Synnytystarinat

Voi Esteri, kylläpäs tulin surulliseksi ja vihaiseksi sun puolesta. Ja mielessä pyöri vaan, kun mulle on aina sanottu että synnytyskivun ei pidä olla sietämätöntä. Kovaa kipua kyllä, mutta ei semmoista että joutuu paniikkiin. Useinhan käynnistyksen kivut ovat kovemmat kuin luonnollisesti alkaneen synnytyksen, mutta varmasti juuri mielentila yms. pahensivat tilannetta. Kyllä hoitohenkilökunnan olisi pitänyt toimia mun mielestä TÄYSIN toisin tuossa tilanteessa. Kannattaa puhua avoimesti omista tunteista ja ajatuksista, tehdä vaikka tarpeen vaatiessa kantelu. Tiedän itse pari tapausta, missä vastaava menettely synnytyksessä on johtanut vammoihin ja vauvan huonoon kuntoon. Joskus synnytyksiä hoidetaan ylimalkaisesti ja välinpitämättömästi. Siispä, suut auki mammat, jos tuntuu pahalta. Hoitohenkilökunta on olemassa MEITÄ varten ja sitä elämän hienointa tapahtumaa. Siitä ei saa tulla jotain rumaa ja pelottavaa!!!
SUURET voimahalit Esteri sinulle. Toivon, että saat pian vaavin viereen, saat käytyä tapahtuneen läpi, pääset sen yli ja nauttimaan vauva-arjesta. <3

Kiitos myös hen:lle tarinasta! Mukavaa, että sinun kokemuksesi oli sitten vähän valoisampi!

ONNEA teille vielä kerran! Uusia synnytystarinoita odotellessa..ja sitä omaakin! :)
 
Heippa! Ajattelin tulla tänne kirjottelemaan hieman "iloisemmissa" fiiliksissä kuulumisia.
Pääsin itse tänään kotiin, en kestänyt maata enään osastolla ja meiltä on sairaalaan kutenkin kohtuu lyhyt matka. Vaaveli joutui jäämään vielä lastenosastolle, huomenna on magneetti kuvat ja rukoilen kokosydämestäni että niistä ei löydy mtn.

Synnytyksen jälkeisiin mielentiloihin ainakin Jorvissa suhtaudutaan vakavasti, mulla kävi oikeastaan kaikki jotka olivat synnytyksessä mukana juttelemassa mun tilanteesta. Jopa anestesia lääkäri! Ainoa joka ei käynyt oli gyne. Mutta hän ei siinä synnytyksessä ollut kai niin paljoa mukana.. Mun mielestä sain ihan hyvää hoitoa jälkikäteen, ja musta oli kiva että sitä käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Kätilöt vakuuttivat että vauvan heikentynyt tila ei ollut synnytyksestä johtuvaa, itse en siihen täysin usko, kuitenkin lapsi revittiin väkisin ulos, ja täysin mustelmilla sen jälkeen, en usko että se ei voisi mitenkään siihen vaikuttaa. Anestesia lääkäri otti itse puheeksi sen että; Jälkikäteen ajateltuna leikkaus olisi todennäköisesti ollut oikea vaihtoehto, mutta hän ei pysty lupaamaan olisiko se säästänyt vauvaa kivuista? Kai sitä on turha jossitella, ihmetyttää vaan miten äitiä ei kuunneltu silloin.. Ehkä hoitohenkilökunta oppii jotain.

Vaavi sai apgar pisteitä 2..Pulssista 1, ja ihonväristä 1.
5minuuttia synnytyksen jälkeen 4pistettä. 2 pulssista ja ihonväristä
10minuuttia synnytyksen jälkeen 7pistettä.

Kaikkeahan vauvalla on ollut, nyt kuitenkin jo selkeesti parempaan päin.. Mä en tiedä vielä teenkö kantelua, mieli tekisi, mutta en ole varma.
Kuitenkin vauvan tila oli niin huono synnytyksen jälkeen että 10minuutin iässä anestesiologi ja takapäivystäjä on juuri aloittamassa elvytystä intuboimalla..Luojalle kiitos siitä että hän säilyil hengissä. <3 Keskiviikkona vauveli pääsee ehkä kotiin! Toiveita ainakin on paljon, ja hänet on suurimmasta osasta laitteita jo otettu pois! Onneksi nää pienet vastasyntyneet kestävät yllättävän paljon!

