Synnytys

Mä en jotenkin osaa vielä miettiä synnytystä koska siihen on vielä 12 viikkoo. Ja yritänkin etten mieti sitä etukäteen ja suunnittele niin voi olla että sitten synnytys menee helposti ja odotettua paremmin kuin voisi ajatella.

No jos itseäni yhtään tunnen niin viikko ennen laskettua aikaa alkaa sellainen hermokausi että ei mitään rajaa ja paniikki iskee synnytyspelosta, -jännityksestä, -odotuksesta ja kaikkea maan ja taivaan väliltä tunteista...emoticon

rv 29
 
Mä en jotenkin osaa vielä miettiä synnytystä koska siihen on vielä 12 viikkoo. Ja yritänkin etten mieti sitä etukäteen ja suunnittele niin voi olla että sitten synnytys menee helposti ja odotettua paremmin kuin voisi ajatella.

No jos itseäni yhtään tunnen niin viikko ennen laskettua aikaa alkaa sellainen hermokausi että ei mitään rajaa ja paniikki iskee synnytyspelosta, -jännityksestä, -odotuksesta ja kaikkea maan ja taivaan väliltä tunteista...emoticon

rv 29
 
Itse mietiskelin tossa pitkiäkin aikoja tuota synnytystä. Millaista se sitten oikeasti on? Mitkä niihin kipuihin auttaa ja kaikkea muuta mitä nyt vain mieleeni tuli.
Asiaan on paljon auttanut televisio. :) Ei ihan heti uskoisi, mutta olen tuolta Fakta-kanavalta katsonut tuota synnytyssairaala sarjaa, jossa kerrotaan jenkkien synnäristä.
Eihän se tietenkään vastaa Suomen sairaaloita, mutta synnytyksen kulusta ja muistakin tapahtumista olen saanut niin sanottua lisätietoa ja vastauksia vain sarjaa katsomalla.
Synnytyspelotkin alkavat haihtua, kun on nähnyt noita jaksoja jo useita.
Suosittelen muillekin, jotka vain pystyvät katsomaan. Sarjassa on siis kyllä leikattu ja sensuroitu osia.
 
Mä täs aloin miettimään että koskaha tuota lantiota mittaillaan että saanko mä synnytettyä tuon pikkusen normaalisti? Mä oon itse leikkauksella tuotu maailmaan äidin ahtaan lantion takia ja joskus jostain lukenu että olis aika perinnöllistä tuo synnytys? 

Parin viikon päästä olisikin meillä ensimmäinen synnytysvalmennus :) Jos vaan mies pääsee mukaan niin mennään :) 
 
joval: Täällä ainakin tuo synnytystapa-arvio on vimpalla lääkärikäynnillä, joka on siinä vk36 kieppeillä.
 
Täällä kanssa alkanu pyöriin synnytys aina välillä mielessä ja lähinnä mua huvittaa itseäni se, että mua ehkä jopa pelottaa tuleva synnytys,, ja kolmesti aiemmin kuitenkin tilanteessa ollut..
Vauvakin on tällä kertaa pienikokoinen, esikoinen oli 3180g, kakkonen 3810g, kolmonen pikkuriikkinen 880g(rv27+4) ja tästä veikkasivat nyt 3400g syntyessään..

Mutta sit tajuntaan tosiaan iski, että eihän mulla toimi mikään kivunlievitys, paitsi kuuma suihku.
No, mulle isketään ekana ab-tippa käteen synnytyksessä, että oonkohan mä sitten "köytettynä" siihen sänkyyn taas koko synnytyksen ja avautumisvaiheen ajan ja ns. ilman kivunlievitystä..

