Synnytyskertomukset

Kuukausi synnytyksestä ja nyt ehkä kykenen miettimään synnytystä enemmän. Synnytys oli niin kivulias, että halusin unohtaa koko asian ja olen keskittynyt kaikkeen muuhun sen jälkeen.
Mutta 7.12 olin shoppailemassa yli 4h ja illalla otettiin raskauskuvia vielä koirien kanssa. Myöhään illalla huomasin limatulpan irronneen pöksyihin ja lapsivettä holahti iltalenkillä vähän. Menin kuitenkin nukkumaan ja sain nukuttua 9tuntia lähes putkeen. Aamulla soitto sairaalaan ja aamupäivästä näytille. Lapsivettä holahteli siinä kohtaa jo reippaasti. Yhtään supistusta ei tullut.
Sairaalassa lääkäri tutki ja sanoi että kotiin ei ole enää asiaa. Siispä osastolle oottelee supistuksia.

Iltapäivällä kolmelta pääsin synnytyssaliin ja laittoivat jonkun geelin joka käynnistää supistukset, koska lapsivesien menosta oli niin kauan. Sain samalla antibioottia suoneen. Ja voin sanoa että supistukset todella käynnistyivät lääkkeellä..tsiisus! Avauduin todella hitaasti. 8cm auki olin ainakin viisi tuntia ja voin sanoa että kivut oli jäätävät. Vaikka sain itse annostella epiduraalia nappia painamalla niin olin aivan loppu kivusta. Olin ainoa synnyttäjä yöllä joten lääkäri ja kätilö olivat mukana klo24-7 lähes koko ajan.

Sain 12h kivuliaiden supistusten ja avautumisen jälkeen vihdoin luvan ponnistaa. Ajattelin että jes, kohta tää on ohi, ei ponnistusvaihe voi kestää kauaa. Ja vitut! Ponnistusvaihe kesti 2,5h! Mulla on niin vahvat lantionpohjalihakset ettei pää laskeutunu kunnolla ja lihakset pisti hanttiin aivan älyttömästi. Lääkäri totesi että oot liian hyvässä lihaskunnossao_O Tytöllä oli koko ajan niin vahva syke, että ei lähdetty hätäsektioon vaan pusersin menemään sen pari tuntia. Lopulta joutuivat leikkaamaan lisätilaa ja sitten tyttö pullahti yhtäkkiä ulos. Mä olin niin shokissa siitä kivun määrästä että en tajunnut synnyttäneeni kun vasta siinä vaiheessa kun tyttö nostettiin rinnalle. Mut hurjan vahva neiti meillä on kun kesti noin pitkän ponnistusvaiheen ilman mitään ongelmia:Heartred Napanuora oli kaulan ja vartalon ympäri kietoutunut, mutta tyttö sai pisteet 9/10/10 :)

Kermana kakun päällä vielä istukka ei lähteny irtoamaan millään vaan lääkäri joutui "kaivamaan" sen irti sisältä. Huusin siinä kohtaa kivusta täyttä huutoa, alapäässä repeämä ja leikkausviilto ja tuntuu että toinen tunkee koko käsivarren mun sisälle:eek: Tunnin tikkaaminen ei enää tuntunu missään tän kaiken jälkeen. Onneksi isä piti tytärtään sylissä koska olin niin shokissa etten halunnut lasta edes rinnalleni punnituksen jälkeen. Lääkäri ja kätilö olivat aivan mahtavia ja vaikka ulkomailla synnytin, niin en kaivannut suomenkielistä ohjeistusta tms. Sain rauhassa huutaa vittuperkelettä eikä lääkärin ilmekään värähtänyt.

