Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Ahven
- Aloituspäivämäärä
Tässäpä muutama:)
1. synnytys kesti 14h aamulla 6 heräsin siihen kun että nyt mentävä pissalle ja lapsi vesi halahti sängystä noustessa. N12 lähdettiin synnärille ja siellä todettiin että on perätilassa, siitä sitten magneettikuvaukseen ja ultrattiin ja tökittiin, arvioitiin mahtuuko syntymään alakautta ja hienosti syntyi :) itse sain epiduraalin tossa 17 maissa ja itse ponnistus kesti 10 min kun tyttö saatiin maailmaan. Siitä tyttö kiikutettiin pois kun napanuora oli ollut niin tiukasti kaulanympäri ja epäilivät happen puutetta. Mutta mitään sellaista ei onneksi ollut! Joutui 1 yöksi tarkkailuun
oltiin sitten 4 yötä perhe huoneessa ennen kotiin pääsyä:) syntyi rv 39+6
2. vedet tuli kakalla ollessa tossa 21 tienoolla ja kesti kaikenkaikiaan 6 h. Sain silloinkin epiduraalin ja sairaalassa kerittiin olemaan 2h ennen kuin pääsin ponnistamaan joka sitten kesti vaan 5 min. Tyttö syntyi nyrkki ensin vähän 3 jälkeen. Syntyi rv 39+5
3. alkoi supistelemaan n klo 22 mutta ne muuttui säännölliseksi vasta klo 2 tyttö syntyi n klo 7 olisi syntynyt nopeammin jos en olis ottanut spinaalia kun vei kaikki tunnot. Ei ollut mulle kovin hyvä spinaalin vaikutus loppui 15 min ennen ponnistusta ja enää ei kerätty antaa mitään kipua lievittävää ja tyttö syntyi parilla ponnistuksella rv 38 :)
4. Klo 22 aikaan alkoi supistelemaan säännöllisesti 15 min välein ja 23 aikaan alkoi tulemaan 5-10 min välein, ja synnärille lähdettiin 2 aikaan! Jolloin olin auki 4cm ja kohdunkaula oli kokonaan sulanut pois. 5 aikaan meni vedet ja olin 6 cm auki.
Klo 6 pistettiin epiduraali ja kivut katosivat klo 9 olin täysin auki..
Ponnistus vaihe kesti 8min ja tyllerö oli sylissä. Tyttö syntyi rv 39+5
5. rv 40 aamu yöllä alko verensekainen limainen vuoto ja alamaha/selkä kivut, supistelemaan alko vasta siinä 9-10 aikaan mutta suunnattoman epäsäännöllisesti kunnon supparit alkokin sit 17 tienoolla kun oltiin kävelty puolkylää ristiin rastiin:D 18 lähdettiin sairaalaan päin kun supistukset alko tulemaan melkeinpä taukoamatta ja todella kipeänä. Sairaalaan kun päästiin, oli tie suoraan saliin ja 3cm auki eikä kaulaa ollut enää ollenkaan ja joka supistuksella lapsi painautui alemmaksi ja alemmaksi, epiduraalin sain 19.30 ja silloin oltiin 5 cm auki. Odotettiin että puudute alkaa kunnolla vaikuttaa ja puhkaistiin kalvot. Ponnistamaan ruvettiin 23.40 ja tyttö sylissä klo 00.00
Että tämmöistä, jännällä odotamme mitä seuraava tuo tullessaan
1. synnytys kesti 14h aamulla 6 heräsin siihen kun että nyt mentävä pissalle ja lapsi vesi halahti sängystä noustessa. N12 lähdettiin synnärille ja siellä todettiin että on perätilassa, siitä sitten magneettikuvaukseen ja ultrattiin ja tökittiin, arvioitiin mahtuuko syntymään alakautta ja hienosti syntyi :) itse sain epiduraalin tossa 17 maissa ja itse ponnistus kesti 10 min kun tyttö saatiin maailmaan. Siitä tyttö kiikutettiin pois kun napanuora oli ollut niin tiukasti kaulanympäri ja epäilivät happen puutetta. Mutta mitään sellaista ei onneksi ollut! Joutui 1 yöksi tarkkailuun
oltiin sitten 4 yötä perhe huoneessa ennen kotiin pääsyä:) syntyi rv 39+62. vedet tuli kakalla ollessa tossa 21 tienoolla ja kesti kaikenkaikiaan 6 h. Sain silloinkin epiduraalin ja sairaalassa kerittiin olemaan 2h ennen kuin pääsin ponnistamaan joka sitten kesti vaan 5 min. Tyttö syntyi nyrkki ensin vähän 3 jälkeen. Syntyi rv 39+5
3. alkoi supistelemaan n klo 22 mutta ne muuttui säännölliseksi vasta klo 2 tyttö syntyi n klo 7 olisi syntynyt nopeammin jos en olis ottanut spinaalia kun vei kaikki tunnot. Ei ollut mulle kovin hyvä
spinaalin vaikutus loppui 15 min ennen ponnistusta ja enää ei kerätty antaa mitään kipua lievittävää ja tyttö syntyi parilla ponnistuksella rv 38 :)4. Klo 22 aikaan alkoi supistelemaan säännöllisesti 15 min välein ja 23 aikaan alkoi tulemaan 5-10 min välein, ja synnärille lähdettiin 2 aikaan! Jolloin olin auki 4cm ja kohdunkaula oli kokonaan sulanut pois. 5 aikaan meni vedet ja olin 6 cm auki.
Klo 6 pistettiin epiduraali ja kivut katosivat klo 9 olin täysin auki..
Ponnistus vaihe kesti 8min ja tyllerö oli sylissä. Tyttö syntyi rv 39+5
5. rv 40 aamu yöllä alko verensekainen limainen vuoto ja alamaha/selkä kivut, supistelemaan alko vasta siinä 9-10 aikaan mutta suunnattoman epäsäännöllisesti kunnon supparit alkokin sit 17 tienoolla kun oltiin kävelty puolkylää ristiin rastiin:D 18 lähdettiin sairaalaan päin kun supistukset alko tulemaan melkeinpä taukoamatta ja todella kipeänä. Sairaalaan kun päästiin, oli tie suoraan saliin ja 3cm auki eikä kaulaa ollut enää ollenkaan ja joka supistuksella lapsi painautui alemmaksi ja alemmaksi, epiduraalin sain 19.30 ja silloin oltiin 5 cm auki. Odotettiin että puudute alkaa kunnolla vaikuttaa ja puhkaistiin kalvot. Ponnistamaan ruvettiin 23.40 ja tyttö sylissä klo 00.00
Että tämmöistä, jännällä odotamme mitä seuraava tuo tullessaan
Synnytys käynnistyi lauantaina. Oltiin kirjoitettu joulukortit valmiiksi postittamista varten ja käyty kaupoilla joululahjaostoksilla. Kävin sohvalle pitkäkseen klo 17 aikaan ideana päiväunet. Mies rapsutteli mun hiuksia ja meinasin just nukahtaa kun alapäässä tuntui pökkäisy ja että jotain tapahtuu. Nousin ylös ja sanoin vaan "nyt jotain tapahtuu" ja kipitin vessaan. Lapsivedet holahti housuihin ja pönttöön. Mies tulee perässä ja katsoo mua ihan epäuskoisena kun sanoin että se on menoa sitten. Soitin synnärille, ja kuten arvelinkin, pyysivät näytille aamulla klo 7 jos supistuksia ei ala kuulumaan. Käytiin sairaalakassin kamat vielä läpi ja lämmitettiin sauna. Supistukset oli vaan menkkajomotusta.
