen, vaan päivällä on hiukan enemmän pituutta.

Mutta ihana syyspäivä ollut tänään! Me lähdetään kohta anopin avustuksella sieniä poimimaan.
 
Moi! Meillä ei enää ole hiljaista! Venla tossa vieressä askartelee. Leikkelee väripaperista palasia ja liimailee niitä toiselle paperille.. ja siihen päälle jonninnmoinen sommitelma värikkäitä "jäätelötikkuja". Kollaasin nimi lienee (aikuisen silmissä) SYKSYINEN ...METSÄ!

Sunnuntai puuhissa koitin tuolla pihalla reuhata :D Ajatus oli että kaataisin pari pystyyn kuivanutta luumupuuta... MINÄ! JEp- No ensin sähkösaha kiinni virranlähteeseen ja kieppi olalla pihanperälle. P-e-ja är! Liian tylsä terä. Sitten vaihdoin vesuriin ja sainkin kome sitkeää runkoa pieksettyä.. Lopulta annoin periksi ja kirosin lisää... Mies katteli ikkunasta ja lupasi ostaa sahaan uudet terät.. (moottori saha on siis huollossa..)


Että joo, yhdyhn HENNASIIN, ei ole kotiäidillä mikään 8-16 vuoro. Ei sitä nuo lapsettomat ymmärrä.. Että jos illalla kahdeksan jälkeen leipätaikinaa laittaa, niin ei se välttämättä ole "kiva" harrastus vaan ihan totista kotityötä. Plis muut junailut pyykkien ja kaikkien menojen kanssa. Silti JEES!

Meillä on vielä syöttötuoli tuossa pöydän päässä. On sen verta korkea pöytä, että lapsen on vaikea tavalliselta tuolilta ylettyä lautaselle.. Mutta ootellaan, voihan se tosiaan piankin vaihtua!

ONNEA kaikille vaipattomille mukuloille ja äideille! Kyllä se vaan helpottaa ja huomaa siinä kauppalaskun loppusummassa..

ok. pikku askartelija vaatii hieman huomiota : MOI!
 
moi. tulipa mun pitkästä aikaa täälläki käytyä, tuntuu ettei aika tahdo riittävän mihinkään vaikka kotiäiti onki, sitä joku tais mainitakkin. Kyllä nämä meidän joulukuiset ovat jo kovin isoja, meillä ei vaippaa olla tarvittu pitkään aikaan yölläkään. joskus tullu yöllä vahinko jos roosa juonut paljon illalla mutta sängyssä on muovifrotee. ja minä laiska ku joutuu vauvan takia muuten kerran pari nouseen yöllä oon roosan vaan pyyhkiny puhtaaks kosteuspyyhkeellä ja hakenu jotku vaatteet päälle ja ottanu viereen nukkuun, lakanat saanu odottaa aamuun :D onneks kuitenki vahinkoja sattuu harvoin nykysin ja on likka pysyny omassa sängyssään öisin. Roosa osaa myös laskea kymmeneen ihan oikein, ainut vaan että melkein aina alottaa kakkosesta, en tiedä miksi yksi unohtuu. syöttötuolia ei aikoihin olla käytetty mutta oon harkinnu jotain juniorituolia koska joka ruokailulla saa olla muistuttamassa istuu kunnolla ku tahtoo olla polvillaan, ehkä sen takia ku pöytä vähän korkeella, samaa tekee meillä oonakin. Roosa pääsi seurakunnan kerhoon kuitenki, säälitti toinen kun itki aina kotona kun isosisko vietiin kerhoon niin kysyin asiaa vaikka onki 4-5 vuotiaiden kerho ja suostuivat ottaan Roosan sinne kun vapaita paikkoja oli monta :) on siellä kaksi muutakin kolme vuotiasta niin ei onneks ainoa pieni ole. niin tärkeä on likka sitten omasta kerhorepustaan ku sinne vien ja jo ekalla kerralla meni reippaasti muiden mukaan, hyvä ku äidille heippa muisti sanoa. sama oli muskarissakin, nyt kun käy jo yksin niin ei ole ollut mitään vaikeutta jäädä sinne. tästä huomannu kuinka iso Roosa jo on :) onneks on vielä pieni Iina, melkein kolme kuukautta jo. pituutta kasvanut hänki kyllä kovasti. mutta pitää nyt mennä Iina hermostuu, isommat tuolla kattelee onneks rauhassa puuha-peteä videoilta.
 