Olin vähän osannut varautua vaikeaan synnytykseen todella vahvojen lihasten vuoksi, mutta tällaista en osannut kuvitellakaan. Mutta eipä ollut raskausaikana eikä synnytyksen jälkeen mitään ongelmia virtsanpidätyskyvyn kanssa. Kapuan takas hevosen selkään kuukauden päästä ja jatkan treenejä ja lihakset vahvistuu lisää. Jos ikinä tulee seuraavaa raskautta, niin taidan pyytää suorilta sektiota. Noita lihaksia kun en saa heikennettyäkään:meh:
 
Synnytyksestä aikaa 5 viikkoa ja vihdoin on synnytyskertomus valmis :D

Synnytys lähti siis käyntiin klo viiden aikaan aamulla 3.12.. Sitä ennen koko yön olin kärsinyt selkäsärystä. En kiinnittänyt selkäsärkyyn erityistä huomiota mutta näin jälkikäteen ajateltuna se kyllä oli erilaista särkyä kuin aiemmat. 3-5 sain siis nukuttua sinä yönä ja klo 5 kävin vessassa jolloin ensimmäiset epäilyt heräsivät. Yhtäkkiä kesken pissimisen pissi alkoi tulla normaalilla paineella eikä lirumalla kuten muutoin ja jälkeenpäin jotain vähän lorahti pönttöön. Laitoin sänkyyn pyyhkeitä ja kosteussuojaa ja menin takaisin nukkumaan. Ei siitä mitään kuitenkaan tullut, 20 min päästä huomasin että vedenpaisumus teki tuloaan ja kirmasin kohti vessaa. Mutta eteiseen astihan sitä vaan päästiin.

Miehen oli ollut tarkoitus lähteä sinä päivänä vielä viettämään yhtä eräily-yötä lähimetsään ennen isyyttä, mutta jouduinpa sitten herättelemään ja tuottamaan pettymyksen että taisi jäädä se reissu välistä :wink

Supistukset alkoi 7 aikaan suoraan suhteellisen säännöllisinä n 8-10 min välein. Klo 8 soittelin synnärille jossa ohjeistettiin olemaan kotona max 12 h vesienmenosta mikäli pystyn ja lapsen liikkeet tuntuu. Olin siis kotona sinne saakka. Olin reilu pari tuntia saunassa/suihkussa, se toimi kivasti kivunlievityksenä. Aika meni yllättävän nopeasti.

Klo 17 aikaan siis menimme synnärille keski-suomen keskussairaalaan tsekattavaksi. Itsellä oli kamala pelko että joudun vielä kotiin. Vastaanotolla otettiin streptonäyte ja kurkattiin paikat jotka oli 4 cm auki -> saliin klo 18.20. Ensimmäisenä sain oxynest kipupiikin. Tuntui että siitä ei ollut mitään apua mutta sen turvin mentiin 22 saakka. Silloin älysin lopulta pyytää jotain muuta ja sain epiduraalin. Sitä menikin sitten vielä kolme muutakin kertaa. Epiduraali auttoi seuraavasta supistuksesta vieden kivut pois mutta säilyttäen paineen tunteen. Epin oheen sain suolaliuoksen tms ja pian myös oksitosiinin pitämään supistuksia yllä.

Epin vaikutuksesta sain pariin kertaan nukuttua n 3 h, mitkä tulivat ehdottomasti tarpeeseen edellisen yön valvomisen jälkeen. Epi aiheutti palelua. Lämmittelin käsiä välillä lämpöpakkauksella kun tuntui että lämpö ei pysy millään. Verenpaineet heilahtivat jossain vaiheessa niin korkeaksi että sain verenpainelääkkeen niitä alentamaan. Strepto oli positiivinen joten sain antibiootit kolmesti ennen syntymää.

Suurin osa salissaoloajasta on jo nyt sumun peitossa, luonto siis tehnyt tehtävänsä :D olen tässä ihmetellyt kun olin kuitenkin 12 h salissa ennen ponnistamista että mitä ihmettä olen siellä tehnyt.. Mies ainakin katsoi tabletilla erätulilla-ohjelmaa jossain vaiheessa :D

Oliko lienee se oxynest vai ihan muuten vaan mutta vapina oli ihan kauhea aina välillä. Jossain vaiheessa muistan että hampaatkin löi loukkua. Jossain vaiheessa oksitosiinia annettiin enemmän ja supistukset alkoivat tulla sarjassa niin että väliä ei juuri ollut, se oli kamalaa. Onneksi harvenivat kun oksitosiinia vähennettiin.