Lapsivettä holahteli pitkin iltaa ja yötä. Aamulla synnytysvastaanotolla vauvan sydänäänet oli kunnossa, strepto negatiivinen ja supistuksia tuli: ei juuri ollenkaan. Tuloksena kotiin ohjeena levätä ja syödä ja illalla takaisin ja yöksi osastolle, jotta tilannetta voidaan seurata mahdollisen infektion vuoksi. Päivä meni nukkuen, syöden ja saunoen. Käytiin kävelyllä ja sunnuntaina illalla takaisin synnärille. Lääkäri teki todella kovakouraisen tutkimuksen ja sanoi mun olevan auki 4 cm(!). Ohjeena iltakävely 9 kerroksiseen rappuun. Supistuksia tuli parinkymmenen minuutin välein. Ei siis kunnollista, toivottua tulosta ja käynnistystoimenpiteet jäi seuraavaan aamuun. Mies lähti kotiin ja minä menin ikkunapaikalle osastolle. Supistuksen tullessa heräsin aina seisaalleen ja nojailemaan ikkunalautaan. Harvakseltaan niitä kuitenkin tuli ja välit sain torkuttua.
Aamulla mies palasi osastolle ja lääkäri sanoi ettei tee enää uutta sisätutkimusta vaan voidaan mennä suoraan saliin käynnistyksen. Klo 9.30 oltiin salissa ja lääkäri sanoi että avitetaan vielä supistuksia puhkaisemalla kalvot kunnolla. Totesi, että olen 5 cm auki. Supistuksia tuli aamupäivän mittaan ja klo 12 ne tuntui jo suht napakoina ( ei enää menkkajomotuksena). Kätilö sanoi että unohdetaan lääkkeellinen käynnistys, koska synnytys oli nyt jo kunnolla käynnissä. Sain Eeva-telineen, johon oli hyvä nojailla ja vastaanottaa supistuksia. Mies lämmitti lämpöpussia vatsaan ja selkään. Klo 13.50 olin 7 cm auki ja supistukset jo kunnollisia. Kätilö sanoi että jos haluan kivunlievitystä niin nyt voisi alkaa harkita. Päädyin pyytämään epiduraalin, jotta selviän ponnistamisesta. Epi vei kivut pois ja toimi täydellisesti. Klo 17 olin täysin auki ja aloimme rauhassa harjoittelemaan eri ponnistusasentoja. Aluksi ponnistelin seisaalleen ja sitten sängyllä. Jotenkin jännitin ponnistamista enkä alkuun laittanut "kaikkea peliin" Epiduraali vei tunnon, joten siksikin ponnistusvaihe venyi. Loppu ponnistusvaiheessa huusin kyllä kaikki kirosanat. Pyysin kätilöiltä jopa anteeksi kielenkäyttöäni :)
On kyllä totta kun sanotaan, että se ponnistuksen tuoma kipu loppuu kuin seinään kun lapsi on ulkona. Olin myös positiivisesti erittäin yllättynyt miten hyvin kestin supistukset ja kivun ylipäätään. Itsellä auttoi asenne ja se että "menin supistuksiin mukaan" enkä jännittänyt vastaan. Syvään hengittäminen, lämpöpussi, aviomies ja hyvä kätilö sekä kätilöopiskelija olivat parhaita kivunlievittäjiä. Sekä loppuvaiheeseen toki se epiduraali, jota sain 1,5 annosta. Repeämiä ei tullut, koska kätilö leikkasi epparin pään tullessa vauhdilla. Näin saatiin hallitsematon repeäminen estettyä, josta olen kiitollinen. Epparikin parantui tosi hyvin. Alkuun istuminen oli kivuliasta, mutta särkylääke ja jääsiteet auttoi.
Synnytyksen kesto 6 h40 min, josta ponnistusvaihe 1h40min.
Lapsivettä holahteli pitkin iltaa ja yötä. Aamulla synnytysvastaanotolla vauvan sydänäänet oli kunnossa, strepto negatiivinen ja supistuksia tuli: ei juuri ollenkaan. Tuloksena kotiin ohjeena levätä ja syödä ja illalla takaisin ja yöksi osastolle, jotta tilannetta voidaan seurata mahdollisen infektion vuoksi. Päivä meni nukkuen, syöden ja saunoen. Käytiin kävelyllä ja sunnuntaina illalla takaisin synnärille. Lääkäri teki todella kovakouraisen tutkimuksen ja sanoi mun olevan auki 4 cm(!). Ohjeena iltakävely 9 kerroksiseen rappuun. Supistuksia tuli parinkymmenen minuutin välein. Ei siis kunnollista, toivottua tulosta ja käynnistystoimenpiteet jäi seuraavaan aamuun. Mies lähti kotiin ja minä menin ikkunapaikalle osastolle. Supistuksen tullessa heräsin aina seisaalleen ja nojailemaan ikkunalautaan. Harvakseltaan niitä kuitenkin tuli ja välit sain torkuttua.
