Synnytyspelko (ja synnytysvalmennus)

Jo synnyttäneet hoi! Luin tällaisen kokemuksen että synnyttävän naisen avautumisvaihe oli alkanut sairaalassa yöllä, jolloin tuleva isä oli ollut kotona ja äiti oli ollut avautumisvaiheen yksin, koska isät lähetetään yöksi kotiin. Onko siis näin että isää ei saa kutsua sairaalaan jos näin käy ja avautumisvaihe on oltava yksin? :O Kauhistuttaa järkyttävästi pelkkä ajatus siitä että tämä kokemus pitäisi kestää yksin...
 
Mimmiii sanoi:
Jo synnyttäneet hoi! Luin tällaisen kokemuksen että synnyttävän naisen avautumisvaihe oli alkanut sairaalassa yöllä, jolloin tuleva isä oli ollut kotona ja äiti oli ollut avautumisvaiheen yksin, koska isät lähetetään yöksi kotiin. Onko siis näin että isää ei saa kutsua sairaalaan jos näin käy ja avautumisvaihe on oltava yksin? :O Kauhistuttaa järkyttävästi pelkkä ajatus siitä että tämä kokemus pitäisi kestää yksin...
Click to expand...

No periaatteessaa joo jos se on osastolla ollu eikä oo perhehuonetta varattu. Mut sit taas ku on synnytyksest kyse ni hassua et lähetetty kotii oli yö tai päivä ku isä nimenomaan saa koko ajan olla mukana. Kuulostaa siltä et ollu osastonpuolella tämä tapaus ja olisko viel ollu ensisynnyttäjä ni jos ovat aatelleet ettei synny viel kuitenkaa yöllä ni saanu isä viel kotona nukkuu. Hankala sannoo kyl millasest tilanteesta täs kyse :eek:
 
Mulla alkoi tiheät supistukset yöllä jolloin lähdettiin sairaalaan ja päästiin sellaiseen huoneeseen siinä synnytys salien läheisyydessä missä oli sängyt ja vessa ja suihku ja mikro yms. En tiiä oliko se sit just joku perhehuone tms. Siellä oltiin aamu 10 asti josta sit saliin kun olin 4 cm auki. Ois kyl aika hirveetä olla ilman miestä siellä...
 
Niin, jos ei saliin vielä pääse niin sitten isä varmaankin joutuu lähtemään yöksi kotiin. Mä vietin myös esikoista tehdessä yhden yön yksin osastolla, kun ei saliin ollut vielä asiaa ja kotiinkaan en enää saanut positiivisen streptokokki b:n takia lähteä. Tosin siinä ei kyllä ollut mitään kipujakaan, vaan nukuin parhaat yöunet aikoihin :D joten eipä siinä kohtaa miehellä olisi ollutkaan mitään virkaa.

Mulla kun edellinen meni niin, että ensin siirryttiin saliin ja sitten vasta käynnistettiin ja alkoi avautuminen, niin kertokaas missä vaiheessa avautumista yleensä saliin pääsee?
 
Eli siis miehen saa kutsua paikalle kun mennään saliin jos on lähetetty kotiin yöksi? Pelottaa lähinnä jos on kovat supistukset ja joutuu ilman miestä olemaan :sad001
 
Mä olin kolme cm auki, kun mentiin sairaalaan ja käyrille. Päästiin suoraan saliin, hissimatkan aikana oli sentin lisää auennut. Sitten hidastuikin, kun otin epiduraalin. Mutta siis ainakin kovien, jatkuvien supistusten kanssa kolme senttiä riitti saliin pääsyyn.
 
Esikoista odottaessa pelotti ihan hirveästi. Mutta sitten se pelko yhtäkkiä hävis reilu kuukuden ennen laskettua aikaa nii en edes käyny missään pelkopolilla. Ajattelin vain ettö kyllä lääkärit ja kätilöt sitten työnsä osaavat.
Pettymys tuli sitten siinä vaiheessa kun mulle synnytyssalissa kerrottiin että nyt mennään sektioon. Vauvalla oli jotain syke ongelmia ja synnytys ei edennyt. Se harmitti tosi paljon kun olin itse päässyt alatiesynnytys pelost eroon.
Itse sektiosta on hyvät muistit ku pettymyksen yli pääsin mutta toipuminen oli täyttä tuskaa!

