Synnytyskertomukset

Agnés

Sukkela juttelija
Elokuiset 2021
Tänne saisi halutessaan kertoa pidemmin, miten synnytyksesi meni. Miten kaikki alkoi? Missä olit? Missä vaiheessa menitte sairaalaan? Kauanko mikäkin vaihe kesti? Mitä kivunlievityksiä käytit? Millainen hoitohenkilökunta oli? Milloin pääsitte kotiin? Miten kehosi palautui? Raskausviikot, päivämäärä, kaikki mitä vaan haluat kertoa :)
 
Mulla synnytys käynnistettiin rv 37+5 koska oli verenpaineet niin kovat ja vauvan kasvu hiipui.
Homma alkoi vähän ennen puoltapäivää ballonkin laitolla. Lähtötilanne oli semmonen, että kohdunsuu oli löysästi sormelle auki ja joku kanava oli vielä tallella, vauvan pää oli korkealla. Ballonki lähti irti noin klo 16, se oli avannut kohdunsuun kolmeen senttiin, muuta muutosta ei ollut tapahtunut. Käskettiin valmistautua siihen, että homma kestää pitkään, jopa kolme päivää. Sen jälkeen sain sen cytotec lääkkeen. Lääke sai aikaan pikkusen supistuksia. Sydänäänikäyrässä alkoi jonkun ajan päästä näkyä pientä notkahtelua ja mulle tultiinkin sanomaan, että valmistaudu siihen, että tunnin päästä on sektio. Kun kello oli jotain 19, niin päätettiin kokeilla kalvojen puhkaisua vaikka lääke ei ollut saanut aikaan mitään. Pääsin synnytyssaliin, jossa puhkaistiin kalvot ja sitten pikkuhiljaa alkoi supistukset. Sain sen antibiootin suoneen, koska mulla oli se joku bakteeri. En sanut lupaa nousta sängystä ennemmin kun vauvauvan pää on laskeutunut alemmas, ettei napanuora luiskahda väärään paikkaan.
Kello oli 20:45 kun kyselin josko voisi tarkistella saisinko jo nousta kun supparit alkaa olla jo kovempia. En saanut, lääkäri käski aloittaa oksitosiinitipan 21:15, että saadaan kovemmat supistukset ja vauva laskeutumaan. Kun kello alkoi lähestyä tuota määräaikaa pyysin kätilöltä, ettei sitä oksitosiinia annettaisi, koska supistukset alkoi käydä niin ärhäköiksi. Sain jatkoaikaa puoli kymmeneen. Silloin tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja se oli auennut sentin, eli neljään senttiin. Alko paniikki iskeä, että kuin kauan tässä oikein kestää kun se kanava oli melkein kokonaan jäljelllä ja vauvan pää edelleen ylhäällä. Onneksi lääkäri oli samaa mieltä mun kanssa, ettei oksitosiinia kuitenkan tarvita. Vauvalta otettiin päästä joku verikoe, jolla varmistettiin onko hapensaanti riittävä, koska sydänkäyrä laski välillä. Testitulos oli hyvä/normaali.
Jonkin ajan päästä alko ponnistuttaa ja kätilö katsoi tilanteen ja antoi luvan ponnistaa. Kohdunkaulakanava katosi vasta tässä vaiheessa ja kuulin kötilön sanovan, että nyt on kohdunsuu täysin auki. Sitten seuraava asia minkä kuulin olikin "älä ponnista enää!" Kello oli 21:55. Elikkä synnytys oli tosi nopea kun sitten lähti käyntiin.
Olin koitoksen jälkeen niin tolkuttoman ryytynyt, että olis tehny mieli vaan nukkua ja lähteä kotiin. Kokonaisuutena yllättävän miellyttävä kokemus kuitenkin.
Vauva oli pieni, vain 2.2 kg ja 45 cm. Varmaan siitä johtuen ei tullut mitään tikattavaa alapäähän.
 
Onnea HoosiAnna vauvasta kuitenkin :Heartred

Toivottavasti toivutte kumpikin pian, on ollut rankka kokemus sekä äidille että vauvalle. Onneksi kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin!
 
Nyt jos olis aikaa kertoa että miten meillä meni..
Tosiaan 38+1 laitettiin ballonki, kerkesin olla kotona 4,5h kunnes se tippui, siitä vielö oksitosiini tippaan, tuloksia ei saatu aikaan. Päästiin kotiin yöksi koska asutaan sairaalan vieressä.