Aamulla mies palasi osastolle ja lääkäri sanoi ettei tee enää uutta sisätutkimusta vaan voidaan mennä suoraan saliin käynnistyksen. Klo 9.30 oltiin salissa ja lääkäri sanoi että avitetaan vielä supistuksia puhkaisemalla kalvot kunnolla. Totesi, että olen 5 cm auki. Supistuksia tuli aamupäivän mittaan ja klo 12 ne tuntui jo suht napakoina ( ei enää menkkajomotuksena). Kätilö sanoi että unohdetaan lääkkeellinen käynnistys, koska synnytys oli nyt jo kunnolla käynnissä. Sain Eeva-telineen, johon oli hyvä nojailla ja vastaanottaa supistuksia. Mies lämmitti lämpöpussia vatsaan ja selkään. Klo 13.50 olin 7 cm auki ja supistukset jo kunnollisia. Kätilö sanoi että jos haluan kivunlievitystä niin nyt voisi alkaa harkita. Päädyin pyytämään epiduraalin, jotta selviän ponnistamisesta. Epi vei kivut pois ja toimi täydellisesti. Klo 17 olin täysin auki ja aloimme rauhassa harjoittelemaan eri ponnistusasentoja. Aluksi ponnistelin seisaalleen ja sitten sängyllä. Jotenkin jännitin ponnistamista enkä alkuun laittanut "kaikkea peliin" Epiduraali vei tunnon, joten siksikin ponnistusvaihe venyi. Loppu ponnistusvaiheessa huusin kyllä kaikki kirosanat. Pyysin kätilöiltä jopa anteeksi kielenkäyttöäni :)
On kyllä totta kun sanotaan, että se ponnistuksen tuoma kipu loppuu kuin seinään kun lapsi on ulkona. Olin myös positiivisesti erittäin yllättynyt miten hyvin kestin supistukset ja kivun ylipäätään. Itsellä auttoi asenne ja se että "menin supistuksiin mukaan" enkä jännittänyt vastaan. Syvään hengittäminen, lämpöpussi, aviomies ja hyvä kätilö sekä kätilöopiskelija olivat parhaita kivunlievittäjiä. Sekä loppuvaiheeseen toki se epiduraali, jota sain 1,5 annosta. Repeämiä ei tullut, koska kätilö leikkasi epparin pään tullessa vauhdilla. Näin saatiin hallitsematon repeäminen estettyä, josta olen kiitollinen. Epparikin parantui tosi hyvin. Alkuun istuminen oli kivuliasta, mutta särkylääke ja jääsiteet auttoi.
Synnytyksen kesto 6 h40 min, josta ponnistusvaihe 1h40min.
Keskiviikkona (rv39+5) tuli olo että päiväunet on otettava ja nukuin pari tuntia 17-19. Nukkumaan mentäessä puoliltaöin tuli tuntemuksia joten jäin alakertaan sohvalle etten pitäisi miestä hereillä. Supistuksia alkoi tulla n. 15 min välein ja niitä kellotin koko yön. Aamulla tuli jo 10 min välein. Vielä oli hyvä olo mutta mies jäi silti töistä kotiin. Supistuksia tuli säännöllisen epäsäännöllisesti 5-10min välein pitkin päivää siten että mitään järkevää ei voinut tehdä.
Seuraavana yönä homma jatkui ja suppareita tulikin jo 3 min välein. Kävin suihkussa ja totesin että en jaksa enää valvoa joten lähdettiin synnärille to-pe välisenä yönä joskus 4-5 aikaan.
Siellä olin vasta 2cm auki ja pistivät minut suihkuun jumppapallon kanssa pariksi tunniksi (siis vastaanotolla), itse pilkin pallon päällä ja mies nukkui vastaanoton sohvalla. Sitten katsottiin tilanne, edelleen 2cm auki, mutta päästiin silti saliin pe aamuna klo 7.
Pääsin heti ammeeseen, mutta liikehtiminen oli vaikeaa sillä vauva oli laskeutunut hermon päälle ja oikea lonkka oli tosi kivulias. Lisäksi väsytti niin pirusti (en ollut nukkunut keskiviikon päikkäreiden jälkeen) joten putoilin naamalleni veteen pilkkiessäni :D Parin tunnin ammeilun jälkeen nousin pois ja katsottiin tilanne - edelleen 2cm - mutta en jaksanut enää takaisin ammeeseen vaan halusin hetken levätä.
Suppareita tuli, ihan jo kivuliaita siten että pidin matalaa ulinaa (jotkut kutsuu synnytyslauluksi) ja minulle annettiin ilokaasumaski, joka säädettiin alhaiselle, en tykännyt pöhnäisestä olosta. Sillä mentiin sitten se päivä, kätilön vuoronvaihdossa vaan uusi kätilö aina totesi että joo, 2cm auki, ja mies reippaasti paineli alaselän akupisteitä joka supistuksella. Kävelin ympyrää sängyn ympäri, keikuttelin ja vääntelin itseäni. V***n 2cm.
Lopulta, perjantai-iltapäivästä kätilöt alkoivat ehdotella puudutuksia ja otin pudendaalin joka ei sitten auttanut yhtään. Samalla puhkaistiin kalvot mikä sekään ei auttanut.
Muutamaa tuntia myöhemmin (tässä välissä yksi kätilö oli sanonut että 3cm auki kunnes vuoron vaihtuessa uusi kätilö totesi että joo, tsägällä 2. Masensi.) lääkäri tuli laittamaan oksitosiinitipan. Siitä lähti tuskien taival kun supistukset muuttui sietämättömiksi, mies sanoi että pelkäsi hetken että joutuu poistumaan sairaalasta ilman vauvaa ja vaimoa, niin tuskaisalta se näytti. Pyysin viimein välttelemäni epiduraalin.
Sitten katosi kivut ja nukuin 2h! Herätessäni katsottiin tilanne, kokonaista 4cm. Masensi taas. Kävin vessassa, oli kakkahätä mutta sattui niin pirusti. Peräruiskettakin pyysin mutten saanut, jotain tiristin pönttöön kivuliaan ulinan säestämänä. Kun tulin ulos vessasta sanoin miehelle että tässä menee vielä, käy vaikka kahvilla. Makoilin sängyllä, edelleen kakatti ja sattui. Kätilöt vaihtoi vuoroa ja kuulumisia. Sitten uusi kätilö katsoi tilanteen ja totesi että hei, tämä syntyy, ponnista vaan! Anteeksi mitä?
En halunnut ponnistaa puoli-istuvassa asennossa joten minut ohjattiin kyljelleen. Huutaa ei saanut (!) että voimat ohjautuisi oikeaan paikkaan (...) joten pidin kättä suun edessä ja urisin jotain. 10 min ponnistusvaihe ja vauva oli ulkona - ja mies kävelee kahvikupin kanssa sisään, oli ollut vartin poissa. Joutui hetken miettimään oliko tullut oikeaan huoneeseen :D Kello oli 22.05 perjantai-iltana (rv 40+0).
Ei tullut repeämiä ja pitkästä avautumisvaiheesta huolimatta synnytys oli "helppo", kunhan vaan ei ensi kerralla väsyttäisi niin kovasti!
Seuraavana yönä homma jatkui ja suppareita tulikin jo 3 min välein. Kävin suihkussa ja totesin että en jaksa enää valvoa joten lähdettiin synnärille to-pe välisenä yönä joskus 4-5 aikaan.
Siellä olin vasta 2cm auki ja pistivät minut suihkuun jumppapallon kanssa pariksi tunniksi (siis vastaanotolla), itse pilkin pallon päällä ja mies nukkui vastaanoton sohvalla. Sitten katsottiin tilanne, edelleen 2cm auki, mutta päästiin silti saliin pe aamuna klo 7.
