Minäkin kerron omani... 29.8 alkoi 4 aikaan aamulla supistella, noin 4-5 min välein. soitin synnärille ja sanoivat että voin tulla. kärvistelin 10 asti aamulla kunnes lähdimme sairaalaan. Siellä ottivat vastaan ja käyrille. supistukset olivat laantuneet jo matkalla sairaalaan melko paljon ja tulivat n. 10-30 välein. Passittivat pienelle lenkille, mutta sekään ei oikein auttanut. Joten kotiinhan sitä lähdettiin. Iltapäivästä alkoi taas kauheat supistelut, mutta ajattelin että yritän saada levättyä ym. Kävin saunassa ja lilluttelin suihkussa. Vesi tuntui hyvälle. sain nukuttuakin hieman vaikka koski. Noin 10 aikaan illalla sanoin miehelle että nyt on pakko lähteä, sattui niin vietävästi! ajoimme sairaalaan ja matka oli yhtä tuskaa. Päästyäni sairaalaan minut tutki kätilöopiskelija joka oli erittäin pätevä ja mukava. En ollut auennut yhtään. Silloin ajattelin että en jaksa enää yhtään ja epätoivo hiipi. Onneksi kätilö ymmärsi kipujani ja sain jäädä sairaalaan nukkumaan mieheni kanssa, olin käyrissä kiinni ja sain muutaman kerran pistoksen että saisin hieman nukuttua, no en saanut, mutta levolla olikin merkitystä :) Nimittäin 3.15 heräsin ihan jäätävään supistukseen, kuului poks ja lapsivesi meni! mies ei ollut uskoa korviaan :D kutsuttiin kätilö ja hän tarkasti paikat. olin auennut 4 cm! on niiin onnellinen. pääsin sitten synnytyssaliin ja aloitin hengittelee siinä ilokaasua... Voi sitä huvin määrää, ainakin sai mies ja kätilöt hyvät naurut! Sitten olo kävikin erittäin epämukavaksi ja sain epiduraalin, joka ei mielestäni auttanut juuri ollenkaan. jouduin koko synnytyksen ajan olemaan sängyssä koska jalat ei kantaneet ja olin niin pöhnässä. Mulla alkoi tuntumaan kova paine alapäässä, en ollut auennut kuin 5 cm. Kätilö oli kerennyt vaihtua ja hän ei uskonut kuinka kova ponnistamisen tarve mulla oli. Sitten kun hieman äräshdin kävi hän hakemassa lääkärin. Sillä aikaa toinen kätilö laittoi mulle aqua-rakkulat, joita en enää IKINÄ ota, sattui niiiiin paljon. Kätilö teki tutkimuksen ja laittoi samalla pudendaalipuudutksen, joka tuntui ihan hirveältä.. Katsoi ultralla, että vauva on tulossa avotarjonnassa, siksi niin kova ponnistamisen tarve. Lääkäri määräsi spinaalipuudutteen ja jos se ei auta rentouttamaan lihakset, että vauva vaihtaisi asentoa, joutuisen leikkaukseen. Sain spinaalin joka tuntui taivaalliselta, kivut hävisivät, mutta jäi supistuksista paineen tunne vasemmalle puolen. klo 16 aikaan sain alkaa ponnistelemaan, koska vauva oli kääntynyt oikein päin ja oli auennut 9,5 cm, kätilö työnsi reunat pois. Ponnistaminen tuntui hyvältä supistuksia vasten. klo 16.33 syntyi terve 9 pisteen tyttö! sitä onnen ja ilon määrää ei voi edes kertoa. En revennyt yhtään, joka oli tietenkin hyvä juttu. Oltiin salissa pari tuntia vielä ja saatiin onnittelu kahvit. Miehellä tuli onnen kyyneleet niinkuin minullakin. Kätilö ja opiskelijat olivat päteviä ja mukavia, lukuunottamatta erästä lääkäri opiskelijaa ja yhtä kätilöä :) synnytyksestä jäi ihana muisto<3
