Synnytyskertomukset :)

Keskustelun 'Laskettu aika marraskuu 2012' aloitti pepi, 11 loka 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. manque Tuttu foorumilla

    Voisin itsekin nopeasti synnytyksestä kertoilla. Perjantaina 19.10 olin viimeisessä tentissä yliopistolla, ja iloitsin saadessani kaikki kouluhommat hoidettua ennen vauvan tuloa. Illalla miehen kanssa pohdittiin, että olisi kätevä synnyttää tulevana viikonloppuna. Miehellä kun sattui olemaan vapaata ja appivanhemmatkin olivat kaupungissa valmiina esikoista hoitamaan. Viimeksi synnytys käynnistyi "kolmen ässän"-menetelmällä. Kun perjantaisauna ja siivous oli jo hoidettu pois alta, niin puoliksi vitsillä päätettiin yrittää käynnistää synnytys sillä viimeisellä ässällä.

    Ja niin se sitten käynnistyikin melkein saman tien. Puolen yön aikaan alkoi supistella 6-7min välein, ja kolmen aikaan supistusten väli oli enää 2-3min. Soitettiin Haikaranpesään, josta käskivät lähteä heti paikalle. Appivanhemmat vastasivat onneksi puhelimeen ja tulivat nopeasti paikalle poikaa vahtimaan.

    Kättärille päästessä klo 3.30 olin 6cm auki ja supistuksia tuli 3min välein. Kipu ei ollut vielä mitenkään valtaisa, ja pärjäsin hyvin ilman sen kummempia kivunlievityksiä. Jossain vaiheessa tuntui hyvältä mennä suihkuun, ja siellä aika paljon tuli hengailtuakin. Viiden aikoihin aloin myös nappailla ilokaasua, kun supistukset alkoivat jo tuntua enemmän. Pääasiallinen fiilis oli kuitenkin, ettei synnytys kovin paljoa ole vielä edennyt. Kahdeksan jälkeen aamulla supistukset yllättäen voimistuivat, ja olo alkoi olla jo hieman tuskainen. Olin mieheni kanssa aika lailla synnytyshuoneessa kaksin, sillä synnärillä oli ruuhkaa. Soitettiin kelloa vähän ennen yhdeksää, sillä yhtäkkiä tuli valtava ponnistuksen tarve. Hakeuduin vaistomaisesti konttausasentoon ja koitin kärvistellä ponnistustarpeen kanssa. Kätilöä ei näkynyt, mutta lopulta oli vain pakko alkaa ponnistaa. Onneksi kätilö ei ollut enää kovin kaukana, vaan ehti huoneeseen juuri kun 10 pisteen poika syntyi. Vauva syntyi käsi poskella, ja napanuora oli reilusti yli metrin pituinen sekä solmussa. Tämä ei onneksi aiheuttanut mitään ongelmia, mutta kätilö kyllä säikähti että pahemminkin olisi voinut käydä. Repeämiä tai nirhaumia ei tullut ollenkaan.

    Synnytys sujui siis oikein mukavasti ja poika on kaikin puolin terve. Oltiin Haikaranpesässä yksi yö, ja kotiuduttiin tänään aamulla pojan saavuttaessa 1vrk iän.
    Oikein valloittava ja ihana tapaus!

    Eli poika syntyi 20.10 klo 9.03, rv 37+6, pituus 50cm, paino 3105g ja py 35cm.
    Synnytyksen kesto n. 9h, josta ponnistusvaihe arviolta 4-5min.
  2. HP86 Peruskäyttäjä

    Onnea kovasti manque:lle ja koko perheelle pojasta!! :)
  3. Mereneid Uusi käyttäjä

    Onnitelut poikavauvasta pepi, HP86 ja manque!
  4. Pikatsu Peruskäyttäjä

    Onnea Manque ja HP86!! Ihana lukea näitä synnytyskertomuksia vaikka niiden myötä omaa synnytystä alkaa odottelemaan jo malttamattomana. :) Manque, minulla oli esikoiselta napanuoraa 1,6m (mutta onneksi ei ollut solmussa) ja jälkeen päin olen kyllä miettinyt mitä se olisi voinut aiheuttaa..
  5. etuli Peruskäyttäjä

    Vau! Onnea manque! Ja hienoa tosiaan, että kaikki meni noinkin sujuvasti :) Tosin kamalalta kuulostaa, että kätilö ehti hädin tuskin paikalle, mut ehti kuitenkin. :D
  6. Semppu Aloittelija

