Synnytystarinoita

Esikoisen kohdalla tästä vastauksesta olisi tullut hyvin pitkä...nyt selviäisi hyvin vähällä..! :hilarious: Eilen siis 10 aikaan aamupäivällä tokaisin miehelle että todella inhottavia nämä harjoitussupistukset kun vihlovatkin niin inhottavasti...mies kysyi onko hänen tarvetta jäädä kotiin johon tokaisin että ei nämä kuitenkaan mitään ole, ilmoittelen jos tässä jotakin muka tapahtuisi :rolleyes: tunnin ajan kuulostelin kotosalla ja kellotin 'harjoitussupistuksien' väliksi 10-15min, eivät kuitenkaan olleet niin kamalan kipeitä, joten luulin harjoitussuppareiksi. Puoli 12 aikaan alkoi tulla kovempia kipuja supistuksien mukana ja laitoin miehelle viestiä että lähdettäisiin käymään näytillä vaikka turhaan kuitenkin lähdetään...:angelic: Kotona odotellessa suihkuttelin mahaa lämpimällä vedellä joka vei kokonaan kivut supistuksista, olin aivan varma että kuitenkin taas väärä hälytys! Klo 13 lähdettiin sitten ajamaan näytille, jolloin supistukset muuttuivat kipeiksi ja jouduin hengittelemään kuin koira kuumana päivänä :rolleyes: Perillä synnärillä oltiin vartin yli yhden aikaan jolloin kätilö yritti ottaa käyrää...käyrän aikana valitin kipua ja kätilö päätti keskeyttää käyrän, sekä tarkistaa kohdunkaulan tilanteen. Selvisi että olen jo 6cm auki ja vedet saattavat poksahtaa hetkenä minä hyvänsä. En ollut uskoa korviani sillä en ollut niin kovaa kipua mielestäni tuntenut. :joyful: Kahdelta minut kiidätettiin kiireisesti synnytyssaliin ja siellä kerkesin maata ilokaasua hengitellen 15min, jolloin lapsivedet menivät itsestään. Välittömästi alkoivat kamalat kivut/supistukset ja pyysin spinaalia johon kätilö tokaisi että eivät mitkään lääkkeet kerkeä enää vaikuttaa vaan vauvaa pitää alkaa ihan kohta ponnistamaan. Hetken odottelun jälkeen olikin jo aika ponnistaa ja kipu oli aivan järkyttävä, tunsin aivan kaiken mitä tapahtui ja ajattelin vain että en voi selvitä ilman mitään kivunlievitystä! 14:39 poika olikin jo pihalla ja kivut loppuivat...ei repeämiä tai mitään muutakaan. Istumaan ja kävelemään pystyin jo heti kolmelta, olo on aivan mahtava, sekä poika niin rakas :Heartred Enpä olisi uskonut että tämä herra päättää tulla noinkin rytinällä maailmaan, olin varautunut päivän kestävään synnytykseen esikoisen (22h) jäljiltä...olen vieläkin ihan mykistynyt synnytyksen kestosta/nopeudesta enkä vieläkään ole kunnolla tajunnut että eilen synnytin. Nyt odotellaan kotiinpääsyä ja arkea kahden pienen kanssa :love7
 
Tosi mukavan kuuloinen synnytys iiidduska, tännekin tilattu yks sellainen, kiitos! :D

Heh :joyful: jäi kyllä tosi hyvä mieli synnytyksestä, vaikka ponnistusvaiheen kipu olikin kymmenen kertaa pahempi, kuin ekassa synnytyksessä! Synnytys oli loppupeleissä niin nopeasti ohi, että kipujen kesto oli hyvin lyhyt verrattuna pidempään versioon..! :angelic: Tänään hyvillä mielin kotiin, ihanat muistot jäi onneksi koska meille viimeinen lapsi! :Heartred
 