Kiitos kaikille kannanotoista ja onnitteluita ja kaikesta <3 Toivottavasti teillä menee paremmin, ja etten saanut teille traumoja aikaiseksi!! Joskus elämä menee näin! Kyllä me äidit selvitään kaikesta, uskon ainakin näin!!  Ja öisin kun mietin syvällisiä ; Ehkä meille jokaiselle annetaan juuri se mitä meidän uskotaan kestävän!.. Kohtaloa?kenties..
 
Esteri87 Mukavaa että sinä pääsit kotiin,siellä varmasti parempi sinun olla ja jos matka ei sairaalaan pitkä niin hyvä pääset vauvan luokse helposti. Ja toivotaan että saat vauvasi keskiviikkona kotiin,hienoa että vauvan vointi jo parempi.
Voimahali sinne vielä,kyllä asiat kääntyy parhain päin <3 

Kiva kuulla myös että sait keskustella synnytyksestä ym. tapahtumista siinä mukana olleidenkanssa, ei sitä voi koskaan tietää mikä olisi ollut parempi vaihtoehto. Tehtyä ei valitettavasti saa tekemättömäksi, mutta tuossa tilanteessa ajattelisi että sektio olisi ollut parempi vaihtiehto ja oltaisiin voitu välttyä osasta tapahtumista.
 
Saigon kirjoitti niiin ihanasti. <3
Yhdyn täysin samoihin lauseisiin sun kanssa.

Esteri mä todella toivon ja oon hengessä mukana, että  magneetti kuvissa ei ole mitään poikkeavaa. <3
Siis mulla nousee ihan karvat pystyyn !!!! Pieni rakas viaton vauva joutuu kärsimään kivuista ja on mustelmilla ja sen jälkeen tullaan sanomaan; leikkaus olisi ehkä ollut  oikea vaihtoehto !
toivotaan että pieni pääsee keskiviikkona kotiin teidän luokse <3
On varmasti tyhjä olo; kun joutuu sydämensä jättää sairaalaan. 
Jaksat olla ihanan positiivinen <3 !
Voimahali!
 
Hen: Onnea pienestä kääröstäsi!

Esteri: Kokemuksesi kuulostaa todella ikävältä ja varmasti jättää jälkensä.
Toivon kaikesta sydämestäni että vauvalla tulee kaikki olemaan hyvin ja paranee kaikinpuolin täysin terveeksi. Onneksi nykytietämys vastasyntyneiden hoidosta ja hoidon taso todella hyvää.
Voimia sulle sylin täydeltä! Mikään ei ole kamalampaa kun se että toinen itkee mutta ei ole itsellä keinoja auttaa, toisaalta ihana kuulla että rauhoittui sinun ääneesi.
Ja kehoitan tekemään sen kantelun, vaikka kävisittekin sairaalassa asiat lävitse. Kantelu on kuitenkin aina virallinen toimenpide ja se käsitellään. Voi auttaa ko. kätilöitä ja muuta synnytyksessä ollutta henkilökuntaa. Ja ehkä joku muu ei joudu tuollaisen kohtelun saamaksi.
Mutta asiahan on yksin omaan sinun päätettävissä.

 
Esteri 87: Hienoa kuulla että vauvasi vointi on nyt parempi ja saat hänet pian kotiin!!! Ja tosi hyvä että sait puhua synnytyksessäsi mukana olleiden kanssa siitä mitä siinä tapahtu! Onnea vielä kovasti vauvan syntymästä ja voimia ja halauksia! :)
 
Onnittelut täältäkin Henille!! :)

Samoin Esterille, vaikka paha mieli ihan tuli puolestasi kyllä... Mutta ei pahempia traumoja, eiväthän nämä kaikki synnytykset meen saman kaavan mukaan, ei voi koskaan tosiaan tietää mitä tuleman pitää.. :) Toivon kovasti että nyytilläsi olisi kaikki ok!!