Pääsin heti ammeeseen, mutta liikehtiminen oli vaikeaa sillä vauva oli laskeutunut hermon päälle ja oikea lonkka oli tosi kivulias. Lisäksi väsytti niin pirusti (en ollut nukkunut keskiviikon päikkäreiden jälkeen) joten putoilin naamalleni veteen pilkkiessäni :D Parin tunnin ammeilun jälkeen nousin pois ja katsottiin tilanne - edelleen 2cm - mutta en jaksanut enää takaisin ammeeseen vaan halusin hetken levätä.
Suppareita tuli, ihan jo kivuliaita siten että pidin matalaa ulinaa (jotkut kutsuu synnytyslauluksi) ja minulle annettiin ilokaasumaski, joka säädettiin alhaiselle, en tykännyt pöhnäisestä olosta. Sillä mentiin sitten se päivä, kätilön vuoronvaihdossa vaan uusi kätilö aina totesi että joo, 2cm auki, ja mies reippaasti paineli alaselän akupisteitä joka supistuksella. Kävelin ympyrää sängyn ympäri, keikuttelin ja vääntelin itseäni. V***n 2cm.
Lopulta, perjantai-iltapäivästä kätilöt alkoivat ehdotella puudutuksia ja otin pudendaalin joka ei sitten auttanut yhtään. Samalla puhkaistiin kalvot mikä sekään ei auttanut.
Muutamaa tuntia myöhemmin (tässä välissä yksi kätilö oli sanonut että 3cm auki kunnes vuoron vaihtuessa uusi kätilö totesi että joo, tsägällä 2. Masensi.) lääkäri tuli laittamaan oksitosiinitipan. Siitä lähti tuskien taival kun supistukset muuttui sietämättömiksi, mies sanoi että pelkäsi hetken että joutuu poistumaan sairaalasta ilman vauvaa ja vaimoa, niin tuskaisalta se näytti. Pyysin viimein välttelemäni epiduraalin.
Sitten katosi kivut ja nukuin 2h! Herätessäni katsottiin tilanne, kokonaista 4cm. Masensi taas. Kävin vessassa, oli kakkahätä mutta sattui niin pirusti. Peräruiskettakin pyysin mutten saanut, jotain tiristin pönttöön kivuliaan ulinan säestämänä. Kun tulin ulos vessasta sanoin miehelle että tässä menee vielä, käy vaikka kahvilla. Makoilin sängyllä, edelleen kakatti ja sattui. Kätilöt vaihtoi vuoroa ja kuulumisia. Sitten uusi kätilö katsoi tilanteen ja totesi että hei, tämä syntyy, ponnista vaan! Anteeksi mitä?
En halunnut ponnistaa puoli-istuvassa asennossa joten minut ohjattiin kyljelleen. Huutaa ei saanut (!) että voimat ohjautuisi oikeaan paikkaan (...) joten pidin kättä suun edessä ja urisin jotain. 10 min ponnistusvaihe ja vauva oli ulkona - ja mies kävelee kahvikupin kanssa sisään, oli ollut vartin poissa. Joutui hetken miettimään oliko tullut oikeaan huoneeseen :D Kello oli 22.05 perjantai-iltana (rv 40+0).
Ei tullut repeämiä ja pitkästä avautumisvaiheesta huolimatta synnytys oli "helppo", kunhan vaan ei ensi kerralla väsyttäisi niin kovasti!
Muokattu viimeksi:
RV 40+4
02:00 Herään vatsakipuihin jotka tulevat ja menevät, tässä vaiheessa vielä olen sitä mieltä että jotain suolistovaivaa vain. Puoliso herää tunnin päästä itsestään mun puhinaan ja tulee ihmettelemään tilannetta. Supistuksia noin 6-7min välein ja kestoltaan 45sek-1min.
06:00 Eka soitto synnärille josta toteavat että itse tietää kun täytyy tulla, jään kotiin koska en halua että meidän passitetaan takaisin turhan käynnin takia.
klo 9 Lähtö synnärrille. Tähän asti pärjännyt suihkulla + panadolilla ja rutistamalla puolison käden mustelmille ja ärisemällä..
10:00 Synnärillä ja sieltä mentiin käyrille jossa sitten oltiinkin 1,5h koska ensimmäinen käyrä epäonnistui kun liikuin liikaa ja toinen käyrä taas venyi kätilöiden kiireen takia. Oli todella tuskaiset 1,5h varsinkin kun käsky tuli että yritä olla paikalla ja vaihtamatta asentoa.
klo 11 Kätilö tuli käyrille ja totesi ihan vaan naamaa katsomalla että ei olla mihinkään enään lähdössä. Vaihdan sairaalaavaatteet ja kätilö tulee takaisin tekemään sisätutkimuksen jossa todetaan että kohdunsuu on 6cm auki ja reunaa enää hieman jäljellä. Limatulppaa tai lapsivettä ei vielä näy. Tästä siirryttiin synnytyssaliin.
13:15 Epiduraali laitettiin kun ilokaasusta en kokenut mitään muuta kuin haittaa. Epiä lisätään myöhemmin toinen annos ja lapsi vedet puhkaistaan.
18:00 10cm auki ja aloitetaan ponnistamaan. Ensin ponnistetaan seisaaltaan muutama ponnistus mutta päässä alkaa heittää ja pelkään pyörtymistä joten siirrytään sängylle. Sängyllä yritettän kyljeltään ja puoli-istuvassa asennossa. Kyljeltään omasta mielestäni ponnistaminen tuntui inhottavammalta ja koen puoli-istuvan paremmaksi. Epiduraalin vaikutus kerkii loppua.
Ponnistusvaiheessa en tunne sitä kuuluisaa "kakkahädän" tunnetta, vaan ponnistuskipu tuntuu kun oikeassa pakarassa olisi julmettu lihaskramppi. Tämän takia en uskallakkaan pistää kaikkea peliin ponnistuksiin kun mitä enemmän ponnistan sitä enemmän kramppaa ja sattuu.
Ponnistusvaihe kestää vajaat kaksi tuntia! Ihan tuskaisen epätoivoinen olo ja oikeasti uskon että tämä lapsi ei synny ja hoen sitä kätilöille kiukkuisena. Voimat alkavat loppumaan ja pyydetään lääkäri paikalle ajatuksena imukuppisynnytys. Huone täyttyy nopeasti muusta henkilökunnasta kun imukuppi synnytystä valmistellaan. Kätilö ottaa välilihan puudutteen ja sakset epistomiaa varten myös valmiiksi. Lääkäri toteaa, että imukuppia ei tarvitakkaan vaan lapsi syntyy nyt. Epistomia tehdään.