Hei!

Joopa jooo.... Meillä ei ole mitää frotteelakanoita tai muitakaan kosteuden sulkuja vuoteissa... Pitäs vissiin olla.

 Edellis päivän olen pikkusen taas pyykännyt. Sattui vahinko ja niitähän kuulema voi sattua silloin tällöin. Aivan aamuyötä mentiin. Venla siinä äidin kyljessä tiukasti uinuu ja mumisee ja autuaana päästää pissat. Vituttihan se, mutta tein niinkui TAKU. Kääräsin tytön kuiviin peitteisiin ja jatkamaan unia.. Ite en sinne sänkyyn enää mahtunut, mutta onhan täällä talossa onneksi pari ylimäärästä nukkumapaikkaa. Aamulla sitte neiti ihmetteli, että MITÄ IHMETTÄ ON TAPAHTUNUT?!?!?!? 

MLL:n kerhossa tänään taas suunniteltiin jo tulevia JOULUJUHLIA. Kivaa! Onhan tässä vielä aikaa, mutta tuumittiin ohjaajan johdolla, että se aika karkaa kuitenkin käsistä, että aletaan vaan lyömään suunnitelmia pöytään! Pidetään tälläkertaa oikein "iso perhepikkujoulu", jonne saa tulla isovanhemmatkin. Teemana: joulun leikit.. piirileikit yms... JA Maarithan tykkää! 


Mitä mitä.... SANNAN kuuttipienokaiselle iloiset vilkutukset täältä maanorsulta, joka ei nenäänsä veden alle vie! Ihanaa teillä!

PRANIKSEN matkalaukkujen pakkauspuuhiin lämpöisiä tuulia... Ihanaa tuommoinen etelään suunnitaminen syksyn edestä. Aivan kuin pikkuiset muuttolinnut! Mahtaa VALO-poika olla mielissään lentokoneessa!

.. höh.. meillä herättiin. Mutta arjen voimia sinne HENNASILLE ja TAKULLE myöski. 
 
Kyllä saa äiskä taas olla niin ylpeänpollea! Iske nyt alle 3-vuotiaalle uimataidottomalle (sukellus)maski naamalle, niin sinne se pyrkiin pinnan alle ja tahtoo sukeltaa renkaita n. metrin syvyydestä. Huhhei, paristi ryki vettä keuhkoihin, mutta eipä paljoo tuntunut haittaavan. Mulla meinaa kyyneleet päästä liikutuksesta ja ylpeydestä :))

Juniortuoli se muutti kuitenkin takas meidän pöydän päähän. Piti se isännän sitten ite tajuta, että vähemmällä siivoomisella pääsee, kun lapsi istuu ees vähän korkeemmalla... tosin ei oo Joonan penkin ja aikuisten penkin istuinkorkeudessa kuin 3cm eroa, mutta joskus esim. keittoruoan kanssa se on se ratkaiseva 3cm! Ja meidän ruokatuolien mokkapäällysteet kiittää + pöydän pintakin säästyy, kun pöydän päässä pikkuisännän paikalla on se pöytätabletti. Eli jee, ei vielä ihan kokonaan vauva oo poistunut talosta! ;)

Huomenna on Joonan elämän eka virallinen valokuvaus. Ollaan ahkerasti harjoteltu hymyilyä tänään :D (Kerronko myös, että sattuneesta syystä mä valitsin vaatteet tohon valmiiksi, mitkä isi ja apina pukee sitten aamulla päälle. Oonko ihan hirvee, kun en luota tuon ukon vaatetussilmään?!?) Lisäksi tiedossa täälläkin vanhempainiltaa ja itsenäisyyspäiväntanssiaisia ja pikkujouluja - ihanaa! Ja ihanaa on myös se, että hiljaa huomaa joulun hiipivän muidenkin puheenaiheisiin, eli varokaa vaan, kohta se joulu-sanna täältä taas hyökkää!

