Synnytysturinat

röppö

röppö

Asioista perillä oleva
Toukokuunmammat 2014
Puhutaan täällä noista synnytysjutuista, kun menee tuo joulukuuketju ihan synnyttämiseksi. :p

Synnytys on melkein mun lempiaihe kaikesta raskaus-lapset -aiheista. Mulla on ollut nopeat synnytykset, kaksi käynnistettyä ja yksi täysin luomu. Käynnistetyissä oli puudutukset apuna kestämään keinotekoiset supistukset. On tehty episiotomiaa ja olen synnyttänyt kerran yksin.

Joten yleistä keskustelua synnytyksistä etukäteen.
 
Itsellä myös laitettiin oksitosiinia vauhdittamaan suppareita ja ne supparit olivat viedä tajun!
Puudutus oli pakko ottaa..
Ja joku piikki pakaraankin tuli :/
Olisi kiva tosiaan kuulla teiltä, joilla vertailuvaraa miten teillä mennyt nuo, suositteletteko luomusynnytystä? :)
 
Mun täytyy sanoa etten olisi pystynyt luomuna synnyttämään, oli kylläkin perätila synnytys. Yritin pitkään selvitä kaasua hengittämällä. Sit tuli niin isoja supistuksia, että en edes itse tiedä mitä siinä tapahtui. Tuli ihan kummallinen kipushokki, en tuntenut enää mitään ja äänet kaikui kuin olisin ollut jossakin tyhjiössä. Sanoin kätilölle et nyt kaikki ei ole kunnossa, samassa vauvan sydän äänet alkoi laskemaan. Parissa sekunnissa sali oli täynnä porukkaa ja hätäsektio oli lähellä. Suoneen laitettiin supistuksia hidastavaa ja sain pian epiduraalin. Se oli taivas ja sitä kiitos myös sit toukokuussa! :D
 
Melkein missä vaan kun tulee puheeksi oma raskaus niin äidit on aina kertomassa kauhutarinoita synnytyksistään, siitä kuinka paljon repesi ja kuinka monta päivää kesti jne :D
Yksi stand up koomikkokin hauskasti puhui tosta ilmiöstä.

Mutta näin ekaa odottavana mielenkiinnolla kyllä luen jos tänne tulee niitä positiivisiakin kokemuksia, tosin niistä nyt harvemmin kukaan jaksaa kertoa. :)
 
Mutta onneksi jokainen synnytys on erilainen, siskoni ensimmäinen oli hyvin pieni ja syntyi helposti, toinen oli 4,5 kg ja noh, se ei ollutkaan niin helppo, kolmas oli myös helppo ja oli alta 4 kg..
Vaikka mun lapsi oli iso (4185 g) , niin synnytys sujui ilman imukuppia, lihan leikkausta tai suuria repeämiä..
Mun tuttu synnytti 2500 g kokoisen ja repesi ja leikattiin ties mitä sieltä..
Kai se on synnyttäjän lantiosta ja kunnostakin kiinni mitä tapahtuu, tai jos sydänäänet laskee niin sitten tehdään välilihan leikkaus ja kuppi...
Mun äiti ei esim voinut synnyttää alakautta, ja me tultiin sektiolla maailmaan vaikka oltiin vain n. 3 kg ja mua pelotti tämä oma "lantio" että antaako se periksi, mutta nähtävästi kaikki selviää siinä tilanteessa sitten..

Mun mielestä on kuitenkin ihana kuulla että on erilaisia synnytyksiä ja niistä kyllä selviää, ensisynnyttäjää jännittää aina..

Exän äiti kertoi että exä syntyi käsi poskella ja tuli pahat repeämät ja minä viisas huusin ponnistaessa "onko sillä käsi poskella kun sattuu niin paljon, exäkin syntyi niin?!?", kyllä olen ollut paniikissa ja huuruissa siinä tilanteessa :D
 
Se kyllä ihmetyttää että miksi jotkut saavat luvan sektioon helposti (käymällä pelkopolilla juttelemassa ja that's it) ja esim erilaiset äidit ohjelmassa kaksosia odottava äiti ei saanut. Tuli kuitenkin lopulta sellainen tilanne jossa sektioon jouduttiin jokatapauksessa.

