Syntyneet huhtikuiset

elmiina

Sanavalmis juttuseppä
Huhtikuunmammat 2014
Tässäpä listaa syntyneistä huhtikuisista. Kovin aikaisin sen joutui / pääsi aloittamaan. Lisäilen sitten päivämääräjärjestyksessä tänne syntyneitä, eli sitä mukaan kun vauvoja tulee, niin voi lisätä tähän ketjuun (poimin myös muualta jos huomaan).

Laitetaanko synnytystarinat samaan vai tuleeko niille sitten oma keskustelunsa kun ensimmäinen haluaa omansa kertoa? Tietty jos tähän samaan laittaa ni voi olla helpompi pysyä kustakin kärryillä kunhan laittaa tuon listan tiedot myös selkeästi alkuun ja tarinan vaikka perään :)

Tänne vois tulla

Päivämäärä ja Nimimerkki / kellonaika / sukupuoli (luvattu sukupuoli) / raskausviikot (la) / paino, pituus ja päänympärys / suunniteltu/hätäsektio vai alatiesynnytys / synnytyksen kokonaiskesto ja ponnistusvaihe / monesko synnytys

Olkaa kultaisia ja listatkaa viesteihinne tiedot niin, että voin suoraan lisätä :)

Tietenkään kaikkea ei tartte lisätä vaan laitetaan ne tiedot mitkä itselle tulee mieleen ja on omasta mielestä olennaista ja voi sitten vaikka täydentää myöhemminkin. Kertokaa jos jotain tietoa tarttee mielestänne vielä lisätä?

:hug013

Huhtikuisten lista

14. 1. Katki / tyttö / rv 28+0 / 595 g
15. 3. ///e\\\ / poika / 51cm ja 3345 g
27. 3. Galina / tyttö / 3484 g, 50 cm / laskettu aika 7. 4.
31.3. oon- klo 04.05 / tyttö / rv39+0 / 3750 g / kokonaiskesto 3h 17min, josta ponnistusvaihe 5min
31. 3. Moon81 klo 02.14 / poika / rv. 38+4 / 3070 g
2. 4. Mendinia / poika / 49 cm ja 2850 g
3. 4. Hannem / tyttö / rv 40+3 (la 31. 3.) / 3090 g, 47 cm, päänympärys 33 cm / kalvojen puhkaisulla käynnistetty, alateitse / kokonaiskesto 2,5 tuntia
4.4 Kviini / tyttö / 39+0 / 47 cm 2805 g / alateitse / synnytyksen kesto 4h41min, josta ponnistusvaihe 1min
6. 4. Kaisa klo 22.18 / tyttö / 49 cm 2952 g / ponnistusvaihe 45 min
7. 4. Kiiwi00 / poika / rv 40+5
8. 4. 3.4.:Heartred / poika / rv 40+5 / 3680 g
8. 4. Madame Fer klo 17.31 / tyttö / rv 40+5 / 3650g ja 48,5 cm / alateitse, kokonaiskesto 11h josta ponnistusvaihe alle tunnin
9. 4. Sipuli / poika / rv 39+6 / 50 cm 3400 g
10. 4. Mytty2014 / tyttö / rv 39+4 / 51cm 3,7 kg
10. 4. Angina / poika / rv 41+3 / 3485 g
10.4. Jade84 klo 3.39/ poika / 50cm 3092g, päänympärys 33,5cm
11.4 Zoe klo 01:47 / poika(poika) / 41+0(4.4.) / 3800g, 52cm, 35cm / alatie / kokonaiskesto 7h 55min josta ponnistusvaihe 7 min
11. 4. Nappi88 / tyttö / rv 40+6 / 48 cm 3092 g / alateitse 22h
13. 4. Tindsku89 / poika / rv 39 / 48 cm 3150 g
14. 4. Hillaliina / tyttö / rv 41+4 / 3180 g ja pipo 33 cm
14. 4. Anuska / tyttö / 3430g 50cm/ synnytys kesti 1h 43min / 13 min
14. 4. MammaMaria klo 6.37 / tyttö / 41+4, klo 6.37 / 52 cm ja 4135g / kiireellinen sektio
15. 4. Tamiko / poika / 4410g ja 53cm
15. 4. Elmiina klo 11.25 / tyttö (tyttö) / rv 40+2 (la 13. 4.) / 3845 g, 48,5 cm, päänympärys 31,5 cm / alateitse 32,5 tuntia josta ponnistusvaihe 1 tunti / esikoinen
16. 4. KevätKäärö klo 16.18 / poika/ 38+2 / 3940g ja 52cm / alateitse, avotarjonta
19. 4. Tiiazii klo 07:15 / poika / 3560g ja 52cm
19. 4. Twin 00.41 / poika / 53cm ja 4,28kg / sektio
19. 4. Vepettäjä klo 5.22 / tyttö / rv 39+0/ 3155g 49 cm
19. 4. Nonppanen klo 13:05 / poika / rv 40+2 / 51 cm ja 3780 g / alateitse, 18 tuntia, ponnistus 15 minuuttia
20. 4. Marihanna klo 18.53 / poika / 53 cm 3830 g
21.4. Neida klo 15.01 / tyttö (tyttö) / 38+6 (29.4.) / 3200g, 48cm, päänympärys 35cm / alatiesynnytys / synnytyksen kokonaiskesto 7h 11min, ponnistusvaihe 21min / ensimmäinen synnytys
21. 4. Mamadoodles / poika / 50cm ja 3390g / kiireellinen sektio
22. 4. TINTTIS84 / tyttö / 41+2 / kiireellinen sektio
Painoa neidillä 3205g ja pituutta 48cm.
23. 4. Hiltsu klo 20.40 / poika / rv 39+5 / 3170g ja 48cm
25. 4. Iggy klo 5.19 / poika (ei tiedossa) / 40+0 / 3680g, 52cm ja 33,5cm / alatiesynnytys / 13h 28min ponnistusvaihe 44min / ensimmäinen synnytys
25. 4. Leo85 klo 7.56 / poika / rv 40+6 / 3390g, 48 cm ja py 38 / kesto n. 6,5 h
26. 4. Tarris klo 21.16 / tyttö / rv 40+5 / 3672g ja 49cm, py 34cm / kesto n. 5h
1. 5. Suitsa91 / poika / rv 41+4 / 50cm, 3265g / spontaanisti alateitse
3. 5. hymykuoppa / tyttö / rv 40+4 / 3130g, 50cm / kiireellinen sektio
3. 5. Ameeba / tyttö / rv40+3 /48cm, 3000g / alatiesynnytys
6.5. Dulu klo 15.32 / tyttö / rv 40+6 / 3460 g ja 50cm / päänymp. 34,3 cm / alatiesynnytys, kesto 11 h 7 min, ponnistusvaihe 25 min
8.5.2014 ninetsu / poika / rv 41+5 / 4325g ja 53cm / py 37,3cm / (käynnistetty) alatie 2h 45min
 