Muutamalla ponnistuksella pää syntyy kokonaan ja seuraavalla ponnistuksella syntyy vartalo. Jälkeiset syntyvät nopeasti ja kivuttomasti. Kalvot syntyy repalaisina, osa jäikin kohtuun mitä ei huomattu ja ne holahtivat pois noin 2vko päästä synnytyksestä vessakäynnin yhteydessä aiheuttaen pienen säikähdyksen.
20:00 Epistomia ommellaan ja samalla kuulen että repeämiä on emättimessä sisäseinämissä asti joten lääkäri tekee ompelun kätilön sijaan, tikkien lukumäärä ei ilmoiteta enkä niitä kysele oman mielenterveyden takia. Ompelu kestää pitkään ja tuntuu inhalle. Samalla oma pieni poika on rinnalla ensi-imetyksessä. Tämän jälkeen suihkuun kätilön avustamana ja noin 22:00 kärrätään pyörätuolilla lapsivuodeosastolle, valitettavasti isä joutui tässä vaiheessa jäämään oven ulkopuolelle osaston sääntöjen mukaisesti ja palasi seuraavana aamula klo 10:00.
02:00 Herään vatsakipuihin jotka tulevat ja menevät, tässä vaiheessa vielä olen sitä mieltä että jotain suolistovaivaa vain. Puoliso herää tunnin päästä itsestään mun puhinaan ja tulee ihmettelemään tilannetta. Supistuksia noin 6-7min välein ja kestoltaan 45sek-1min.
06:00 Eka soitto synnärille josta toteavat että itse tietää kun täytyy tulla, jään kotiin koska en halua että meidän passitetaan takaisin turhan käynnin takia.
klo 9 Lähtö synnärrille. Tähän asti pärjännyt suihkulla + panadolilla ja rutistamalla puolison käden mustelmille ja ärisemällä..
10:00 Synnärillä ja sieltä mentiin käyrille jossa sitten oltiinkin 1,5h koska ensimmäinen käyrä epäonnistui kun liikuin liikaa ja toinen käyrä taas venyi kätilöiden kiireen takia. Oli todella tuskaiset 1,5h varsinkin kun käsky tuli että yritä olla paikalla ja vaihtamatta asentoa.
klo 11 Kätilö tuli käyrille ja totesi ihan vaan naamaa katsomalla että ei olla mihinkään enään lähdössä. Vaihdan sairaalaavaatteet ja kätilö tulee takaisin tekemään sisätutkimuksen jossa todetaan että kohdunsuu on 6cm auki ja reunaa enää hieman jäljellä. Limatulppaa tai lapsivettä ei vielä näy. Tästä siirryttiin synnytyssaliin.
13:15 Epiduraali laitettiin kun ilokaasusta en kokenut mitään muuta kuin haittaa. Epiä lisätään myöhemmin toinen annos ja lapsi vedet puhkaistaan.
18:00 10cm auki ja aloitetaan ponnistamaan. Ensin ponnistetaan seisaaltaan muutama ponnistus mutta päässä alkaa heittää ja pelkään pyörtymistä joten siirrytään sängylle. Sängyllä yritettän kyljeltään ja puoli-istuvassa asennossa. Kyljeltään omasta mielestäni ponnistaminen tuntui inhottavammalta ja koen puoli-istuvan paremmaksi. Epiduraalin vaikutus kerkii loppua.
Ponnistusvaiheessa en tunne sitä kuuluisaa "kakkahädän" tunnetta, vaan ponnistuskipu tuntuu kun oikeassa pakarassa olisi julmettu lihaskramppi. Tämän takia en uskallakkaan pistää kaikkea peliin ponnistuksiin kun mitä enemmän ponnistan sitä enemmän kramppaa ja sattuu.
Ponnistusvaihe kestää vajaat kaksi tuntia! Ihan tuskaisen epätoivoinen olo ja oikeasti uskon että tämä lapsi ei synny ja hoen sitä kätilöille kiukkuisena. Voimat alkavat loppumaan ja pyydetään lääkäri paikalle ajatuksena imukuppisynnytys. Huone täyttyy nopeasti muusta henkilökunnasta kun imukuppi synnytystä valmistellaan. Kätilö ottaa välilihan puudutteen ja sakset epistomiaa varten myös valmiiksi. Lääkäri toteaa, että imukuppia ei tarvitakkaan vaan lapsi syntyy nyt. Epistomia tehdään.
Muutamalla ponnistuksella pää syntyy kokonaan ja seuraavalla ponnistuksella syntyy vartalo. Jälkeiset syntyvät nopeasti ja kivuttomasti. Kalvot syntyy repalaisina, osa jäikin kohtuun mitä ei huomattu ja ne holahtivat pois noin 2vko päästä synnytyksestä vessakäynnin yhteydessä aiheuttaen pienen säikähdyksen.
20:00 Epistomia ommellaan ja samalla kuulen että repeämiä on emättimessä sisäseinämissä asti joten lääkäri tekee ompelun kätilön sijaan, tikkien lukumäärä ei ilmoiteta enkä niitä kysele oman mielenterveyden takia. Ompelu kestää pitkään ja tuntuu inhalle. Samalla oma pieni poika on rinnalla ensi-imetyksessä. Tämän jälkeen suihkuun kätilön avustamana ja noin 22:00 kärrätään pyörätuolilla lapsivuodeosastolle, valitettavasti isä joutui tässä vaiheessa jäämään oven ulkopuolelle osaston sääntöjen mukaisesti ja palasi seuraavana aamula klo 10:00.
Rv 42+2
Aamulla oli varattu aika käynnistyksen. Herään joskus klo 4 jälkeen menkkamaiseen jomotukseen ja käyn suihkussa. Kipu helpottaa hetkittäin ja ekaa kertaa koko raskauden aikana tunnen supistuksia. Herätän miehen viideltä kun kipu yltyy. Samoihin aikoihin soitan synnärille mutta koska olen ensikertalainen käskevät ottamaan panadolia ja odottelemaan - näissä kuulema kestää. Varttitunti myöhemmin oksenna jo kolmatta kertaa ja mies soittaa synnärille, että ollaan tulossa, että tää ei nyt mene ohi panadolilla.
Autossa supistukset tulee jo 5min välein ja käveleminen synnärille oli melkoista tuskaa. Huudan hoitajalle että haluan lääkkeitä ja paljon ja kaavasta poiketen he tekevät minulle ensin sisätutkimuksen ennenkun tarkistavat sykkeen (myöhemmin sain tietää, että olin kuulema sen verran tuskaisen oloinen, että siksi poikkesivat nrutiinista). Kello on tässä kohtaa 6 ja minut kärrätään suoraan synnytyssaliin, olin 8cm auki.