Tähän mennessähän ekan ja tokan synnytyksen lähestyessä mä en ole edes pohtinu koko synnytystä ja olen menny tilanteen mukana, mutta nyt kun siitä on jo kokemusta niin alkaa jänskättään ja nimenomaan niiden kipujen takia, vaikka mä aina sanonkin että ei se satu :D
 
Nyt kun täälläkin tuo synnytys alkaa olemaan näinä päivinä, niin mielessä pyörii kaikenlaista... Mulla on tilanne nyt enemmänkin se, että kun neiti nyt vaan tulee niin sehän sit tullee kuulemma aika nopiaan. Silti kirjoittelin toivelistaa kätilölle, josko sellaista paperia kukaan ehtii muistaa siinä tohinassa sitten (mm. että mun kohdalla tunkekaa ammeet sitten jonnekin ihan muualle (pelkään vettä muutenkin eikä ole mun elementti ;) ja kipulääkkeissä ei sitten pihtailla jne...)
Enemmänkin mielenkiinnosta ylipäätään sektiota kohtaan kertokaahan ne, joilla tietoa, että voiko ns. vakavampia ja pidempiaikaisia virtsan-/ulosteenpidätyongelmia tulla myös sektion jälkeen? Vai saattavatko olla (vain huonoimmassa tapauksessa tietenkin!!!) vain alatiesynnytyksen ikäviä jälkiseuraamuksia? Jotain laskeumajuttuja..? Olen tässä juuri huonolla hetkellä kuullut kauhujuttuja pidempiaikaisista ongelmista liittyen normaaliin alatiesynnytykseen, ja hölmö olen nyt alkanut pyöritellä päässäni kaikenlaista. :/ Ei olisi pitänyt kuunnella... Mutta tosiaan jos jollain tietoa, saapi infota. :) Ja tietenkin niillä korteilla mennään, mitkä sillä h-hetkellä käteen sattuu...
 
No tollaset pidätysongelmat lienee aika pienen prosentin ongelma. En oo ainakaan ikinä kuullu sellasista kenelläkään tutulla. Että huoli pois ;-)
 
Jaahas, saa nähdä pyrkiikö täälä ensimmäinen toukokuunlapsi maailmaan.. Iltapäivällä ennen kävelylle lähtöä jomotti menkkamaisesti alavatsaa mutta rauhottui kuitenkin kävellessä. Tulin sitten kotiin, olin n 45min hissukseen kävelemässä ja menin vessaan, pyyhkäsin paperiin pari veriviirua! Nooh, nettiä selasin ja ihmettelin ja alkoi poltto selässä.. Mieheni sisko käski soittaa sitten synnärille ja minähän soitin, sanoivat sielä että voi olla että on jotain tapahtumassa nyt! Ja kehotti suihkua ja panadolia ja jos kivut yltyy ja tulee useammin soittoa uudelleen ja käymään sielä.. Huh!! Ja HIEMAN JÄNNITTÄÄ mitä nyt tapahtuu!! Onneksi miehen sisko tulee meille siksi aikaa että mies itse tulee töistä ettei tarvitse yksin olla. Raukka tulevaa isääkin, ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa ja heti alkaa vissiin tapahtumaan emoticon
 
Joval: Huh kun mua rupes jännään sun puolesta, pidähän meitä nyt ajan tasalla missä mennään meinaan muuten tehdään johtopäätöksiä että olet lähtenyt matkaan. Ja jos toi sitä itteensä on niin hurjan hurjan paljon tsemppiä matkaan :) Ihanaa emoticon
 
Me jännitetään täällä kanssa ja toivotamme Teille tsemppiä koitokseen! emoticon

RonjaM & "NaPPula" rv 32+5
 
No joo, täs nyt ollaan kotosalla vielä ainaki.. Siinä salkkareiden aikoihin meno rauhottui, onneksi ja ei tullut supistuksia mutta sitte lähdinkin vähän koiran kanssa käveleskelemään, n 20min ja sekin aika oli yhtä tuskaa viimeisen 10min.. Eli pienikin rasitus saa aikaseks supistelut.. Nyt tässä saa yön jännittää miten menee, saako olla kotona vielä vai ei. Vauvakaan ei kauheasti ole koko päivänä liikkunut, sen verran kyllä että tiedän kaiken olevan hyvin. 