Yö oli huono, kipeitä supistuksia supistusten perään. Aamulla mentiin takaisin, 12:00 maissa laitettiin oksitosiini tippa taas tippumaan.. ilokaasulla sinnittelin kolmisen tuntia kunnes oli pakko pyytää jotain, oltiin tilattu epiduraali mutta kesken sen valmisteluiden kätilö katsoi tilanteen ja sanoi että ollaan niin reilusti auki että päädyttiin mini spinaaliin.. no se nopea eteneminen tyssäs sitten siihen.. 17:00 lääkäri kävi puhkomassa kalvot ja melkein perään tilattiin epiduraali. Sitten odoteltiin odoteltiin ja odoteltiin. 23:00 tilanne oli se että sain alkaa ponnistamaan, tottakai myös epiduraalin teho lakkasi kuin seinään. Aikani ponnistelin kaikissa eri asennoissa ja jakkaralla ja pytyllä jne. Kunnes kätilö kai ymmärsi että jotain on hullusti ja soitti lääkärin.
Lääkäri tuli hetkessä ja tilanne oli se että poika oli juuttunut synnytyskanavaan, sama matka oli takaisin mahaan tai alakautta ulos. Lääkäri sanoi että yritetään Imukupilla kerran ja jos ei onnistu niin sektioon. Siinä kohtaa kun kätilöt kaivoi ne jalkatelineet ja lääkäri imukupin ja leikkasit epparin niin toivoin jo omaa kuolemaa. ( mun pahin pelko / trauma esikoisen synnytyksestä oli se että kaivetaan ne telineet esiin ja "pakotetaan" synnyttämään ) tämä kaikki kävi siis taas toteen..

Lääkäri sai kun saikin Imukupilla otteen ja vedettyä pojan pään ulos, siinä vaiheessa helpotti.. sain nopeasti lisä onnoksen epiduraalia ja tikkaukset ym sujui kivutta..

Neuvolan käydessä kotona mun papereista selvisi että mun lantiossa ei ollut riittävästi tilaa ja kudokset eivät venyneet.. suututtaa niin paljon kun RV 28 lääkäri katosi tilanteen ja silmät kirkkaana mulle väitti että tilaa on.. vaikka yritin kertoa että esikoisen kanssa tila oli siinä ja siinä..

Oon yrittänyt paljon puhua synnytyksestä ja käydä sitä läpi ettei jäis kauheita mörköjä. Kohta 3vko takana reissusta ja eppari alkaa olemaan jo ok ja kaikki muutkin oheis vaivat helpottamaan.

Poika oli sokeri seurannassa muutaman päivän ja sen jälkeen vielä bilirubiinit nousi, johtui ilmeisesti imukupista tulleesta mustelmasta, viikko kontrolloitiin arvoja ja vuorokausi oltiin lampun alla ja tiuhaan on syötetty. Nyt kaikki arvot kunnossa ja voidaan keskittyä tähän arkeen ja elämiseen.
 
Voi ei Susqi, olipa kurja kokemus tuo sun synnytys :sad001 Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin loppujen lopuksi! Onnea pojasta :Heartred

Tuntuu kummalliselta, ettei sua kuunneltu silloin ajallaan aiemmasta kokemuksesta, ilman muuta se olisi pitänyt huomioida myös tässä synnytyksessä! Mikä ihme siinä oikein on, ettei potilaita/asiakkaita kuunnella kunnolla :sad001

Puhuminen varmasti auttaa toipumaan synnytyksestä henkisesti, toivottavasti saat myös sen puolen kuntoon.
 
Voi ei Susqi, kyllä suututtaa toi lääkärin väite, että mahtuu tulemaan eikä sitten mahdukaan ja tämän takia aiheuttaa synnytyksessä tuommoiset kokemukset :sad001 Onneks kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja kummatkin voitte hyvin :)
 
Tuokin että jos edellinen lapsi on jo huonosti mahtunut niin miten se lantio olisi nyt sitten niin taianomaisesti laajentunut että tämä lapsi mahtuukin hienosti tulemaan :mad: ärsyttää tuommoset lääkärit

Mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin
 
Tuokin että jos edellinen lapsi on jo huonosti mahtunut niin miten se lantio olisi nyt sitten niin taianomaisesti laajentunut että tämä lapsi mahtuukin hienosti tulemaan :mad: ärsyttää tuommoset lääkärit

Mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin

Joo tämä! Ja kaiken huippu oli että oltiin sairaalassa kuitenkin 6 päivää ja kukaan ei käynyt mun kanssa puhumassa synnytyksestä..
 
Miekin odotan tota ihan samaa ettei kukaan tule taaskaan puhumaan synnytyksestä mitään, kuten ei 4,5 vuotta sittenkään ja itsekin olin silloin sen 4 päivää osastolla. Ei kukaan edes soittanut myöhemmin, vaikka sanottiin et soitetaan jos ei osastolla käy puhumassa.
Sama meininki jatkuu siis vieläkin siellä, en jotenkin ole yhtään yllättynyt tuosta toiminnasta...
 