Viikot oli tasan 37 ja masulle olin vähän puhellut josko haluaisi pikkuhiljaa jo synnyttämään..Toissailtana klo 18 maissa heräsin sitten päiväunilta ja lähdin vessaan. Istahdin pöntölle niin samantien hulahti lapsivettä pönttöön. Järkytyksestä pomppasin ylös ja vettä alkoikin sitten valua pitkin reisiä... Huusin miehelle että nyt taisi vedet mennä ja taapersin sohvalle, koska mulla oli käsky matkustaa makuultaan sairaalaan runsaan lapsiveden vuoksi. Mies siinä sitten soitti ambulanssin ja juoksi paniikissa ympäri kämppää keräämässä tavaroita :D tää oli suhteellisen huvittava näky! Ambulanssi sit tuli ja veivät mut aluksi omaan tk:seen tarkistettavaksi, matkaa synnytyssairaalaan kun oli reilu 200km. En tuntenut supistuksia, joten yllättävän rauhallinen olin kokoajan, etukäteen kun tuota matkaa pelkäsin ihan hurjasti. Tk:ssa ottivat käyrää puolisen tuntia ja jäin odottelemaan lanssikuskien vuoronvaihtoa 45minuutiksi... Siitä sitten ajeltiin Oyssiin ja koko matka meni kivuttomasti. Oyssissa oltiin n. 22.30 ja kätilö meinasi laittaa minut osastolle kun vaikutin kuulemma niin kivuttomalta. Otettiin sitten puoli tuntia käyrää ja siinä alkoi supistuksetkin viimein tulla ja sisätutkimuksen tehtyään kätilö totesi että jääkääpä sittenkin suoraan synnytyssaliin. Avautuminen etenikin sitten melko vauhdilla ja puoli kaksi sain epiduraalin kun olin siihen mennessä tullut jo erittäin kipeäksi. Muutenkin tuossa olivat synnytyksen kivuliaimmat ja raskaimmat tunnit kun vuoronperään tuli voimakas supistus jota seurasi oksennus. Epiduraali oli kyllä pelastus ja sillä pärjäsin aamuun saakka kun vähän jälkeen 8 olikin sitten aika ponnistaa. Olin suhteellisen puuduksissa tuosta epistä niin ponnistusvaihe meni vähän pipariksi kun en oikein tuntenut milloin supistus tulee ja milloin on paras ponnistaa. Epätoivo meinasi jo iskeä ja kätilö pyysi toisen kätilön avuksi. Hän olikin sitten kovin epämiellyttävä ja hänen takiaan mulle jäi jotenkin paha maku synnytyksestä. Mutta ulos poju tuli lopulta vähän jälkeen yhdeksän ja ihana pieni mies hän onkin :Heartred nyt odotellaan josko kotiin päästäisiin jo huomenna..
 
Nopea kertomus Meille syntyi aamulla pieni tyttö rv 40+1

Koko eilisen päivän supisteli 5-10min välein ja sit yöllä päätettiin varmuudeksi lähteä näytille Tyksiin kun matkaa on se 1,5h. Oltiin sairaalassa klo 2:30 ja olin klo 3:15 tarkastuksessa käyränoton jälkeen jo 4,6-5cm auki, suoraan saliin. Kätilö ihmetteli miten voin olla niin rauhallinen, hän ei olis ikinä uskonut tilanteen olevan niin hyvä! Sit seuraavan kerran katottoon tilanne klo 4:00 ja olin 8cm auki ja sillon kätilö alko laittaa tavaroita valmiiksi. Sit klo 5:10 puhkaistiin lapsivesikalvot ja 5:25 sain alkaa ponnistaa ja 5:40 hän synty.

Ei tikin tikkiä mulle eikä mitään lääkettä. Mies oli ainut mun kivunlievitys ja painoi selän akupisteitä En todellakaan meinannut synnyttää luomuna

Nopeaa oli. Sairaalassa oltiin 3h ennen syntymää
 
Onnea Mari84! Ihanan kuuloinen synnytys ja ihanaa kun ei tarvinnut mitään kivunlievitystä tms. Niin toivon, että itellä kävisi samoin vaikka olen kyllä valmis ottamaan kaikki mahdolliset lääkkeet/puudutteet vastaan jos niikseen on :)
 
