Minä olen lukenut neuvolasta jaettavasta informaatio paketista että , epiduraali puudutus juuri vaikuttaa eniten lapseen ja hänen vointiinsa synnytyken jälkeen negatiivisesti. Eli sen vuoksikaan en ole sitä ottanut kertaakaan, kun kerran ei ole ollut pakko. Toisekseen minua inhottaa ajatus että minua pistettäisiin selkärankaan ja vielä se että joillekin äideille tulee kauhea monta päivää kestävä päänsärky siitä kun pistetään selkäydinkanavaan. Olen ajatellut että minun kohdalle se päänsärky varmaan tulisi kun on muutenkin tuota migreeni taipumusta. En todellakaan kaipaa enää synnytyskipujen ja jälki supistusten ym. kipujen lisäksi enää mitään kauheaa päänsärkyä.
Kohdunkaulapuudute oli kyllä hyvä, se kun laitettiin en tarvinnut enää ilokaasua lainkaan. Avautuminenkin edistyi puudutteen laiton jälkeen sukkelaan 6cm:stä 10cm:iin, aikaa taisi mennä n. 0,5h tuohon avautumiseen ja ponnistusvaiheeseen. Olin synnärille mennessä auki n. 4cm ja puolessa tunnissa olin avautunut 7cm. Sitten siinä junnattiin kauheista supistuksista huolimatta 2,5 tuntia, kohdun suu alkoi turpoamaan ja kun lääkäri laittoi tuon kohdunkaulapuudutteen, niin hänen mittausten mukaan olin auki tuon 6cm. Puudutteen jälkeen supistukset tuntuivat mutta olivat siedettäviä ja pystyin rentoutumaan ja tämä edisti sitten avautumista.
Tällä kertaa haluaisin tuota vesiallasta kokeilla jos mahdollista. Vesi on minun elementtini muutenkin, nautin vedessä olosta ja uinnista. Kolmannelta lapselta olin vesialtaassa jonkun aikaa avautumisvaiheessa. Lämmin vesi vei tehokkaasti kipua pois, supistukset tuntuivat mutta olivat siedettäviä. Jouduin altaasta pois sen vuoksi että altaaseen laittamamme vesi oli tosi lämmintä, aloin hikoilla ja sydän alkoi hakata pitkästi toista sataa minuutissa ja lapsen sydän hakkasi miltei 200, jouduin tulla altaasta pois loppuajaksi. Silloin hengittelin loppuajan vain ilokaasua, alkoi työnnättää ennen aikoja, jouduin olla pyllypystyssä kontallaan sängyssä niin kauan kun olin avautunut 10 cm:iin ja sain alkaa ponnistaa oikeasti. Tuo synnytys oli kyllä aika nopea muutenkin , ensimmäisestä poltosta syntymään meni n. 3h ja taisi tulla toisella työnnöllä ulos kerralla kokonaan. Varoitinkin kätilöä että on valmiina, että edellisetikin lapset ovat tulleet kerralla maailmaan, ei niin että pää ensin, sitten autetaan olkapäät ja sitten vasta tulee muu kroppa perässä. Synnytin kolmannen jakkaralla ja pelkäsin lapsen tippuvat lattialle tai ulosteen sekaan kaarimaljaan. Käskin olla valmiina ottamaan kiinni kun ponnistin ja niin poika syntyi yhdellä kertaa kätilön käsiin, hyvä että sai kiinni. Edellinen poika putosi synnytyspöydälle kun kätilö ei ollut valmiina, käski minun työntää ja itse veti vasta hanskoja käteen sängyn jalkopäässä. Synnytin silloin polviseisonnassa sängyn päätyyn nojaten. Poika vetäisi ensimäiset huutonsa siinä samalla ennen kätilön nielun ja nenän puhdistusta ja näin lapsi veti keuhkoihin lapsivettä. No lapsi vesi rohisi keuhkoissa jonkun aikaan, mutta onneksi ei tullut mitään tulehdusta kuitenkaan. Ensimmäisen lapsen olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa, enkä sitä kyllä enää halua jos on pakko. Jalat oli jotain tukia vasten muistaakseni, toinen kätilö oli jalkopäässä, toinen painoi oikealta puolelta vatsan päältä ja mies vasemmalta puolelta ja yrittivät auttaa työntämään lasta maailmaan. Olin yrittänyt työntää siinä vaiheessa jo n. 1h eikä tyttö syntynyt. Tytöllä oli napanuora kaulan ympäri, joka supistuksella sydänäänet laskivat liian alas ja kätilöillä tuli kiire saada lapsi maailmaan. Tämän vuoksi painettii vatsaa molemmilta puolilta samalla kun ponnistin. No repesin pahasti välilihan leikkauksesta huolimatta. Repeämä oli syvä ja pitkä, koko emättimen pohja auki peräreikään saakka. Rengaslihas peräsuolessa ei onneksi vaurioitunut. Minut ommeltiin kasaan nukutuksessa, moneen kerrokseen laitettiin tikkejä ja haavaan jätettiin letku josta haavanestettä tihkui pois. Letku oli muistaakseni päivän pari paikallaan. Iso paha arpi jäi alapäähän kiristämään. Muistan sen vaivanneen ainakin 1,5-2 vuotta, se kiristi ja painoi. Nyt joka synnytyksessä tuo vanha arpi on venymisen tiellä, siihen sattuu niin älyttömästi kun ponnistaa, neljännen lapsen syntyessä pari vuotta sitten vanhan arven kohdalta repesin uudelleen ja tikkejä jouduttiin laittamaan aika paljon, mutta onneksi haava ei ollut syvä. Synnytin kyllä pystyasennossa jälleen sängynpäätyyn nojaten, mielestäni siinä asennossa emätin venyy joka suuntaan parhaiten ja lapsen oma paino auttaa laskeutumaan. Kätilö jotenkin veti/venytti sormella peräsuoleen päin ja neuvoi samalla työntämään siihen suuntaan kun hän painoi sormella. Minulle laitettiin se kohdunkaulan puudute ja jotenkin tuntui etten tuntenut sitä mihin päin olisi pitänyt työntää, tämän vuoksi kätilö painamalla/venyttämällä auttoi minua tunnistamaan mihin työnnetään. Kun pojan pää tuli ulos huokasin helpotuksesta, ihanaa se on ohi, mutta tämä neljäs jäi hartioistaan kiinni ja häntä jouduttiin jotenkin vetämään ja auttamaan ulos ja siinä vaiheessa tuo emätin taas repesi. Poika ei ollut kyllä sen isompi kuin edellisetkään, en tiedä oliko sitten synnytyskanavassa jotenkin eri asennossa vai oliko nuori kätilö jotenkin kokematon tässä asiassa? Repesi kuitenkin ja haava oli kipeä ja kutiseva sitten jälkeen päin. Liekö sitten ollut liian pitkä väli (10v) edelliseeen synnytykseen joten paikat eivät antaneet periksi kuten aiemmin, oli vähän kuin olisi ensimmäistään synnyttänyt. No nyt on edellisestä kerrasta taas 2v aikaa joten paikat ovat varmasti ennestään löysät ja antaa varmaan periksi :).