Menee jo sekaisin kohta, että kuinka monta vaavia kaikkiaan nyt syntynyt, kun FB:ssa hieman eri ihmiset kuin täällä, osa samoja...sitten kun vielä muistaa nimet ja nimimerkit. :P  Ma siis oli hen, ke oli joku kans.. (?) ja juhannus-viikonloppuna kaksiko syntynyt, näistä toinen Esterille?
Kolme poikaa ja yksi tyttö?  Muistaako joku paremmin? :)
 
Viirukhan, hyvä että synnytys sujunut hyvin.. Näitä ns."mukavia" tarinoita kun lukee niin haluaa vaan enemmän ja enemmän jo synnyttämään..
 

to 23.6.


Kävin äitipolilla raskausmyrkytysepäilyjen takia ja siinä samalla sisätutkimuksen yhteydessä lääkäri pyöritteli sormiaan tuolla alakerrassa. Lääkäri sanoi, että voi tulla limaista ja verensekaista vuotoa päivän mittaan: niin myös tapahtui koko päivän, yön ja seuraavan aamun.

pe 24.6.


Vähän ennen keskipäivää vessakäynnin jälkeen lattialle lorahti jotain nestettä. Uudestaan lorahti sitten housuun (onneksi otin siteen käyttöön) ja kävin vessassa tarkistuttamassa, että voisiko neste olla lapsivettä. Neste oli väritöntä, joten en ollut varma, voisiko lorahdus olla lapsivettä, vaikka toisaalta tiesin, etten kyllä ollut housuun pissannutkaan.. Päätin odottaa, jos lorahdukset jatkuvat. Muutamaan tuntiin ei lorahdellut ollenkaan, mutta mietin nuita paria lorahdusta ja soittaisinko synnärille.. Puhuin miehen kanssa, jonka mielestä minun kannatti soittaa synnärille. Soitin synnärille ja kätilö pyysi käymään illan mittaan siellä märän siteen kanssa, jotta voidaan saada selville, onko lapsivedet menneet. Klo 17.30 harjoittelin äidin kanssa (toinen tukihenkilöni) erilaisia hengitysharjoituksia synnytystä varten. Samalla alkoi supistella säännöllisesti noin 3-5 minuutin välein. Kivut olivat hyvin siedettävissä ja ehdin käydä vielä juhannussaunassa. Saunassa en kuitenkaan ollut kauaa, koska halusin jaksaa pestä myös hiukseni (pelkäsin että kivut kasvavat ja hiustenpesu käy vaivalloiseksi). Äiti keitti iltateetä ja maistettuani sitä sanon, että voitaisiin pian lähteä sairaalaan. Kysyin mieheltä, että onko kaikki valmiina lähtöä varten ja hän sanoi, että on. Sanoin, että lähdetään ihan just sairaalaan, niin mies lähti pikaisesti vielä pakkaamaan jotain. Onneksi hän oli lyhyessä ajassa valmis pakkaustensa kanssa. Sairaalaan oli matkaa autolla vain 5 minuuttia - onneksi sillä paikoillaan pysyminen supistuksen aikana oli jo oikein ilkeää. 