Mulla alotettiin suunnitellusti käynnistys rv 40+2 radin vuoksi. Käynnistys alotettiin maanantaina puolenpäivän aikaan, sain suun kautta Cytotecia yhteensä neljä annosta. Näillä ei ollut mitään vaikutusta, joten jäin osastolle yöksi. Seuraavana aamuna todettiin, että kohdunkaula hieman avautunut, sain lisää Cytotecia päivän aikana. Illalla alkoi tihkumaan lapsivedet ja tuli säännöllisiä supistuksia, yöllä olin jo aika kipeä ja sain lääkitystä kipuun, yö oli tuskainen eikä paljon tullut nukuttua. Seuraavana aamuna eli keskiviikkona todettiin, että olen hyvin alkanut avautumaan ja pääsin siirtymään synnytyssaliin. Synnytyssalissa kärvistelin epäsäännöllisten supistusen kanssa, tilanne eteni erittäin hitaasti. Minulle laitettiin oksitosiinitippa nousevin annoksin, illalla sain epiduraalin. Yöllä laitettiin vauvan päähän anturi, jotta pystyttiin paremmin seuraamaan hänen sydänkäyräänsä ja saatiin nostettua oksitosiinitippa annostusta vauhdilla ylöspäin. Tästä huolimatta supistusten välit oli pitkiä ja heikkoja. Aamulla olin täysin auki ja sain luvan alkaa ponnistelemaan, kunnes huomattiin, että vauva onkin avotarjonnassa tulossa ja supistusten välit harvenivat kokoajan. Lopulta sali oli täynnä lääkäreitä ja kätilöitä. Huomattiin, ettei synnytys etene, joten kokeiltiin imukupilla auttaa vauvaa ulos kahden eri lääkärin toimesta, tuloksetta. Tämän jälkeen siirryttiinkin jo nopeasti kiireelliseen sektioon, jolloin vihdoin pienokainen saatiin maailmaan :Heartred

Vauva oli täydellinen ja syntyi siis torstaina. Kotiin päästiin sunnuntaina. Kokemuksesta raskaaksi teki prosessin pitkäkestoisuus, huonosti nukutut yöt kipujen takia ja sairaalaympöristön koin stressaavana. Viikonhan siellä sairaalassa joutui kokonaisuudessaan olemaan.

Onneksi henkilökunta oli ammattitaitoista ja koko ajan oli selvää, että vauvalla ei ollut hätää. Itsellä vielä hieman sulateltavaa asian suhteen. Aika näyttää jääkö pelkoja tästä, tietysti mietityttää miten mahdollisen seuraavan synnytyksen kanssa kävisi... ja kyseessä siis ensimmäinen synnytys.
 
Suuresti voimia sinulle merihirviö!! Rajun kuuloista kyllä. Toivottavasti saat käytyä läpi tämän ja aika kultaa huonot kohdat. Pienokainen on nyt kuitenkin maailmassa ja onnellisesti perheen kanssa :Heartred
 
Tiistai aamuna 5.7 heräsin normaalisti vessaan puoli kahdeksan maissa ja aloin kampeamaan itseäni sängystä ylös. Pääsin istumaan sängylle ja ajattelin että hyvänen aika nytkö se pidätyskyky petti täysin kun pissasin sänkyyn. Nousin seisomaan ja siinä hetkessä tajusin että multa menikin vedet parhaillaan :D Herätin miehen ja soitin synnärille josta ohjattiin olemaan kotona niin kauan kun kivut sallii, kuitenkin klo 15 mentävä labroihin viimeistään. Supistuksia alkoi tulla puolen tunnin päästä vesien menosta ja kymmenen aikaan päätettiin lähteä varmuuden vuoksi sairaalaan kun en ensisynnyttäjänä tiennyt miten koviksi supistukset yltyy.

Sairaalassa tutkittiin ja olin kahdelle sormelle auki, sain kipulääkettä piikkinä ja meidät ohjattiin tarkkailuhuoneeseen lepäilemään. Muutama tunti torkuttiin miehen kanssa kunnes tuli muutama kovempi supistus. Soitin hoitajaa joka alkoi ottaa käyrää mutta kesken kaiken en pystynytkään enää olemaan kipujen kanssa paikallaan. Kätilö teki pikaisen tutkimuksen ja totesi että olinkin jo auennut kokonaan, siitä sitten vaan äkkiä saliin. Pyysin salissa kaikkia mahdollisia kipulääkkeitä, en kuitenkaan saanut kuin pudenduspuudutteen toiselle puolelle kun reunaa ei ollut tarpeeksi jäljellä. Ilokaasua sain hengitellä vaikkei se mitään kyllä auttanut. Ponnistaminen aloitettiin aika pian koska vauvan sydänäänet laskivat hieman, ponnistin 16min ja episiotomian jälkeen täydellinen pieni poika oli sylissä :Heartblue

Kokonaisuudessaan synnytys kesti 6h, tosi nopea ensisynnyttäjälle kulemma, mahdollista seuraavaa kertaa varten saatiin ohjeeksi lähteä heti sairaalaan kun vedet menee :D
 
Jospas minäkin nyt. 11.7. Mentiin äippäpolille kasvukontrolliin ja käynnistyksen suunnitteluun rv 38+1 (tiedossa oli että mahdollisesti ko. päivänä käynnistys). Miulla siis radi ja vauvan painoarvio 3.9kg. Jo viikoilla 35+1 ultrassa todettu ettei kanavaa enää ole ja olin jo joitakin senttejä auki, nyt 11.7. olin 5cm auki mutta ei supistuksia eikä vedet ollu menny. Kehotettiin kävelemään sairaalan alueella ja yrittää saada käynnistymään itsestään, kun oli kuulemma niin hilkulla luonnollinen käynnistyminen.

