Syntyneet toukokuun vauvat ja synnytystarinat <3
- Ketjun aloittaja noppa13
- Aloituspäivämäärä
E
Ellen89..
Vieras
Meille syntyi tyttövauva 17.5. 3420g/50cm/36,5cm
20.5. / hat / poika / rv 39+5 / 48cm / 2430g / alatie / 9h51min.
Synnytystä käynnisteltiin vaatimattomat 5päivää; Keskiviikkona oksitosiini, torstaina cytotec suun kautta, perjantaina ballonki, lauantaina taas cytotec ja sunnuntaina taas oksitosiini ja sitten lopulta kalvot puhkastiin. Meinas usko loppua tuon käynnistyksen kanssa, ku mikään ei tuntunu tekevän mitään. Alan tulla hulluksi täällä sairaalassa, en oikeen tykkää näistä laitoksista.. :s Ois kiva välillä päästä käymään ulkonaki.. Kerkesin jo toivoa että oltais huomenna päästy kotiin, mutta juniorilla on bilirubiiniarvot sen verran koholla että sinivalohoito alotettiin..
Synnytystä käynnisteltiin vaatimattomat 5päivää; Keskiviikkona oksitosiini, torstaina cytotec suun kautta, perjantaina ballonki, lauantaina taas cytotec ja sunnuntaina taas oksitosiini ja sitten lopulta kalvot puhkastiin. Meinas usko loppua tuon käynnistyksen kanssa, ku mikään ei tuntunu tekevän mitään. Alan tulla hulluksi täällä sairaalassa, en oikeen tykkää näistä laitoksista.. :s Ois kiva välillä päästä käymään ulkonaki.. Kerkesin jo toivoa että oltais huomenna päästy kotiin, mutta juniorilla on bilirubiiniarvot sen verran koholla että sinivalohoito alotettiin..
Maanantaina 20.5. rv40+2 syntyi tyttö 3690g, 50cm, pipo36cm, spontaani säännöllinen synnytys alateitse, 9h30min.
Vedet meni sunnuntaina aamukuudelta, rauhaksiin lähdin synnärille, kun ei kuitenkaan supistellu. Siitä jäin osastolle odottelee synnytyksen käynnistymistä. 18h lapsiveden menosta alotettiin antibiootti ja 24h lapsiveden menosta oltais käynnistetty synnytys, ellei ennen sitä olis spontaanisti alkanut. Siirryin kuitenkin osastolta synnärille jo maanantaina aamuyöstä klo 4. Kivunleivityksenä tuli käytettyä isoa jumppapalloa, lämmintä suihkua, lämpökäärettä, ilokaasua ja epiduraalia (aikkast paljon...). Tyttö syntyi maanantaina klo 13.16, jonka jälkeen jälkeiset tuli 14minuutissa. Ponnistusvaihe kesti 26min. Pariin kertaan synnytyksen aikana jouduttiin pohtimaan sektion tarvetta, koska tyttö oli tulossa huonossa asennossa. Tytön vointi oli masussa kuitenkin hyvä, joten hän sai rauhassa etsiä oikeaa reittiä kuivalle maalle ja lopulta siinä onnistuttiinkin. Repeämiä ei tullu mulle minkäänlaisia. Tyttö jäi syntymänsä jälkeen vähän kalvakaksi, joten oli ekan vuorokautensa keskolan puolella tarkkailussa mutta ihan vaan hätävaroiks ja yhen vierihoitoyön jälkeen kotiuduttiin tänään. Synnytys meni miljoonasti paremmin kuin esikoisen kanssa, ja oma olo sekä psyykkisesti että fyysisesti nyt huomattavasti parempi kuin esikoisen syntymän jälkeen. Aamulla vuoroon tullut ja synnytykseni loppuun hoitanut kätilö sattui vielä olemaan erittäin kokenut synnytyspelkosynnyttäjien kanssa, joten varsinkin näin jälkeenpäin aateltuna paremmin ei ois voinu sattua! Mukana oli myös kätilöopiskelija, jolla oli esim ponnistamista ootellessa kivasti aikaa olla mein kanssa ja selittää asioita ja tilanteita ja myös hän oli hyvin tietoinen mun edellisestä raskaasta synnytyksestä.