    Onnittelut Manque ja HP86! Ja kiva, kun kerroitte synnytyskertomuksenne :)
  7. Ailime. Aloittelija

    Voi että, tuhannesti onnea HP86 ja Manque!!
    Ihanaa kun kerroitte omat tarinanne tänne meille muillekin :)
  8. ::marjo:: Aloittelija

    Arrghh manque ja HP86 näköjään molemmat saaneet joskus LA:ks saman päivän mikä mulla. Miks ei tää jo vois kans tulla. :(

    Mut anyway, onnee kaikille synnyttäneille! :D
  9. AN83 Aloittelija

    Terppis! Meillä pikkuherra hätähousu tuli maailmaan 22.10.12 ,mun ensimmäisenä äitiyslomapäivänä! rv 34+3  46cm 2780g,potra poika viikkoihin nähden :)hän joutui keskolaan,pieniä hengitysvaikeuksia aluksi nyt kaikki muuten ok,mutta syömään pitäisi vielä oppia,pääasiassa vielä nenämahaletkulla menee maidot. Eilen poika oli ekalla päivälömalla kotona,tänään saatiin hänet yöksi kotiin ja jos kaikki menee hyvin niin käydään huomenna vaan kääntymässä sairaalassa ja sitten saadaankin olla koko viikonloppu kotona!! Synnytyksestä sen verran että,kamalaa oli ja kipeetä teki,mut onneks tulos on ihana.mut en kyl ihan heti ryhdy samaan hommaan :D
  10. Ailime. Aloittelija

    Onnea AN83 pikkuisesta pojasta ja tsemppiä arkeen! :) Toivottavasti saatte olla koko perhe viikonloppuna yhdessä kotona!
  11. unihelmi Tuttu foorumilla

    Onnea teille kaikille! Oli pakko tulla lueskelemaan teijän kertomuksia, vaikka ittellä laskettuun aikaan vielä 16 viikkoa :)
  12. MarrasOdotus Aloittelija

    Anteeksi jo etukäteen pitkästä kertomuksesta, mutta toivottavasti jaksatta lukea loppuun. Itse en osaa toisin synnytyksestä kertoa. 

    Aluksi kerron taustatiedoksi että synnytys jouduttiin käynnistämään Rv38 raskausmyrkytys epäilyn takia. Tarina alkaa 4 käynnistely päivästä. 

    Synnytystarinani  " Kun synnytyksestä sanotaan että se on kuin maratoni, mutta mitäs nyt kun mä oon ollut aina ihan paska pitkän matkan juoksija?"

    Aamulla olin todella toiveikas kalvojen puhkaisusta ja synnytyssaliin siirtymisestä, mutta ilmeisesti päivällä oli huono aika syntyä! Nimittäin paikat ei ollut oikein edennyt mihinkään, toki pehmennyt ja lääkäri määräsi lääkkeitä lisää. Olin todella pettynyt, koska lääkkeet ei ollut aiemmin saanut kuin jomotus supistuksia aikaan, niinkuin nytkin.. Mieheni kanssa sitten mammimme ja mietimme että koskas tämä pikkuinen sieltä masusta sais häädön, muistan pyytäneeni mieheni juttelemaan, että täällä äiti ja isi sua jo kuumeisesti odottaa. Neljältä sain sitten lisää lääkettä, koska supistukset tuli vain 10 min välein enkä edes tuntenut niitä! Olin todella pettynyt ja varma siitä että olisin vielä huomen aamullakin täällä ja mahdollisesti laitettu kotiin lepopäivää viettämään. Olin päättänyt osastolle tultuani etten lähde enää kokonaisena kotiin! 

    Heräsin kuuden aikaan "päiväunilta" ja huomasin ilokseni että supistuksia tuli ainakin useimmin kuin 10 min välein. Kävin hoitajalle sanomassa, että supistuksia tulee tiheämmin ja ovat jo tuntuvampia kuin pelkkä jomotus. Pääsin käyrään ja jestas, supistuksia piirtyi lähes 3 min välein! Ne olivat pitkäkestoisia ja hoitajan  mukaan todella tehokkaita. Olin revetä riemusta!! Ehkä pääsen jo tänään synnyttämään? Soitin miehelleni välitietoja ja kerroin että se voi mahdollisesti olla menoa nyt, jännät paikat.