Noin klo 20.30 saavuimme synnärillä ja minua vastaanottanut kätilö tarkisti siteeni. Käytössäni oli jo toinen side, jossa oli vaaleanpunaista nestettä eli selvää lapsivettä. Vaaleanpunaista nestettä oli alkanut tulla supistusten alkamisen aikoihin. Kätilö tarkisti myös kohdunsuun tilanteen (2 sormelle auki, kanavaa jäljellä 1cm). Sitten minut laitettiin "tervetulokäyrälle". Vauva voi käyrän mukaan hyvin. Kätilö vaihtui ja tämä kysyi, että haluanko peräruiskeen. Mietin hetken ja päädyimme sen ottamiseen. Tämän jälkeen siirryimme synnytyssaliin - olin ainut synnyttäjä tällä hetkellä. Sain kaurapusseja käyttööni ja ne auttoivat supistuksiin samalla, kun jompi kumpi tukihenkilöistäni painoi lantioluitani selän puolelta. Käytin apunani myös synnytyslaulua, joka toimii hyvin. Ajan kuluessa kuitenkin kivut voimistuivat ja kätilö kysyi, että haluanko kokeilla ilokaasua. En muista tarkalleen, missä kohti aloin kokeilla ilokaasua, mutta ainakin käytin sitä 4cm avautumisen jälkeen. Päätin kokeilla ilokaasua ensiksi varovaisesti, koska pelkäsin sen aiheuttavan huonovointisuutta. Ilokaasu ei kuitenkaan saanut aikaan pahoinvointia, joten jatkoin sen käyttöä. Alku oli opettelua: haukkasin ilokaasua supistuksen alkaessa. Supistuskipu ehti kuitenkin minusta nousta huippuunsa, sillä supistusten nousut olivat nopeita ja teräviä: laskut puolestaan hitaampia. Harjaantuessani ilokaasun käytössä hengittelin sitä vähän myös tauoilla ennen jyrkkää supistuskivun nousua. Ilokaasu auttoi vielä hyvin kaurapussien ja lantion painamisten kera mutta minusta alkoi tuntua, että supistukset tulevat kovenemaan ja mietin kovempia kipulääkkeitä. Olin puhunut kätilön kanssa mahdollisesta kohdunkaulan puudutteesta, mutta hän ei sitä suositellut, vaan oli epiduraalille myönteisempi. Näin siis, että jos haluan helposti jotain vahvempaa, niin sitten se on se epiduraali. Ennen synnytystä mietin, että en halua epiduraalia, jos vain sitä voin välttää. 


pe 25.6.


Sanoin kätilölle klo 00.30, että ehkä voisin ajatella sitä epiduraalia. En sanonut varmaa kyllä, mutta kätilö sanoi, että tilataan verikokeet ja sen jälkeen paikalle anestesialääkäri (hyvä niin, sillä empimisestäni huolimatta olin yhä enemmän epiduraalin kannalla). Kivut kovenivat ja nyt myös toinen tukihenkilö sai painaa lantiotani supistusten aikana – eli toinen tukihenkilö painoi lantiota selän puolelta ja toinen edestä (ja juuri tietystä kohtaa piti painaa tietenkin -todella lujaa niin, että kädet kipeytyivät hommasta molemmilla). Verikokeita varten laitoin sitten maaten. Tässä kohtaa synnytyslauluni oli muuttunut karjunnaksi ja se ei oikein enää auttanut. Tukihenkilöni eivät voineet tässä kohtaa oikein painella lantiotani kaurapussien lävitse: hengittelin vain ilokaasua ja yritin käyttää synnytyslaulua, joka supistuksen huipulle mentäessä muuttui aina karjunnaksi. Anestesialääkärin saapuessa paikalle olin jo aikalailla muissa maailmoissa, mihin sitten karjunta oli minut vienytkään. Silmäni olivat kiinni ja en meinannut kuulla ympärillä olevien ihmisten sanoja. Anestesialääkäri oli ehtinyt esitellä itsensä, kun avasin silmäni ajatellen, että voisin tervehtiä häntä. Pelkäsin joutuvani olemaan paikallaan supistuksen aikaan, mutta onneksi kuulin kätilön sanovan, että odotetaan supistuksen loppumista. Epiduraali minulle annettiin klo 2:07.


Tässä vaiheessa olin 7cm auki ja loput sentit menivätkin hujauksessa. Epiduraali auttoi sen verran, että rentouduin todella hyvin, mikä oli helpotus –en enää karjunut ja kuulemma “havahduin taas tähän maailmaan avaten silmäni”. Sain käyttää vielä ilokaasua apunani ja käytinkin sitä supistusten huippujen kestämiseen. Ei aikaakaan, kun minua alkoi ponnistuttamaan. 