Taispa tulla vähän sekava teksti. No yks juttu vielä ihan vain tälleen synnyttäneiden kesken: kakkasin tosi paljon... Nyt meinaa jopa naurattaa, varsinkin muutamat omat kommenttini siinä vaiheessa ku sieltä ei perkele tullut mitään muuta ku kakkaa vaikka kuinka ponnisteli ja lasta oli tarkotus saattaa maailmaan! :DD
Vedet meni sunnuntaina aamukuudelta, rauhaksiin lähdin synnärille, kun ei kuitenkaan supistellu. Siitä jäin osastolle odottelee synnytyksen käynnistymistä. 18h lapsiveden menosta alotettiin antibiootti ja 24h lapsiveden menosta oltais käynnistetty synnytys, ellei ennen sitä olis spontaanisti alkanut. Siirryin kuitenkin osastolta synnärille jo maanantaina aamuyöstä klo 4. Kivunleivityksenä tuli käytettyä isoa jumppapalloa, lämmintä suihkua, lämpökäärettä, ilokaasua ja epiduraalia (aikkast paljon...). Tyttö syntyi maanantaina klo 13.16, jonka jälkeen jälkeiset tuli 14minuutissa. Ponnistusvaihe kesti 26min. Pariin kertaan synnytyksen aikana jouduttiin pohtimaan sektion tarvetta, koska tyttö oli tulossa huonossa asennossa. Tytön vointi oli masussa kuitenkin hyvä, joten hän sai rauhassa etsiä oikeaa reittiä kuivalle maalle ja lopulta siinä onnistuttiinkin. Repeämiä ei tullu mulle minkäänlaisia. Tyttö jäi syntymänsä jälkeen vähän kalvakaksi, joten oli ekan vuorokautensa keskolan puolella tarkkailussa mutta ihan vaan hätävaroiks ja yhen vierihoitoyön jälkeen kotiuduttiin tänään. Synnytys meni miljoonasti paremmin kuin esikoisen kanssa, ja oma olo sekä psyykkisesti että fyysisesti nyt huomattavasti parempi kuin esikoisen syntymän jälkeen. Aamulla vuoroon tullut ja synnytykseni loppuun hoitanut kätilö sattui vielä olemaan erittäin kokenut synnytyspelkosynnyttäjien kanssa, joten varsinkin näin jälkeenpäin aateltuna paremmin ei ois voinu sattua! Mukana oli myös kätilöopiskelija, jolla oli esim ponnistamista ootellessa kivasti aikaa olla mein kanssa ja selittää asioita ja tilanteita ja myös hän oli hyvin tietoinen mun edellisestä raskaasta synnytyksestä.
Taispa tulla vähän sekava teksti. No yks juttu vielä ihan vain tälleen synnyttäneiden kesken: kakkasin tosi paljon... Nyt meinaa jopa naurattaa, varsinkin muutamat omat kommenttini siinä vaiheessa ku sieltä ei perkele tullut mitään muuta ku kakkaa vaikka kuinka ponnisteli ja lasta oli tarkotus saattaa maailmaan! :DD
Mukkis
Puuhakas puhuja
Yks kysymys synnyttäneille: Jäikö teille mitään ns. traumoja synnytyksestä? Itellä kolmas alataiesynnytys (yks hätäsektio välissä) ja vaikka kaikki meni ihan hienosti, mulla on kummitellut monta kertaa ponnistusvaihe mielessä vaikka kesto oli vain 4 min. Koin että menetin kontrollin ihan täysin, koitin saada käsillä jostain kiinni ja menin paniikkiin kun en voinut puristaa mistään. Sittenhän kanavoin kivun kiljumiseen ja se oli aika huono sekin. Oon aatellut että kun kyseessä on viimeinen synnytys niin mitä näitä miettimään kun ei tarvi enää sitä kokea, mutta silti.... Ajattelin laitoksella että kai ne puhuu musta kahvihuoneessa että mitä sen täyty niin kiljua ja viä keskellä päivää, kaikki äitipolilla olleet varmaan säikähtivät että nyt joku kuolee 
Ehkä syy paniikkiin menoon oli just toi nopea vauhti ja sit kun oma mies ei ollut turvana.