No me miehen kanssa marsittiin ulkona ja kiivettiin sairaalan portaita (8.kerros) ees takas. Ei oikeastaan mitää vaikutusta. Klo 14 mentiin sovitusti synnytysosastolle. 14.15 kätilö puhkaisi kalvot josta samantien lähti supistukset. Vettä tuli ihan helkutisti ja olo oli tukala heti. Aika nopeesti höngin jo ilokaasun kanssa, mutta siitä tuli vain paha olo. Lisäksi lämmitetty geelityyny, mut ei hyötyy.

Kätilön kanssa päädyttiin että jotain vahvempaa, ja lääkäri tuli pistämään puudutteen alapäähän. Siitäkään ei kuitenkaan ollut mitään apua vaan kipu oli ihan järkyttävä lonkissa ja selässä. Tässä vaiheessa kalvojen puhkaisusta oli kulunut noin pari tuntia aikaa...

Anestesialääkäri tuli hetken kuluttua pistämään epiduraalin, jonka jälkeen taivas aukeni. Kipu hellitti ja pystyin keskittymään supistuksiin. Odotusaika siihen että anestesialääkäri tuli tuntui ikuisuudelta ja mie vaan huusin ja pyysin että auttakaa, tehkää jotain.. :D myöhemmin selvisi että yhtäaikaa meidän kanssa oli kolme muuta synnytystä käynnissä, joten vuorossa olleet kätilöt oli helisemässä. Meidänkin salissa (miehen kertoman mukaan) kävi useampi eri kätilö välissä, jotka olivat syntyneiden osastolla vuorossa.

Klo 18 kätilö tutki ja totesi että olen auki kokonaan ja voin omaan tahtiin lähteä harjoittelemaan ponnistusta. Aloittelin seisaaltaan, siirryin perinteiseen makuuasentoon, josta polvilleen naama seinää kohti ja siitä taas melko perinteiseen makuuasentoon. Jostain syystä ponnistusvaihe tuntui kauhean pitkältä ja kipeältä,olin jo ihan puhki ja hoin että ei tää tuu täältä. Tuntui tosi hankalalta "osua" supistuksiin, en vieläkään oikein tunnistanut niitä ehkä niin hyvin kuin piti.

Klo 19.21 syntyi poika mitoi 4024g ja 53 cm alakautta. Mieheni oli huikea tuki synnytyksessä ja tuntui että viimeiset rykäisyt hän oikeastaan hoiti puolestani tukien vahvalla otteella ponnistusta käsi koukussa olevan jalkani ympärillä ja toinen selän takana. En oisi varmaa pystynyt tähän ilman häntä. Kokonaisuutena hyvä rankka kokemus, jossa ei turhia aikailtu kun vauhtiin päästiin. Ei mun kunto ois kyl monen päivän maratonia ehkä kestänyt.

Tikkejä tuli jonkun verran, mutta ovat jo hyvin parantuneet, liikkuminen onnistuu. Poika parka teloi solisluunsa vauhdikkaassa lopussa, mutta sitä nyt tuetaan ja pitäisi viikon parin sisään olla ok. Ei onneksi vauvaa itseään haittaa kauheasti ko. pipi.
 
Helou :)

Viikko sitten sunnuntaina, rv 40+2, aamulla kuuden aikoihin alkoi tihkuttaa lapsivettä. Soitin synnytyspäivystykseen ja pyysivät tarkistuskäynnille klo 12. Lähdettiin kuitenkin jo aiemmin kun vessakäynnillä vuoto oli keltavihreää. Päivystyksessä todettiin, että lapsivettä tosiaan tihkuu mutta vuoto normaalia ja pistivät käyrille 30 min ajaksi. Supistuksia tuli tässä vaiheessa harvakseltaan eivätkä ne olleet kovin kipeitä. Sitten saikin lähteä takaisin kotiin ja käskivät tulla samana iltana klo 19 takaisin. Supistukset laantuivat ja yritin pysyä aktiivisena, kävely ym mutta veto oli ihan pois. Seiskalta takas päivystykseen ja siellä uudestaan käyrille. Pari supistusta tuli 10 min välein ja kätilö kysyi haluanko jäädä osastolle. Päätettiin kuitenkin puolison kanssa, että mennään kotiin odottelemaan.