Toinen vaihe alkoi klo 2:55 ja kesti 35 minuuttia. Kätilö sanoo minun ponnistavani todella hyvin. Ponnistaessani en voi oikeastaan sanoa kokeneeni kipua, sillä tein koko ajan niin paljon töitä vauvan ulos saamiseksi. Vauva kuitenkin jäi välilihan taakse ja enkä saanut puskettua häntä yrityksistä huolimatta eteenpäin. Kätilö päätti leikata välilihan ponnistaessani ja se tuntui vain pieneltä nipsaisulta. Ponnistaessani tuntui tietynlaista epämukavuutta, mutta ei sekään paljoa tuntunut – sain välilihaleikkaushaavan lisäksi II-asteen repeämän. Vauva oli kuitenkin pian ulkona välilihaleikkauksen jälkeen ja hän oli heti ihanan virkeä. Ensi-imetyskin sujui hienosti ensi-imetykseksi.


Tuntui, että synnytys oli nopeasti ohitse. Kaikki oli mennyt hyvin, vaikkakin aika erilälailla kuin olin ajatellut. Minulla ei esim. tullut kokeiltua kivunlievitykseen ammetta ja ponnistin ihan puoli-istuvasta asennosta (ei tehnyt mieli alkaa vaihtamaan ponnistustarpeen tultua enää asentoa). Voin sanoa heti synnytyksen jälkeen, että kokemus oli positiivinen, vaikka toisaalta sillä hetkellä olisin sanonut kysymykseen seuraavasta synnytyksestä, ettei ikinä enää –kuitenkin ne kivut olivat niin kovat.

Synnytyksen jälkeen kätilö sanoi, että uskoo minun voivan selvitä seuraavasta synnytyksestä ilman epiduraalia – uskon, että he ajattelivat, ettei epiduraali ehtinyt paljoakaan auttaa. Itse koin kuitenkin, että epiduraali auttoi minua paljon rentouttavalla vaikutuksellaan, vaikka ei se minua ihan taivaaseen vienytkään. Kätilö oli todella mukava ja herttainen vähän nuorempi nainen – hän luotti kehooni ja kuunteli hyvin toivomuksiani. Hänellä oli todella suuri merkitys positiivisen synnytyskokemuksen muodostumisessa. Olen myös sitä mieltä, että jos joskus alan odottamaan toista lasta (nyt alkaa jo kuulostamaan mahdollisemmalta kuin heti synnytyksen jälkeen), niin otan synnytykseen mukaan kaksi tukihenkilöä ehdottomasti, sillä kummallekin riitti hyvin hommia koko synnytyksen ajan. ;)


Tässä minun synnytystarinani pitkästi sepostettuna. Synnytys kesti siis yhteensä noin 10 tuntia supistusten alkamisesta.


I: 9t 25min

II: 35min

III: 8min

 
Tulin tuolta kesäkuisista lukemaan teidän tarinoita, kun niin kovasti jo odotetaan omaa synnytystä. LA 29.6., eikä vielä mitään kunnon merkkejä. Olin tänään juuri kolmen muun kesäkuisen kanssa lounaalla Helsingin keskustassa, LA:t 26., 27., 28. ja 29.6., eikä kellään meistä vielä varsinaisia merkkejä käynnistymisestä.

Onnea paljon teille heinäkuisille jo synnyttäineille, toivottavasti perästä tullaan ja pian (varsinkin näillä helteillä!).
 
Affinia täältä toivotaan sinne paljon SUPISTUKSIA ja että siellä (ja täälläkin) synntys käynnistyisi pian. :)
 
La aamuna alko suistukset ensin epäsäännöllisesti 8-10 min. välein . Klo 13.30 alko sitten ihan säännölliset supistukset 3-5 min. välein. Siinä sitten alko myös tulla limaista vuotoa ja jatkuva pissahätä. Klo 16.15 oltiin synnyttäjien vastaanotossa. Siinä hetki käyrillä ja tutkimukset. Supistukset tuli tasaisesti ja paikat oli 3,5 cm auki. Sinne siis jäätiin. 

Sitten vaan odoteltiin että tilanne etenee. Iltasella klo 20 paikat oli 8cm auki. Siihen se sitten meinas jämähtää. Klo 23 aikaan aloin olla jo todella väsynyt ja kipeä. Kätilö ehdotti siinä vaiheessa kalvojen puhkasua. Ennen sitä sain kohdunkaulan puudutteen. klo 23.19 kalvot puhkaistiin ja poika syntyi klo 23:42. Eli loppu meni nopeasti. Pari pientä repeämää tuli ja muutamalla tikillä selvittiin. 