Ehkä syy paniikkiin menoon oli just toi nopea vauhti ja sit kun oma mies ei ollut turvana.
Nona88
Jostain jotain jo tietävä
Pikkurinsessa syntyi Kätilöopistolla
ma 20.5 klo 08.41/ rv 41+4 / 51 cm / 3538 g / yllättävä sektio /
kesto lapsiveden menosta (ruskeaa) 33 h /
kesto supistusten tullessa 10 min välein 22 h /
kesto supistusten tullessa Todella kivuliaasti 5 min välein 14 h /
kesto avautumisesta (tähän saakka vain 1 cm koska kuulemman pistin itse vastaan kipujen ollessa kovat eikä lääkitys tehonnut) 9 h.
Pisteet tytsylle kuitenkin peräti 9, vaikka kaiken näköistä sähköanturaa ja verikokeita jouduttiin hänen päästään ottamaan vielä vatsassa ollessa.
Kaikista synnytyksen aikaisista peloista huolimatta saatiin maailmaan kuitenkin täydellinen ja täysin terve ja erityisen skarppi tyttö
ma 20.5 klo 08.41/ rv 41+4 / 51 cm / 3538 g / yllättävä sektio /
kesto lapsiveden menosta (ruskeaa) 33 h /
kesto supistusten tullessa 10 min välein 22 h /
kesto supistusten tullessa Todella kivuliaasti 5 min välein 14 h /
kesto avautumisesta (tähän saakka vain 1 cm koska kuulemman pistin itse vastaan kipujen ollessa kovat eikä lääkitys tehonnut) 9 h.
Pisteet tytsylle kuitenkin peräti 9, vaikka kaiken näköistä sähköanturaa ja verikokeita jouduttiin hänen päästään ottamaan vielä vatsassa ollessa.
Kaikista synnytyksen aikaisista peloista huolimatta saatiin maailmaan kuitenkin täydellinen ja täysin terve ja erityisen skarppi tyttö
Nipsu
Oman äänensä löytänyt
Meillä taisi Nona mennä nämä synnytykset aika lailla samalla lailla. Koko synnytyksen aikana avauduin tasan sentin verran kaikesta käynnistämisestä (kaksi eri metodia kokeiltiin, ballong ja lääkkeet emättimeen), supistelusta, kävelystä, supistuksien tehostamisesta huolimatta. No, tuli koettua kaikki vaiheet nyt sitten samalla kerralla. Ei kuitenkaan jäänyt mitään erityistä hampaankoloon tai traumoja muille kerrottavaksi -:) ja Kättärin väki oli tosi mukavaa ja ammattimaista vaikka kiire siellä taisi todella olla.
Nona88
Jostain jotain jo tietävä
Joo aika hassua :D mulla tosin ei käynnistetty, enkä kyllä tosiaan enää sen suomi usa lätkämatsin jälkeen ois mihkää kävelee päässy, ku jo suihkussaki tili kiroiltua ja melkeempä juudettua sen verran ku alko ne supistukset sillon olla jo sitä luokkaa...
Ja sen suihkun ku piti olla se tuki ja turva niinku suunnittelin...just joo.
Mut tosiaan kättärin henkilökunta ansaitsi kyl arvosanan 10+ alusta loppuun, mitä nyt ehkä todellisia oma-arvio synnytyspisteitä laski ejkä se että ne anto penisiliiniä vaikka oon allerginen ja tästä olin kertonu. Mut muuten kyllä loisto porukkaa :)
Ja sen suihkun ku piti olla se tuki ja turva niinku suunnittelin...just joo.
