No niin, tässäpä olisi tarkempi synnytyskertomus täältäkin. :)
Maanantaina 21.12. mentiin Oysille äippäpolille käynnistykseen. Raskausviikkoja oli kasassa 41+2, ja varhaistettuun käynnistykseen päädyttiin vauvan ison koon takia. Mulla oli olleet paikat kypsänä ja vauva kiinnittyneenä jo viikkoja, limatulppa mennyt ja kipeitä supistuksia ollut lähes päivittäin, mutta synnytys ei vain ollut käynnistynyt. Onneksi käynnistämistä ei viivytetty enää pidemmälle! Vauvan painoarvio oli tuolloin 4,1 kg, mutta sekin oli vielä alakanttiin.
Lähtötilanne oli siis kohdunsuu parille sormelle auki, kohdunkaulaa jäljellä n. 1,5 cm, kun ballonki laitettiin yhdentoista maissa aamulla. Laitto ei sattunut ollenkaan, mutta supistukset alkoivat melkein saman tien. Sain jäädä osastolle suoraan, koska ultrassa näkyi vauvan suoliston olevan täynnä kakkaa. Lääkäri halusi seurata käyriä supistusten aikana, ja kai siinä jokin tulehdusriskikin oli, jos vauva päättäisi kakata lapsiveteen. Mulla oli vielä lisäksi streptokokki positiivinen, joten sekin puolsi sairaalaan jäämistä.
Tunnin päästä supistusten väli oli jo n. 3 minuuttia, ja olin kauhuissani, että joko näin alussa kivut olisivat niin kovat. Osasin odottaa pitkää synnytystä, kun aiempikin edistyminen oli ollut niin hidasta. Kivut kuitenkin laantuivat hieman päivän mittaan, ja sain jopa nukuttua päikkärit. Illalla supistukset alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan, ja mietin jo, olisiko ballonki irronnut. Nykäistessä se ei liikkunut kovin helposti, mutta pöksyihin ilmaantui veristä vuotoa, jolloin kätilö päätti tarkistaa tilanteen. Ballonki oli kuin olikin irronnut ja jäänyt vain jumiin emättimeen. Olin 3 cm auki ja sain mennä nukkumaan odottelemaan joko aamua tai supistusten kovenemista.
Yöllä puoli kahden aikaan heräsin taas koviin supistuksiin, ja nousin ilmoittamaan kätilölle asiasta. Pääsin käyrille, johon piirtyikin säännöllisesti supistuksia 6 minuutin välein. Olin avautunut neljään senttiin, joten sain kehotuksen pyytää mies paikalle synnytyssaliin siirtymistä varten. Salissa oltiin neljän aikaan, ja strepton takia mulle laitettiin heti antibiootti suoneen. Käyrät piirsivät säännöllisiä supistuksia, jotka tuntuivat jo todella kipeiltä. Yritin liikuskella, pyöritellä lantiota ja hengitellä niiden tahtiin, mutta kipu yltyi lopulta niin sietämättömäksi, että aloin oksennella. Sitä jatkuikin sitten useamman tunnin ajan, ja sain nestetipan, etten kuivuisi ihan kokonaan. Antibiootit tiputettiin neljän tunnin välein.
Yhdeksältä lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen, mutta edistystä ei ollut juuri tapahtunut, joten multa puhkaistiin kalvot. Se tehostikin supistuksia hetkellisesti, mutta ei tarpeeksi. Yhdentoista aikaan olin kivuista, oksentelusta ja syömättömyydestä niin voimaton, että päätin luopua ajatuksestani yrittää selvitä ilman kovia kipulääkkeitä. Sain kohdunkaulan puudutteen, jonka laitto kävi todella kipeää. Hetkeksi se toi helpotusta, mutta pian kivut jo yltyivät takaisin sietämättömiksi. Kätilö oli päätynyt tehostamaan supistuksia oksitosiinilla, minkä seurauksena aloin jälleen oksennella, joten pyysin epiduraalia. Sainkin sen melkein heti, eikä puudutteen laitto sattunut ollenkaan! Toimenpide oli paljon helpompi, kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Kymmenen minuutin päästä sain kokea kuuluisan "taivaan aukeamisen", kun kivut ja pahoinvointi olivat poissa. Kello oli tuolloin n. yksi. Onnistuin nukahtamaan hetkeksi, ja sain siitä kerättyä voimia tulevaan.
