Synnytyskertomukset

Kyl noi synnytys salit on ihan yhden synnyttäjän käytössä mut sit synnytyksen jälkeen "saa" huone kavereita. Ellei sit pääse/halua perhehuoneeseen)
 
Mun äiti kertoi isosiskoani ollessaan synnyttämässä että ei silloin yksityishuoneita ollu vaan yksi iso sali ja mammojen välissä sermit tai verhot :D
 
No joo, sen mäkin tiedän että synnytyksen jälkeen on monta huone kaveria... Paitsi jostain syystä ite olen aika hyvin päässyt yksinään. Mistä iso kiitos kaikille hoitajille...
 
Mäkin yks päivä kirjotin jo synnytyskertomuksen, mut se lens johonki bittiavaruuteen ☺ kirjoittelen uudelleen joku päivä..
Mulla on muissa synnytyksissä ollu toi tärinä ja vapina, mutta tässä ei oli vaan kokoajan kuuma ja jotenki semmonen raukee olo...
 
Minäkin voisin jakaa tämän traumaattisen kokemuksen teidän kanssa LA oli siis 39.12. Sunnuntaina 10.1 alko supistuksia tulemaan 10min välein ja aloin vuotamaan kirkasta verta. Illalla noin klo22 lähettiin päivystykseen ja todettiin että sormelle auki ja kaulaa 2cm. Vuodon takia päättivät ottaa osastolle ja minulla muutenkin olisi ollut maanantaina yliaikaiskotrolli! Sain ihan hyvin nukuttua ja maanantaina heräsin kuuden aikaan supistuksiin 5min välein. Klo13 meni vedet ja sain antibiootit kun strepto oli pos. Kävin suihkussa lievitteleen kipua ja sen jälkeen käytin TENS-laitetta (se oli ihan huippu hyvä kivunlievittäjä) aloin aukeamaan suht nopeesti ja klo15 kätilö sanoi että on aika lähteä synnytyssaliin, olin 3cm auki ja kaulaa 1cm ja aloin haluamaan ilokaasua! Koitin kävellä saliin mutta eihän siitä mitään tullut :/ saliin päästyäni sain ilokaasun ja ja tens-laitteen! Kivut koveni ja supistukset tiheni mutta mitään ei tapahtunut alapäässä!! Alkoi niin kova hermokipu vasempaan jalkaan että tuntui kuin joku olisi repinyt mun jalkaa irti taukoamatta ja oksensin kivusta. Kätilö ehdotti ammetta ja siellä taivas aukeni, kipu hellitti ja olin ihan jossain toisessa ulottuvuudessa! Siellä vetelin ilokaasua supistuksiin! Sain olla 2,5h siellä kun mua pyydettiin istuun tuolille käyrän ajaksi, pääsin istumaan niin taas oksensin. Vauvan liikkeet heikot ja takaisin saliin, teki sisätutkimuksen, eikä vieläkään edistystä, olin edelleen 3cm auki ja kaulaa 1cm!!!!! Ja kello oli jo yli puolen yön, eli synnyttämässä olin ollut 9h. Koitin kärvistellä kaikin keinoin sängyssä, en saanut liikkua kun käyriin ei piirtynyt vauvan liikkeitä. Jouduin makaamaan vain yhdellä kyljellä ja sisätutkimuksen ajaksi sain kääntyä selälleni. Ajantaju katosi täysin ja se saatanan hermosärky vasemmassa jalassa oli jotain sairasta. Jossain kohtaa ilmoitin että mulla on varmaan kuumetta, mittaisi kuumeen ja totesi että kyllä 38,5, ottivat tulehdusarvot ja totesi että korkeella on (en tiedä kuinka korkeella) tekivät sisätutkimuksen ja kuinka ollakaan tilanne oli alakerrassa täysin sama, supistukset eivät enää lauenneet vaan pysyivät koko ajan siinä puolessa välissä 40-90, eli jatkuva supistus päällä. Alkoi tiistai aamu kun vaan itkin ja kiljuin jatkuvasta kivusta, enkä saanut liikkua sängyltä pois kun olin käyrillä ja kun vauva ei liikkunut. Kuudelta tiistai aamuna sain epiduraalin, vaikka olin vannonut että sitä en ota. Mutta olin 15 tuntia ollut samassa pisteessä!!!!! Puudutuksesta meni muutama minuutti ja olin untenmailla. Heräsin noin tunnin kuluttua ja kysyin mikä tilanne, kätilö tutki ja sanoi että valitettavasti edelleen sama. Hän kertoi että kohtu ei jaksa supistella tulehduksen takia ja poika painaa hermoon väärän tarjonnan vuoksi. Hän kertoi että mitään en saa syödä enkä juoda enkä nousta pois sängyltä. Alkoi varovasti puhumaan sektiosta. Omat supparit loppu kuin seinään puudutuksen jälkeen ja oksitosiinillä ei saatu tasaisia supistuksia mitenkään. Joskus kymmeneltä aamulla kätilö totesi että optimistinen 5cm auki! Aattelin että ei hätää tästä tulee vielä jotain. Joo no eipä tullu, puudutusta sain koko ajan lisää ja sain nukuttua aina hetkittäin. Kun kello oli jotain yhden jälkeen tiistaipäivänä lääkäri tuli ja tutki ja sanoi että nyt lähetään keisarinleikkaukseen. Aloin hysteerisesti itkemään ja menin paniikkiin kun koko kroppa vaan tärisi. Leikkaus meni kuitenkin nopeesti puudutuksessa ja vauva oli pian pihalla klo 14.15. Sain vain pienen poikittaisen haavan bikinirajaan. Poika kiidätettiin teholle ja minut heräämöön. Itellä kivut oli ihan kammottavat illalla johon sain jotain tujuja lääkkeitä mut seuraavana päivänä jo kävelin itse ja pääsin katsomaan poikaa. Poika on siirrettynä lastenosastolla, kun tulehdusarvot on korkeat ja on kosketusarka. Toipuminen vie varmasti kaikesta ihan hirveesti aikaa, varsinkin henkisesti, mutta pääasia että poika on hyvässä hoidossa ja paranemaan päin :)
 