Saan maskista ilokaasua ja kun vauvan sykkeen on seurattu tarpeeksi saan spinaalin n. 6.30. Tässä kohtaa lapsi on lähtenyt sellaisella vauhdilla tulemaan, että vauvan syke on hiukan heikko. Käännyn polvilleni ja pyörin milloin mihinkin hoitajien neuvosta. Lopuksi vauva on kuitenkin niin liki, että saa alkaa ponnistamaan.
Ponnistusvoimat ei ihan riitä loppuun asti ja koska syke oli vauvalla vähän alakanttiin autetaan äitiä mäessä ja saan imukupin avuksi. Lapsen päähän siis asetetaan imukuppi jolla lääkäri ponnistusten aikana auttaa vauvaa tulemaan. Vauva syntyy muutaman minuutin yli 7 eli kolme tuntia ensimmäisestä supistuksista ja sain pyytää hoitajan perumaan aamuisen käynnistyksen.
Repeämiä ei tullut mitenkään paljon ja kiitos mahtavien lääkkeiden en tuntenut myöskään kipua. Tikkejä tuli muutama ja minut kursitaan samalla kun vauva käy isän kanssa punnituksessa, saa myssyn jne. Sen jälkeen saadaan kuohuvaa ja syötävää ja lopuksi kärrätään omaan huoneeseen. Ei jäänyt pelkoja, hoitajat oli ammattitaitoisia ja lääkäri mukava, anestesiologi mun paras kaveri ja mies hyvänä tukena. Eniten mua pelottaa tässä tokassa synnytyksessä että ehdinkö sairaalaan asti ennenkun lapsi tahtoo ulos.
Aamulla oli varattu aika käynnistyksen. Herään joskus klo 4 jälkeen menkkamaiseen jomotukseen ja käyn suihkussa. Kipu helpottaa hetkittäin ja ekaa kertaa koko raskauden aikana tunnen supistuksia. Herätän miehen viideltä kun kipu yltyy. Samoihin aikoihin soitan synnärille mutta koska olen ensikertalainen käskevät ottamaan panadolia ja odottelemaan - näissä kuulema kestää. Varttitunti myöhemmin oksenna jo kolmatta kertaa ja mies soittaa synnärille, että ollaan tulossa, että tää ei nyt mene ohi panadolilla.
Autossa supistukset tulee jo 5min välein ja käveleminen synnärille oli melkoista tuskaa. Huudan hoitajalle että haluan lääkkeitä ja paljon ja kaavasta poiketen he tekevät minulle ensin sisätutkimuksen ennenkun tarkistavat sykkeen (myöhemmin sain tietää, että olin kuulema sen verran tuskaisen oloinen, että siksi poikkesivat nrutiinista). Kello on tässä kohtaa 6 ja minut kärrätään suoraan synnytyssaliin, olin 8cm auki.
Saan maskista ilokaasua ja kun vauvan sykkeen on seurattu tarpeeksi saan spinaalin n. 6.30. Tässä kohtaa lapsi on lähtenyt sellaisella vauhdilla tulemaan, että vauvan syke on hiukan heikko. Käännyn polvilleni ja pyörin milloin mihinkin hoitajien neuvosta. Lopuksi vauva on kuitenkin niin liki, että saa alkaa ponnistamaan.
Ponnistusvoimat ei ihan riitä loppuun asti ja koska syke oli vauvalla vähän alakanttiin autetaan äitiä mäessä ja saan imukupin avuksi. Lapsen päähän siis asetetaan imukuppi jolla lääkäri ponnistusten aikana auttaa vauvaa tulemaan. Vauva syntyy muutaman minuutin yli 7 eli kolme tuntia ensimmäisestä supistuksista ja sain pyytää hoitajan perumaan aamuisen käynnistyksen.
Repeämiä ei tullut mitenkään paljon ja kiitos mahtavien lääkkeiden en tuntenut myöskään kipua. Tikkejä tuli muutama ja minut kursitaan samalla kun vauva käy isän kanssa punnituksessa, saa myssyn jne. Sen jälkeen saadaan kuohuvaa ja syötävää ja lopuksi kärrätään omaan huoneeseen. Ei jäänyt pelkoja, hoitajat oli ammattitaitoisia ja lääkäri mukava, anestesiologi mun paras kaveri ja mies hyvänä tukena. Eniten mua pelottaa tässä tokassa synnytyksessä että ehdinkö sairaalaan asti ennenkun lapsi tahtoo ulos.
Kiitos kaikille onnitteluista! 
Nyt tulee näköjään pitkä synnytystarina
36+0
Kävin heti perjantaina aamulla käyrillä ja verikokeissa korkean verenpaineen takia, jota oli seurattu jo pitkään. Parin tunnin kuluttua tuli soitto lääkäriltä, että pitäisi lähteä osastolle seurantaan, joten pakkasin sairaalakassin loppuun ja siirryin sairaalaan, jossa odottelin tunnin osastolle laittoa, jonka jälkeen kävin syömässä ja pääsin huoneeseen.
Minut laitettiin kahden aikoihin käyrille, jonka aikana tuli kivuttomia supistuksia. Kun nousin ottamaan verenpainelääkettä, lorahti nestettä housuihin ja luulin, että se oli pissaa (mulla oli virtsankeräily menossa raskausmyrkytysepäilyn takia). Koska en pystyny sitä pidättelemään ja se tuli holahtaen vessassa, aloin epäillä lapsivettä ja hetken päästä tehtiin lapsivesitesti, mikä oli positiivinen. Tästä alkoi jatkuvat supistukset, mitkä ei kuitenkaan olleet vielä kovinkaan kivuliaita. Käyrillä olin uudestaan puolen tunnin päästä tästä ja kolmen aikoihin otettiin streptokokkinäyte.
Näytteenoton jälkeen supistukset tiheni ja muuttui vähän kivuliaammiksi ja vähän neljän jälkeen ajattelin pyytää panadolia, kun supistuksia tuli niin tiuhaan ja pelkkä hengittely ei enää auttanut. Kätilö teki tutkimuksen ja totesi, että olen auki ja lähdetään saliin klo 16:41. Kysyi, että mennäänkö kävellen vai sängyllä ja totesi, että sängyllä kun vähän kipuilin ja hyvä niin, koska hississä alkoi jo hiukan ponnistuttaa. Salissa toinen kätilö katsoi uudestaan tilanteen ja totesi, että todella oon jo täysin auki ja kävi vielä hakemassa jotain salin ulkopuolelta, jonka aikana alkoi ponnistuttaa toden teolla. Sain ilokaasunaamarin käteen, mutta en tajunnu sen toimintaa, joten hengitin siitä kaksi kertaa sisään ja lähinnä puristelin sitä kädessäni samalla kun ponnistin, eli käytännössä täysin ilman kivunlievitystä mentiin.
