Synnytystoivelista – Vinkkejä & kokemuksia?

R

Riika | Coterie

Vieras
Hei,


Olisi kiva kuulla millaisia ”synnytystoivelistoja” teillä on / on ollut! Ja mitä mahdollisesti tekisitte nyt toisin synnytystä jälkikäteen muistellessanne. Saisi mahdollisesti itsekin vielä vinkkejä. :)


Alla omani


Ja huom: korostan, että tämä on TOIVElista tai ehkä pikemminkin tavoitelista – todellisuus voi olla jotain aivan muuta.


Suurkiitokset jo etukäteen!


Terveisin,

Riika ”38+1” | Coterie




I ENNEN synnytystä

1. Kotona mahdollisimman pitkään


2. Synnytystä ei käynnistettäisi

  • Ei oksitosiinitippaa eikä puhkaista kalvoja

II Synnytyksen KÄYNNISTYTTYÄ

3. Toiveena Kätilöopistolta ns. ”ykköshuone”, jossa on vesiallas ja extravuode isälle. Lisätoiveena myös synnytysjakkara.

4. Toiveena kätilö, joka tukee luonnollista synnytystä ja osaa tukea vesisynnytystä

5. Tavoitteena luoda tilasta mahdollisimman rauhallinen: himmeät valot jne.


III Synnytyksen AIKANA

6. Tavoitteena on luonnollinen synnytys > Vältetään lääkkeitä ja eri toimenpiteitä

  • Ei tarjota aktiivisesti kivunlievitystä lääkkein. Ilokaasua kuitenkin kokeillaan

  • Neuvotellaan vaihtoehdot kartoittaen

  • Ei yritetä nopeuttaa (esim. kalvoja puhkaisemalla)

7. Toivoisin, että kätilö kannustaa minua liikkumaan ja kokeilemaan eri asentoja

  • Vältetään puoli-istuvaa ja selinmakuuasentoa


IV Pienokaisen SYNNYTTYÄ

8. Viivästetty napanuoran leikkaanminen: Napanuoralle annetaan aikaa tyhjentyä ennen napanuoran leikkausta

  • Minimissään 2 min; mieluiten kunnes ei enää syki

9. Pienokainen siirretään suoraan äidin vatsalle / rinnalle; ei kiirehditä pesulle / puettavaksi / punnittavaksi/ tutkittavaksi JOS kaikki näyttää olevan kunnossa

  • Ei pestä vauvaa; pyyhitään kostealla liinalla

  • Pestessä pienokaisen kinaa ei hangata pois

10. Jos lapsemme kaipaa lääketieteellistä hoitoa, isä on hänen seurassaan koko ajan


11. Istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla


12. Toiveena päästä perhehuoneeseen pienokaisen kanssa
 
Last edited by a moderator:
Minulla on ollut salissa mukana tällainen:
Yleisiä toiveita synnytykseeni:

- Normaali fysiologinen synnytys, joka saa edetä omalla vauhdillaan ja ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä mahdollisimman pitkään

- Toivon, että minua kannustetaan liikkumaan mahdollisimman paljon ja kokeilemaan erilaisia asentoja helpottamaan kipua ja auttamaan vauvoja liikkumaan alaspäin

- Haluan kokeilla lääkkeettömiä kivunlievitysvaihtoehtoja, tarjoa niitä ensisijaisesti. Pyydän lääkkeellistä kivunlievitystä, kun muut keinot eivät enää tunnu auttavan. Ilokaasua haluan kokeilla.

- Selitä minulle tehtävät toimenpiteet ja perustele, miksi ne tehdään

Synnytyksen käynnistys:

- Toivoisin, että synnytystä yritetään käynnistää luonnollisin menetelmin, ennen kuin otetaan avuksi lääkkeet tai kalvojen puhkaisu. Toivon saavani liikkua vapaasti.

Synnytysympäristö:

- Toivon, että synnytystila pysyy rauhallisena, hiljaisena ja hämäränä. Huoneeseen tulijat koputtaisivat, ennen kuin tulevat sisään. Esittele itsesi ja puhuttele hiljaa ja rauhallisesti.

Avautumisvaihe:

- Haluaisin liikkua vapaasti minulle sopivissa asennoissa ja valita ne itse. Kannusta minua liikkumaan.