    Iltapalalla 8 aikaan supistukset tekivät jo kipeää, täytyi keskittyä hengittämään. Keinutuolissa keinuttelu lämpöpussit selän ja mahan puolella helpotti kipua ja sai lihakset rentoutumaan supistusten välillä. Siinä sitten keinuttelin aina BB alkuun asti jolloin supistukset olivat jo voimistuneet kipeiksi. 3 min välein sain keskittyä ottamaan supistusta vastaan. Juuri BB loputtua klo 11 hoitaja kysyi että haluaisinko suihkuun, ihmettelin että tähän aikaan, oon aamulla käynyt? Mutta sitten hoitaja ei enää kysynyt vaan käski mut suihkuun! Sanoi laittavansa yöpöydälle särkylääkettä ja nukahtamis lääkettä että suihkun jälkeen saisin edes torkuttua supistusten välillä. Suihkussa sitten istun jumppapallon päälle ja ensimmäinen asteikolle 1-10 tuli 8 asteen supistus! Suihku oli mitä loistavin idea, siellä sitten huusin matalia ääniä supistusten aikana ja välillä nautin kuumasta suihkusta ja pallon keinunnasta. Klo.11.20 tulin suihkusta, huoneessa otin särkylääkkeet, lähdin lämmittämään lämpötyynyjä ja ajattelin sitten vasta ottaa nukahtamislääkkeen. Hoitaja halusi katsoa paikat ennen kuin alan nukkumaan ja jopas jotain 4 cm auki ja kanava hävinnyt, synnytyssaliin siirto oli edessä enkä meinannut uskoa että vihdoin pääsen tositoimiin, olin revetä riemusta. Onneksi en ehtinyt ottamaan unilääkettä!!! Siinä sitten supistusten välillä pakkasin ja soitin miehelleni puhelun jossa ehdin sanoa " Mä oon 4 senttiä auki, tuu synnytyssaliin!" Ja sitten lähdettiin kävelemään lyhyt mutta minusta todella pitkä matka synnytyssaliin, välillä sain 5 supistusta. 