Mut tosiaan kättärin henkilökunta ansaitsi kyl arvosanan 10+ alusta loppuun, mitä nyt ehkä todellisia oma-arvio synnytyspisteitä laski ejkä se että ne anto penisiliiniä vaikka oon allerginen ja tästä olin kertonu. Mut muuten kyllä loisto porukkaa :)
Rosytar
Näppärä viestien naputtelija
no jouduin taas käynnistyksen käymään kun pelotti syntymä painoarvio lähettiin kylmiltää synnyttää, juurikin nopeitten synnytysten vuoksi ja kokenut synnyttäjä sitten kylmä totuus oli kidutusta n.3h 40min.tuntui liian pitkältä ajalta.
minulta hoitaja kyseli -laitetaanko kohdunkaulan puudute. totesin: ihan sama ja sitten hoitaja totesi myöhemmin ettei se vaikutta, jonka tiesin jo ennestään. mutta kun sattuu, niin minulla on tapana vaan hiljaa kärsiä etten tykkää puhua ihan kuin en pystyisi puhua, niin vaikealta se tuntuu tai ajatella.
lapsen laskeutumisesta lapsikin yritti mennä ohitte muutaman sentin ohi kohdun kanavasta eli puskee läpi nahkojen.
miksei saa synnyttä ennekuin on kohdunkaula kadonnut??
piti kääntää kylkeä toiselle puolelle että kohkaula katoaa toiseltakin puolelta ja kaikkea kanssa, oli niin hidasta menoa.
mutta kaunis tyttö tuli 14.5 klo 21.06 mitat 3880g 51cm hattu 36.5cm
synnyttää olisin voinut toisin, ensin kypsyttely ja sitten salille.
minulta hoitaja kyseli -laitetaanko kohdunkaulan puudute. totesin: ihan sama ja sitten hoitaja totesi myöhemmin ettei se vaikutta, jonka tiesin jo ennestään. mutta kun sattuu, niin minulla on tapana vaan hiljaa kärsiä etten tykkää puhua ihan kuin en pystyisi puhua, niin vaikealta se tuntuu tai ajatella.
lapsen laskeutumisesta lapsikin yritti mennä ohitte muutaman sentin ohi kohdun kanavasta eli puskee läpi nahkojen.
miksei saa synnyttä ennekuin on kohdunkaula kadonnut??
piti kääntää kylkeä toiselle puolelle että kohkaula katoaa toiseltakin puolelta ja kaikkea kanssa, oli niin hidasta menoa.
mutta kaunis tyttö tuli 14.5 klo 21.06 mitat 3880g 51cm hattu 36.5cm
synnyttää olisin voinut toisin, ensin kypsyttely ja sitten salille.
Millla
Jostain jotain jo tietävä
Vähän synnytystarinaa tässä tylsyyttäni ajattelin kirjotella.
Elikkäs 15.5 yöllä meni lapsivedet. Soittelin siinnä sitten Jorviin ja sanoivat, että 12 h päästä tuu kontrolliin, jos supistukset ei ala. Puhelun lopetettuani alko supistukset, heti säännölliset, eka 10 minsan välein noin 1 tunti ja sitten 3-5 minuutin välein ja sitten lähdettiin Jorviin. Kello oli tuolloin 7 aamulla ja synnytys oli ollut käynnissä jo n. 2h. Jorviin päästyäni olin jo 4-5 senttiä auki ja silloin en vielä mitään kipulääkettä halunnut. Synnytyssaliin mentiin heti.
Synnytys salissa menin pitkälleni sängylle, ja söin suklaata ja kuuntelin juoruja mitä sisko kertoi. Noin 6 cm kohdalla otin käyttöön ilokaasun. Se auttoi todella hyvin minulle! Otin joka supistuksella aina 10 kertaa siitä todella rauhallisesti. Rauhoitin itseni aina supistuksen ajaksi sängylle makaamaan ja hengitin maskiin. Oikeastaan kaksi viimeistä supistusta ennen epiduraalia oli sellaisia mitkä oikeasti edes tunsin!
Epiduraali laitettiin kun olin 7-8 senttiä auki. Se sitten vei kaiken pois. Siinnä sitten vaan makoilin ja naureskelin siskoni kanssa, että tässäkkö tämä oli.