Ponnistamaan päästiin n 12 tunnin sairaalassaoloajan jälkeen. Ponnistusvaihe kesti 40-50 min. En siitä oikein osaa sanoa enää mitään, sattui aivan helvetisti ja luulin että ei se synny ikinä. Kun pää syntyi, loppu tuli ihan hulahtamalla ilman että tein mitään. Sanoin vaan kätilölle että mitä siellä tapahtuu tuntuu kummalliselta ;D Vauva syntyi lopulta 5.56, en tajunnut mistään mitään. Meni hetki ennen kuin ymmärsin edes kysyä kumpi tuli.

Pieniä repeämiä tuli, niitä paikkaili niin kätilö kuin pari lääkäriäkin.

Kätilöitä ehti synnytyksessä olla mukana kolme + yksi opiskelija. Kaikki olivat toinen toistaan ihanampia ja hoitivat työnsä kyllä upeasti. Yhtään ei haitannut henkilökunnan vaihtuminen, vaihdot sujui helposti.

Itselle jäi hyvä fiilis synnytyksestä, ehdottomasti voisin tehdä sen vielä uudemmankin kerran joskus tulevaisuudessa.

Huh :)
 
Mulla oli kanssa hurja vapina päällä monesti synnytyksen aikana. Kätilö vaan sanoi, että kuuluu toimenkuvaan, ei mitään erikoista. Kummallista se oli silti. Mies luuli, että mulla on kylmä kun niin tärräsin.
 
Mullakin oli tärinää ja mä palelin synnytyksen aikana aivan kamalasti. Johtui epiduraalista ilmeisesti ne tärinät ja palelu. Kätilön mukaan on tyypillistä että jollillain epiduraali aiheuttaa tärinöitä/palelua.
 
Mulla se tärinä mielestäni alko jo ennen epiduraalia mut saatan olla väärässäkin :D mut kylmä tuli selkeesti epin seurauksena, sen muistan ihan tarkkaan.
 
Mulla se hirvee tärinä ja palelu alko heti ku tytön olin saanut puskettua pihalle!!! Se oli jotain ihan tosi hämmentävää se älytön tärinä, mut jotenki kummasti rauhotti ku tissitakiainen oli tiukasti nännissä kiinni ja rinnalla :Heartred
 
Mulla tärinä alko kans vasta synnytyksen jälkeen, olisko syynä epiduraali+hormoonit? Tiedä häntä mut kamalaa kyl se tärinä, mies vaan fiksuna ja vitsikkäänä totesi et hakee vispikermaa niin saa aamun ja vauvan kunniaks irishcoffeen aikaiseksi, hahaa kun ei naurattanut :D
 
Mulla alko tärinä jo paljon ennen ponnistusvaihetta. Tärisin ihan valtavan paljon ja tärinä jatkui tytön synnyttyäkin. Mut peiteltiin sellasella lämpöpeitolla ja vasta monen tunnin kuluttua olin niin lämmin, että potkin lämpöpeiton pois. Ei mulle aiemmissa synnytyksissä ole tärinää tullut lainkaan.
 
Mulla alkoi tärisyttää sit ku avautumisvaihe oli viimeisessä sentissä. Ja sit joka supistuksen jälkeen tärinä päälle
 
Mä tärisin kanssa jo aika lailla heti kalvojen puhkaisun jälkeen ja kun supistelut alko.
 
Mulla ei ollut epiä ja kävin tärisemään heti kun poika oli syntynyt, kätilö sanoi että hormonit tärisyttää :)
 
Jospa sitä itsekin sais synnytyksestä viimein kirjoitettua :) Kerran jo yritin mut kaikki hävisi johonki o.O

10.12. rv 39+2 heräsin kahdelta siihen ku esikoinen huusi äitiä. Menin peitteleen ja siinä sängynlaidalla istuessa tuli kaks kipeää supistusta. Nousin ihmeissäni ylös ja housuun lirahti lapsivettä. Hipsin sitten äkkiä vessaan ja huikkasin matkalla miehelle, että se on lähtö nyt! Sairaalaan piti mennä heti kun strepto oli positiivinen. Siinä lapsenvahtia odotellessa ja viimeisiä kamoja pakkaillessa alkoi tulla kipeähköjä supistuksiakin.

