P
P1UP4U
Vieras
Tiistaina 23,4 oli neuvola 41+0, turhaututti tosi paljon ja neuvolakäynnin jälkeen pienestä flunssasta välittämättä pyörittelin koko illan lantioita jotta vauva tulisi jo ulos.
Yöllä heräilin välillä supistuksiin mutta nukahdin aina uudestaan, lopulta noin kello puoli seitsemän heräsin jo aika kivuliaaseen supistukseen ja puoli tuntia makoilin ja arvioin kauan supistuksien välillä oli aikaa ja kauan ne kestivät, seitsemältä nousin lopulta ylös katsomaan kelloa.
Supistukset kestivät noin 20 sekunttia ja tulivat 3-7 minuutin välein,
Kotona jaksoin olla siivoilemassa ja suihkuilemassa noin 2 ja puoli tuntia kunnes soitin tuleville isovanhemmille että nytten on pakko päästä sairaalaan.
Sairaalaan ei ole kuin 15 minuuttia mutta supistukset istualtaan olivat hirveitä, lopulta saavuimme paikalle, sain odotustilassa rampata ympyrää hyvin täsmällisesti viiden minuutin välein ja noin 40 sekunttia kerralla.
Mukava kätilö vei minut ja tukihenkilöt, mies ja oma äitini, huoneeseen jossa pistettiin käyrille, vauvalla oli kaikki hyvin ja supistukset näkyivät säännöllisinä laitteella, puoli tuntia kuulemma piti olla siinä, tunti kului että kätilö tuli takaisin ja sanoi että heillä on tosi ruuhkaista ja joutuvat käännyttämään porukkaa pois, ehdittiin kuulemma viimeisinä synnyttämään kyseiseen sairaalaan. Kätilö katsoi tilanteen ja kohdunsuu oli 1cm auki tässä vaiheessa, noin kello 11:00.
Odotin koko sen makoilun ajan käyrillä että pääsisin takas ramppaamaan sillä makuulteen supistukset olivat erittäin inhottavia, sitten pääsin seisomaan eikä sekään tuntunut enää hyvältä.
Kätilö ohjasi minut suihkuun jossa viihdyin ehkä tunnin, supistukset olivat sitä luokkaa että sai jo huuta jokaisen kohdalla. Rupesi lopulta heikottamaan tosi paljon ja pääsimme pieneen huoneeseen makoilemaan, pistettiin käyrille myös, supistukset tulivat 3-5 minuutin välein noin 1-2 minuutin kestosina seuraavat kaksi tuntia, kukaan ei käynyt katsomassa tässä välissä.
Lopulta painoimme hoitajanappulaa ja kysyimme että voisiko sitä kohdunsuun tilannetta vilkaista, pyysin myös kivunlievitystä, kello oli tässä vaiheessa noin 13:00.
Kätilö puhui että koska olen ensisynnyttäjä niin saattaa kestää jopa 3 päivää että synnytys oikeasti käynnistyy, teki mieli huutaa että kolme päivääkö pitää kestää 3 minuutin välein tulevia supistuksia. Hillitsin itteni ja toistin että voisiko kohdunsuun tilannetta katsoa, kätilö höpötti aquarakkuloista, sanoin että voin niitä ottaa mutta ensin käydään katsomassa se tilanne.
Tässä välissä söin hieman leipää ja jäätelöä sillä kätilön mielestä ei ollut kiire mihinkään.
Tunnin ainakin sain odotella pyydettyäni kivunlievitystä ja kohdunsuuntilanteen tutkimista, makoilin käyrillä ja kävin suihkussa sillä aikaa. Itketti jo vähän että en jaksa enää.
Lopulta päästiin asiaan ja kohdunsuu oli auki 3cm, vähemmän kun kuvittelin mutta lopulta kätilö uskoi että se ehkä syntyy vuorokauden sisällä jo........ Kuulemma voitaisiin ohjata synnytysaliin ja aquarakkuloita ei enää olisi tarve antaa,
Tunnin odoteltiin sitten sitä synntyssalia.. Pyörin ympyrää ja voihkin/huusin, jotain epämääräistä ääntelyä kuitenkin, sattui niin kovaa jokaisen supistuksen kohdalla.