Mielenkiintoista kun lukee tilastotietoa miten paljon sektioita tehdään ympäri maailmaa, niin pohjoismaat on ihan siellä häntäpäässä, muualla paljon yleisempää.
Painaako vaakakupissa eniten kustannukset, riskit, vai vaan se ajatus että naisen "kuuluukin" synnyttää alakautta, vaikka kuinka olisi kaksoset tai perätila tai muita mahdollisia riskejä....

Riskejähän on molemmissa, leikkaus on aina leikkaus, mutta toisaalta alatiesynnytyksessäkin voi käydä vaikka mitä ja toipuminen olla vaikeaa.
Kohtutulehduksen riski on suurempi sektiossa, mutta hassua kyllä todella monelle "normaalisti" synnyttäneelle kaverille on kohtutulehdus tullut myös.

Kummin vain saa tai joutuu synnyttämään, niin sillä ei ole mun mielestä merkitystä, eikä se ole yhtään vähempiarvoista saada lapsi sektiolla kuin alatiesynnytyksen kautta :)
 
Eka synnytys oli nopea, 5,5 tuntia joista sairaalassa 1,5 tuntia. Sain ihan ilokaasua ja se siitä :grin Episiotomia tehtiin.

Tokassa oli vauvalla pää väärässä tarjonnassa. Yritti päälaki edellä, ku pitäs tarjota takaraivoa ("päänympärys" näin pienin, lakitarjonnassa suurin :eek:) Lisäksi oli vielä pää vinossa ku Harri Kirvesniemellä hiihtäessä, eli ekana tais olla korva tulossa... Sitä riemua kestikin 14 tuntia, joista 1,5 tuntia ponnistettiin. Aina sen mitä sain ponnistettua vauva nous huilatessa takasi ku se pää oli kenossa. Tässä sain kohdunkaulan puudutuksen, ihan hyvä oli. Lopulta jouduttiin imukupilla kääntämään päätä vähäsen ja sen jälkeen syntykin ihan mun voimin. Tästä sain repeämän (hartioista), jota tutkittiin suurella joukolla. Mitään tärkeetä ei onneksi kuitenkaan menny. Tän synnytyksen jälkeen oli pari päivää olo, että eiköhän nää lapset sitten ollukin tässä. Vaan niin se mieli muuttu.:wink

Kolmas synty 3,5 tunnissa, joista puol tuntia sairaalassa. Kivunlievityksenä lämmintä kättä... :p Ei episiotomiaa, eikä repeämää. "Ronkittiin" tasan kerran ja sitten kätilö antoi vapauden tehdä just niinku itestä hyvältä tuntu.

Rankin näistä nyt on kestonsakin puolesta ollu toi, jossa kerkesin puudutusta saamaan. Tai lähinnä siinäkin toi ponnistamisvaihe. Toivon tän neljännen kanssa, että kuitenkin sairaalaan pääsisin, ettei tarviis lahkeeseen synnyttää... :)

En oo koskaan "tarkotuksella" lähteny synnyttämään luomuna. Tilanteen mukaan mennään. Epiduraalia pidän ihan viimesenä konstina. Se selkään laittaminen tuntuu inhottavalta ajatukselta varsinkin, kun supistukset mulla tuntuu tosi vahvasti selässä. Mies on ollu kaikissa mukana. Tokassa ei nähnyt itse syntymää, koska pistettiin käytävälle siinä vaiheessa ku imukuppi otettiin käyttöön. Ilmeisesti sen verran karun näköstä toimintaa...
 
Mimi2013, mä oon jostain lukenut että niissä maissa, joissa keisarinleikkauksia on paljon, niitä perustellaan hinnalla... henkilökuntaa ei tarvita niin paljon, kun ajankohta voidaan päättää etukäteen ja tapahtuman kestokin on valmiiksi tiedossa. Mä oon tosi tyytyväinen, etten asu maassa, missä siihen valintaan painostettaisiin... Tietenkin on hyvä että se vaihtoehto on olemassa kaikille, jotka sitä tarvitsevat.