Sairaalassa oltiin puoli kolmen jälkeen ja pääsin käyrille. Supistuksia tuli n. 10 minuutin välein ja saliin päästiin vartin yli kolme. Tuolloin olin sentin vasta auki. Antibiootti laitettiin neljän aikoihin tippumaan ja supistuksia tuli n. 5 min välein. Pärjäsin vielä ihan hengittelemällä ja rentoutumalla.

Antibiootin jälkeen nousin pystyyn ja vaeltelin ympäri salia. Aina supistuksen tullessa nojasin milloin mihinkin ja pyrin rentoutumaan. Auttoi muuten yllättävän paljon kun ei yrittänyt vastustella supistuksia! Kuuden maissa edistystä oli tapahtunut vasta vähän ja meinasi turhauttaa kun supistukset oli kuitenkin jo ihan kunnon kipeitä. Enpä tiennyt vielä sillon tulevasta vauhtispurtista... Ilokaasu otettiin käyttöön ja tällä kertaa se toimi tosi hyvin :) Vedin hyvillä mielin itseni aina supistuksen tullessa pikku hiprakkaan :D

Ilokaasulla ja lämpöpusseilla mentiin melkein seitsemään, kunnes halusin jo jotain vahvempaa. Sain kohdunkaulan puudutteen (auki nelisen senttiä), joka auttoi aluksi jonkin verran. Vartin päästä olin kuitenkin olin taas tuskissani ja tilattiin epiduraali, jonka sainkin jo puoli kahdeksalta. Epi ei auttanut oikeastaan ollenkaan ja varttia vaille kahdeksan olin kuusi senttiä auki, alkoi ponnistuttaa. Pc-puudutusta kokeiltiin uudelleen 7:50 ja olin auennut jo kahdeksaan senttiin :O Puudutte ei auttanut yhtään, eikä ihme kun viisi yli kahdeksan olinkin jo kokonaan auki. Eli reilussa tunnissa rysähti viimeiset 6 senttiä :D Yksikään puudute ei pysynyt tossa vauhdissa mukana, joten kiskoin sitten itteni ilokaasulla ihan kujalle :P

8:17 aloin ponnistaa, kätilö kerkesi sitä ennen tuikata vielä pudenduspuudutteenkin. En kokenut kyllä siitäkään olevan apua... Puskin ihan hirveällä apinanraivolla, että saisin tytön mahdollisimman nopsaan pihalle. Sattui kyllä ihan kiitettävästi kun vertaa esikoisen synnytykseen, jossa olin tosi perusteellisesti puutunut. Jonkun verran tulikin karjuttua ja kiroilin niin kovasti, että miestä alko naurattaa :D 8:29 sitten syntyikin kympin tyttö :Heartred Itse selvisin ilman minkäänlaisia taisteluvammoja :)

Salissa saatiin imettää ja olla ihan rauhassa tytsyn kanssa. Kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli, vaikka noin vauhdikas synnytys olikin. Kyllä paljon mieluummin kärsin tunnin isommissa tuskissa kuin kärvistelen puoli vuorokautta pienemmissä :wink
 
Luulin edellisissä synnytyksissä, että kivunlievitys epiduraali laittoi tärisemään. Tärisin ihan yhtä paljon tässä synnytyksessä, ellei enemmän, ilman että sain mitään kivunlievitystä.
 
Mä ajattelin että se tärinä on kehon keino purkaa traumaattinen / voimakas kokemus, kuten eläimillä. Mulle tuli synnytyksen jälkeen tärinä ja jotenki koin sen noin.
 
Mulla se tärinä loppui joko heti synnytyksen jälkeen tai sitten loppuvaiheessa. Jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on :)
 
Mullakin oli ihan jäätävä tärinä synnytyksen aikana, tuli kohtauksittain. Mies sanoi että näytin siltä kuin ois kauheet vieroitusoireet. Tärinää ei saanu keskeytettyä itse vaikka miten yritti. Synnytyksen loppuvaiheessa lääkäri käski rentoutumaan eikä ois saanu täristä kuulemma. Totesin miehelle suomeks " käske ton vitun lääkärin olla hiljaa, kyl mä lopettaisin tärisemisen jos perkele pystyisin". Mies diplomaattisesti käänsi lääkärille siistityn version :rolleyes:
 
Joskohan jo saisin oman synnytyskertomuksen kirjoitettua. :)