Synnytyssalissa menin suihkuun kätilön käskystä, en saanut vieläkään mitään kivunlievitystä, puoli tuntia jaksoin siellä.. kello oli ehkä nytten 17.00..
Lopulta kätilö suostui kutsumaan epiduraalia antavan lääkärin paikalle, pisti minut myös kokeilemaan ilokaasua josta tuli vain paha olo.. Kätilö puhuu edelleen että saattaa kestää vuorokauden jopa, mieheni kannusti että varmasti tämän päivän puolella tulee.
Sain epiduraalin lopulta kahden yrityksen jälkeen selkääni, se oli hirvein hetki sillä ei saanut huutaa liikkua, piti istua supistuksen aikana ja epiduraalin kanyyli tuntui hyvin inhottavalta samaan aikaan. Kello oli jotain 17:30 kun epiduraalit oli pistetty, kipu helpotti heti ja vartissa katosivat. Söin tässä välissä jugurtin ja kätilö laskeskeli että ehditään vielä antaa monta annosta sillä tässä kestää monta monta tuntia vielä..
Noin kello 18:00 rupesi alapäähän tuntumaan kovaa painetta ja sanoin että joko kakattaa tai sitten vauvan pää on jo tuloillaan ulos, pääsin käymään vessassa mutta turha reissuhan se oli..
Kipu muuttui äkkiä järkyttäväksi, epiduraalin helpotus oli äkkiä poissa ja tuntui että alapää repeää pian, paine oli kova ja kun rupesin huutamaan täyttä kurkkua niin kätilö suostui katsomaan tilanteen, pää oli näkyvissä ja tulossa jo ulos.
En saanut vaikuttaa synnytysasentoon mutta kyljellä oltiin ja se tuntui ihan oklta, mies antoi minulle ilokaasua sillä tässä vaiheessa huusin niin lujaa että tuntui paremmalta tukkia suu naamarilla ja se ei tällä kertaa aiheuttanut pahoinvointia, kipua se ei pahemmin hellittänyt mielestäni mutta henkisesti ainakin oli paljon apua.
Tunnin taisin ilokaasua vetää siinä kunnes kätilö tuli takaisin paikalle, oli siis jättänyt meidät siinä tilanteessa kolmisteen.... äiti, mieheni ja minä.
Kätilö pyysi lopettamaan ilokaasun ja ponnistamaan, 10 minuuttia kesti, tunsin hieman paikkojen repeävän mutta muuten tämä oli helpottavin vaihe, nyt se on ohi.
19:10 oli pikkuinen ulkona ja pian myös sylissä, se katseli minua suurilla silmillään ja ihmetteli minne se on joutunut.
Kätilö auttoi vielä jälkeiset ulos jotka olivat täydelliset ja ompeli minut kasaan joka tuntui aika ikävältä.
Kaksi tuntia makoiltiin ja yritettiin vähä imettää, vauva painoi 3950 grammaa ja oli 51 senttimetriä pitkä.
Synnytys oli kokemuksena hyvin siedettävä, sairaalan ja kätilön toimintaan taas olen hyvin pettynyt...
Jos en olisi hieman osannut vaatia ja tuputtaa että "nytten sitä kivunlievitystä s**t*na" niin olisin joutunut vasten tahtoani synnyttämään luomuna koska synnytys ei kuulemma ollut vielä kunnolla edes alkanut kätilön sanojen mukaan..
Synnytyksen jälkeen minut jätettiin yksin vauvan kanssa yöksi sillä emme saaneet perhehuonetta, olin heikkona enkä jaksanut nostaa vauvaa.. Imetyksessä ei autettu muutakuin tunkemalla nänni vauvan suuhun ja äkkiä lähdettiin hoitamaan toista tapausta. Neljä päivää oltiin pienen keltaisuuden takia ja odotin kokoajan pääseväni sieltä kotiin.. yöt yksin siinä kunnossa olivat aika raskaita sairaalssa joka on niin ruuhkainen että omatoimisuus on tapissa.
Nytten kotona kaikki ihan hyvin, rakastamme pikkuista ja synnytys ja sairaala ovat takana.