Jenkeissä toisaalta synnyttäjä joutuu itse maksamaan monen kymppitonnin kustannukset, joten siinäkin mielessä on varmaan houkuttelevaa valita leikkaus: ainakin summa on etukäteen tiedossa. Alatiesynnytyksessä voi tulla komplikaatioita, joista joutuu maksamaan hirveästi ekstraa. Amerikkalainen kaveri sai kesällä lapsen, ja vaikka sillä on työn puolesta (ei erityisen laaja) sairasvakuutus, sen maksettavaksi jääneet hinnat oli ihan karseita.
 
Pelottaa lukee näitä. Ensikertalainen ku oon niin... Pelottaa! Eniten pelkään etten osaa synnyttää, et teen kaiken väärin ja sit kaikki huutaa ko oon tollo ko en osaa. :sad001 Voisin skipata synnytyksen ja saada vaan vaavin syliini. En tiiä juuri mitään tosta ja mitä äiti ja anoppi on puhunu nii sitä entistä enemmä on pelottan. Enkä uskalla ees miettiä kivunlievitys juttujakaa, kun pelkään et valihen väärin...... :sad001

Ehkä pitäs ruveta vaa tutustuu noihin.. pikkuhiljaa.. Tai sit meen vaa kylmiltäni ja skippaan kaikki tälläset keskustelut.
 
Last edited by a moderator:
Luomusynnytys oli mulle helpompi kuin ne kaksi aiempaa käynnistettyä. Omat supistukset kesti paremmin kuin ne keinotekoiset. Enkä silloinkaan tarkoituksella synnyttänyt luomusti, se vaan sitten loppujen lopuksi meni niin, kun ei tuntunut tarvetta ottaa puudutuksia.

Tää luomusti syntynyt oli kaikista isoin muksuista, mutta syntyi helpoiten, johtuisko sit siitä et oli kolmas. Eka lapsista oli pienin ja oli tiukimmassa. Kokoero 1. ja 3. välillä yli kilo.

Mulla on kaikki muksut syntyneet väärässä tarjonnassa nenä kohti mun napaa ja esikoinen syntyi lakitarjonnassa. (On päädytty siihen et mun lantiossa jokin pakottaa lapset syntymään eri päin kuin kuuluisi.) Silti ponnistusvaiheet on sujuneet ihan hyvin ja ilman muita toimenpiteitä kuin se episiotomia kahdessa ekassa synnytyksessä.

1. synnytyksen kesto oli 5.5h, käynnistys raskausmyrkytyksen vuoksi tableteilla ja synnytys alkoi lapsiveden menolla, epiduraalipuudute.
2. kesto 4.5h käynnistetty raskausmyrkytysepäilyn vuoksi kalvojen puhkaisulla ja lisätty sit oksitosiinitippa, spinaalipuudute.
3. kesto 4h ja käynnistyi lapsiveden menolla, kivunlievityksenä lämpöpussi.

Ekakertalaisille: Siinä vaiheessa kun synnytys on edessä lähempänä, sitä oikeastaan jo toivoo, vaikka tässä vaiheessa sitä odottaa vähän kauhulla. Luonto on järjestänyt niin, et äidille tulee halu päästä siitä mahasta eroon, jolloin saa voiman siihen synnyttämiseenkin ja uskalluksen siihen.
 
Niin ja tuohon aloituksen yksin synnyttämiseen, niin olihan siellä kätilö paikalla, mut mies ei ehtiny toisen lapsen synnytykseen mukaan (tuli puoli tuntia lapsen synnyttyä, oli vähän lapsenvahtipulmia). Mulle se ei ollut ongelma, en ole muissakaan synnytyksissä juuri huomioinut miestä taikka tarvinnut siinä synnytystyötä tehdessäni. Mutta miehestä olis tietty ollut kiva nähdä lapsensa syntymä.

Tuleeko muille puoliso mukaan vai joku muu tukihenkilö? Oletteko jutelleet aiheesta kotona?