20.12 sunnuntai-iltana olin rauhassa istumassa sohvalla ja katsomassa tv:tä, kun yhtäkkiä tuli tunne, että jalkoväliin hulahti jotain lämmintä. Ensimmäinen reaktio oli, että äkkiä pois sohvalta ja lähdin kylppäriin päin. En ehtiny, kun pari kolme askelta ottamaan, niin vedet valui pitkin jalkoja runsaasti holisten lattialle. Siinä seisoskeli hetken, kun en kehdannu pitkin taloo vesiä levitellä. Siinä myös ihmettelin hetken tapahtunutta. Kello oli tuolloin 19:40. Nytkö tämä sitten tapahtuu? Mitä minä nyt teen? Ja ukkohan ei tietenkään ollut kotona, vaan reilun tunnin ajomatkan päässä harrastamassa. Yritin soittaa hänelle, mutta ei vastannut. Viestiä perään, että soittaa heti kun on puhelimen ääressä.

Sen jälkeen soitto synnärille, kehottivat tulemaan pikimmiten tuonne, koska mulla strepto positiivinen ja antibiootti pitää päästä aloitamaan. No just, entäs sitten kun kyyti on siellä kaukana? Sitten soittaa ukko ja sovittiin, että tulisi vastaan, ettei suotta tarvii ukon tulla kotiin asti.. Eikun kyytiä etsimään, että pääsen lähtemään. Onneks sellainen löytyi. Matkalla sairaalaan tuli pari hyvin lievää menkkamaista kipuaaltoa, ei muuta. Sairaalassa ottivat osastolle ja ukko passitettiin kotiin, kun supistuksia ei ollut. Ensimmäisen antibiootin sain klo 23. Tuon jälkeen yritin nukkua..

Ehdin torkahtaa hetkeksi, mutta klo 1 aikoihin heräsin menkkamaisiin kipuaaltoihin, supistuksiin, jotka tulivat 10-15 minuutin välein. Kävin vessassa ja yritin saada nukuttua, mutta ei siitä mitään tullut. Klo 2 aikoihin pyysin lämpöpussia, jotka sain. Samalla sain Panadolin, unilääkkeen ja närästyslääkkeen, koska kovasti närästi. Torkahdin taas hetkeksi, nukuin koiranunta. Klo 3:30 heräsin taas, kävin vessassa ja yritin olla vähän liikkeellä. Supistuksiaa tuli nyt 7-10 minuutin välein. Kätilö toi jälleen antibioottia, kerroin hänelle supistuksista, hän ehdotti Oxanestia, jotta saisin vähän nukuttua. Sain sen ja nukahdin tunniksi syvimpään uneen sinä yönä. Klo 5:30 heräsin jälleen supistuksiin, joita tuli nyt 5-7 minuutin välein. Yritin rentoutua vuoteessa pötkötellen, mutta se ei tuntunut oikealta. Pystyssä olisi parempi. Soitin kätilön, koska hänen piti tulla ottamaan verenpaineet, ennen kun nousen ylös. Kerroin supistuksista ja kätilö halusi tehdä sisätutkimuksen. Sormelle olin nyt auki ja kätilö sanoi merkitsevänsä synnytyksen alkavaksi 5:30, koska supistukset tulevat nyt säännöllisesti ja ovat jo selvästi kivuliaampia.

Liikkeellä ollessa olo oli hieman parempi, mutta supistuksiin tuli pontta koko ajan enemmän. Väli kuitenkin pysyi siinä 5-7 minuutissa. Yritin käydä aamiaisella, mutta en saanut syötyä kun leivän ja join lasin mehua. Puoli 9 soitin ukolle, että lähtee tulemaan sairaalalle päin, ajomatka kuitenkin yli tunti. Lämpöpusseja pidin alaselällä ja alavatsalla, noista jonkin verran apua oli. 10 aikaan ukko tuli ja hän sai rueta hierontahommiin aina supistuksen tullen. 11 aikaan kätilö teki sisätutkimuksen, 3cm auki. Supistukset tulivat 3-5 min välein. Sain toisen annoksen Oxanestia, josta ei lopulta ollut juurikaun enää apua. Yritin käydä lounaalla, sain juotua lasin mehua, ei muuta, oksetti ajatuskin ruuasta.