    Klo 11.35 Synnytyssalissa minut otti vastaan lempeä ja rauhallisen oloinen n.40 vuotias kätilö. Olin niin onnellinen kyseisestä kätilöstä. Halusin heti päästä jumppapallon päälle ja sain ruveta harjoittelemaan ilokaasun käyttöä. Ja kun opin tekniikan, olo muuttui hyvin hilpeäksi ja sai minut hokemaan onnesta soikeana että " Olen niiiin odottanut tänne pääsyä! " Ilokaasu todellakin tepsi, mutta olin silti huolissani kuinka selviän, murjaisin siinä kivuissa kätilölle vitsin " Kun synnytyksestä sanotaan että se on kuin maratoni, mutta mitäs nyt kun mä oon ollut aina ihan paska pitkän matkan juoksija?" Kätilöä hieman nauratti ja niin naurattaa minuakin näin jälkeenpäin! Ilokaasu on tosiaan nimensä veroista. Ehdin kerran kysyä että missä mieheni viipyy kun se jo ilmestyi synnytyssaliin klo 12.10. Tuntui että kivut helpotti kun tukihenkilö tuli paikalle, mutta vain hetkeksi! Supistukset voimistui yhtäkkiä ja huusin ettei ilokaasu enää riitä. Paikat oli jo auki 6cm ja Kätilö kysyi haluanko puudutusta, kohdunkaulaan tai epiduraalin? Hoin vain JOO JOO JOO! Mika sitten sanoi että puudutetaan kohdunkaula ja sehän tepsi, ainakin 20 min... Sitten jo huusin taas JOO JOO JOO ja Mika jälleen toimi puhujana ja pyysi epiduraalia minulle, onneksi oltiin puhuttu mun toiveista ennen synnytystä ja Mika vielä muisti ne! Epiduraalin laitto ei sinänsä ollut epämukavaa mutta kun sanotaan että TÄYTYY pysyä paikoillaan ja sitten tulee helvetillinen supistus, täytyi laittaa kyllä kaikki peliin että pystyin olemaan sen supistuksen kourissa paikoillaan. Muutama supistus vielä tuntui järkyttävältä ennen kuin epiduraali rupesi tepsimään. Ja johan helpotti olin hetken taivaissa kunnes tunsin ponnistus tarvetta ja silloin iski paniikki, nytkö se on menoa!? Kätilö kurkkasi taas tilanteen klo 03.00 ja olin tarvittavat 10 cm auki ja sain ruveta ponnistelemaan omien tuntemuksien mukaan. Ensimmäinen ponnistus onnistui yllättävän hyvin, tiesin heti minne suuntaan piti puskea ja tunsin kuinka vauva laskeutui alemmas, olin niin onnellinen! Mutta sitten tuli takapakkia, supistukset laantuivat ja olin siihen varautunutkin kun olin lukenut että käynnistetyt synnytykset vaatii usein oksitosiinitippaa vauhdittamaan supistuksia. No siinä sitten ponnistelin mitättömien supistusten avulla pää punaisena ja rupesin menemään jo paniikkiin kun asia ei edennyt! Huusin ponnistuksen jälkeen jalat täristen ja kyyneleet valuin etten PYSTY! Enkä uskalla ponnistaa kipua vastaan! Puristin mieheni kättä aivan paniikissa ja kysyin kauanko olin jo ponnistellut ja mieheni vastasi että 40 minuuttia! Menin aivan paniikkiin kun kuulin että välilihapuudutetaan ja silloin sisälläni räjähti joku super voima ja päätin että JUMALAUTA MUN VÄLILIHAA ETTE LEIKKAA! Ja ponnistin niin lujaa ku ikinä pystyin viimeisillä voimilla ja lumps, pieni tumma tukkainen pää näkyi jalkojeni välissä ja seuraavalla supistuksella sain ponnistettua vauvan ulos. Repeämiltä säästytiin ja Klo 03.46 syntyi poika, onneksi olkoon sanoi kätilö ja nosti maailman ihanimman pötkylän rinnalleni. Mieheni itki vieressäni vuolaasti ja minä olin yhtä hymyä ja naurua ja hoin kokoajan että se on aivan ihana, niin ihana! Meidän poika, se on meidän poika! Kivut oli samantein hävinnyt ja tuntui että pursuin rakkautta! Suutelin vuoroin poikaa ja miestäni... Hetki oli aivan uskomaton, täydellinen. 
    Istukka onneksi irtosi helposti eikä vaatinut minulta kuin yhden pienen ponnistuksen, sen jälkeen meidät jätettiin kolmisteen hiljaiseen huoneeseen. Poika avasi n.10 min ikäisenä silmänsä ja sai vanhempansa purskahtamaan jälleen itkuun. Synnytys oli todella rankka, mutta jälkeenpäin ajateltuna niin täydellinen
    Poika syntyi 28.10.2012 klo 03.46
    Paino oli 3200g ja pituus 50cm, Pisteitä hän sai 9, virkeä potra poika!

  13. Mimmi1986 Aloittelija

    Ihana synnytystarina! Paljon onnea pienestä pojasta koko perheelle!
  14. PePa Tuttu foorumilla

    manquelle piti tulla onnittelut jättämään :) Mentiin aika samoilla viikoilla ja olit mun kanssa ensimmäisiä marraskuisia täällä palstalla, niin sen takia jäänyt mieleen. Rauhallista ja vauvantuoksuista arkea teidän perheelle!

    Kaikille muillekkin tietysti paljon onnea vauvoista :)
  15. HP86 Peruskäyttäjä

    Onnea vauvasta AN83 ja MarrasOdotus!! :)
  16. etuli Peruskäyttäjä

    Onnittelut AN83 ja MarrasOdotus koko perheille vauvoista! Kiitos MarrasOdotus ihanasta synnytystarinasta, melkein jo vierähti kyynel poskelle... :) Tunnelatausta noihin hetkiin varmasti sisältyy, jos mitä! :)
  17. Piatta Aloittelija

    Olipa kiva lukea MarrasOdotus juttusi. Itse odotan mahdollista käynnistämistä ylihuomiseksi vauvan iskokoisuuden vuoksi. Tarkoittiko se alun viite, että sinua käynnisteltiin 4 päivää?
  18. MarrasOdotus Aloittelija

    Kyllä joo, 4 päivää vietin osastolla.. Jotkut oli jopa puolitoista viikkoa ennen kuin syntyi! Kuvittelin käynnistelyn olevan paljon vikkelämpää mutta epätoivo jo iski kun ei tuntunut mitään tapahtuvan! Tsemppiä ja kärsivällisyyttä käynnistely päiviin ja voimia synnytykseen!! :)
  19. Piatta Aloittelija