Jos nyt vihdoin saisin kirjoitettua synnytyskertomuksen.. :)

15.12.2015 oli aika äippäpolille vauvan kokoarvion takia, kokoarvio oli 3700g joten synnytys päätettiin käynnistää ballongilla. Klo 11 sain ballongin jonka kanssa sain luvan lähteä kotiin, virtsaaminen ei ballongin kanssa onnistunut, joten illalla uudestaan äippäpolille, jossa ballonki poistettiin ja tällä kertaa laitettiin yksiosainen ballonki. Lähdettiin takaisin kotiin, ja automatkalla alkoi supistelut jotka tekivät jonkin verran kipeää, mutta yötä myöten supistukset helpottuivat ja sain nukutuksi.
Aamuyöllä 16.12.2015 noin klo 04 aikoihin heräsin vessahätään, jonka yhteydessä ballonki tippui pois, ja tämän jälkeen alkoi heti säännölliset ja kivuliaat supistukset. Enää en nukutuksi saanut, joten pyörin ympäri asuntoa ja kärvistelin kivuissa noin 3h, jonka jälkeen herätin miehen ja sanoin etten enää kotona pärjää.
Äippäpolilla oltiin aamulla noin klo 08 aikoihin, ja olin tuolloin 3cm auki. Käyrillä olin 10min, kunnes alkoi oksettamaan ja meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa aloin samantien ilokaasua hengittelemään. Ilokaasusta en kokenut hirveästi hyötyväni, pään sai pyörälle joka vähän auttoi supistuksia kestämään. Päätin myös kätilön ehdotuksesta ottaa 4 kpl aquarakkuloita, mutta se oli virhe. Rakkuloiden laittaminen sattui, laittamisen aikana ulvoin ja itkin kivusta eikä ne helpottaneet oloani yhtään.

10.00 jälkeen ilokaasusta ei ollut enää mitään hyötyä, supistukset tihenivät ja oloni alkoi olla todella tuskainen ja kivulias, jolloin kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 4cm auki. Puuduttaja tilattiin, epiduraalin laitossa oli hankaluuksia ja puudutuksen laitto onnistui 50min myöhemmin. Ei mennyt kauaa kunnes tunsin, että nyt puudutus alkaa auttamaan ja kivut hävisivät, se oli helpotus!
Puoli kahden aikaa sain 1. lisäannostuksen epiduraalia, jonka jälkeen laitettiin Syntocinon tippumaan synnytyksen edistämiseksi.
Klo 15.00 aikoihin oloni alkoi olla taas todella kivulias ja tuskainen, pystyssä en pysynyt koska huimaus oli kova, ja tämän jälkeen sain 2. lisäannoksen epiduraalia.
Klo 16.00 aikoihin kätilö teki sisätutkimuksen, ja olin tuolloin 6 - 7cm auki. Tämän jälkeen nousin eva - telinettä vasten, mutta se vain pahenti oloani ja aloin oksentelemaan, joten menin takaisin sänkyyn kärvistelemään.