Tuli aika pitkä tarina mutta halusin kertoa kaiken mitä vielä muistan viikon takaisesta kokemuksesta.
Yöllä heräilin välillä supistuksiin mutta nukahdin aina uudestaan, lopulta noin kello puoli seitsemän heräsin jo aika kivuliaaseen supistukseen ja puoli tuntia makoilin ja arvioin kauan supistuksien välillä oli aikaa ja kauan ne kestivät, seitsemältä nousin lopulta ylös katsomaan kelloa.
Supistukset kestivät noin 20 sekunttia ja tulivat 3-7 minuutin välein,
Kotona jaksoin olla siivoilemassa ja suihkuilemassa noin 2 ja puoli tuntia kunnes soitin tuleville isovanhemmille että nytten on pakko päästä sairaalaan.
Sairaalaan ei ole kuin 15 minuuttia mutta supistukset istualtaan olivat hirveitä, lopulta saavuimme paikalle, sain odotustilassa rampata ympyrää hyvin täsmällisesti viiden minuutin välein ja noin 40 sekunttia kerralla.
Mukava kätilö vei minut ja tukihenkilöt, mies ja oma äitini, huoneeseen jossa pistettiin käyrille, vauvalla oli kaikki hyvin ja supistukset näkyivät säännöllisinä laitteella, puoli tuntia kuulemma piti olla siinä, tunti kului että kätilö tuli takaisin ja sanoi että heillä on tosi ruuhkaista ja joutuvat käännyttämään porukkaa pois, ehdittiin kuulemma viimeisinä synnyttämään kyseiseen sairaalaan. Kätilö katsoi tilanteen ja kohdunsuu oli 1cm auki tässä vaiheessa, noin kello 11:00.
Odotin koko sen makoilun ajan käyrillä että pääsisin takas ramppaamaan sillä makuulteen supistukset olivat erittäin inhottavia, sitten pääsin seisomaan eikä sekään tuntunut enää hyvältä.
Kätilö ohjasi minut suihkuun jossa viihdyin ehkä tunnin, supistukset olivat sitä luokkaa että sai jo huuta jokaisen kohdalla. Rupesi lopulta heikottamaan tosi paljon ja pääsimme pieneen huoneeseen makoilemaan, pistettiin käyrille myös, supistukset tulivat 3-5 minuutin välein noin 1-2 minuutin kestosina seuraavat kaksi tuntia, kukaan ei käynyt katsomassa tässä välissä.
Lopulta painoimme hoitajanappulaa ja kysyimme että voisiko sitä kohdunsuun tilannetta vilkaista, pyysin myös kivunlievitystä, kello oli tässä vaiheessa noin 13:00.
Kätilö puhui että koska olen ensisynnyttäjä niin saattaa kestää jopa 3 päivää että synnytys oikeasti käynnistyy, teki mieli huutaa että kolme päivääkö pitää kestää 3 minuutin välein tulevia supistuksia. Hillitsin itteni ja toistin että voisiko kohdunsuun tilannetta katsoa, kätilö höpötti aquarakkuloista, sanoin että voin niitä ottaa mutta ensin käydään katsomassa se tilanne.
Tässä välissä söin hieman leipää ja jäätelöä sillä kätilön mielestä ei ollut kiire mihinkään.
Tunnin ainakin sain odotella pyydettyäni kivunlievitystä ja kohdunsuuntilanteen tutkimista, makoilin käyrillä ja kävin suihkussa sillä aikaa. Itketti jo vähän että en jaksa enää.
Lopulta päästiin asiaan ja kohdunsuu oli auki 3cm, vähemmän kun kuvittelin mutta lopulta kätilö uskoi että se ehkä syntyy vuorokauden sisällä jo........ Kuulemma voitaisiin ohjata synnytysaliin ja aquarakkuloita ei enää olisi tarve antaa,
Tunnin odoteltiin sitten sitä synntyssalia.. Pyörin ympyrää ja voihkin/huusin, jotain epämääräistä ääntelyä kuitenkin, sattui niin kovaa jokaisen supistuksen kohdalla.