- Toivon avautumisen saavan edetä rauhassa ilman kiirettä

- Toivoisin, että tutkimukset voidaan tehdä siinä asennossa, jossa minun on hyvä olla

- Kannusta minua käyttämään ääntäni ja hengittämään

Ponnistusvaihe:

- Haluaisin valita ponnistusasennon itse. Toivon saavani kokeilla olla kontillaan tai kohotettua sängynpäätyä vasten, jos se on mahdollista.

- Toivon, että minua kannustetaan käyttämään ponnistaessa ääntäni ja hengittämään. Haluaisin käyttää hengitykseen perustuvaa ponnistustekniikkaa.

- Episiotomiaa ei saa tehdä. Jos toimenpiteeseen päädytään, on sen oltava synnytyksen etenemisen ja äidin/vauvojen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Toivon välilihaani tuettavan repeämien ehkäisemiseksi.

Synnytyksen jälkeen:

- Haluan saada vauvat mahdollisimman pian ihokontaktiin rinnalle

- Toivon ensi-imetyksen tapahtuvan ennen vauvojen punnitusta ja mittausta vauvojen valmiuksien mukaan

- Vauvoja ei saa pestä vedellä

Imetys:

- Haluan imettää ja toivon saavani siihen paljon tukea ja kannustusta

- Vauvoille ei saa antaa lisäravintoa ilman lääketieteellistä perustetta ja asiasta on keskusteltava ensin kanssani. Jos lisämaitoa joudutaan antamaa, toivon sitä annettavan tavalla, joka mahdollisimman vähän vaikuttaa vauvan imemisotteeseen.

Kaikki mahtui yhdelle A4:lle. Pidempää ei kannata tehdä. Oksitosiinia meni, epiduraalin lopulta sain ja vauvat vietiin heti lääkärin tarkistukseen, kun napanuora oli leikattu. Sen aikaa saivat olla vatsan päällä. Toisen ponnistin kylkimakuulla ja toisen selällään sektiovalmiuden takia. Riskisynnytyksen vuoksi piti ponnistaa sängyllä. Myös lääkkeet menivät, koska synnytys oli monikkosynnytys. Liikkuminen oli rajattua tipan ja antureiden takia.

En muuttaisi toivelistasta mitään seuraavaa synnytystä varten. :)
 
Tulostin listan mukaan sairaalaan. Ja pääpiirteissään meni kuten toivoin. Ei lääkkeitä, sain ammeen, ei episiotomiaa, ponnistin puoli-istuvasti mut oli ok, ei saanut tuttia eikä lisämaitoa ja yksi yö oltiin potilashotellissa. Just passeli! Teen ehdottomasti listan ensi kerralla myös. Synnytin Taysissa.

· Toivon että mukana saa olla mieheni
· Toivon että synnytyksen annetaan mennä omalla painollaan
· Haluan pystyä liikkumaan mahdollisimman vapaasti
· Antureita vain jos on pakko, sisätutkimuksista haluan kuulla että paljonko olen auki
· En haluaisi kuin välttämättömät toimenpiteet


· Kipulääkkeitä haluan vain pyydettäessä
Jos haluan kipulääkkeitä, haluan että mulle kerrotaan eri lääkkeiden huonot puolet vauvan kannalta, jotta voin vertailla vaihtoehtoja


· Minua ei häiritse toiset ihmiset, eli myös opiskelijat ovat tervetulleita ja synnytystä voi kuvata opetuskäyttöön
· Toivon saavani hyödyntää ammetta ja mahdollisesti synnyttää veteen
· Toivon saavani kannustusta henkilökunnalta ja ohjeita esim. äänen käyttöön


· Haluaisin välttää makaavaa ja puoli-istuvaa asentoa ponnistusvaiheessa, jotta lantio olisi mahdollisimman auki, (synnytysjakkara kiinnostaa)
· Toivon että välilihaa tuetaan ja saisin ohjeita ponnistaessa, jotta väliliha kerkeää venymään rauhassa ja vältytään episiotomialta
· Haluaisin koskettaa lapsen päätä kun se on syntymässä
· Haluaisin lapsen heti päälleni ihokontaktiin
· Toivon että napanuora saa sykkiä loppuun ja että isä leikkaa sen
· Istukkaveren ja istukan saa antaa hyötykäyttöön
· Toivon että saamme olla ihokontaktissa rauhassa ensi-imetykseen asti ja sen jälkeen vauva punnitaan yms. Kinaa ei tarvitse pestä pois.
· Jos minua tarvitsee ommella, niin haluan siihen puudutuksen