Missä päin maailmaa näin toimitaan, ettei käydä äidin kanssa synnytystä läpi millään lailla?
Omalla kohdalla, esikoisen synnytyksen jälkeen kyllä kävi kätilö juttelemassa mutta hän oli aivan eri kuin se, joka oli minun synnytyksessä mukana ja huoneessa oli monta muuta synnyttänyttä ja heidän läheisiään ettei siinä ollut kovin mukava käydä läpi yksityiskohtaisesti omaa synnytystä...
 
Missä päin maailmaa näin toimitaan, ettei käydä äidin kanssa synnytystä läpi millään lailla?
Omalla kohdalla, esikoisen synnytyksen jälkeen kyllä kävi kätilö juttelemassa mutta hän oli aivan eri kuin se, joka oli minun synnytyksessä mukana ja huoneessa oli monta muuta synnyttänyttä ja heidän läheisiään ettei siinä ollut kovin mukava käydä läpi yksityiskohtaisesti omaa synnytystä...


Koksissa, eli Kotkassa.
 
Koksissa, eli Kotkassa.
Meillä Kotka ensisijaisena vaihtoehtona, Porvoosta tullaan.... Toinen vaihtoehto Kättäri. Toivottavasti ei kovin yleinen käytäntö siellä tuollainen... Ainakin näin synnytystä pelkäävänä pitää saada jälkikäteen purkaa ja käydä läpi.
Toivottavasti sinulla on ihmisiä, keille puhua! : )
 
TAYSissa tuli joku mieslääkäri juttelemaan synnytyksestä, en edes tiennyt, että sellainen keskustelu piti olla. Menihän siinä kai viisi minuuttia. Ja se lääkäri oli sellainen, joka ei ollut edes paikalla siellä salissa. Että ei se nyt kovin hedelmällinen keskustelu ollut, mutta en kai kaivannutkaan sellaista, kun kaikki meni hyvin. Ehkä synnytyksen aikajana olisi kaivannut tarkennuksia, kun tosiaan ajan kulku oli mulle täysin pimennossa oikeastaan koko sen ajan sen jälkeen, kun sairaalaan asti pääsin. Tänne kirjoittamaani synnytyskertomukseen laitetut kellonajat katsoin miehelleni ja äidilleni laittamistani tekstareista ja sairaalan synnytys kertomuksesta.
 
Tuo on kyllä kumma, ettei niistä edellisistä synnytyksistä opita mitään.. Mulla oli se, että otin neuvolassa jo varhain esiin sen, että oon kokenut sairaalan toiminnan synnytyksissä melkein kidutukseksi kun se kivunlievitys on aina ollut vaan se kohdunkaulanpuudutus mitä oon saanut, ja äitiyspolilla luvattiin että nyt kiinnitetään huomiota sitten kivunlievitykseen, niin saavat kyllä nauraa ittensä ulos sieltä, kun lopulta sain sen kokonaiset kaksi hömpsyä ilokaasua ennen ponnistusvaihetta ja siinä se.. Että mitenköhän meni noin niinkuin heidän mielestä tää juttu..
 
Yritin kirjoittaa omaa synnytyskertomusta. Synnytys oli pitkä ja varsinkin henkisesti raskas ja kirjoittaminen tuntui ahdistavalta. Ehkä kun menee aikaa voin tänne rustailla jo paremmin mielin. :oops:
 
Lyhyestä virsi kaunis, paitsi pitkän tarinanhan tästä kuitenkin sai :angelic:

Klo 13 kontrolliin verenpaineiden takia, Kohdunsuu 2 cm ja kaulaa useita senttejä (?). Lääkäri totesi että ei ole syytä jatkaa tätä raskautta vaan aletaan käynnistellä.
Klo 14 1. Cytotec
Klo 18 2. Cytotec, kevyttä supistelua
Klo 22 kohdunsuu löysä 2 cm ja kaulaa 1 cm, vesiä tihkuu
Klo 12 nukkumaan
Klo 1 totean että ei pysty nukkuu kun selkään juilii, ei kuitenkaan sellaisia kunnon supistuksia
Klo 2 kyselen tens laitteen perään. Kätilön kanssa kuitenkin tuumitaan että ois hyvä nukkuakin, joten päädytään kipupiikkiin.
N klo 2.10 käyrille että mitä vauvalle kuuluu. Kätilö kysyy onko supistukset voimistuneet, vastaan että no eipä oikeastaan kauheasti. Meen pötköttää käyrille ja karmeat supistukset alkaa.
Kätilö kurkkaa tilanteen, 5 cm auki. Saliin siis.
2.25 Soitan miehelle et vois alkaa tulee sairaalalle.
2.40 Salissa kätilö lähtee viemään mun papereita kansliaan kun joudun soittaa kelloa kun painaa niin kauheasti.
Kohdunsuu täysin auki ja ponnistamaan.
Mies ehtii olla paikalla ehkä viim 5 min. Koko ponnistusaika 10 min.