Noin 1 tunnin päästä epiduraalista kätilö tuli tarkastamaan tilanteen ja sanoi heti, että kutsunpas muut paikalle tämähän on jo tulossa. Muutaman kerran ponnistin ja pojan pää oli jo ulkona ja sitten seuraavalla koko poju!
Synnytys kesti kaiken kaikkiaan siis 8 h ja kaikki meni paremminkin kuin hyvin. Ponnistusvaihe kesti 10 minsaa. Heti nousin ylös, menin suihkuun ja söin.
Jälkisupistuksia ei ole ollut yhtään onneksi ja vuotokin jo loppunut, mikä olikin tosi niukkaa.
Pojalla oli siis painoa 4630 ja pituutta 53 cm.
Lääkärit ja kätilöt eivät voineet uskoa sitä kun hymyssä suin punnersin tuollaisen pötkäleen pihalle. Minut on ehkä sitten tehty vaan synnyttämään!
Tiedän, että monelle synnytys on raastava kokemus fyysisesti ja henkisesti, ja itsekkin pelkäsin synnytystä todella paljon. Toivottavasti tämä auttaa pelon kanssa eläviä vähän, sillä se ei aina kaikilla ole raskas se synnytys. Tsemppiä vielä kaikille ei synnyttäneille ja paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon onnea kaikille synnyttäneille!!
Elikkäs 15.5 yöllä meni lapsivedet. Soittelin siinnä sitten Jorviin ja sanoivat, että 12 h päästä tuu kontrolliin, jos supistukset ei ala. Puhelun lopetettuani alko supistukset, heti säännölliset, eka 10 minsan välein noin 1 tunti ja sitten 3-5 minuutin välein ja sitten lähdettiin Jorviin. Kello oli tuolloin 7 aamulla ja synnytys oli ollut käynnissä jo n. 2h. Jorviin päästyäni olin jo 4-5 senttiä auki ja silloin en vielä mitään kipulääkettä halunnut. Synnytyssaliin mentiin heti.
Synnytys salissa menin pitkälleni sängylle, ja söin suklaata ja kuuntelin juoruja mitä sisko kertoi. Noin 6 cm kohdalla otin käyttöön ilokaasun. Se auttoi todella hyvin minulle! Otin joka supistuksella aina 10 kertaa siitä todella rauhallisesti. Rauhoitin itseni aina supistuksen ajaksi sängylle makaamaan ja hengitin maskiin. Oikeastaan kaksi viimeistä supistusta ennen epiduraalia oli sellaisia mitkä oikeasti edes tunsin!
Epiduraali laitettiin kun olin 7-8 senttiä auki. Se sitten vei kaiken pois. Siinnä sitten vaan makoilin ja naureskelin siskoni kanssa, että tässäkkö tämä oli.
Noin 1 tunnin päästä epiduraalista kätilö tuli tarkastamaan tilanteen ja sanoi heti, että kutsunpas muut paikalle tämähän on jo tulossa. Muutaman kerran ponnistin ja pojan pää oli jo ulkona ja sitten seuraavalla koko poju!
Synnytys kesti kaiken kaikkiaan siis 8 h ja kaikki meni paremminkin kuin hyvin. Ponnistusvaihe kesti 10 minsaa. Heti nousin ylös, menin suihkuun ja söin.
Jälkisupistuksia ei ole ollut yhtään onneksi ja vuotokin jo loppunut, mikä olikin tosi niukkaa.
Pojalla oli siis painoa 4630 ja pituutta 53 cm.
Lääkärit ja kätilöt eivät voineet uskoa sitä kun hymyssä suin punnersin tuollaisen pötkäleen pihalle. Minut on ehkä sitten tehty vaan synnyttämään!
Tiedän, että monelle synnytys on raastava kokemus fyysisesti ja henkisesti, ja itsekkin pelkäsin synnytystä todella paljon. Toivottavasti tämä auttaa pelon kanssa eläviä vähän, sillä se ei aina kaikilla ole raskas se synnytys. Tsemppiä vielä kaikille ei synnyttäneille ja paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon onnea kaikille synnyttäneille!!