· Lapselle ei saa antaa tuttia ja lisämaidosta pitää keskustella kanssani
· Toivomme pääsevämme mahdollisimman pian kotiin. Mikäli se ei käy, niin sitten potilashotelliin.
· Jos lapsi vaatii lääketieteellistä hoitoa, toivon että isä voi olla lapsen kanssa
· Jos minä tarvitsen hoitoa, toivon että lapsi on ihokontaktissa isän kanssa
· Toivon saavani imetysohjausta ja että lapsen imuote tarkistetaan
 
Ei ollut listaa tehtynä, ja hyvä niin. Olin etukäteen päättänyt yhden ainoan toivomuksen, ja se oli se, että kaikki mahdolliset kipulääkkeet heti kun mahdollista, ja vaihtoehtoisia kivunlievityksiä on ihan turha tyrkyttää.

Olin ottanut sairaalakassiin mukaan naposteltavaa, ajanvietettä, rentouttavaa musiikkia, jne. Yhtään noista en tarvinnut enkä kaivannut, koska vauva syntyi todella nopeasti -- tunnin avautuminen ja 7 minuutin ponnistus. Onneksi lähdin sairaalaan hyvissä ajoin ennen kuin synnytys oikeasti käynnistyi, koska jos olisin jäänyt kotiin odottelemaan kuten ohjeissa sanotaan, olisi vauva syntynyt matkan varrelle.

Lääkkeitä ei ehditty antamaan, vaikka kovasti yritettiinkin, en vain saanut itseäni sopivaan asentoon epiduraalia varten, eikä se olisi ehtinyt edes tehotakaan. Millekään altaille tai muille välineille ei ollut aikaa, enkä tuon avautumisvaiheen aikana olisi kyennytkään muuta kuin makaamaan sängyllä, varsinkin kun suurin osa tuosta ajasta oli käyrillä oloa, antureiden laittoa, sisätutkimuksia, jne. Kysyivät haluanko vaihtaa asentoa ponnistukseen, ja kieltäydyin, koska en kyennyt siinä vaiheessa enää edes jalkojani nostamaan. Ponnistusvaihe meni kuin itsestään, supistukset työnsivät vauvan ulos ilman että mitenkään yritin ponnistaa. Lähinnä vain kiljuin kurkku suorana ja yritin selvitä kivusta hengissä. Lapsi sai heti 10 pistettä, ja minä selvisin parilla tikillä.

Tuon vähän yli tunnin ajan en juurikaan ymmärtänyt puhetta, ja kaikki puhe meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Eipä siinä juuri kätilön kanssa mistään toiveista keskusteltu, vaikka kätilö kovasti yrittikin, minä vain en kyennyt keskustelemaan. Epiduraaliakin minulle pyysi tukihenkilöni, koska minä en enää tajunnut mistään mitään. Tukihenkilöni hoiti puhumisen aikaisempien keskusteluittemme perusteella, joten oli hyvä, että olimme keskustelleet asioista todella yksityiskohtaisesti etukäteen.

Synnytyksestä ei jäänyt minulle pahoja muistoja, olisin kyllä halunnut sen epiduraalin, mutta kaikkea ei aina saa. Seuraavan synnytyksen kanssa tiedän jo, että ihan turha suunnitella yhtään mitään toivelistoja, koska toinen synnytys on todennäköisesti vielä ensimmäistäkin nopeampi. Enkä tosiaankaan jää kotiin odottamaan, kunnes synnytys käynnistyy kunnolla, viis veisaan noista "pysy kotona kunnes sitä ja tätä" -ohjeista. Tiedän nyt myös kokemuksesta, että tuosta voi selvitä ilman lääkkeitä, joten jos kipulääkkeitä ei taaskaan ehditä antamaan, niin eiköhän se onnistu toistamiseenkin luomuna. Vaikka onhan se kipu jotain aivan käsittämättömän hirveää, jota en kyllä ilman lääkkeitä halua kokea, jos vaihtoehtoja on. :D
 
En oikein osaa ajatella, mitä pitäisi ymmärtää ajatella synnytystä koskien. Sen jo olen neuvolatädille kertonut, että kaikki lääkkeet ja heti. Ehkä niitä ajatuksia sitten herää paljonkin lähempänä synnytystä. Alateitse tahtoisin silti ehdottomasti synnyttää, tämä kun jää ainoaksi lapseksemme niin sen tahtoisin kokea.
 