Synnytyksen kesto vaihe1 10h 5min vaihe2 7min. ja vaihe 3 10min. 

Hyvä mieli jäi synnytyksestä. Vauva oli virkeä ja huusi kovasti synnyttyään. 

Lähdin sairaalasta kun vauva oli 16h ikäinen, Polikliinisessä synnytyksessä yleensä pääsee pois kun vauva on 6h ikäinen mutta yötä vasten eivät kotiuta. Joten yöllä piti siirtyä osastolle. 
 

Tässä mun synnytystarina:

Lauantaina heräsin klo 6 aikaan siihen, että alaselkää juilii samalla tavalla kuin olis kovat menkat. Juilimisen välissä oli aina puolen tunnin tauko, joten ajattelin et se menee ohi ja jatkoin nukkumista. Vähän ennen kahdeksaa kuitenkin heräsin taas samaan kipuun ja ajattelin, et käyn vessassa. Siinä vähän ennen pönttöä sit valahti jotain housujen läpi ja sitä tuli kunnon lorinalla. Heti tiesin, et nyt meni vedet. Pöntölle istuessa sitä loris vielä lisää. Ja ei kun herättämään mies ja soittamaan synnärille. Sanoivat synnäriltä, et tulkaa 7-8 aikaa viimistään illalla, jos ei supistukset kovene tai muutu säännöllisiksi. Siinä sit alkoi supistuksiakin tulla ja niitä tulikin silloin 8-9 välillä säännöllisesti 10 minuutin välein. Nämä supistukset ei vielä olleet kamalan kipeitä. Pitkin päivää tuli säännöllisesti supistuksia välien vaihdellen siinä 15-30 minuutin välein. Jotkut supistukset oli jo 4-5 aikaan niin kivuliaita, et jouduin kävelemään kumarassa. Supistuksiin siis auttoi se, että käveli.

Klo 18 lähdettiin sitten synnärille ja siellä käyrille. Olin käyrillä n 20 min ja sinä aikana tuli vain yksi supistus. Joten jouduin tarkkailuhuoneeseen odottamaan josko supistukset alkaisivat tulemaan tiheämmin. Siinä illan mittaan niitä supistuksia tuli n. 15 min välein, mutta olivat suht kivuliaita. Klo 00.01 alkoi tulla jo aikas kivuliaita supistuksia ja menin suihkuun. Siellä viihdyin tunnin ajan ja todella kuuma vesi alavatsalla supistusten aikaan auttoi. Klo 00.02 sain antibioottitipan, koska lapsivesien menosta oli aikaa 18 tuntia. Ja sit menin tipan jälkeen taas käyrille. Olin käyrillä n. 30 min, kun supistukset alkoi olla niin voimakkaita että en enää hyvin kestänyt niitä. Siinä vaiheessa piti jo hiukan kiroilla.

Klo 00.03 siirryttiin sitten synnytyssaliin, että sain ilokaasua. Voi sitä ihanaa oloa mikä siitä tuli. Supistukset ei tuntuneet enää ollenkaan niin pahalta ja sanoinkin miehelle, et tää on kyl mun uus paras ystävä. Tällöin mulla oli paikat auki löysästi kahdelle sormelle. Ilokaasun avulla selvisinkin seuraavat tunnit hyvin. N. puoli 7 aikaan ilokaasukin menetti tehonsa ja supistukset olivat todella kivuliaita ja tuntuivat siltä, että alaselkä on tulessa. Supistuksia tuli tuolloin edelleen n. 15 minuutin välein. Klo 7 aikaan sain epiduraalin ja tuolloin paikat olivat auki 6 cm. Kätilö lupasi tuossa vaiheessa, että vauva syntyy ennen 9. Mulle laitettiin myös oksitosiinitippa, koska pelättiin, että nuo mun harvat supistukset loppuvat kokonaan tuon epiduraalin ansiosta. Nyt supistuksia tuli tiuhaa tahtia n. 5 minuutin välein. Mutta en tuntenut mitään muuta, kun kovaa painetta niitten aikana. Oli muuten tajuttoman hyvä olo. Joskus klo 8 jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat romahtaa aina supistuksen tullessa, ja muo pyöriteltiin sängyssä erilaisiin asentoihin. Tippa lopetettiin tuossa vaiheessa. Kun sydänäänet saatiin kohdalleen niin tippa laitettiin uudestaan tippumaan ja ei kauaakaan, kun muo alkoi ponnistuttamaan. Tuolloin kello oli jotai 9 aikaan. Klo 9.59 syntyikin sitten 9 pisteen tyttövauva ja saatiin selitys siihen miksi supistuksien aikaan hänen sydänäänet olivat romahtaneet. Napanuora oli kaulan ympäri peräti 5 kertaa. Oli varmaan sairaalan ennätys.