Muokattu viimeksi:
No niin, uskaltautuisinkos kirjoittamaan "pikku yhteenvedon" tyttömme syntymästä... Jouduin sairaalaan 9.1. illalla. Aamulla neuvolalääkärikäynnillä oli huomattu verenpaineen nousu, painonnousun pysähtyminen (vain 100g / vko laskennallisesti, ihan liian vähän mun kokoiselle siinä vaiheessa raskautta) ja sf-mittakaan ei ollut kuukaudessa kasvanut. Lähdin illalla yksityiselle ultraan mielenrauhaa hakemaan, mutta päädyinkin Naistenklinikan päivystyksen kautta osastolle saatesanoilla, että sektio on edessä parin päivän sisään. Illalla tehtiin jo sisätutkimus, uusi ultraus ja pitkä rivi verikokeita, virtsanäytteet, ja otettiin sikiön sykekäyrä. Sain ekan kortisonipiikin. Epäuskon ja kauhun määrää ei pysty kuvailemaan. Miten voi seesteinen, hyvin sujunut odotus kääntyä painajaiseksi aivan silmänräpäyksessä?
Pe 10.1. valtavasti lisää tutkimuksia. Uusittiin kaikki samat kuin edellisiltana, lisäksi lapsivesipunktio (sikiön stressitason ja kromosomien tutkimiseksi). Käyrät 3 krt / vrk. Toinen kortisoniannos.
Käyrät ja verenpaine otettiin seuraavina päivinä aina kolmesti vuorokaudessa, joka toinen päivä ultrattiin. Ei mitään hälyttäviä muutoksia, ostetaan aikaa ja seurataan tilannetta. Sunnuntaina tilanne näytti vielä lupaavalta, napavirtaukset olivat vähän parantuneet kortisonin ansiosta ja päivystävä lääkäri oli sitä mieltä että ei tässä akuuttia hätää ole.
Maanantaina käyristä paljastui että sikiön syketaso ei vaihtele riittävästi. Ultrassa nähtiin myös virtausten jälleen heikentyneen. Sain kuulla että sektio tehdään mitä todennäköisimmin seuraavana päivänä, rv 28+0. Vietin koko yön käyrillä, sikiön keskushermostoa suojaava magnesiumtippa laitettiin valumaan. Sain illalla nukahtamislääkkeen, mutta sen hyöty loppui parissa tunnissa kun yöhoitaja tuli heiluttelemaan mahaani: sikiö oli käyrien mukaan liian passiivinen. Myös glukoositippa laitettiin tässä vaiheessa valumaan, jotta sikiötä saataisiin virkistymään. Hoitaja kävi pitkin yötä heiluttelemassa mahaani. Elämäni hirvein yö. Suunnattoman stressin lisäksi tulin huonovointiseksi glukoosista, aamuhoitajien mukaan sitä oli laitettu joko liian paljon tai liian vahvana - en muista kumpaa.
Kirurgi kävi aamulla kertomassa miten leikkaus tehdään - pystyviilto, kohtu nostetaan ulos, kalvot avataan, sikiö nostetaan ulos, kohtu takaisin sisään ja ommellaan kiinni. Näin pieni vauva ei kestäisi "normaalia" sektiota, jossa tedään pienempi viilto ja vauva ikäänkuin painetaan ulos kohdusta. Hän vielä pahoitteli, että tulee iso arpi - niinkuin minua olisi kiinnostanut mikään muu kuin lapsemme selviäminen. Raadelkaa mahani ihan minkä näköiseksi vaan, aivan sama, kunhan tyttömme selviää!