Kunpa vain olisi helppo ja nopea synnytys kuin esikoisesta. Eikä alkaisi yöllä. Tarpeen vaatiessa epiduraali ja pupendaalipuudutus. Toivottavasti ei tarvi epparia tehä.
 
Mulla on edellisestä kerrasta niin karmeat kokemukset että seuraavaa kertaa ajatellen lista olis pitkä ku nälkävuosi... Mutta ehkä päällimmäisenä toiveena se että ei mitään opiskelijoita tai erikoistuvia mukaan... Viimeks ekakertalaisena en osannu sanoa ei, mutta siis ei ollu kivaa ku 3-4 tyyppiä seisoo jonottamassa kumihanska ojossa ja vuoron perään kokeilee että mitenkä auki mä jo olen....
 
Mulla on edessä suunniteltu sektio. Toivelista on seuraavanlainen:

- Vauva isälle kenguruhoitoon jo salissa, jos kaikki ok vauvalla; heräämössä haluan pienen rinnalle mahdollisimman pian.
- Ei sulavia tikkejä (mun keho hylkii niitä)
- Perhehuone tai mahdollisimman pieni huone.
- Neuvoja kiinnikkeiden estämiseen.
 
Minulla toteutuu synnytys joko lääkkeellisellä käynnistyksellä tai sektiolla vauvan vuoksi.

Toiveena sektiossa;
Jos minua ei nukuteta;
-haluaisin nähdä vauvan jo leikkurissa mikäli vauvan tila sen sallii
-haluaisin isän mukaan saliin
-toivon, että isä otetaan mukaan vauvan mittauksiin yms mikäli vauvan tila sen sallii

-toivon rauhallista, oman kehon sallimaa toipumisaikaa(1. sektiokokemus ja jäi hyvä fiilis, nyt eri yliopistollinen sairaala)

Toiveena käynnistyksessä;
-ei aquarakkuloita!
-saan Spinaalin epiduraalin sijaan mikäli ehditään
-suolen ja virtsarakon tyhjennys ennen puudutetta, helpottaa ponnistusvaihetta
-isä saa olla mukana
 
Minullakin oli synnytystoivelista ja sitä kunnioitettiin tosi hyvin. Mielestäni synnytys ei mennyt niin, kuin olisin etukäteen itse halunnut, mutta missään nimessä en kokenut synnytystä huonoksi.

Jouduin vesien läikkymisen takia osastolle, jossa odoteltiin synnytyksen käynnistymista 1,5 vuorokautta. Synnytys päätettiin käynnistää. En olisi halunnut käynnistyssynnytystä, mutta koska se ei akupainannalla ym. käyntiin, suostuin oksitosiinikäynnistykseen jolla käynnistyikin heti. Uskon että synnytys olisi itsestäänkin käynnistynyt samana päivänä, mutta myönnyin lääkärin suositukseen. Jos olisin tiennyt, että mulla ois ollu mahdollisuus saada akupunktiokäynnistys (ei sairaalan toimesta), olisin halunnut myös sitä kokeilla.

Olisin halunnut ammeeseen, mutta käynnistyksen ja vesien menon takia se ei ollut mahdollista. Meille meinattiin laittaa ehkäisevä antibioottitippa, koska streptokokkitulos ei ollut vielä valmistunut. Onneksi saatiin nega just ennen käynnistystä, joten tippaa ei laitettu, sillä tulehdusarvot eivät olleet nousseet riittävästi tippaa ajatellen.