Kotona illalla tunsin oloni flunssaiseksi, korvia kutitti ja kurkkuun koski. Muutenkin pää tuntui raskaalta. Menin nukkumaan samaan aikaan kun Portugali - Ranska jalkapallo ottelu alko. Puoliso pyysi, että alkaisin synnyttää vasta ottelun jälkeen. N. 22:30 heräsin melko napakkaan supistukseen ja järkyttävään pamaukseen mikä kuului ja tuntui lantiossa. Pomppasin kauhuissani ylös ja heti lorahti lapsivettä housuun. Menin keittiöön istumaan jumppapallon päälle ja toivuin pamauksen aiheuttamasta huonosta olosta. Ronaldo oli linkuttanut kentältä ja puoliso näytti maansa myyneeltä.

Supistukset alkoivat alle 30 min kalvojen puhkeamisesta ja olivat heti kivuliaat ja tulivat 5 min välein. Lapsivettä tuli joka supistuksen jälkeen kaatamalla ja huusin, että nyt mennään kun sattui jo aika paljon. Kaikki liikkuminen piti autoon pääsyn jälkeen tehdä pyörätuolilla.

Päivystyksessä kätilö tarkisti kohdunsuun ja 2cm auki. Huusin kuin syötävä kipua ja lääkkeettöminä kivunlievityskeinoina istuin pallon päällä lämmin geelityyny alavatsalla. Jonkun ajan päästä hoitaja tuli pistämään oma-aloitteisesti kipupiikin reiteen. Huomasin trippaavani kunnolla lääkkeestä, mutta kipu ei hellittänyt. Sitten eikun synnytyssaliin.

Salissa toinen kätilö vastassa. Ehdotti heti epiduraalia ja siinä hetki puolison kanssa emmittiin, mutta kätilö oli sitä mieltä että nyt kannattaa ottaa, olin tosi kipeä ja huusin melkein tauotta. Epiduraali pistettiin ja ihmettelin kun kipu ei lakkaa, mutta olinkin jo siinä vaiheessa täysin auki ja kipu muuttui ponnistuskivuiksi. Kohtu oli kuitenkin edelleen ylhäällä joten joka supistuksella minun piti tehdä lyhyitä ähkäisyjä, että sain lapsen kanavaan.

Lopulta päästiin ponnistamaan, olin alkuajan kyljelläni mutta lopuksi selällään puoli-istuvassa asennossa. Kätilö ohjasi oikean jalkani lantioataan vasten ja toista jalkaa tuki puoliso. Sain selkeitä napakoita ohjeita ja tuntui, että homma eteni edes vähän joka työnnöllä. Epiduraali sai aikaan sen, että joka työnnön välissä oli kivuttomia hetkiä ja latasin akkuja katsomalla ikkunasta ulos Taysin rakennustyömaata. Lopulta tyttö syntyi maanantai aamuna 40+3 klo 3:54.

Lääkkeelliset ja lääkkeettömät kivunlievityskeinot kalpenivat puolison antaman tuen rinnalla. Jokaisen supistuksen aikana hautasin kasvoni hänen kaulaa vasten ja huusin. Tehtiin se työ yhdessä, tai siltä se tuntui. Synnytys kesti 5 tuntia ja oli yhtä rytinää alusta loppuun. Episiotomiaa ei tarvittu, mutta 1. asteen repeämiä piti paikkailla.

Osastolla alkoi pientä draamaa kun menin liikuntakyvyttömäksi post-spinaalin päänsäryn takia ja vauvalla epäiltiin sydämen rakennevikaa. Minulle laitettiin veripaikka ja lapsen kanssa selvittiin säikähdyksellä. Koin, että saatiin ensiluokkaista hoitoa alusta loppuun epiduraalitapaturmasta huolimatta. Melkoinen viikko ollut kyllä! :p
 
Muokattu viimeksi:
Voi kaameeta millaisia tarinoita.onneksi loppu hyvin kaikki hyvin..haluaako tässä edes synnyttää..voiko tän perua :wink

Mitä pererro tarkoittaa ett liikuntakyvyttömäksi jne.. Hyi se. Mutt ihanaa että voitte hyvin..tsemppiä uudenlaiseen arkeen..
 
Takaisin
Top