    Voi ei, mä kuolen jos pitää monta päivää lojua osastolla ennen ku edes mitään tapatuu. Loppuu lapsenlikat kesken :/ Pakattava reppuun aimo annos kärsivällisyyttä mukaan.
  20. Rosebud Tuttu foorumilla


    Mun synnytyskertomus:

    Eli jouduin lähtemään osastolle 19.10. perjantaina, koska pissaan oli ilmestynyt proteiiniä ja verenpaineet oli olleet jo pari viikkoa tosi koholla VAIKKA söin verenpainelääkkeitä. Osastolla sain paljon verenpainelääkkeitä, mutta verenpaineet olivat silti jotakin 173/121 luokkaa. Päänsärky oli jäätävä eikä hellittänyt ollenkaan. Silmissä oli valo-oireita, joten mulla todettiin raskausmyrkytys. Alkuun ei aiottu tehdä asialle mitään, olisin vaan osastolla. Proteiini kuitenkin lisääntyi sitä vauhtia ja oireet pahenivat, että sunnuntaina mulle ilmoitettiin, että nyt käynnistetään.

    Sain sunnuntaina 21.10. klo 15:00 ensimmäisen Cytotec-murun kohdunsuulle. (Kohdunsuun ulkosuu sormelle auki ja kohdunkaulaa 2cm) Seuraavan murun sain klo 19:00. Ktg-käyrälle piirtyi muutamia supistuksia, jotka kevyesti tunsin. Ne hiipuivat kuitenkin iltaa kohden ja menin nukkumaan. Yöllä pienet supistukset taas jatkuivat ja tunsin ne unen läpi.

    Maanantaina 22.10. klo 8:00 mulle laitettiin Ballonki kohdunsuun sisälle. (Vesipallo, joka mekaanisesti ärsyttää kohdunsuuta, kun pallo tulee ulos; kohdunsuu on auki automaattisesti 4cm) Ballonkin laitto kuitenkin epäonnistui, koska kohdunsuulta ryöpsähti noin 3dl verta lääkärin päälle. Jouduin tarkkailuun pariksi tunniksi ja supisteli jo ihan hyvällä tahdilla. Kuumavesipullo selällä sinnittelin. Klo 11:00 laitettiin Ballonki uudelleen tällä kertaa onnistuneesti. Supisteli edelleen säännöllisesti.

    Makoilin sängyllä, kun klo 13:00 tunsin outoa pulputusta alapäässä. Nousin ylös ja huomasin, että housut kastuivat pikkuhiljaa ja tuoksahti tosi makealle. Lapsivedet olivat menneet sitten supistusten takia (ballonki ei vie lapsivesiä). Vettä ryöpsähteli vähän väliä pikkuhiljaa. Tämä kellonaika on merkattu virallisesti säännöllisten supistusten alkamis ajankohdaksi.

    Klo 15 eteenpäin vessassa käydessäni huomasin, että limaa tulee paljon ja vähän verta. Limatulppa siis irtoili. 

    Klo 16 putosi ballonki. Tutkimuksessa ilmeni, että tosiaan 4cm auki ja kohdunkaula hävinnyt kokonaan. Supistukset alkoivat pikkuhiljaa kipeytyä ja niitä tuli ihan parin minuutin välein. Sain jonkun kipupiikin, joka ei kyllä auttanut yhtään.. Suihku helpotti tasan sen ajan, kun siellä olin. 

    19:29 "kirjauduin" saliin. Ei muutoksia kohdunsuulla. Supistukset olivat jo todella tuskaisia ja yritin selvitä ilokaasulla, mutta tiukkaa teki ja kyyneleet tulivat silmiin. Sain epiduraalin noin klo 20.30. Ei tehnyt kipeää ja heti helpotti. Jälki-oireina oli kamala vapina ja kutina. Supistukset laantuivat myös.

    N. klo 22:00 ei muutoksia suulla. Nousin keinutuoliin, jotta supistukset jatkuisivat. Oksitosiini tippa meni alkuun 25ml/h ja nyt nostettiin 35ml/h. Supistuksia piirtyi tiuhaan ja aloin säännölliseen hengittää ilokaasua, ettei tartte ottaa uutta epiä.  Hetken päästä tippaa nostettiin taas 45ml/h.