Puolentoista tunnin päästä epiduraalin vaikutus alkoi heiketä, ja sain sitä uuden annoksen. Oksitosiinitippaa oli nostettu pikkuhiljaa 40 milliin, ja tuossa kohtaa sitä nostettiin taas. Olin avautunut seitsemään senttiin, joten pelkäämäni epiduraalin synnytystä hidastava vaikutus ei käynyt toteen. Päinvastoin tuntui, että rentoutuminen sai synnytyksen etenemään paljon jouhevammin! Toisen epiduraaliannoksen jälkeen aloin pikkuhiljaa tuntea voimakasta painetta kankussani, ja pyysin kätilöä auttamaan minut vessaan. No, eihän se mikään kakkahätä ollut, vaan vauvan pää siellä alkoi painaa paikkoja. Menin takaisin sänkyyn, ja kätilö kehoitti pyytämään hänet paikalle, mikäli paine voimistuisi.
Kolmen maissa paine alkoikin käydä niin kovaksi, että pidättely aiheutti jo voimakasta tärinää. Puuskuttelin supistusten välissä ja sanoin miehelle, että nyt taitaa olla hetki lähellä, kun työnnättää niin kovasti. Kätilö pyydettiin paikalle ja tosiaan, olin 9 cm auki! Loppuavautuminen sujui siis nopeasti, kun muuten synnytys oli edennyt niin hitaasti. Kätilö neuvoi minulle ponnistamisen suunnan ja pyysi tekemään kevyitä harjoitusponnistuksia, jotta aukeaisin sen viimeisenkin sentin. Puoli neljältä olinkin täysin auki, ja sain pikkuhiljaa alkaa tekemään enemmän töitä.
Ponnistelin aluksi vain kevyesti kylkiasennossa, jotta vauva laskeutuisi synnytyskanavassa oikeaan kohtaan ja asentoon. Vähän ennen neljää kätilö tarkisti tilanteen, ja valmisteli vuoteen puoli-istuvaa asentoa varten. Sain aloittaa ihan täysitehoiset ponnistelut, ja sain ponnistettua kolmen työnnön verran lähes joka supistuksella. Kätilö oli ihan mahtava tsemppari! Välillä meinasi tosissaan usko loppua noinkin lyhyessä ajassa, kun isokokoinen vauva tuntui todella repivän paikkoja auki. Jatkoin silti sinnikkäästi punnaamista, miehen kättä puristaen. Kätilö tuikkasi varalta puudutuksen epparia varten, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Tiistaina 22.12.2015, vuoden pimeimpänä päivänä, kello 16.15 poikamme näki ensimmäistä kertaa päivänvalon.
Kokoa vauvalla tosiaan riittikin, rv 41+3 pituutta oli 52 cm ja painoa 4445 g. Pipo oli kuitenkin "vain" 36,5 cm, joten vaikeampaakin olisi voinut olla. Sain lieviä repeämiä, jotka kätilö ompeli jälkeisten tultua pihalle. Synnytyksen kokonaiskesto oli 14 h, ponnistusvaihe 15 min ja jälkeisvaihe 15 min.
Rankkuudesta huolimatta minulle jäi synnytyksestä päällimmäisenä todella hyvä mieli. Mieheni oli ihan mahtava tuki: Hän hieroi paikkojani, kanniskeli ruokaa ja juomaa, asetteli peittoja ja tyynyjä, tyhjenteli oksupusseja ja kannusti ponnistusvaiheessa tosi hienosti. Kokemus oli molemmille lähentävä ja ikimuistoinen, tuli todella valittua oikea mies! :) Ja onhan tämä pieni ihme jokaisen tuskan kyyneleen arvoinen.