Ponnistusvaihe itsessään kesti 6 minuuttia, tyttö oli ulkona 16:56, eli erittäin nopeaa toimintaa. Oikeastaan niin nopeaa, että kätilöt (jossain vaiheessa huoneeseen pöllähti toinen avuksi) ei ehtiny ottaa vastaan kun loppuvartalo sujahti mitään tekemättä pään perässä ja vauva humpsahti pöydälle.
Toisen asteen repeämät tuli ja kätilö tikkasi ne puudutuksen kanssa. Tässä vaiheessa opin käyttämään sitä ilokaasua, joten sain siitä oikein kivan lisäpuudutteen. Lääkäri tarkisti vielä tilanteen lopuksi kun näytti, että jostain vuotaa verta, mutta ei näkynyt mitään poikkeavaa. Isä ei valitettavasti ehtinyt paikalle, koska älysin lähettää viestin vasta saliin mennessä ja hän lähti töistä ja ajomatkaa on n. 50 minuuttia, hän pääsi todistamaan tätä kasaan kursimista.
Kätilöt olivat sitä mieltä, että aito toksemia oli päällä, koska silloin vauvat usein syntyvät tosi kovaa vauhtia. Vaikka tämä olikin aika shokki (en todellakaan tajunnut tulevani synnyttämään), oon todella tyytyväinen, että pärjäsin ilman selkäpuudutteita ja että ei tarvinut olla kauaa kivuissa, vaan kaikki meni todella nopeasti. :)
Nyt tulee näköjään pitkä synnytystarina 36+0
Kävin heti perjantaina aamulla käyrillä ja verikokeissa korkean verenpaineen takia, jota oli seurattu jo pitkään. Parin tunnin kuluttua tuli soitto lääkäriltä, että pitäisi lähteä osastolle seurantaan, joten pakkasin sairaalakassin loppuun ja siirryin sairaalaan, jossa odottelin tunnin osastolle laittoa, jonka jälkeen kävin syömässä ja pääsin huoneeseen.
Minut laitettiin kahden aikoihin käyrille, jonka aikana tuli kivuttomia supistuksia. Kun nousin ottamaan verenpainelääkettä, lorahti nestettä housuihin ja luulin, että se oli pissaa (mulla oli virtsankeräily menossa raskausmyrkytysepäilyn takia). Koska en pystyny sitä pidättelemään ja se tuli holahtaen vessassa, aloin epäillä lapsivettä ja hetken päästä tehtiin lapsivesitesti, mikä oli positiivinen. Tästä alkoi jatkuvat supistukset, mitkä ei kuitenkaan olleet vielä kovinkaan kivuliaita. Käyrillä olin uudestaan puolen tunnin päästä tästä ja kolmen aikoihin otettiin streptokokkinäyte.
Näytteenoton jälkeen supistukset tiheni ja muuttui vähän kivuliaammiksi ja vähän neljän jälkeen ajattelin pyytää panadolia, kun supistuksia tuli niin tiuhaan ja pelkkä hengittely ei enää auttanut. Kätilö teki tutkimuksen ja totesi, että olen auki ja lähdetään saliin klo 16:41. Kysyi, että mennäänkö kävellen vai sängyllä ja totesi, että sängyllä kun vähän kipuilin ja hyvä niin, koska hississä alkoi jo hiukan ponnistuttaa. Salissa toinen kätilö katsoi uudestaan tilanteen ja totesi, että todella oon jo täysin auki ja kävi vielä hakemassa jotain salin ulkopuolelta, jonka aikana alkoi ponnistuttaa toden teolla. Sain ilokaasunaamarin käteen, mutta en tajunnu sen toimintaa, joten hengitin siitä kaksi kertaa sisään ja lähinnä puristelin sitä kädessäni samalla kun ponnistin, eli käytännössä täysin ilman kivunlievitystä mentiin.
Ponnistusvaihe itsessään kesti 6 minuuttia, tyttö oli ulkona 16:56, eli erittäin nopeaa toimintaa. Oikeastaan niin nopeaa, että kätilöt (jossain vaiheessa huoneeseen pöllähti toinen avuksi) ei ehtiny ottaa vastaan kun loppuvartalo sujahti mitään tekemättä pään perässä ja vauva humpsahti pöydälle.
Toisen asteen repeämät tuli ja kätilö tikkasi ne puudutuksen kanssa. Tässä vaiheessa opin käyttämään sitä ilokaasua, joten sain siitä oikein kivan lisäpuudutteen. Lääkäri tarkisti vielä tilanteen lopuksi kun näytti, että jostain vuotaa verta, mutta ei näkynyt mitään poikkeavaa. Isä ei valitettavasti ehtinyt paikalle, koska älysin lähettää viestin vasta saliin mennessä ja hän lähti töistä ja ajomatkaa on n. 50 minuuttia, hän pääsi todistamaan tätä kasaan kursimista.
Kätilöt olivat sitä mieltä, että aito toksemia oli päällä, koska silloin vauvat usein syntyvät tosi kovaa vauhtia. Vaikka tämä olikin aika shokki (en todellakaan tajunnut tulevani synnyttämään), oon todella tyytyväinen, että pärjäsin ilman selkäpuudutteita ja että ei tarvinut olla kauaa kivuissa, vaan kaikki meni todella nopeasti. :)
Huh huh omaretta! Onneksi olit jo valmiiksi sairaalassa 
Onnea vielä pienestä :)
Onnea vielä pienestä :)Jospa miekin oman kertomuksen laittasin nyt kun vielö jotenkin muistaa. :D
1.9 puol viiden aikaan heräsin siihen kun alaselkää poltteli vähän, mutta suhteellisen säännöllisesti. En sen jälkeen saanut oikein nukuttua ja hääräilin kotona jotain pientä. Sanoin miehelle, että tänään saattaa tulla lähtö että sen mukkaan tehhään sit raksalla hommia.
Supistukset koveni päivän mittaan ja muutama kipeämpikin mahtui jo mukaan joihin täytyi jo hieman keskittyä. Raksalta lähdin kotiin lepäämään ja soittelin synnärille ja n. Tunti soiton jälkeen lähdettiin ajelemaan. Supistukset oli jo kipeitä kunnon supistuksia ja väli suhteellisen säännöllinen ja kestoltaan 40-60s. Välillä vähän pidempi tauko. Ei kerettu ajamaan kuin vajaa tunti niin supistukset oli kipeitä ja tulivat ~7min välein, kello oli 18.00.