    N. klo 1:00 (23.10.2012) ei muutoksia kohdunsuulla ja sain epiduraalin, että voisin nukkua. Tippa nostettiin 60ml/h.

    1:30 aloin stressaamaan ja jouduin kyselemään mieheltä ja äidiltäni koko ajan vauvan sykettä. Tuli jotenkin tosi levoton olo. Äiti käski nukkua ja ottaa rennosti, mutta joku häiritsi silti mieltä. Hetken päästä kätilö pamahti huoneeseen ja sanoi seuraavansa vauvan sydänääniä hetken. Supistuksien kohilla oli laskuja ja vaihtelevuus oli vähentynyt.

    Lääkäri tuli paikalle ja kohdunsuu oli edelleen samassa tilassa. Lääkäri päätti ottaa näytteet vauvan päästä. Hän sanoi, että tuloksissa menee noin 4 min ja he tulee sitten kertomaan ne.

    01:43 kätilö pamahtaa huoneeseen vauhdilla sängyn kanssa ja siitä tiesin, että se on menoa. Mukamas ei ollut kiire, mutta kun yritin siirtyä rauhallisesti sängylle, kätilö kiskaisi mut vauhdilla siihen. (Loppujenlopuksi papereihin tuli merkintä KIIREELLINEN sektio, joten kätilö oli vaan rauhoitellut mua etten hätäänny..) Mentiin tuhatta ja sataa ja en tajunnut mistään mitään. Hetken päästä makasinkin jo leikkauspöydällä ja ympärillä hääri sata ihmistä. Itketti kamalasti siinä vaiheessa, kun en ehtinyt tajuta mitä tapahtuu. Puudutusaineet meni ja mies ehti saliin ja leikkaus alkoi 2:03. Tunsin kaiken mitä lääkärit teki, mutta ilman kipua. Tuntui oudolta.

    02:07 kuului spontaani rääkäisy ja purskahdin itkuun. Poika tuli 49cm ja 3630g. Pisteet 7/8/9. Happea tarvitsi ekat 10 minuuttia, mutta muuten kaikki ok. 

    Vauvaa vilautettiin mulle ja sitten mies lähtikin sen kanssa muualle. Mä jäin leikkauspöydälle ja lääkettä pumpattiin aika reilu määrä. 

    Jouduin salista heräämöön ja sieltä sitten osastolle. Vauvan näin vasta joskus illalla.

    Vauva oli valvonta-osastolla matalien verensokereiden takia. Mä kotiuduin 26.10. ja vauva siirrettiin Kätilöopistolle jatkohoitoon. Siellä vauvan kielijänne leikattiin, jotta voisi syödä paremmin. 

    Vauva pääsi kotiin 29.10.



    Oli tosi rankkaa. En saanut vauvaa rinnalle, se vaan vietiin pois mun luota. Makasin yöt osastolla ja kaipasin kipeästi vauvan luokse. Mietin, että kaipaako se äitiään yhtä paljon? Alkuun en saanut mitään tunnetta heräämään otusta kohtaan ja pelkäsin kamalasti. Mietin, että onko tuo varmasti mun vauvani. Pikkuhiljaa uskalsin ottaa syliin ja alkaa hoitamaan pientä. Pikkuhiljaa tunteet rupes tulemaan esille. Nyt ne tietenkin on jo täysillä mukana ja rakastan ihan kamalasti <3  En silti tiedä, miten ikinä selviän siitä kamalasta ajatuksesta, että mun pieni vaan vietiin pois mun luota. Oltiin kuitenkin oltu 9 kk yhdessä. Sydäntä riistää myös se, että toista piikiteltiin ihan kamalasti. Mahtoi olla rankka alku elämälle :(

    Onneksi nyt ollaan kotona ja kaikki hyvin. Täytyy vaan yrittää selvitä siitä, etten saanut pientä syliini heti. Onneksi kuitenkin molemmat selvittiin.

    Leikkaushaava parani tosi nopeasti ja kauheinta ehkä oli sängystä nouseminen. Muuten sen kivun kesti. Oli tietty rankkaa ravata sairaalan ja kodin väliä, kun itse oli toipilas vielä. Mutta nyt on pari viikkoa synnytyksestä ja ei tunnu missään. Kilojakin tuli 18 ja nyt on vielä 7 jäljellä.


    Ei mennyt ihan niinkun suunnittelin, mutta aina ei voi päättää. Meidän "keskonen" syntyi siis viikoilla 36+6.

Jaa tämä sivu