Tulipa pitkä stoori..

Vaiheiden kestot:

1: 7h 52min

2: 49min

3: 7min

 
Onnea pienestä prinsessasta XeeenaZ ! 





Mullakin laskettu aika tänään! On kuitenkin hieman epäuskoinen olo, että tulis ainakaan viikkoon vielä. emoticon
 
Onnea kaikille synnyttäneille ja voimia toipumiseen ja ihanaan vauva-arkeen! <3

Meidän tytär syntyi 27.6. kello 11.46. Edellisenä yönä alko säännölliset supistelut heikohkoina kello 2.30. Mies lähti töihin kuudeks kun aattelin että supistelut voi vielä loppua. Ite rupesin sillon aamuhommia tekemään ja lapsivedet meni ihan kunnolla. Aikasemminkin tais jotain tiputella mutta en ollu ihan varma. Samalla supistukset koveni tosi kivuliaiks ja soitin miehen takasin kotiin. Lepäilin kotona vielä muutaman tunnin kunnes supistukset oli vielä kivuliaampia. Sain kuitenki hyvin levättyä niiden välissä ni oli mukava olla kotona. Matkalla sairaalaan kivut vaan paheni ja oli todella vaikeuksia kävellä autolta synnytysosastolle.

Päästiin heti synnytyshuoneeseen ja kivut vaan paheni. Olin sillon 4-5cm auki ja kätilö suositteli kuumaa suihkua kivunlievitykseks. Sillon se kuulosti hyvältä mutta melko pian supistukset paheni niin paljon että mä vaan tärisin ja huusin. Kokeilin ilokaasua mutta en saanu kertaakaan ees hengitettyä sitä. Huutaminen autto paljon paremmin. :D Kätilö koitti toppuutella mutta rupes sit pikkuhiljaa valmistelemaan epiduraalin laittoa. Mää olin niin kivuissani et tuntu ettei siitä selviä. 

Kätilö kehotti käymään vielä vessassa ennen puudutuksen laittoa ja vessassa rupeskin ponnistuttamaan. Pääsin jotenkin takas sängylle ja kätilö vaan käski hengittää ja olla huutamatta. Sit se totes että pää näkyykin jo. Koitti vielä rauhotella mua mutta pakko oli ponnistaa ja vauva synty viidessä minuutissa. Viimiset supistukset ja ponnistuskivut oli jotain aivan kamalaa! Onneks ei tarvinnu kärsiä kauan ja tais kätilökin yllättyä miten nopeesti loppu eteni. Sairaalassa oltiin oltu alle tunti.

Jälkeenpäin oli tosi hyvä mieli ja oon voinu hyvin. Tytär on maailman suloisin! Mitat oli 2585g ja 46cm joten aikamoista tehosyöttöä ollu tää alku. Painoa on kuitenkin tullu lisää ja oma maito on riittäny vauvalle. :)
 
Nyt on kulunut viikko pojan syntymästä, ja ajattelin kirjoitella lyhyesti meidän kokemuksesta kun pienoinen nukkuu :)

Viime viikon torstaina tein suursiivouksen, pesin ikkunat ja sohvat ja kaiken muunkin mitä löysin. Yöllä klo. 3 heräsin supistuksiin, jotka mulla tuntui nimenomaan polttoina alavatsassa. Rupesin seurailemaan tiheyttä, ja säikähdin välin ollessa vain 4 minuuttia. Limatulppa irtosi myös tässä vaiheessa, sen todella huomasi (yök!).