Koska halusin mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä, minulle ei edes lähdetty tarjoamaan epiduraalia tai spinaalia, kohdunkaulapuudutteita tms. Jumppapallo, meditointimusiikki, kauratyyny, akupunktio ja lopulta ilokaasu toimivat kivunlievityksinä. TENSiä olisin halunnut kokeilla, mutta unohdin koko laitteen olemassaolon eikä kukaan tarjonnut sitä.

Olisin halunnut ponnistaa muussa kuin puoli-istuvassa asennossa, mutta kaavailemani ponnistusasento ei ollutkaan mahdollista, enkä kokeillut sitä ennen ponnistusvaihetta, joten lopulta kylkiasennon kautta päädyttiin kätilön komennuksesta puoli-istuvaan.

Olisin halunnut, että isi vastaanottaa vauvan - ei uskaltanut. Toivoin että napanuora saa sykkiä loppuun ja isi saa leikata sen. Nämä toteutuivat.

Pyysin salissa rintapumppua, sain sen vasta vuorokausi synnytyksestä ja puutteellisen ohjeistuksen siihen (lasta ei voinut hänen sairautensa vuoksi imettää, sairauden riski oli 4% ja selvisi vasta synnytyksessä että lottovoitto osui kohdalle). Tämä oli siis koko synnytyksen ja osastoajan heikoin lenkki. Suhtautuminen pumppaavaan äitiin ja pumppaamisen opastaminen (kaksi kertaa lisämaitoa pyytäessä tokaistiin että imetä sitä! Sain myös rintakumin jolla yrittää imettämistä, ei ohjeistusta kumin käyttöön eikä kumilla kyllä imu muodostu yhtään sen paremmin. Puutteellisen ohjauksen takia maidon nousemisessa kesti ja 3,5 kk meni että päästiin täystuotantoon).

Monasti kuulee perusteluja, ettei saisi tehdä synnytystoivelistaa koska sitten pettyy jos synnytys ei menekään niin kuin itse haluaisi. Synnytyshän harvoin menee juuri täsmälleen niin kuin on itse suunnitellut, mutta mielestäni on hyvä kartoittaa etukäteen vaihtoehtoja ja pohtia, mikä tuntuu siltä, että saattaisi sopia itselle. Synnytys menee sitä todennäköisemmin hyvin, mitä paremmin siihen on valmistauduttu. En mä koe pettyneeni, eikä mulle jäänyt mitään synnytyspelkoa tms., vaikka synnytys ei mennytkään niinkuin olisin toivonut. Mutta mun toiveita kuunneltiin synnytyksessä ja sen mukaan mentiin.
 
Mulla on jonkinnäköistä listaa ollut tehtynä ja osasta näistä voin tietysti tarvittaessa joustaakin, muutama taas on ihan ehdoton.

- Mies mukaan synnytykseen! Ehdoton!
- Synnytyksen eteneminen mahdollisimman luonnollisesti
- Mitään ei saa tehdä ilman, että kerrotaan toimenpiteestä erikseen ja perusteellaan miksi näin
- En halua yhtään ylimääräistä ihmistä paniikkihäiriöni takia sompailemaan synnytykseen, eli opiskelijat yms ei tervetulleita
- Kipulääkitystä vain jos erikseen ehdottomasti haluan
- Ilokaasu on aluksi ainoa jota haluan kokeilla, jos käy mahdottomaksi niin sitten voin harkita muita mahdollisuuksia
- Antibioottiallergia, kefaleksiini! Eli jos antibioottia laitetaan, joku muu aine!
- Liikkuminen mahdollisimman vapaasti
- Mahdollisimman vähän mitään piuhoja kiinni, jotta voin lievittää kipua kävelemällä jos vain pystyn
- Sektiopelko, ylipäätään kammo kaikennäköistä leikkelyä kohtaan!
- Ponnistusvaiheessa haluan ehdottomasti olla jossain muussa asennossa kuin puoli-istuvassa tai makaavassa, mieluiten kontallaan
- Toivon ettei episiotomiaa tehdä, mutta jos on pakko tehdä, ehdottomasti ilmoitettava ennen toimenpidettä
- Synnytyksessä en halua nähdä lapsen päätä enkä ylipäätäänkään mitään mitä siellä tapahtuu, eikä myöskään saa näyttää isälle!
- Lapselle ei lisämaitoa, ei ainakaan ilman että asiasta keskustellaan
- Perhehuone ehdottomana toiveena pelkotilojen vuoksi (mikäli ei jostain syystä mahdollista, mahdollisimman pieneen huoneeseen!) ja senkin lisäksi mahdollisimman pian kotiin (paniikkihäiriö joka sairaalaoloissa varsinkin kovan rasituksen jälkeen ja herkässä tilassa helposti oireilee)