Klo 13:45 supistukset tulivat jo 2-3 minuutin välein, jolloin pyysin kätilöä käymään. Kivut olivat jo melkoisen kovat tuossa vaiheessa, mutta pärjäsin vielä joten kuten. Kätilö teki sisätutkimuksen, 5cm auki. Kätilö ehdotti synnytyssaliin siirtymistä, mutta ehdotti samalla, että odottaisin iltavuoron kätilön, jos vaan millään pystyn. Sanoin pystyväni. 14:30 kätilö tuli meidät hakemaan synnytyssaliin, jonne halusin kävellä. Muutaman kymmenen metrin matkaan meni vartti, kun jatkuvasti piti pysähtyä hengittämään ja ottamaan supistukset vastaan. Askeleet oli pieniä vauvan askeleita. Synnytyssaliin minut oli kirjattu sisään klo14:45. Tarkoitus oli, että lähtisin ammeeseen vielä lillumaan, mutta supistukset menivät yhtäkkiä niin kipeäksi, että en enää kyennyt sinne lähtemään. Aloitettiin ilokaasu, joka vei supistuksilta pahimman terän pois. Tuota jouduin kuitenkin tiheiden ja kipeiden supistusten takia hengittelemään niin paljon, että tästä eteenpäin alkaa minun muisti pätkiä. Lisäksi aloin oksentelemaan.

Noin klo16:30 olin jo niin kipeä, että pyysin jotain muuta kivunlievitystä. Klo 17 anestesialääkäri laittoi epiduraalin ja odottelin, että kohta aukeaa se odotettu taivas....... Sitä ei tullut!! Epiduraali ei toiminut niinkuin piti. Kätilö kutsui anestesialääkärin takaisin, joka otti edellisen piuhan pois ja laittoi uuden epiduraalipiuhan hieman toiseen kohtaan. Ja taas odoteltiin taivaan aukeamista... Sitä ei tullut vieläkään. Epiduraali ei vain toiminut!! Minulle meinasi iskeä jo pieni paniikki.. Kivut olivat kovat, hengittelin ilokaasua ja olin ihan kujalla. Supistuksia tuli 1-3 min välein, mutta silti ehdin niiden välillä vaipua horrokseen.

Klo 19:45 tuli gynekologi laittamaan kohdunsuunpuuduteen, jonka laitto oli ihan hirveetä ja vaikutuksesta en osaa sanoa oikein mitään. Samalla ultrattiin, jolloin huomattiin, että tyttö on avotarjonnassa. Selitti osin sen, miks olin niin pirun kipee. Sitten jälleen pitkä väli, josta en muista juuri mitään. Olin todella väsynyt ja voimat tuntui olevan aikalailla loppu. En saanut juuri syötyä, enkä juotua mitään koko synnytyksen aikana, kun se alkoi samantien oksettamaan. Perusliuosta kätilö laittoi jossain vaiheessa tippumaan, että jostain saisin vähän energiaa. Kivut olivat edelleen todella kovat, kätilö jo mietti, josko laitettaisiin spinaalipuudutus. Lienen ollu jo niin kujalla, etten enää ite osannu sitä pyytääkkään, kait mukamas odotin, että joku ihme tapahtuu ja se epi alkaa toimimaan. Sitä ei kitenkaan lopulta ehditty laittamaan. Noin klo 23 alkoi tuntua kovaa painetta alapäässä ja takapuolen alueella, kätilö teki sisätutkimuksen, 9cm auki. Antoi luvan, että, jos tulee ponnistuttava olo, saa ihan kevyesti ponnistaa, ei tarvitse pistää vastaan. Sen jälkeen kätilö lähti käymään jossain, sanoin sille ettei se saa lähtee kauas, lupasi olla menemättä, sanoi tulevansa heti, jos kello soi. Tein ihan kevyitä ponnistuksia tuntemusten mukaan. Klo 23:15 täydet 10cm ja kova ponnistustarve, alkoi aktiivinen ponnistusvaihe, joka kesti 15min. Ponnistusvaiheessa en enää hengitellyt ilokaasua, keskityin vain ponnistamiseen.