Aika näyttää miten käy meille, saadaanko lapsille hoitaja ajoissa ja ehditään sairaalaan, vai meenkö sit yksin ja mies tulee perästä..
 
Hyvin se menee, usko pois :)

Mulla oli sama juttu pojan kanssa: avautumisvaihekin pitkittyi, koska poika oli väärässä tarjonnassa, synnytys oli kestänyt yli 12 h kun nousi kuume ja sain antibiootin, olin vihdoin 8 cm ja lääkäri sanoi että jos ei muutu tilanne niin sektio, sitten olinkin auki seuraavaksi 10 cm ja sain ponnistaa.. Mustakin tuntui että poika luiskahti aina takas mutta tulikin sitten 15 min ponnistamisen jälkeen ja sanottiin että lottovoitto, kun kaikki hyvin ja ei menty sektioon.. Ja tikkejäkin vain 2 vaikka poika oli ihan ihme asennossa. Ja 9 pisteen poika! Että onneksi kaikki ei repeä siinäkään tilanteessa :)
Mutta sitähän ei ikinä tiedä miten toinen synnytys menee!
Onneksi tällä kertaa on vähän kokeneempi ja mikä ihaninta, ei tarvitse olla yksin omien ajatusten kanssa, on joku muukin joka jakaa vastasyntyneen :Heartred
Inhottavaa oli hormonimyräkässä ekan sairaalapäivän jälkeen katsoa kun isät ja äidit olivat yhdessä kahvilla ja hoitajat surivat kun olin yksin, niin itsekin mietti "voi minua raukkaa.." Onneksi se siitä sit lähti!

Ja Mimi: niinpä, on ihan sama tuleeko sektio vai ei. Itse vaan olin ekan kanssa yksin ilman mitään tukiverkostoa, niin toivoin ettei olisi tarvinnut sektiohaavan takia palkata ketään kantamaan ostoskasseja kaupasta tms kun ei niitä olisi voinut haavan kanssa kantaa kaupasta. :)
 
Eiköhän mies tuu synnärille messiin ellei nyt satu sellaisena viikonloppuna kun sillä on muksut. Ei ole täällä ketään kenelle ne äkkiä tyrkkäisi vaikka varmaan pidetään sitten miehen porukat hälytysvalmiudessa jos siltä näyttää.

Just tässä mietitään et millai rakenneultran kanssa. Mä varasin sen välipäiville ja kuvittelin et siinä vaiheessa muksut on jo joulun vietosta palautettu äidilleen. Mutta selvisi että ne onkin silloin vielä täällä ja että mies aatteli ottaa ne mukaan ultraan. No ei tod. ota! Ja ei sekään nyt ihan eka vaihtis ole että meen sinne yksin kun ollaan kerran molemmat lomallakin.
 
Mulla meni esikoisen synnytys tosi hyvin :) Kaiken kaikkiaan 3 tuntia kesti ja tunnin ehin siitä olemaan sairaalassa :) Käyrille kun menin niin vietiinkin heti saliin, olin jo 9cm auki ja kiitin siin vaihees onneeni et päätin kotoota lähtee "aikaseen". Mua käskettiin odottaan himassa vielä muutama tunti mut puolen tunnin jälkeen tuntu siltä et pakko lähtee. 10min ponnistelun jälkeen tyttö oli jo pihalla :) 3350g oli paino, luomuna syntyi ja hyvin itekkin kestin. Ei mitään isompia repeemisiä ja 5 päivän sairaalassa olon jälkeen päästiin kotiin :) Nyt odotan poikia, identtisiä kaksosia ja hiukan ehkä jännittää mut helpottaa se ajatus ettei ne sinne jää vaan tulee sit joko luomuna alateitse tai leikkaamalla :) ja mulla oli mies synnytyksessä mukana, mut ei siitä mitään apua ollut :D Ei siinä vaiheessa ehdi eikä kiinnosta miettiä mitään ja synnytyksen jälkeenkin halusin vaan ekana pesulle, ruokaa ja nukkumaan :)

Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
Muokattu viimeksi:
Annamanna Samat oli mullakin fiilikset esikoisen kohdalla ja voin kyllä luvata että jokainen nainen osaa synnyttää :) Kaikki hoitaa vaan sen tyylillään :) Kylläpä ne synnärillä osaa ohjeistaakin ja auttavat kyllä kun synnyttämään menet. Itse en tosiaan paljoa omaa synnytystä etukäteen miettiny ja terve tyttö saatiin maailmaan siltikin :D
Mutta jos haluaa aiheeseen perehtyä niin kyllähän siitä löytyy tietoa ja neuvolassakin ottavat asian puheeksi pidemmillä viikoilla (ainakin meillä ottavat) :) Kyl se siitä!
 
Ite toivon lähinnä tällä hetkellä,että siellä on vuorossa silloin mukava kätilö ja että miehen ei tarvi lähteä minnekään sieltä. Oon kaverilta kuullut että kun he oli synnyttämässä niin siellä oli sanottu jossain vaiheessa että isä voi lähteä kotiin välillä lepäämään,tässä menee vielä monta tuntia ennen kuin se lähtee syntymään ja sit kävikin niin että juuri kun isä oli päässyt kotiin niin kaveri oli soittanut että se syntyy nyt että tuu takasin,eikä se mies ollu ehtiny paikalle,kuin vasta sitten kun lapsi oli ollut jo puolisen tuntia ulkona.

Ja meillä vielä se että meillä on reilun tunnin matka synnytyssairaalaan,niin mies ei todellakaan lähde välillä minnekään kotiin. Se ois ihan järkyttävää,jos se ei ois h-hetkellä paikalla ja jäis kokonaan paitsi koko tilanteesta. :sad001
 
Meillä on sekin hyvä että synnärille on kotoa matkaa alle 2 km eli ehtii käydä kotona melkein samassa ajassa kun kanttiinissa. Täytyyki olla kätevä emäntä ja tehdä sille makaronilaatikkoa pakastimeen. :grin

Miehen työpaikalta onkin sitten tänne tunnin matka muttei se kai ensioireista ihan niin nopeasti putkahda jos päättää virka-aikana tulla ulos :)
 
Annamanna, joo ei ole ensikertalaisena kivaa kuulla niitä kamalimpia kokemuksia, kun jo muutenkin jännittää.

Mukavaa, jos jo synnyttäneet haluavat kertoa positiivisia juttuja tai rohkaisevia asioita synnytyksestä, mutta en oikein ymmärrä mikä pointti on niissä jutuissa kun toiset kertoo oikee yksityiskohtasesti kaikista peräsuoleen asti repeämisistä yms! Miksi halutaan tahallaan kauhistuttaa.
Kaikki ei toki näin tee, mutta voin sanoa että noita ihmisiä kyllä löytyy työpaikoilta ja keskustelupalstoilta! Siinä ei sitten paljon lohduta loppukommenttina se että "kaikki oli kuitenki sen arvosta kun sai vauvan syliin".

Itse tein aikanaa ison virheen kun olin menossa yhteen vatsanalueen leikkaukseen, niin googletin muiden kokemuksia ks.leikkauksesta ja tietysti kaikkia kauhutarinoita löytyi.
Lopulta leikkaus meni hyvin :)

Aijon sanoa jatkossa jos mulle yrittävät töissä tai muualla tuputtaa noita kamala synnytys juttuja niin sanoa että kiitos mutta ei tarvi kertoa. :)
Eri juttu on se malttaako niistä olla lukematta netin kautta...!
 
Niin, Mimi sinähän sen sanoit, en kuitenkaan usko että kenelläkään on tarvetta pelotella - lukijasta voi tuntua siltä :) Kyllä ihminen, joka kokee jotakin hirveää synnytyksen aikana saa jakaa tarinansa samoin tavoin yksityiskohtaisesti kuin "unelmallisen" synnytyksen kokenut kertoo yksityiskohtaisesti :)
Jokaiselta palstalta löytyy huonoja tarinoita sekä huonoja, koska synnytys ei mene täydellisesti läheskään aina :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top