Tommosen oon kirjottanut, tarttis saada se vielä paperille ihan neuvolakortinkin väliin... Oon mieluummin tossa vähän tiukkana ja sitten jos multa kysytään asiasta synnytyksessä, voin muuttaa mieltäni. Mieluummin niin, kuin sitten se että tehdään jotain mun tahtoni vastaisesti ja sitten harmittaa.
 
Synnytystoiveissa oli että mieheni tulee mukaan synnytykseen ja saisi leikata napanuoran mutta esikoisen kohdalla päädyttiin kiireelliseen nukutussektioon eikä tukihenkilöä päästetty leikkaussaliin mikä sai minut tuolloin itkuiseksi. Lasta en nukutuksen takia myöskään päässyt näkemään yli vuorokauteen pikkuisen oltua teholla kun ei hengittänyt syntyessään. Kuopuksen kohdalla synnytyssairaalatoiveet olivat samat ja kun komplikaatioita ei tullut jäi kokemuksesta parempi mieli :)
 
Mahdollisimman avara mieli kun synnyttää! Kuten joku jo kirjoitti, aina synnytys ei mene kuten toivonut ja silloin ns lukitusta mielestä voi aiheutua turhia mielenterveydellisiä ongelmia.

On hyvä tutkia ja olla tietoinen eri vaihtoehdoista ja ehkä olla alustavasti jotakin mieltä, mutta sallia itselle mahdollisuuden muuttaa mieltään.
 
Viivästetty napanuoran leikkaanminen: Napanuoralle annetaan aikaa tyhjentyä ennen napanuoran leikkausta
Hei kysymys! Mitä hyötyä tästä on pohjautuuko toive johonkin faktaan tms?
Voiko omissa toiveissa rajoittaa opiskelijoiden määrää? 3-4 ylimäärästä kokeilijaa niin huh huh, mut yhden voisin sietääkin. luulis että voi, jossainhan niidenkin pitää oppia. :)
 
Tässä minun toiveeni synnytykseeni, joka tapahtui kesäkuun lopussa 2014. Ja täytyy sanoa, että TYKS:ssa ainakin minun toiveeni otettiin kyllä upeasti huomioon! Lista oli siis luettu ja painettu muistiin :) ReginaVeritakselta aikanaan tähän vinkkejä sain.

Olin siis kirjoittamut nämä sinne sähköiseen palveluun, joka ainakin meillä oli käytössä, eli menivät suoraan sen kautta synnärille tiedot. Lisäksi mulla oli vielä paperille tulostettuna lista mukanani, mutta sitä mun ei tarvinnut missään vaiheessa antaa.

Mä tein listan siis ajatuksella, että nämä ovat TOIVEITA mutta että mennään tilanteen mukaan. Ei siis ajatuksella että tämä olisi käsikirjoitus jota pilkulleen noudatettaisiin.


- En automaattisesti tahdo välttämättä kivunlievityksenä epiduraali- tai spinaalipuudutusta. Tahtoisin luultavasti kokeilla ilokaasua ensisijaisesti, ja myös jokin paikallispuudutus voisi tulla kyseeseen. Edetään siis kipujen ja tilanteen mukaan kipujen lievityksessä.

- Olen kiinnostunut myös ei-lääkinnällisistä kivunlievityksistä; kylpy/suihku, kauratyyny/kylmäpussi, jumppapallo, selkähieronta.

- En välttämättä tahdo vain makoilla paikoillani supistusten aikana; toivon, että mahdollisuuksien mukaan pääsisin liikuskelemaan ja kävelemään, mikäli koen sen helpottavan kipujani.

- Toivoisin, että ilmapiiri yritettäisiin pitää mahdollisimman rentona. Saatan haluta oleilla mieluusti hämärässä valaistuksessa.

