Vauva näki päivänvalon rv 40+3, la 15.9. klo 16.06 mittoinaan 3830 g ja
51 cm. Avautumisvaihe oli pitkä ja tuskainen, ponnistusvaihe vajaan
tunnin. Jostain syystä sinnittelin ilman muuta kivunlievitystä kuin kylmäkaulin ja ympäriinsä kävely siihen asti, että olin jo 7 cm auki (ja supistelut jatkuneet 18 h) ja itkin, etten pysty synnyttämään ja miksi luulin että kykenisin tällaiseen touhuun :-) Epiduraali auttoi kuin unelma, hetken sain levättyä ja sitten lapsivesi meni ja homma eteni hyvinkin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Kätilön ja synnytystä seuranneen kandin mukaan kaikki meni mallikkaasti, ihan oppikirjan mukaan, vaikka tuntui välillä järjettömän turhauttavalta, kun ponnistin pää punaisena yli voimavarojeni ja aina supistuksen mentyä vauva liukui takaisin päin. Mutta niin sen kuulemma kuuluu työstää reittiään ulos... Ja kyllä se pää sieltä lopulta tuli, ja sen jälkeen hartioiden ja loppuvauvan ulosautto oli vikkelä. Jälkeiset tulivat helposti.
Lievä 2. asteen repeämä, 4 tikkiä. Kurjemmalta tuntunut seuraus oli huimaus ja heikotus ja järjetön tärinä, joka jatkui monta päivää. Paras seuraus: terve poikavauva, joka
muuttuu suloisemmaksi tunti tunnilta. Maito alkoi nousta tiistai-iltana ja imetys sujua keskiviikkoaamuna. Keskiviikkona iltapäivällä päästiin kotiin :-)
Tämän enempää en jaksa kirjoitella nyt, kun takana on 6 vuorokauden aikana unta yhteensä 10 tuntia...