Klo 17.05 kätilön tutkiessa kirkasta lapsivettä alkoi lorahtelemaan. Tämän jälkeen kaksi lääkäriä tuli paikalle, jotka ultraäänellä katsoi vauvan tilannetta ja huomattiin, että oli avosuinen tarjonta. Lääkärit sanoivat, että edistymistä seurataan klo 19.00 asti, ja jos ei edisty niin sektiota harkitaan. Tuolloin kätilö ohjasi, että nyt pitää olla ravinnotta ja nesteitä ei saa nauttia.
Klo 17.45 epiduraalin vaikutus alkoi taas lakkaamaan ja itkin kovista kivuista, viiden minuutin kuluttua sain 3. lisäannoksen epiduraalia.
Klo 18.23 olin 9cm auki, paineen tunne alkoi olemaan kova.
Klo 19.30 kivut olivat aivan järkyttävät ja pyysin taas lisäannostusta epiduraaliin, 4. lisäannoksen sain anestesialääkärin luvalla, mutta tällä kertaa eiduraalista ei tuntunut olevan mitään hyötyä, ja tässä vaiheessa alkoi vähän työnnättämään.
Klo 20.27 ponnistuksen tarve oli kova, tuolloin olin auki 9 - 10cm.

Klo 20.50 olin täysin auki, ja sain alkaa ponnistamaan. Synnytyssaliin tuli tässä kohtaa toinen kätilö. En voi sanoin kuvailla miten järkyttävät kivut mulla oli, en olisi millään jaksanut ponnistaa ja jo heti ponnistuvaiheen alkuvaiheessa karjuin etten jaksa ja haluan sektion, mutta mies ja kätilöt tsemppasivat. Koko ponnistusvaiheen ajan tunsin järkyttävää kipua, ja voimat alkoi ehtyä. Samaan aikaan oksentelu alkoi kipujen takia, mutta yritin kaikilla voimillani vain ponnistaa. Kivut olivat sitä luokkaa, että luulin kuolevani ja luulin, että kroppani kohta romahtaa, ei enää kestäisi.
Klo 21.45 samat lääkärit pyydettiin paikalle, ja tässä kohtaa olin jo ihan sumussa kipujen takia. Huoneessa oli 3 - 4 kätilöä ja kaksi lääkäriä, ponnistuvaiheesta en muista paljoa mitään kovien kipujen takia. Muistan vain karjuneeni vähän väliä etten kestä ja jaksa, mies lääkäri tokaisi tässä vaiheessa että ei tämä nainen enää kohta kestä.
Klo 21.55 imukuppisynnytyksellä syntyi meidän rakas poikamme, jonka sain samantien rinnalle. Olin niin sumussa kipujen takia etten edes tajunnut pojan syntyneen, yhtäkkiä hän oli rinnallani ja siinä tuijoteltiin toisiamme.

Verta menetin noin 1,5 litraa ja hemoglobiini oli 75. Sain sairaalassa ollessani pari lisäannosta verta, oli todella heikko olo ja vessaankin minut kuljetettiin sängyssä. En olisi kuvitellut että kivut olisivat noin kovia kuin oli, kieltämättä pientä traumaa jäi. Mutta niin kliseistä kuin se onkin, kivut unohtuivat samantien kun sain pojan rinnalleni. :Heartpink
 
Sen verran haluan vielä palata synnytykseen, että kysyn megatyhmän kysymyksen. :D Tuntuiko teillä supistukset vatsanpuolella koko mahalla eli niin ylhäällä missä kohtu kulki vai vaan alavatsalla?? Miten niiden kuuluis tuntua? :D Mulla kun oli ensimmäinen synnytys ja mulla kivut tuntuivat vaan alavatsalla, siis kun puhutaan vaan vatsan alueesta.. Odotin koko ajan, että millon ne kivut tuntuu koko vatsalla.. :D
 
Minulla persiissä paineen tunteena ja alaselkä särkynä. Vatsan alueella ei ollenkaan.
 
Mullaki alusta asti selässä tuntu supistuskipu, ei juuri muualla. Sitten tens laitetta kokeilin ja se poisti kivun selästä, jolloin tunsin supistuskivun mahan puolella. Se tuntui tosi häijyltä ja päätin palata selkäkipuun, joka peitti muut kivut alleen, mutta oli silti siedettävämpää kuin se toinen.
 
Mulla kans pääasiassa kivut vaan selän puolella. Synnytys alkoi 5 aamulla niin Joskus päivällä muistan todenneeni että ahaa nyt tuntuu rtupuolellakin jotain mutta ei vissiin ole ollut kovin merkittävää kipua koska ei ole siitä muuta mielikuvaa koko synnytyksen ajalta :D
 
Mulla kanssa pahin kipu selässä, mutta kätilö sanoi, että kipu pitäisi saada tuntumaan myös mahassa ??? Kyllä se sitten sielläkin tuntui, ennenkuin puudutteet sain/alkoivat tehoamaan.
 
Mulla tuntu ensin koko vatsalla napaan asti, mutta vauvan laskeutuessa kipu siirtyi alavatsalle ja selkään.
 
Mulla häiritsevin kipu tuntui reisissä, samalla kun jalat tärisi ihan holtittomasti. Tuntui tietenkin myös selässä ja mahassa, mutta noita reisissä tuntuvia supistuksia inhoan.
 
Takaisin
Top