- Olisin kiinnostunut käyttämään lämminvesihauteita (pyyhkeitä tms.) pehmittämään välilihaani.

- Mikäli olen itse niin poissaoleva, kivulias tai muuten sellaisessa tilassa, ettei kanssani pysty keskustelemaan, selitäthän asian miehelleni, kuten selittäisit minulle.

- Voisin olla kiinnostunut kokeilemaan synnytysjakkaraa. Muutenkaan en välttämättä tahdo pelkästään maata selällään paikoillani, olen avoin kokeilemaan erilaisia synnytysasentoja.

- Välilihaani ei leikata ellei se ole välttämätöntä! Ja välttämättömässäkin tilanteessa kiellän leikkaamisen ilman varoitusta!

- Minulla ei ole kiire, eihän siis sinullakaan? Synnytystä ei tarvitse vauhdittaa, ellen minä niin toivo, tai vauvalla tai minulla ole jokin hätä.

- Saatan haluta kuunnella musiikkia synnytyksen aikana (on minulla mukana).

- Toivon, jos vain on mahdollista, että vauva asetettaisiin syliini/vatsani päälle heti synnyttyään.

- Toivon, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti ennen leikkaamista. Toivoisin, että mieheni saisi leikata napanuoran, jos hän vain haluaa / siihen pystyy.

- Toivoisin, että lapsi olisi luonani niin kauan kunnes olen saanut imetettyä ensimmäisen kerran.

- Luotan mieheeni ja hänen arvostelukykyynsä täysin. Hän tietää toiveeni ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä kertoa mielipiteeni, mikäli en siihen itse kykene. Tahdon mieheni olevan lähelläni koko ajan.

- Mikäli vauva kuitenkin joudutaan viemään pois luotani, haluan mieheni seuraavan vauvaa.

- Toivoisin vauvan pääsevän ns. kenguruhoitoon. Jos ei jostain syystä minulle, niin miehelleni.

- Toivoisimme saavamme perhehuoneen, jotta mieheni pystyy olemaan minun ja vauvan lähellä syntymän jälkeen, koko sairaalassaolon ajan.

- Toivon opastusta ja ymmärrystä imettämiseen.

- Vauvalle ei saa antaa tarpeetonta lisämaitoa ilman minun tai mieheni lupaa.

- Ymmärrän ettei synnytystä voi käsikirjoittaa ja kaikkea suunnitella etukäteen, eikä se olekaan tämän listan tarkoitus. Koen, että on kaikkien etu, että kerron suoraan toiveistani! En oleta, että kaikki toiveeni täyttyvät, mutta oletan että ne silti otetaan huomioon kunnioittaen.

- Minun ja vauvan terveys ajavat kaikkien toiveiden edelle!
 
Merikeiju sanoi:
Viivästetty napanuoran leikkaanminen: Napanuoralle annetaan aikaa tyhjentyä ennen napanuoran leikkausta
Hei kysymys! Mitä hyötyä tästä on pohjautuuko toive johonkin faktaan tms?
Voiko omissa toiveissa rajoittaa opiskelijoiden määrää? 3-4 ylimäärästä kokeilijaa niin huh huh, mut yhden voisin sietääkin. luulis että voi, jossainhan niidenkin pitää oppia. :)
Click to expand...
Suuri osa vauvan verestä on istukassa ja jos napanuora leikataan heti, jää vauvalta saamatta nuo tärkeät veret. :)

Opiskelijoita ei ole pakko ottaa synnytykseen ollenkaan. Äidiltä kysytään lupa, saako opiskelija osallistua. Tietysti sairaala aina toivoo, että saisivat olla oppimassa, mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä.
 
Kyllä sairaaloissa on yleensä sen verran kokenutta henkilökuntaa, että kyselevät ja antavat vaihtoehtoja (jos niitä on). Oikeastaan mitään ei tapahdu tiettämättäsi, ellei kyse ole oikeasti "suuresta hädästä" - tämäkin kerrotaan. Luota vaan henkilökuntaan, he kyllä osaavat. Näin itsekin tein - en tiedä onko, jollain huonoja kokemuksia, mutta minulle oli pääasia saada terveet lapset syliin ja sain, puoliso oli mukana koko ajan.
 
Takaisin
Top