Tyttö tuli klo 3.00, 3,4 kg/50 cm/35,5 cm.

Että vähän haipakkaa meinasi tuo loppu olla :rolleyes:

Napanuoraan oli vähän kietoutunut joten se jouduttiin katkaisemaan aikaisin. Ei parkaissut heti joten joutuivat viemään virkistyshuoneeseen. siellä heti virkistyi.

Mutta näin meillä. Ihan semmonen kokemus ei ollut mitä olin ajatellut, mikään ei mennyt oletetun mukaan. Mutta ei mulla valittamista silti ole, olipahan vaan erilainen kokemus.
 
Käynnistämään aloitettiin ballongilla maanantaina 16.10 (la) radin vuoksi. Jäin samantien osastolle. Tiistai aamuna ballongi tuli nyppäämällä pois.

Klo 10 ensimmäinen cytotec ja klo 14 toinen. Puoli kuuden maissa alkaa supistukset heti kovina ja lyhyellä välillä. Istun suihkussa ja saan jonkun piikin josta ei ollut mitään apua. Synnytysaliin päästyä olen kuoleman kielissä, avautuminen eteni niin vauhdilla että spinaali ehti auttaa vain parin sentin ajan. Synnärillä kova ruuhka jonka vuoksi puudutuksen saaminenkin kesti.

Spinaalin jälkeen olin kuin taivaassa, mutta synnytys tyssäsi ja laitettiin oksitosiini tippumaan. Supistuksia alkaa tulla nopeasti. Ponnistusvaihetta kestää puolitoista tuntia mutta mitään ei tapahdu, vauva ei juuri liiku alaspäin. Kätilö alkaa epäillä virhetarjontaa. Lääkärin tulo kestää kauan ruuhkan vuoksi, mutta kun hän viimein saapui tuli tuomioksi muutaman ponnistuksen jälkeen kiireellinen sektio.

Olin helpottunut, viimein kivut loppuivat. Palkintona ihana tyttö :dummy1:
 
Mä olin jotenkin aina kuvitellut olevani rivakka synnyttäjä niinkuin meidän suvun naisilla on tapana, mutta kuinkas sitten kävikään...
Säännölliset, kipeät supistukset alkoivat la-su välisenä yönä kolmen-neljän aikaan, su-ma yönä kirjauduttiin synnärille ja poika syntyi ma-ti yönä klo 03:10.
48 tunnin päkistämisen jälkeen jouduttiin siis kiireelliseen sektioon kun vauva ei tarjontavirheen ja napanuoran lyhyyden vuoksi päässyt kunnolla kanavaan vaikka olin jossain vaiheessa 9 cm auki. Supistukset alkoivat pikkuhiljaa vaikuttaa liikaa vauvan sykkeisiin joten sektio oli ainoa vaihtoehto.
Mulla oli aivan ihanat kätilöt joka vuorossa, samoin lääkäri. Synnytyksestä jäi kaikesta huolimatta rauhallinen olo, mun toiveet otettiin hyvin huomioon ja kannustettiin kovasti. Lääkkeitäkin tuli sitten pyydettyä niistä kipupiikeistä lähtien (olin etukäteen päättänyt etten niitä halua missään nimessä) ja auttoivat hyvin, samoin alkuvaiheessa TENS-laite ja lämpötyyny. Epiduraalilla aukesi taivas ja sen turvin jaksoinkin pitkät tunnit. Mies oli korvaamattomana apuna, tuki ja kannusti, hieroi selkää ja rauhoitteli kun tärisin välillä kuin horkassa ahdistuksesta ja väsymyksestä.

Sektio oli nopeasti ohi, vauva pääsi ensin tutustumaan isäänsä kun minä makasin heräämössä ihan toistaitoisena, täristen ja hikoillen. Saatiin perhehuone, mikä oli mahtavaa. Synnytystä kävi purkamassa jälkikäteen meidän kanssa kätilö, synnytyslääkäri, osastonlääkäri ja psykiatrinen sairaanhoitaja kukin vuorollaan. Kokemus oli kaiken kaikkiaan täysi kymppi. K-SKS synnäriltä mulla ei ole kuin positiivista sanottavaa, hoito oli siellä ensiluokkaista!

Pieni poikamme on aivan ihana, nyt ollaan jo kotona toipumassa tuosta maratonista :)
 
Takaisin
Top