Olin niin tohkeissani että herätin miehen. Sehän ei tietenkään uskonut, että oli tosi kyseessä, koska laskettuun oli vielä 2 viikkoa, ja hän oli varma että menisi yli (kun kaikilla muillakin kuulemma menee :D). Pakkailin tavarat valmiiksi ja panikoin ja meikkasin (!!!!), ja puoli viiden aikaan lähdettiin sairaalaan kun kivut olivat jo yltyneet niin koviksi.

Sairaalassa laitettiin käyrille, ja todettiin että olen auki vasta 1 cm --> kotiin. Kyllä ketutti! Sattui kuitenkin jo todella. Kotona sit ramppasin ympäriinsä pitäen kuumavesipulloa alaselällä, tätä jaksoin pari tuntia ja sit lähdettiin taas.

Yhdeksän aikoihin oltiin sairaalassa, ja meidät otti vastaan eri kätilö.3 cm auki, joten jäätiin saliin. Aloitettiin kivunlievitys riisipussilla ja ilokaasulla. Samalla keinuttelin keínutuolissa.

Puoli yhdentoista aikoihin olin aivan sekaisin kivusta ja kaasusta, en pystynyt kuin huutamaan.Tällöin menivät myös vedet. 10.50 sain epiduraalin, joka oli aivan taivaallista. Vei kaikki kivut pois, ja pää selkeni saman tien. Tässä vaiheessa avautumista 7-8 cm. Epiduraalin jälkeen vauvan sydänäänet laskivat, mutta palautuivat nopesti normaalille tasolle kun vaihdoin asentoa,

Klo. 12 oltiin täysin auki, ja pian sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe oli nopeasti ohi, kätilö oli aivan loistava tsemppari ja osasi antaa ohjeita miten ponnistaa ja hengittää oikein. Vauva oli ulkona 9 minuutissa.

En koskaan unohda sitä tunnetta, mikä syntyy kun saa lapsensa rinnalleen rumana ja märkänä ja niin täydellisenä ja rakkaana. En ole koskaan eläessäni ollut niin onnellinen! Mies oli mahtava tuki koko synnytyksen ajan, ja sain vieläpä työntölahjaksi upean kaulakorun! :D Kyllä se vaan osaa....

Mulla kestivät vaiheet siis seuraavasti: I : 9 h 23 min, II: 9 min, III: 8 min.

Tsemppiä kaikille joilla kokemus on vielä edessä: ÄLKÄÄ PELÄTKÖ. Vaikka kipu oli todella kauheaa, mulle ei ainakaan jäänyt mitään traumoja. Sain 2 repeämää, joista toinen oli paha, mutta pikku hiljaa nekin ovat parantuneet. Mulla kaikki meni paljon helpommin ja paremmin kuin luulin, toivottavasti teilläkin!

Ja isot onnittelut kaikille jo vauvansa saaneille!
emoticon 


 
Hei! mulla alkoi 14.7.supistelemaan aamulla mutta olivat päivän mittaan niin harvoja etten edes katsellut kelloa ja ei yhtään kipeitä.luulin koko ajan että pian loppuvat,mutta jatkuivat vaan. joskus 14 aikaan alkoi jo tuntumaan kipua supistuksissa ja tulivat 10-11 min.välein,välillä pidempi väli. lähdin vanhempieni luokse käymään.siellä huomasin hieman ennen 18 että supistuksia tuli n.6minn.välein.ajattelin vielä odottaa mut äiti sanoi et nyt on kyllä aika lähteä sairaalaan.olin sairaalassa n.18.30 ja katsoivat että olin 6-7cm auki,siitä saliin ja sain ilokaasua.hieman ennen klo20 puhkaistiin kalvot ja sen jälkeen sain kohdunkaulanpuudutteen joka laitettiin ja vajaa min. sen jälkeen jo ponnistettiin ettei edes ehtinyt vaikuttaa. tyttö syntyi 20.16, sai pisteet 9-9-9.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top