Aamulla saatiin myös kromosomitestien tulos: lapsi on terve. Huojennus - jos hän selvää keskosuudesta, emme menetä häntä ainakaan vamman takia. Aamupalaverissa lääkärit tekivät lopulta varman leikkauspäätöksen. Tärisin henkisen shokin, heittelehtivien verenpaineiden ja sokeritasapainon pielessäolon takia kauttaaltani aivan hallitsemattomasti, mutta kävelin hoitajan tukemana omin jaloin saliin.
Anestesiahenkilökunta oli aivan mahtavaa, he onnistuivat luomaan rauhoittavan ilmapiirin kaikesta huolimatta. Puudutusten laitto oli hankalaa ja kesti kauan, mutta lopulta olin kainaloista alaspäin tunnoton. Mies pääsi saliin mukaan. Leikkaus alkoi, tunsin vain pientä venytystä vatsan alueella.
Kuulin pari kevyttä parkaisua, kuin kissanpennun ääniä. Sanoinkuvaamaton tunne. Lapsemme on syntynyt elossa! Outo huojennus valtasi minut saman tien. Viisihenkinen lastenlääkäritiimi otti tytön hoitoonsa ja kiidätti toiseen saliin, minut ommeltiin kiinni. Olin saanut puudutusten lisäksi vielä vahvat morfiinit ja muut välittömästi kun vauva oli ulkona, ja oloni oli erittäin pöpperöinen. Muistan että hymyilevä mieslääkäri kävi sanomassa minulle "pieni mutta pirteä" ja sain pikaisesti vilkaista leikkauspöydältä kohti siirtokaappia, kun sitä oltiin siirtämässä vastasyntyneiden teholle.
Leikannut kirurgi kertoi, että myoomia on tullut useita lisää ja jos vielä haluamme lisää lapsia, ei niiden hankkimisen kanssa kannata viivytellä. (Jälkikäteen ajatellen aika erikoinen ajankohta asian läpikäyntiin... olin käytännössä aivan tillintallin morfiineissa eikä pää ja käsityskyky todellakaan toiminut normaalisti.)
Kaikki oli ohi nopeasti - leikkauspäätös tehtiin klo 9:00, leikkaus alkoi 10:16 ja tyttö syntyi 10:22. 10:57 on kirjattu kellonajaksi jolloin leikkaus ompeluineen oli ohi.
Vietin heräämössä muutaman tunnin, mies toi minulle sinne ensimmäisen valokuvan 40 minuutin ikäisestä tytöstämme, ja sitten siirryin lapsivuodeosastolle. Seuraavana päivänä kykenin pyörätuolissa katsomaan tyttöä. Ekat pari päivää meni lähinnä huojennuksen vallassa sen vuoksi, että lapsi oli elossa, sen jälkeen alkoi jännittäminen kuinka kriittinen ensimmäinen viikko menee. Nyt jännitetään sitä ettei vaan tulisi infektioita.
Tänään on tytön kolmeviikkoissynttäripäivä, hän painaa jo 920g ja on siirtynyt tänään tuetusta hengityksestä "omaan". Kaikki on toistaiseksi mennyt oikein hyvin. Kenguruhoito aloitettiin kun tyttö oli 5 vrk ikäinen ja siitä on tullut liki päivittäinen rutiini. Sektiosta olen toipunut hyvin, käyn juttelemassa psykoterapeutin kanssa viikottain (asiassa riittää käsiteltävää), meillä on aivan ihanat omahoitajat ja -lääkäri, ja niin absurdilta kuin se kuulostaakin niin vastasyntyneiden teho-osasto tuntuu kuin toiselta kodilta. Hyvä niin, koska siellä vierähtänee vielä jokunen viikko.
 