Hennasille ja Takulle sinne pikkutassujen vilskeeseen tsemppiä! Aika aikaansa kutakin, mutta ei se kotiäidin rooli todellakaan mikään helppo oo! Vaan jokos se siis hennasilla kotiäiteilyn päätös taas häämöttää? Oonko mä näin huolettomasti lueskellut, vai onko tästä ees ollu puhetta?

Väkisin alkaa myös ajatukset kääntyä kohti Amppua, kohtahan siellä vauva lähestyy täysaikaisen viikkojakin! Mitäs sulla nyt on, joku 34?
 
Vautsi Joonaa! Kyllä nää meidän penskat on niin rohkeita ja reippaita. Ei se aina ole niin itsestään selvää.

Sanna, mullahan vanhempainvapaa loppui jo! Eilen kävin kirjoittamassa perhepäivähoitajan luona lasten hoitosopimuksen ja aloittavat perhepäivähoidossa lokakuun alussa. Itselläni työsopimus astui voimaan sunnuntaina, heti vanhempainvapaan perään. ;-) Eli periaatteessa olen nyt jo töissä, vaikka kotona tässä vielä luuhastelenkin pari viikkoa. Mulla on noita luku- ja kirjoitushommia, joten voin niitä kotonakin tehdä. Ja nythän mulla on "työnä" vaan se lisurin kirjoittaminen ja aikaa siihen vuoden loppuun. Parin viikon päästä siirryn sitten sinne officen puolelle. Kova hinku on jo päästä tekemään muuta kuin kotitöitä. ;-) Ja olen katsellut ja kysellyt ihan "oikeitakin" töitä. Ois mukava päästä sinne paljonpuhuttuun työelämään. Jotenkin nämä projektihommat rassaa, kun siihen liittyy se epätietoisuus siitä, onko projektin päätyttyä töitä vai ei. Meidän alueelta ei vaan hirveän montaa työpaikkavaihtoehtoa löydy, kun harva on valmis maksamaan sellaista palkkaa, johon koulutuksen perusteella olisin oikeutettu. Mutta toivottavasti edes jotain löytyisi, ettei tarvitse lähteä opiskelemaan uutta ammattia.
 
Heiiiii murut!

Joona on perinyt siis äitinsä vesihimon ja sukellusgeenit, jes! TODELLA ihanaa kun voitte yhdessä harrastaa!! Ei tosiaan ole selvää että lapsi a)uskaltaa b)viihtyy siinä harrastuksessa mitä vanhemmat pienelle tarjoavat.
Sanna, viikko 33 vaihtumassa täällä :) Eilen sanoin ekan kerran ne taikasanat miehelle selkääni pidellen: Mä oon niin valmis siihen rääkkiin taas että loppuu tämä norsuilu :D

Takaa kuuluu "Äiti mä vien Alisalle paljon leluja!" ja poika kantaa tuolla lelukoppaa siskolle joka katsoo HelloKittyä kun nukuttiin aamupiirrettyjen yli. Ja siis mähän tarvin ne joka aamun piirretyt että saan tässä kaffitella rauhassa ;-) Kuuluu tähän mun työsoppariin!!!!!!! :D
Äsken se hali sitä tuolla lattialla ja huusi, että "äiti Alisa on minun rakas!!".