Nyt on istukka kohdunsuun tiellä ja jos ei nouse nii se on taas sektio ja se kyllä harmittaa kun haluais synnyttää alateitse :sad001
Muuten ei oo nyt tässä raskaudessa pelottanut.
 
Joo 3 cm olin mäki auki ku sairaalaan tulin ja suoraa pääsin käyrille ja saliin.
 
Itse kun synnytin esikoista,en päässyt saliin missään vaiheessa kun kaikki salit oli jatkuvasti täynnä. Vietin koko synnytyksen(28h) samassa huoneessa. Ei siis mitään hajua, miten nää käytännöt normaalisti menee. Hyvä kun ootte selventäneet asiaa :confused:
 
Meillä alkaa tänään perhevalmennus. Ens viikolla tosin vasta kerta otsikolla synnytys mutta ihan hyvin ja avoimin mielin lähden tähän valmennukseen. Tää siis kuuluu meillä automaattisesti neuvolajuttuihin, meidän neukkutäti pitää tämän ja omassa neuvolassa pidetään. Kotiin tuli ohjelma, ei tarvii ees ilmoittautua mitenkään. Toki ei pakko oo osallistua mut ite ehdottomasti haluan et mennään kun eka lapsi tulossa.
 
Oldmama, vaikka Suomessa ollaan ehkä sektiovastaisia, muista että kukaan ei voi pakottaa sua synnyttämään alateitse jos et itse niin halua/tahdo/uskalla ! :angelic: Pitää vaan olla päättäväinen jos haluaa sektion, sen kyllä saa jos osaa pysyä tahtonsa takana.
 
Meillä oli eilen synnytysvalmennuosio perhevalmennuksesta. Koin tämän erittäin hyödylliseksi miehelle jolle tuli varmasti paljon uutta tietoa ja selkeästi into odottaa lapsen syntymää kasvoi. Käytiin hyvin läpi tukihenkilön roolia synnytyksessä ja synnytyksen eri vaiheet. Miinusta siitä että katsottiin noin 25 vuotta vanha video synnytyksestä, ehkä voisi päivittää.

Itse en saanut uutta tietoa enkä toivomaani rauhallisempaa oloa synnyttämisen suhteen. En myöskään ryhmässä halunnut peloistani jutella. En jotenkin osaa yhtään luottaa kroppaani, itseeni ja siihen että nämä asiat hoituvat kyllä, ja ammattilaiset auttavat. Sairaalassa olokin pelottaa. Ensi kerralla neuvolassa juttelen asioista ja mahdollisuudesta pelkopolikäyntiin.
 
mua on alkanu pelottaa synnytys nyt kun se lähestyy. vaikka edelliset mennykin ihan hyvin. pelkään et mulle tai vauvalle sattuu jotain. tai meen lukkoon supistuksista siinä kaiken keskellä...huomen neuvola plus lääkäri..viäläkö on mahdollista päästä sinne polille jutteleen ja purkaan näitä asioita jos puhun lekurille...
 
Mulla on ollut synnytyspelko esikoisen jälkeen. Alunperin olin, että haluan sektion aiemmissa (2kpl km) raskauksissa, mutta nyt keväällä tullut sektio pelkokin. Ja nyt se sektio on väistämättä edessä. Kivana plussana pitää mennä istukan läpi. Oon kysellyt paljon asiasta lääkäreiltä ja kätilöiltä, että en oo paniikissa kokoaikaa, mutta pelkään vielä sitä kun olen toimenpiteessä, että joudun pakokauhuun, kun näen leikkaussalin ja kuulen lääkäreiden keskustelevan piteen aikana... En haluis olla näkemässä tai kuulemassa koko operaatiota....
 
Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa vähän jännittämään kun synnytys lähenee. Monet tutut kertovat kuinka kauheaa se on, mutta jokainen on sanonut, että kaikki paha unohtuu kun saa sen nyytin syliin. Tähän tahdon itsekin uskoa ja sillä koitan hillitä hermoja. En oikein tarkkaan tiedä mitä pelkään, en ehkä kuitenkaan pelkää kipua. Varmaan sitä, että vauvalle käy jotain. Mutta toki myös pelkään itsekkäästi, että kuinka pahasti repeän tai tuleeko vaikka pahat peräpukamat.. Kuinka nopeasti sitä toipuu takaisin toimintakykyiseksi...