Kyllä nousee pala kurkkuun kun Katkin tarinaa lukee, mutta on tosi hienoa myös lukea miten ootte vaikeuksista huolimatta ainakin tähän asti selvinny niin hyvin ja toivotaan että jatko menee yhtä hienosti! Voimia teille vanhemmille ja varsinkin sille pienelle, että jaksaa kasvaa ja kehittyä :Heartred
 
Huh kyllä täälläkin herkisti Katkin tarina. Mutta ihana, että kaikki on sujunut hyvin! Paljon voimia vanhemmille ja pikkuiselle :Heartred
 
Kyyneleet valuen Katkin tarina tuli luettua. Ihana kuulla, että kaikki on sujunut tähän asti tilanne huomioiden hyvin ja että pieni prinsessa on jo liki tuplannut painonsa. Voimia ja halauksia tuleviinkin viikkoihin :Heartred
 
Huh,onpas tarina! :eek: onneksi kaikki meni hyvin. Kovasti tsemppiä teille ja pienelle lähetän!
 
Kova tarina ja elämään lähtö, mutta niin uskomaton taistelija on pieni tyttösenne! Siellähän on miltei paino jo tuplana! Hyvähyvä!
 
Voi että, elämä on niin ennalta arvaamatonta - ja ihmeellistä. Aikamoinen synnytyskertomus Katki sulla. Olen niin onnellinen että teillä on kaikki mennyt olosuhteisiin nähden hyvin! Paljon voimia myös jatkoon :Heartred.
 
Kiitoksia :) Tänään tuli kilo täyteen :smiley-bounce015
Sen "kunniaksi" aamulabrat hälytti myös ekan kerran tulehdusarvojen nousua, CRP 13. Antibiootit päälle. Hoitajat on todenneet että eipä tuolla yksikään lapsi koko osastollaoloajasta ilman infektioita oikeastaan selviä, joten koitan ottaa rauhallisesti. Kamalalta kyllä tuntuu, koska meillä on mennyt koko tämä alkuaika poikkeuksellisen hyvin tähän asti (käytännössä ilman mitään vastoinkäymisiä) ja pelkään yhä kamalasti että tämä jo koettu ei vielä riitä vaan karma rankaisee mua pahoista teoistani vielä lisää...
 
Koita olla pelkäämättä Katki, vaikka vaikeetahan se on tietenkin! Se pienokainen tarvii kaikki teiän positiiviset ajatukset kannustamaan haasteellista alkutaivalta :) Toivottavasti tulehdusarvot saadaan kuriin antibiooteilla mahdollisimman pian!
 
Tänä aamuna, laskennallisesti rv 32+2, pikku nappisilmämme paino oli 1045g. Infektio ohi, antibiootit ilmeisesti tepsi todella nopsaan tai sitten se oli virustulehdus - CRP kävi korkeimmillaan siellä 13:ssa ja laski sen jälkeen kahdessa päivässä normaaliksi. Lauantaisen bakteeriviljelyn tuloksia ei ole tullut vieläkään, mikä viittaa siihen että kasvua ei näytteessä ole ollutkaan. Eli väärä hälytys tai virus, veikkaisin. Anemiankin tyttö kehitti tulehduksen oheen, mutta toissapäivän punasolutankkaus korjasi sen.
Tänään vaan käväistiin sairaalassa - 9.1. alkaen ollaan oltu sairaalassa joka ikinen päivä ja nyt on tullut uupumuksen suhteen jonkinmoinen raja ekan kerran vastaan. Tätä poikkeustilaa on joka tapauksessa edessä vielä monta kuukautta, ennenkuin vauva on niin iso ja vahva että elämä on kaikin puolin ns. normaalia. Romahdin henkisesti tänään sairaalan ruokalassa ilman mitään selkeää syytä, alkoi vaan ahdistaa kaikki eikä itkusta tullut loppua millään. Tyttö on ihana mutta se sairaalaympäristö... se on rankka. Siellä näkee ja kuulee niin paljon sellaista mistä ei normaalisti tiedä mitään, ja vastasyntyneiden teho on vanhempien kannalta sellainen omanlaisensa löyhä yhteisö jossa muiden perheiden tilanteissa ihan väkisinkin myötäeletään vahvasti. Viime päivät ollaan seurattu sydän syrjällään tyttömme huonetoverin taistelua ja vanhempien tuskaa ja epätietoisuutta.
Hoitajatkin ihan kehottaa pitämään välipäiviä oman jaksamisen vuoksi, mutta tähän asti en oo halunnut. Nyt sitten sen ruokalaepisodin jälkeen vaan käväistiin moikkaamassa pikkuista ja viemässä maidot, vaihdettiin hoitajan kanssa kuulumiset ja tultiin takaisin kotiin. Koitetaan viettää normaali rauhallinen koti-ilta niinkuin "silloin ennen" ja huomenna toivottavasti on taas vahvempi olo.
Ja ai niin; hain tänään äitiyspakkauksen postista. Sattuneesta syystä nuo byrokratiapuolen hommat jäi vähän rästiin tässä välillä... Vitsit että ne vaatteet näyttää jättimäisiltä!!
 