Synnärille saavuttiin joskus 19.30 maissa ja päästiin suoraan tarkkailu huoneeseen käyrille ja samantien limatulppa irtosi. Siitä sitten saliin ja lihasrelaksantti ja tens käyttöön. Söin iltapalaa ja mies ihmetteli vieressä. Tens ja lihasrelaksantti helpotti hengittelyn kanssa tosi paljon ja oli helppo olla. Kätilö kävi jossain vaiheessa katsomassa tilanteen epiduraalia varten, mutta olinkin auennut jo 9 senttiä niin epiduraali jäi.
Ilokaasua sain mutta se ei juurikaan auttanut vaikka ennakoivasti sitä hengittelin. Jossain vaiheessa kävi laittamassa pudendaalipuudutuksen ja kalvot puhkaistiin ja päästiin ponnistamaan. Usko meinasi loppua itseen viime metreillä, mutta niin vain pieni poika tulla tupsahti. Viimeiset ponnistukset teki tosi kipeää, mutta ei siinä vaiheessa enää haitannut. Episiotomia tehtiin ja pieni repeämä lisä saaliina.
Mutta siis poika syntyi sunnuntai aamuna 3.40. Synnytys kesti 9h55min kaiken kaikkiaan, ponnistusvaihe 1h40, vaikka se tuntui kaikista pisimmältä ajalta. :) kotiin päästiin 2 päivän iässä. :)
1.9 puol viiden aikaan heräsin siihen kun alaselkää poltteli vähän, mutta suhteellisen säännöllisesti. En sen jälkeen saanut oikein nukuttua ja hääräilin kotona jotain pientä. Sanoin miehelle, että tänään saattaa tulla lähtö että sen mukkaan tehhään sit raksalla hommia.
Supistukset koveni päivän mittaan ja muutama kipeämpikin mahtui jo mukaan joihin täytyi jo hieman keskittyä. Raksalta lähdin kotiin lepäämään ja soittelin synnärille ja n. Tunti soiton jälkeen lähdettiin ajelemaan. Supistukset oli jo kipeitä kunnon supistuksia ja väli suhteellisen säännöllinen ja kestoltaan 40-60s. Välillä vähän pidempi tauko. Ei kerettu ajamaan kuin vajaa tunti niin supistukset oli kipeitä ja tulivat ~7min välein, kello oli 18.00.
Synnärille saavuttiin joskus 19.30 maissa ja päästiin suoraan tarkkailu huoneeseen käyrille ja samantien limatulppa irtosi. Siitä sitten saliin ja lihasrelaksantti ja tens käyttöön. Söin iltapalaa ja mies ihmetteli vieressä. Tens ja lihasrelaksantti helpotti hengittelyn kanssa tosi paljon ja oli helppo olla. Kätilö kävi jossain vaiheessa katsomassa tilanteen epiduraalia varten, mutta olinkin auennut jo 9 senttiä niin epiduraali jäi.
Ilokaasua sain mutta se ei juurikaan auttanut vaikka ennakoivasti sitä hengittelin. Jossain vaiheessa kävi laittamassa pudendaalipuudutuksen ja kalvot puhkaistiin ja päästiin ponnistamaan. Usko meinasi loppua itseen viime metreillä, mutta niin vain pieni poika tulla tupsahti. Viimeiset ponnistukset teki tosi kipeää, mutta ei siinä vaiheessa enää haitannut. Episiotomia tehtiin ja pieni repeämä lisä saaliina.
Mutta siis poika syntyi sunnuntai aamuna 3.40. Synnytys kesti 9h55min kaiken kaikkiaan, ponnistusvaihe 1h40, vaikka se tuntui kaikista pisimmältä ajalta. :) kotiin päästiin 2 päivän iässä. :)
Jos saa vastata, niin mulla ainakin ekaksi laitettiin puudute ja sit silpastiin, ei sattunut ollenkaan. Paraneminen on sit toinen juttu
Joo ensiks puuduttivat ja sit jossain vaiheessa ponnistaessa sanovat että vähän leikataan ni mahtuu hartiat pihalle. :D ei mitään käryä miltä se tuntu kun, siinä muuta kiristystä sillä hetkellä :D joo on vähän arka nyt, varsinki jos erehtyy istumaan liian pitkää... :D mutta panadol on kyllä auttanu siinä kivasti jos kovin kiristelee tikit :)
Meille syntyi edellisenä yönä poikavauva!
Su illalla meni vedet ja lähdettiin näytille. Koska matkaa sairaalaan n. tunti, ottivat osastolle odottelemaan. Siellä meni maanantai, supistuksia oli, mutta ei kivuliaita. Sydänkäyrän seuranta näytti kuitenkin, että vauvan syke laski hieman supistusten aikana. Illalla siirto saliin tarkempaan seurantaan, supistuksia 5min välein. Näytti jo siltä, että synnytys olisi hyvin käynnissä,kun vauvan syke putosi yhtäkkiä. Siitä mentiin kiireelliseen sektioon. Sitten kaikki tapahtuikin hirveällä vauhdilla, huone täynnä ihmisiä enkä ehtinyt tajuamaan lainkaan missä mennään. Vauva saatiin ulos nopeasti ja selvisi, että napanuora oli kertymässä kaulaan, joten onneksi leikattiin! Ilkein vaihe operaatiossa oli tyhjennys ja ompelu, vaikka siinä kyllä auttoi vahvasti se, että sai pitää vauvaa rinnalla
Tässä vaiheessa kello oli siis puoli kolme tiistai aamuna. Nyt ollaan sitten toipumassa ja ihmetellään mitä oikein on tapahtunut
Su illalla meni vedet ja lähdettiin näytille. Koska matkaa sairaalaan n. tunti, ottivat osastolle odottelemaan. Siellä meni maanantai, supistuksia oli, mutta ei kivuliaita. Sydänkäyrän seuranta näytti kuitenkin, että vauvan syke laski hieman supistusten aikana. Illalla siirto saliin tarkempaan seurantaan, supistuksia 5min välein. Näytti jo siltä, että synnytys olisi hyvin käynnissä,kun vauvan syke putosi yhtäkkiä. Siitä mentiin kiireelliseen sektioon. Sitten kaikki tapahtuikin hirveällä vauhdilla, huone täynnä ihmisiä enkä ehtinyt tajuamaan lainkaan missä mennään. Vauva saatiin ulos nopeasti ja selvisi, että napanuora oli kertymässä kaulaan, joten onneksi leikattiin! Ilkein vaihe operaatiossa oli tyhjennys ja ompelu, vaikka siinä kyllä auttoi vahvasti se, että sai pitää vauvaa rinnalla
Tässä vaiheessa kello oli siis puoli kolme tiistai aamuna. Nyt ollaan sitten toipumassa ja ihmetellään mitä oikein on tapahtunut
Onnea paljon marijanna