Joka aamu herään unenpöpperössä ja vauva on mielessä heti. Lähinnä pelästyn heti herättyä, että onko se vielä elossa ja rauhoitun vasta kun tunnen liikkeitä. Kai se menettämisen pelkokin kuuluu tähän. Muuten on kaikki mennyt niin hyvin, että kai on pakko jostain stressata :D
 
Mä jotenkin vain luotan siihen, että jos se niiiiiiin kamalaa olisi, ei meitä täällä pallolla näin paljoa olisi. Luotan kroppaani ja sairaalan henkilökuntaan. Koska eihän tässä oikeastaan ole vaihtoehtoja. :P Toki mielessä on välillä, mitä jos sattuu jotain, jommallekummalle. Mutta ei sitäkään voi estää etukäteen murehtimalla - hullun hommaa. :D
 
Sinituulia sanoi:
Mä jotenkin vain luotan siihen, että jos se niiiiiiin kamalaa olisi, ei meitä täällä pallolla näin paljoa olisi. Luotan kroppaani ja sairaalan henkilökuntaan. Koska eihän tässä oikeastaan ole vaihtoehtoja. :P Toki mielessä on välillä, mitä jos sattuu jotain, jommallekummalle. Mutta ei sitäkään voi estää etukäteen murehtimalla - hullun hommaa. :D
Click to expand...

Samat ajatukset, jännittää mutta suurin osa menee ihan hyvin, ammattilaisten osaaminen on nykyään tosi hyvää ja kyllä se vaan on niin luonnollinen asia. Niin mun neuvolatätiki sanoo aina ja et samalla tavalla me kaikki ihmiset ollaan tänne tultu. Omaan kroppaan luoton koen tosi tärkeeksi ja oonkin keskittyny siihen et pystyis rentoutua ja luottamaan itseensä.

Aktiivisen synnytyksen facebook-ryhmä on tosi hyvä ja kasvattanu mun luottoa omaan kroppaan ja synnytyksen onnistumiseen.
 
Täällä kans mennään sillä ajatuksella (pääosin.. välillä iskee kauhu hetkeksi kunnes saa itsensä taas normaalitilaan) että oma kroppa osaa kyllä sitten. Ja juurikin sillä että jos se ihan niiiiin hirveetä olisi, kellään tuskin olisi useampaa lasta. Ja sillä että siskonikin on siitä selvinnyt kahdesti ja sitä sattuu tyynysotakin :D
 
Nimeeeikeksitty sanoi:
Täällä kans mennään sillä ajatuksella (pääosin.. välillä iskee kauhu hetkeksi kunnes saa itsensä taas normaalitilaan) että oma kroppa osaa kyllä sitten. Ja juurikin sillä että jos se ihan niiiiin hirveetä olisi, kellään tuskin olisi useampaa lasta. Ja sillä että siskonikin on siitä selvinnyt kahdesti ja sitä sattuu tyynysotakin :D
Click to expand...

Ekani saapui nyrkkiposkella ja epid. ei ollut levinnyt toivotusti... kiitos puutteellisen ohjeistuksen ( vaihda kylkeä 15min välein, ni molemmat puolet puutuu...) Olihan se synnytys kivulias. Synnytyksen jälkeen päätin tietoisesti muistella tuota kokemaani kipua päivittäin 2 vuoden ajan, jotten erehtyisi hommaan uudelleen. Hyvin toimi siihen saakka kunnes toka ilmoitti olemassa olostaan... 3vrk käynnistystä epäkypsänä on sekin rankkaa ja kivuliasta. Nyt 3tta kohta päästään tulostamaan.... saappa nähä mitä kaikkee tapahtuu ja miten kipeää tekee. Jokaisella on kuitenkin omanlaisensa kipukynnys ja ei pidä vertailla etukäteen toisten kokemuksia itsellä edessä olevaan tapahtumaan. Ja mikä ei tapa niin se vahvistaa! Onko kukaan sanonu, että synnytys kasvattaa äidiksi tulevaa ihmistä? Siltä se minusta itsestäni tuntui silloin ekalla kerralla ja asiat näkee ja kokee toisin kuin aiemmin. :)
 
Iha varmasti synnytys kasvattaa äitiä. Koska luulen, että jos miehet synnyttäisi niin eivät ois nii ajattelemattomia :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top