Synnytyssalissa menin suihkuun kätilön käskystä, en saanut vieläkään mitään kivunlievitystä, puoli tuntia jaksoin siellä.. kello oli ehkä nytten 17.00..
Lopulta kätilö suostui kutsumaan epiduraalia antavan lääkärin paikalle, pisti minut myös kokeilemaan ilokaasua josta tuli vain paha olo.. Kätilö puhuu edelleen että saattaa kestää vuorokauden jopa, mieheni kannusti että varmasti tämän päivän puolella tulee.
Sain epiduraalin lopulta kahden yrityksen jälkeen selkääni, se oli hirvein hetki sillä ei saanut huutaa liikkua, piti istua supistuksen aikana ja epiduraalin kanyyli tuntui hyvin inhottavalta samaan aikaan. Kello oli jotain 17:30 kun epiduraalit oli pistetty, kipu helpotti heti ja vartissa katosivat. Söin tässä välissä jugurtin ja kätilö laskeskeli että ehditään vielä antaa monta annosta sillä tässä kestää monta monta tuntia vielä..
Noin kello 18:00 rupesi alapäähän tuntumaan kovaa painetta ja sanoin että joko kakattaa tai sitten vauvan pää on jo tuloillaan ulos, pääsin käymään vessassa mutta turha reissuhan se oli..
Kipu muuttui äkkiä järkyttäväksi, epiduraalin helpotus oli äkkiä poissa ja tuntui että alapää repeää pian, paine oli kova ja kun rupesin huutamaan täyttä kurkkua niin kätilö suostui katsomaan tilanteen, pää oli näkyvissä ja tulossa jo ulos.
En saanut vaikuttaa synnytysasentoon mutta kyljellä oltiin ja se tuntui ihan oklta, mies antoi minulle ilokaasua sillä tässä vaiheessa huusin niin lujaa että tuntui paremmalta tukkia suu naamarilla ja se ei tällä kertaa aiheuttanut pahoinvointia, kipua se ei pahemmin hellittänyt mielestäni mutta henkisesti ainakin oli paljon apua.
Tunnin taisin ilokaasua vetää siinä kunnes kätilö tuli takaisin paikalle, oli siis jättänyt meidät siinä tilanteessa kolmisteen.... äiti, mieheni ja minä.
Kätilö pyysi lopettamaan ilokaasun ja ponnistamaan, 10 minuuttia kesti, tunsin hieman paikkojen repeävän mutta muuten tämä oli helpottavin vaihe, nyt se on ohi.
19:10 oli pikkuinen ulkona ja pian myös sylissä, se katseli minua suurilla silmillään ja ihmetteli minne se on joutunut.
Kätilö auttoi vielä jälkeiset ulos jotka olivat täydelliset ja ompeli minut kasaan joka tuntui aika ikävältä.
Kaksi tuntia makoiltiin ja yritettiin vähä imettää, vauva painoi 3950 grammaa ja oli 51 senttimetriä pitkä.
Synnytys oli kokemuksena hyvin siedettävä, sairaalan ja kätilön toimintaan taas olen hyvin pettynyt...
Jos en olisi hieman osannut vaatia ja tuputtaa että "nytten sitä kivunlievitystä s**t*na" niin olisin joutunut vasten tahtoani synnyttämään luomuna koska synnytys ei kuulemma ollut vielä kunnolla edes alkanut kätilön sanojen mukaan..
Synnytyksen jälkeen minut jätettiin yksin vauvan kanssa yöksi sillä emme saaneet perhehuonetta, olin heikkona enkä jaksanut nostaa vauvaa.. Imetyksessä ei autettu muutakuin tunkemalla nänni vauvan suuhun ja äkkiä lähdettiin hoitamaan toista tapausta. Neljä päivää oltiin pienen keltaisuuden takia ja odotin kokoajan pääseväni sieltä kotiin.. yöt yksin siinä kunnossa olivat aika raskaita sairaalssa joka on niin ruuhkainen että omatoimisuus on tapissa.
Nytten kotona kaikki ihan hyvin, rakastamme pikkuista ja synnytys ja sairaala ovat takana.
Tuli aika pitkä tarina mutta halusin kertoa kaiken mitä vielä muistan viikon takaisesta kokemuksesta.