Klo 23:30 syntyi 9 pisteen tyttö, jolla painoa 3700g. Tyttö oli vielä onnistunu tällä välillä saamaan ittensä oikeaan asentoon ja tuli raivotarjonnassa, niinkun kuuluukin. Olo oli todella helpottunut, nyt se on ohi. Istukka syntyi lähes huomaamatta. Siinä sitä sitten ihmeteltiin tätä uutta elämänalkua. Synnytys oli kaikkinensa todella rankka, koska kunnon kivunlievitystä ei löytynyt, mutta se unohtui kyllä nopeasti, kun sai tytön syliin. Ajattelin kyllä, että jos/kun menen seuraavaa lasta synnyttämään, niin taidan pyytää spinaalin suoraan. Anteeks tää hirveen pitkä romaani, mutta yritänsamalla purkaa sellasta pientä traumaakin tässä. :)
 
Synnytyskertomusta siis..LA 20.12. heräsin ja limatulppaa tuli reilusti (tarkasti alkoi LA:na ensimmäiset synnytysoireet:wink) jonka jälkeen tunsin menkkamaista kipua alavatsalla. Koko päivä meni enemmän ja vähemmän supistusten kanssa. TENS-laite aivan huippu!! Supistukset kipeentyi ja tiheni iltaa kohti. En nukkunut seuraavana yönä yhtään ja pyörin TENSin kanssa kämppää ympäri.

Maanantai aamuna klo 5.45 kirjauduin synnärille, en enää pärjännyt kotona supistusten kanssa. Olin siinä vaiheessa auki parin sormen verran. Pääsin heti jo synnytyssaliin odottelemaan tilanteen kehittymistä. Oltiin ihan private-salissa miehen kanssa:) 10 aikaan supistukset alkoivat hiipumaan ja kätilö jo miettikin että lähettääkö ne meidät takas kotia vai vauhditetaanko supistuksia oksitosiinilla. Lääkäri teki vielä pikaisen ultrauksen ja poika oli edelleen täydellisessä pt-tilassa:)

Oksitosiinia siis suoneen ja supistukset taas voimistuivat. Annos oli hyvin pieni, sillä pt-synnytys annetaan sujua mahdollisimman "luonnollisesti." Tähän mennessä olin pärjännyt TENSillä ja jumppapallolla. Väsynyt olin, kun en ollut nukkunut edellisyönä yhtään. Otin seuraavaksi kipupiikin joka ei kyllä auttanut paljoakaan. Supistukset vaan voimistuivat ja söivät kaiken energian uupuneelta keholta. Aloin jo tärisemäänkin kuin haavanlehti. Edelleenkin olin vain kolmelle sormelle auki.

Siinä vaiheessa päätin, että otan epin. Epin laitto sujui helposti enkä tuntenut kuin pienen nipistyksen. Epi kun alkoi vaikuttaa, niin supistuskivut hävisivät. Oli kyllä helpotus! Epi laitettiin klo 16 aikaan ja 40 minsan päästä olin jo täysin auki ja lapsivesikin meni spontaanisti.

Alkoivat siis valmistelemaan ponnistusvaihetta. Paikalla oli kätilö, kätilöopiskelija, lääkäri ja lastenlääkäri, joten populaa piisasi:wink

Ponnistusvaihe kesti 38 minsaa. En tuntenut supistuksia enkä mitään kipua koko ponnistusvaiheen aikana. Tunsin ainoastaan ponnistamisen tarpeen. Klo 18.08 syntyi meidän pieni poika pylly edellä tähän maailmaan. Sain pojan heti rinnalle ensi-imulle:) Mulle tehtiin eppari ja mitään muita repeämiä ei tullut.

Mun synnytys sujui kuin oppikirjasta ja mulle jäi tosi hyvä fiilis kaikesta. Kiitos ammattitaitoisen ja loistavan henkilökunnan:)
 
Siis onko jossain sairaaloissa jotain ei private-synnytyssaleja? Missä voi olla muitakin synnyttäjiä saman aikaan? Vai ymmärsinkö mä nyt vaan jotenkin väärin?

Ja kiva kuulla, että myös perätilasynnytys voi mennä noin mallikkaasti :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top