Maanantaina 4.7 oli neuvola, rv 34+2. Valitin siellä älytöntä vatsakipua ja sitä kun on aivan pinkeä ja kova. Paino oli noussut paljon muutamaan viikkoon, verenpaineet oli koholla ja proteiinia pissassa. Niin terkkari soitti synnärille pitäisikö tulla näytille vai seuraavana päivänä lääkäriin. Synnärillä arpoivat että tullakko vai eikö, mutta päätyi siihen että parempi tulla käymään. Synnärillä olin käyrillä muutamaan otteeseen, supistuksiakin piirtyi vaikken kyllä kaikkia edes tuntenut. Siellä sitten lääkäri ultrasi ja siinä huomasi että vauva on todella turvoksissa (painoarvio 3,7 kg) ja keuhkoissa paljon nestettä. Soitto Oysiin että mitä tehdään. Sen jälkeen vielä käyrille ja laittoivat kortisonipiikin keuhkoja valmistelee.
Illalla ajettiin Ouluun. Siellä taas käyrille ja ultrattiin. Ja ei kun osastolle.
Seuraavana päivänä ultrattiin uudestaan ja painoarvioksi sai 3,9 kg. Lääkäri totesi että tänään tai huomenna leikkaus koska neste painaa todella kovasti keuhkoja. Palaverin aikoi pitää toisten lääkäreiden kanssa ja ilmoittaa mitä tehdään. Ja eikun osastolle odottelemaan, ei saanut syödä eikä juoda mitään. Parin tunnin päästä tuli tieto että keskiviikkona leikataan. Sain vielä illasta toisen kortisoonipiikin. Ja ennen puoltayötä piti viimeiset juomiset ja syömiset suorittaa. Yö meni huonosti nukkuen. Neljän jälkeen jo heräsin, jännitti todella kovasti.
Aamulla suihkuun ja leikkaukseen valmistautua. Kävelin hoitajan ja miehen kanssa leikkaussaliin ja siellä odottikin porukka valmiina.
Samantien sinne saavuttuani rupesivat touhuamaan. Kahdeksan jälkeen oltiin salissa ja tyttö syntyi klo 9.03.
Huoli kasvoi todella suureksi kun onniteltiin tytöstä muttei päästänyt ääntäkään.
Paikalla oli 3 lääkäriä valmiina tyttöä varten. Siirtyivät toiseen huoneeseen ja joutuivat kuitenkin kutsumaan korvalääkärin paikalle koska eivät saaneet hengitysputkea laitettua koska turvotus oli kova ja ahdisti kovin.
Mies ei päässyt mukaan osastolle saattamaan tyttöä koska oli kuulemma tilanne sellainen ettei ole kivaa katseltavaa. Olikin minun seurassa siihen asti kunnes veivät minut heräämöön.
Tunnin nukuin ja sitten odoteltiin että pystyin istua ja käymään seisaallaan ennen osastolle pääsyä. Mies odotti siellä ja ei meillä hirveästi ollut tietoa miten tyttö voi.
Yritin soittaa tytön kuulumiset puoli yhden aikaan, muttei kukaan kerinnyt vastaamaan kysymyksiin. Sanottiin että soita tunnin päästä uudestaan.
Uudelleen kun soitin myöhemmin niin sitten sain jo lääkärin puhelimeen.
Tytölle oli laitettu molempiin keuhkopusseihin dreenit imemään nestettä pois ja oli hengityskoneessa.
Katsomaan pääsimme vasta klo 17 maissa.
Elämäni pisimmät 8 tuntia, olla vain epätietoisuudessa että miten oli asiat ja että pääseekö tyttöä katsomaan.
Onneksi sektio tehtiin, koska lääkäri epäili että ei olisi kovin montaa aikaa enää kestänyt sitä painetta...
Onni oli matkassa nyt
Tyttö syntyi 6.7 klo 9.03.
Paino 3500 g, pituus 48 cm ja päänympärys 35,7 cm.
(Turvotuksen hävittyä kun saatu nestettä pois, tyttö painaa alle 3 kg. Ja päänympärys 34 cm.)
Muoks.
1/1/3 olivat tytön pisteet.