Hieno juttu, että oli väärä hälytys. Ja kiitos, kun jaksoit kertoa tarinasi, ja yhä päivittelet kuulumisia. :love2
 
On kyllä mieletöntä luettavaa noi katkin kuulumiset joka kerta. Tunteet nousee joka kerta pintaan. Hyvä että pienokaisen tulehduksesta on päästy ja anemiasta myös. Tosi vaikeeta ymmärtää miten raskasta teillä on mutta toivon kuitenkin teille edelleen vaan kaikkea hyvää ja hirveesti voimia!
 
Ihanaa kuulla teidän kuulumisia Katki. :) Hienoa että osasitte ottaa myös itsellenne/toisillenne aikaa. Se varmasti auttaa jaksamaan taas eteenpäin. :Heartred Paljon voimahaleja koko perheelle. :hug013
 
Katki hienoa kuulla, että pikkuinen on jo noin hyvin kasvanut.. Varmasti rankkaa se sairaala ympäristö ja myötäeläminen toistenkin perheiden elämässä. Sinunkin jaksaminen on todella tärkeää joten toivottavasti saisit nyt levättyä ja vietettyä mukavan koti-illan. Todella kiva että oot jaksanu kirjotella välillä kuulumisia. Olette paljon mielessä ja toivon sinulle, miehellesi ja pikku prinsessalle sydämeni pohjasta kaikkea hyvää!:):Heartred
 
Kiitos kuulumisten päivityksestä Katki, mukava lukea kuulumisia. Mullakin ollu paljo mielessä teidän tilanne, viikko sitte ihan pysähdyin miettimään ku mulla oli rv 28+0 ja tajusin että teidän pieni jo synty siinä vaiheessa :sad001. Muistakaa pitää huoli myös itsestänne ja toisistanne miehenne kans! Vauva on parhaissa mahdollisissa käsissä siellä sairaalassa :Heartred
 
Oikein lämpöisiä ajatuksia sinulle Katki!! Mä mietin aina välillä mitä teidän pienelle kuuluu ja miten sä jakselet vaikkei tunnetakaan. Anna tunteiden tulla ja yrittäkää levätä välillä. Voimahalit!
 
Katki, kurkkailen kuulumisianne tuolta heinäkuun puolelta kun satuin huomaamaan tyttäresi aikaisen syntymisen. Tiedän todella mistä puhut ja voin kuvitella tunteesi ihan täysin. Olin itse samassa tilanteessa kolme vuotta sitten (poika 760g 24+4). Muuta neuvoa en anna kuin sen, että ota aikaa itsellesi ja pidä välipäiviä sairaalasta. Itse poltin itseni loppuun sairaala-aikana ja koin huonoa omaa tuntoa siitä. Olin kulkenut sairaalaan 70km kotoa joka ikinen päivä kolmen kuukauden ajan, kunnes eräänä päivänä hoitohenkilökunta sanoi, että näytän jo pahalta ja väsyneeltä ja "pakottivat" lomalle. Pidin viikon tauon sairaalaelämästä ensin kokien huonoa omaatuntoa siitä. Mutta viikon jälkeen olin kuin eri ihminen ja jaksoin panostaa poikaani ihan eri tavalla. Se oli varmasti elämäni paras päätös pysähtyä ja keskittyä vain itseeni! Suosittelen sinullekin.

Voimia hirmuisesti. Meidän tarinamme päättyi onnellisesti, kotona on tällä hetkellä terve ja vilkas 3-vuotias pellavapää. Toivon sydämeni pohjasta samaa teille! :Heartred jos haluat vertaistukea, täältä sellaista löytyy!

Sent from my GT-P5200 using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top