Vaikka olen laumani halunnut ja suuri lauma on edelleen haaveissa, niin onhan se mahdottoman helppoa kun on vaan yksi lapsi. Nyt kun poika käy pari päivää viikossa hoidossa ja viihtyy mumman luona välillä niin mulla oikeesti voisi olla jo omiakin touhuja. Sen sijaan mulla on iso maha ja 1,5 vuotias topakka likka seurana. Tänään lähdetään musiikkiopistolle harrastamaan ja sinne on lähdettävä molempien vanhempien, että saadaan lapset eri muskareihinsa. Hullua :) Mutta samalla toki mukavaa yhdessäoloa automatkoineen, valmis lounas musiikkiopiston kaffilassa ja ehkä oikein Citymarket päälle.
Ihania mielenkiintoisia erilaisia elämäntilanteita meillä kaikilla. Olin aistivinani melkein sääliä mun kotiäitihaaveita kohtaan ;;) Mä oon juuri sellainen jenkkileffoista tuttu karmia yli-innokas järjestö- ja harrastusmamma :D Lapsipolot.

Nyt tuli hoppu, kesken jäääää.............................................


 
Amppu, meilläkin vähän väliä penskat halailevat ja pussailevat ja vannovat rakkauttaan. :-) Suloista katsottavaa ja näkee, miten tärkeitä ovat toisilleen, vaikka pieniä vielä ovatkin ja yhteistä eloa suhteellisen vähän vasta takana.

Silmiin pisti tuo "suuri lauma on edelleen haaveissa". Siis miten suuri?! Ai joku 10 vai enemmän? Huh! ;-)
 
Moikka ja anteeksi liian pitkä paussi jälleen (ikävä tapa), mutta ne iltatyöt kolmena päivänä viikossa, jotka noin kuukausi sitten aloitin, vie aikaa ja voimia vielä seuraavaltakin päivältä, koska Valo on sitten joko ärripurri tai iilimato.

Kuulostaa liian tutulta tuo, että lähteminen on hankalaa. Maarit, sympatiahaleja! Tällä viikolla on ehkä kerran päästy lähtemään ulos/kerhoon ilman porua ja raivoamista. Kerran! Auttakaa, huudan minäkin! Sitten kun rappuja hilataan itsejämme alaspäin, alkaa Valo ihmetellä ääneen, että mikä minua oikein harmittaa. Tarkoittaa siis itseään. Kertoispa vielä vastauksenkin.
Muuten poika laulaa mielellään kaikkea mitä muistaa ja milloin sitten mieleen juolahtaakaan (kaupassa popsipopsiporkkanaa tai siwan kassalla oravalelun nähdessään Jepu Neulanen-laulua). Niin ja silmäniskun poika on hoksannut ja jakelee sitä auliisti meille. Tänään jopa vieraalle tädille puistossa kun lähdettiin pois. Täti oli huvittunut ja yllättynyt :D

Voi Amppu ja suuri vatsa sekä ihanalta kuulostava auvoinen arki lapsikatraan keskellä. Minulla on hankalaa jo yhdenkin kanssa... Tajutonta uhmaa. Vaan onhan se ihan täysi työ, uskon sen.

Joonakin! Että ihan yökuiva jo, aplodeja täältä suunnalta isolle pojalle :) Niin ne toiset.. Meillä ei vielä olla edes päiväkuivia. Koitettiin niitä kalsareita pitää, mutta kun ei Valolla ole vielä sitä tajua, että millon se hätä on, niin katsellaan tuonnempana. Viitti jatkuvasti juoksuttaa vessassakaan 20 minuutin välein ja silti saattaa lirahtaa housuun. Juttelin eräiden hoitajien kanssa ja niiden porukoissa lapset olivat jättäneet vaipan vasta yli kolme vuotiaana, joten eipä kiirehditä. Sitä mieltä oli kerhotätikin, kun asiasta juttelimme. Kuskoon kuukauden rauhassa rannalla uikkareihinsa ;)

Onkos muuten kellään antaa vinkkiä siihen, että Valo kun käyttää niitä vaippoja edelleen, niin öisin sattuu sitä, että tuo huutaa minut paikalle istuen tyynynsä päällä ja pyjama likomärkä pissasta. (myös tyyny ja mahdollisesti vielä laikku lakanassa) Valskaa siis pahemman kerran tai välillä liruttaa ohi. MIksei se pippeli pysy paikallaan? ;) Mietin että pitää kohta vuorata koko peti kumifroteella, kun tapahtuu viikottain ainakin. Jopa kahdesti välillä. Meillä käytetään Liberon kutoskoon housuvaippoja.

