Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Ahven
- Aloituspäivämäärä
-mansikka-
Jostain jotain jo tietävä
Onnea marijanna!
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
Kerran jo kirjoittamassa synnytyskertomusta mutta sitten meillä oli täällä kylpyhetki. Katotaan saanko kirjoitettua nyt.
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
Illalla, kun esikoinen oli nukkumassa, menin katsomaan telkkua. Siinä tuli pari supistusta, joiden aikana piti hengitellä. Samanlaisesti kävi edeltävänä iltana. (?Limatulppaa?) oli useampana päivänä tullut pahemman supistuksen jälkeen. Siitä nukumaan ja yöllä heräsin jälleen vessaan. Huomasin vähän vaaleanpunaista ja aattelin ettei varmaa mitään ihmeellistä. Mutta alamahaa poltteli niinkuin suuremman luokan menkat tulossa ja alaselkää jomotti. Pian tulikin kunnon supistus ja toinen. En oikein tahtonut saada unta vaikka en ollut vielä tiedostanut synnytyksen käynnistyneen. Tarkistin kuitenkin sairaalakassin. Taas supisti. Aloin huvikseni kellottamaan niitä. Alle 10 min välein. Tuli kipeä supistus, mieskin heräs, ja lapsivettä lorahti. Aloin varoittamaan lapsenvahtia, että ehkä keikkaa pukkaa. Supsituksia tuli.yhä alle 10min välein. Mies pakotti soittaa synnärille ja ne sanoivat samaa mitä tiesin. Sairaalaan vasta kun kipuja ei kestä kotona.
Vietiin lapsi hoitoon ja aateltiin kuitenkin mennä näytille synnärille. Autossa supistukset olivat tosi mietoja, mutta edelleen alle 10min. Olin varma että kotiin lähettävät. Sisätutkimis kuitenkin osoitti että olin avautunut 7cm. Olin ihan ihmeissäni. Minulle asennettiin tens, vaikka en ollut asiaa.etukäteen ajatellut. Se oli selkäsupistuksiin täydellinen. Ainakin alkuun. Laulelin ja naureskeli että mitä sit tehdään. Kätilö (ihana sellainen) vaan tokas että synnytetään. Koska minussa ei tensin lisäksi ollut mitään piuhoja, kuten köynnistyksessä ni halusin kokeilla kylvyn voimaa rentoutumiseen. En tiedä oliko se virhe, koska tens jouduttiin ottaa pois, mutta jouduin oikein pitkään kestävän kipeän supistuksen aikana paniikkiin altaassa. Kun sieltä päätin poistua oli lupa ponnistaa kun ponnistuttaa. Ponnistamisen tarvetta jouduttii yli tunnin odottamaan ja tässävaiheessa tens oli laitettu takaisin, mutta ei muuta lievitystä. Slaavilaista kyykkyä kätilö pyysi monesti kokeilemaan että vauva laskeutuisi kanavaan ja päästäisiin ponnistamaan. Onneksi mies on vahva, ni jaksoi pitää minua siinä kyykyssä, kun siihen lopulta suostuin. Supistukset olivat siis jo niin voimakkaita että olin silmät kiinno ja lauloin niitä vokaaleja voihkien.
Kyykyssä sitten tuli loputkin lapsivedet. Jossain takaraivossa huusi taas paniikki ja paniikkiin jouduin ettei vauva synny, supistukset sattui,ja edelleen ponnistamista sai odottaa.. ja kun se ponnistaminen alkoi. Se oli niin viheliäisellä tavalla nautinnollisen kivuliasta että jälkeen päin ihmettelen. Tunsin mitä pitää tehdä, että vauva syntyy ja ponnistan oikein. Esikoisesta siis en tiennyt tai tuntenut mitään, kiitos epiduraalin. Esikoisen ponnistus kesti paperien mukaan 34min vaikka minulla on muistikuva tunnista. Tämän neidin sain ulos 5 minuutissa. Ja ai jestas sitä tunneryöppyä kun neiti nostettiin rinnalle. Ihanan kamala luomusynnytys. Ja jos esikoisen jälkeen sanoin, että seuraavana päivänä uudestaan niin nyt ei kiitos enää. Nyt on molemmat synnytystavat koitettu, lääkkein ja luomuna. Huh.
Vietiin lapsi hoitoon ja aateltiin kuitenkin mennä näytille synnärille. Autossa supistukset olivat tosi mietoja, mutta edelleen alle 10min. Olin varma että kotiin lähettävät. Sisätutkimis kuitenkin osoitti että olin avautunut 7cm. Olin ihan ihmeissäni. Minulle asennettiin tens, vaikka en ollut asiaa.etukäteen ajatellut. Se oli selkäsupistuksiin täydellinen. Ainakin alkuun. Laulelin ja naureskeli että mitä sit tehdään. Kätilö (ihana sellainen) vaan tokas että synnytetään. Koska minussa ei tensin lisäksi ollut mitään piuhoja, kuten köynnistyksessä ni halusin kokeilla kylvyn voimaa rentoutumiseen. En tiedä oliko se virhe, koska tens jouduttiin ottaa pois, mutta jouduin oikein pitkään kestävän kipeän supistuksen aikana paniikkiin altaassa. Kun sieltä päätin poistua oli lupa ponnistaa kun ponnistuttaa. Ponnistamisen tarvetta jouduttii yli tunnin odottamaan ja tässävaiheessa tens oli laitettu takaisin, mutta ei muuta lievitystä. Slaavilaista kyykkyä kätilö pyysi monesti kokeilemaan että vauva laskeutuisi kanavaan ja päästäisiin ponnistamaan. Onneksi mies on vahva, ni jaksoi pitää minua siinä kyykyssä, kun siihen lopulta suostuin. Supistukset olivat siis jo niin voimakkaita että olin silmät kiinno ja lauloin niitä vokaaleja voihkien.
Kyykyssä sitten tuli loputkin lapsivedet. Jossain takaraivossa huusi taas paniikki ja paniikkiin jouduin ettei vauva synny, supistukset sattui,ja edelleen ponnistamista sai odottaa.. ja kun se ponnistaminen alkoi. Se oli niin viheliäisellä tavalla nautinnollisen kivuliasta että jälkeen päin ihmettelen. Tunsin mitä pitää tehdä, että vauva syntyy ja ponnistan oikein. Esikoisesta siis en tiennyt tai tuntenut mitään, kiitos epiduraalin. Esikoisen ponnistus kesti paperien mukaan 34min vaikka minulla on muistikuva tunnista. Tämän neidin sain ulos 5 minuutissa. Ja ai jestas sitä tunneryöppyä kun neiti nostettiin rinnalle. Ihanan kamala luomusynnytys. Ja jos esikoisen jälkeen sanoin, että seuraavana päivänä uudestaan niin nyt ei kiitos enää. Nyt on molemmat synnytystavat koitettu, lääkkein ja luomuna. Huh.
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
^ nii ja jos ensimmäisestä sain kaikki mahdolliset repeämät niin nyt selvisin parilla tikillä. Eli oon ihan elämäni kunnossa nyt :D