Hoitokuviot ne odottaa meilläkin, kunhan kotiin palaamme. Soitin torstaina päiväkodin johtajalle ja sepä ilmoitti että täyttä on. Nieleskelin siinä ja selitin, että meillä ei ole autoa, emme voi viedä toiselle puolen kaupunkia jne. Palaamme asiaan alkavalla viikolla, hän mietti josko pienempien ryhmään vaan laittaisi. Katsotaan. Ja mitään ei vinkannut kesällä, kun asiasta oltiin juttusilla. Ei se ryysis nyt yhtäkkiä ilmaannu ja Valo oli jo jonossa..Mahdollisesti sitten yksityiseen perhepäivähoitoon, ei haittaisi, kunhan tyyppi tuntuisi ok:lta ja sekin paikka olisi lähellä.
Mutta kiva kuulla, että kyllä ne pärjää, kunhan alkuun pääsevät.

Ihan kateellisena kuuntelen teidän marjasaaliitanne. Äitini on meille mustikat poiminut, mutta tuo joskus pakastettuna. Sieniä on vielä viime syksyltä sekä kuivattuna että pakkasessa. Kuinkas kauan sienet muuten pakastimessa pysyy hyvinä? Voiko niitä enää edes käyttää...

Heippa taas ja pyrin ainakin kerran tällä viikolla päivittelemään tilaani kotiäitinä.
 
Heippis!

Heheh, Pranametri, taitaa tuo sana "yökuiva" olla taas vähän turhan optimistinen. Yövaipaton olis oikea termi, kuivuudesta en menis vannomaan! Joona ei jostain syystä yöllä tai heti herättyään aamulla halua istua ilman hirveitä maanitteluita (ja vaipalla uhkailuita :D) käymään vessassa, joten vahinkojahan on käynyt. Välillä tekis mieli luovuttaa ja nakata vaippa takas pakolla jalkaan, mutta tuskin tuo antais sen olla... ja sittenhän tää sama show olis joskus uusiks edessä. Kyllä tää vielä jossain vaiheessa!

Kiirettähän ei tässä vaippahommassa kai pitäis olla, mutta oon ehkä snadisti kärsimätön tapaus. Eipä sillä, meillähän vielä heinäkuussa oltiin täysin vaippavauvoja, ja nyt yhtäkkiä ei ees sitä yövaippaa, eli pikaisesti se sitten käy, kun lapsi haluaa! Eli koita vaan malttaa kuunnella niitä kaikkia muita järkeviä, että hoppua ei oo! :)
Mitä tulee tohon vaipan ohi valutteluun, niin meillähän se oli useammassa käänteessä suunnaton ongelma. Lopulta todettiin, että yöllä (pampersin) teippivaipat, ja päivällä housuvaipat. Se jeesas suurimmaks osaks, mutta ei sekään aina tilannetta pelastanut. Oiskohan tuolla vielä se yks keskustelu aiheesta jossain, minnehän sen silloin aloitin?

Amppu hihih, eikait me sentäs ihan säälillä kotiäitejä aatella :D Sitä paitsi uskoisin, että sulle se homma sopii ku nenä päähän! Mä oisin saattanut itsekin viihtyä pidempään, jos olis se pikkusisarus kuvioihin saatu, mutta yhden kanssa se oli niin takkusta. Ihanalta kuulostaa teidän murujen sisarusrakkaus! <3

Hennasille aurinkoista työhönpaluuta ja menestystä lisuriin! Joskus sekin on vielä valmis, aattele! Ja sitten toivottavasti löytyy niitä töitä, joihin sulla kiinnostus ja koulutus on hankittu :)

Lopuksi vielä Pranametrin perheelle suunnattoman ihanaa (vaikka hieman meinaanki vihertää kateudesta) etelänloma-aikaa! Etkä sit varmasti saastuta meitä kaamoksen keskellä tallaajien tietsikanruutuja millään biitsikuvilla!

PS. Saanko sanoa joulu! Tänään tuli tonttupuku postissa, ja hetihän sitä oli testattava. Jonsku oli niiiiiin söpö! Laitan sen teillekin nähtäväksi, kunhan saan sen koneelle eka! Kerroin, että tontun mahan pitää pullottaa (ja näytin esimerkkiä pullistellen omaa mahaani), mutta pienipä harmistui, kun ei ihan onnistunut. Sitten se juoksi huoneeseensa ja ilmestyi takas; oli tunkenut paitamytyn paitansa alle, vekkuli! :D
 
Moikkelis moi!

Koitan sanasen tännekin.... meni päivunet tuossa nettiä plmuutellessa. Etsin itselleni KAIKKEA kivaa johon ei tosiaankaan ole vara laittaa latin latia..mutta mielikuva shoppailu on oikeastaa terapiaa. SILTI haluan ne punaiset syntiset saappat.... :D

AMPPUUUU.. minulta ei heru sääliä sinun suuntaasi :) Sen sijaan hieman kaihomielistä kateutta! Ymmärrystä ja lempeyttä. Olinhan itsekin 12 vuotta lasten kanssa kotona ja se oli ELÄMÄNI parhainta aikaa. Tämän ajan lisäksi kun olen Venlan kanssa nyt saanut olla! Jatka sinä siellä ja elä, nauti ja rakasta!

"kuskoon rannalla rauhassa.." hyvä PRANIS! Päivän parhaimmat naurunhöräykset tuolle kommentille! Kaikella on aikansa. Kyllä se poikanen vielä hiffaa, niinkuin ovat muutkin vakuutelleet. Siellä se pikkumies keksii juuri kaikkea muuta opittavaa, että pissahommat on aivan sivuseikka. Ei kaikkea voi oppia yhtäaikaa! 

.. MEILLÄ...
mutsi ja faari oli viikonloppun meillä. Ihan kivaa, mutta mulle jäi niiiiin paljon taas mietittävää. Olisnko MINÄ toisenlainen jos äitini olisi aikoinaa ollut minulle enemmän äiti? Kun nyt aikuisenakaan en kelpaa mistään suunnasta. Hitto: mun kirpparilta ostama mattokin oli kuulema väärin tehty... Suoraan sanottuna aivan perseestä. (olen itkenytkin asiaa miehelle, itsesäälissä) Noh. Oli kuitenki hienoa, miten hyvin Venlan kanssa tulivat juttuun. Äiti lupautui jopa lapsenvahdiksi jotta sain käydä yhtenä iltana työkeikalla... En tiedä mitä ovat täällä silläaikaa puuhailleet, mutta eipä sen kai väliäkää... HArvoin nähdään.. viimekesänä (edellisenä) viimeksi. Venla jopa innostui esittelemään meidät kun mummu ja vaari tulivat: "Hei, minun nimeni on Venla ja tämä tässä on äitini. Hänen nimensä on Maarit!" 

... öööö mitä mitä vielä? HENNASIN loppuopiskeluille tuuletuksia ja peukutuksia! Ja jakasmisia kaiken tekemiseen perheen pyärityksen keskellä!

Nyt meikä vetäytyy sukkapuikkojen ihmeelliseen maailmaan..... SUKKIA SUKKIA SUKKIA...


ps. montakos päivää siihen jouluun enää onkaan? Minulla ainakin jo Kilisee kilisee.. hiljalleen siihen kääntyy ajatus....
 
Takaisin
Top