Kävin siinä kuumassa suihkussakin niin säärikarvoja ajelessa tuli tosi kipeä supistus.. Pakko neki oli ajaa ettei ihan apinan jaloilla mennä synnärille xD

Nyt taas kuitenkin tunnin verran ollut ihan ok, ei ole tullut mitään.. Kyllä tahtoo vaan olla kummallista tämä touhu.. Sanoinkin miehen siskolle että tulis ny eikä vaan meinaa :) 

Mutta yötä jännittämään miten menee.. Viimeyönä heräsin kaksi kertaa kipeään supistukseen jo.. Eikä niitä nyt niin noteerannut vielä miksikään kun loppuivat, tai ainaki nukuin kun tukki sen jälkeen :) 
 
Jokainen synnytys siis erilainen... Ekaa lastani tein 16h 19min.... ko.synnytksestä en muista kauheesti mut epiduraalia ne yritti kolmasti laittaa vihdoin siinä onnistuen, mutta eipä siitä kovin hyötyä ollu kun neiti oli valmis tulemaan ulos

Toisen lapsen kohdalla oli aika jännä tilanne... mut otettiin sairaalaan sisään kun oli joku tulehduspöpö nostanu crp kattoon. Neiti päätti sit kalvotpuhkasta sairaalassa ja oli kalvojenpuhkasusta ulkona 2h48min päästä. että melkein voi sanoa et syöksyllä tullu.Jostain syystä ne ei suositellutkaan epiduraalia vaan laittovat sit kohdunkaulanpuudutuksen.

Kolmannen kanssa ei sit ollutkaan mitään kiirettä taas. 8h20min. Meinasivat laittaa kotiin 2tuntia ennen muksun syntyä kun supparit tuli vain 7min välein mut en sit suostunu lähteen. kalvot kun puhkes niin kolmas tyttö synty siit 15min päästä
Nyt sit jännätään miten tän meidän neljännen kanssa käy, Ehditäänkö sairaalaan? matkaa ei kumminkaan ole kuin se 40km

Kyl se aina pistää jännittämään vaikka kui olis monta lasta saanu et minkälainen seuraava synnytys on kun se käynnistyy :) 
 
Mä pääsin (onneks) ainakin vielä kotio lepäileen. Kohdunsuu oli tosiaan eilen 3cm auki. Yöllä ja tänään ei mitään säännöllisiä supistuksia oo ollu, mutta tällä hetkellä ei tiedä millon se lähtö tulee, vaikka jo kohta.. Nyt vaan lepoo..
 
Huh, täällähän tapahtuu!!! Kaikki on vielä yhtenä kappaleena?

Näin tässä yks yö unta, että synnytin... Heräsin kuitenkin ennen kuin laps tuli ulos :S On kyllä pikku hiljaa alkanut pyörimään mielessä, että apua kohta pitäis monistautua... Oon yrittänyt vältellä niitä ajatuksia, kun mulla tuppaa menemään yöunet tosi helposti :D
 
Vielä oon minä ainakin yhessä koossa.. Mutta veikkaan että sunnuntaina viimeistään en enää oo yhessä koossa.. Sen verran nytkin vihloo tuo selkä.. Huhhuh kun jännittää kokoajan..
 
Tsemppiä kovasti jo synnyttämään lähteneille/lähteville!

Mä oon ihan hukassa nyt tän synnytysjutun kanssa, kun en tiedä mitä kautta sen teen. Olin viime perjantaina sairaalassa monta tuntia tutkittavana, kun lääkärit selvitteli parasta synnytystapaa. Mun jalkoja ja lantioo väänneltiin joka suuntaan ja paineltiin sekä ulko- että sisäpuolelta. Murtuma on kyllä lähteny hyvin parantumaan, eikä varsinkaan kävellessä enää kipuile paljon, mutta kyllä toi vääntely ja painelu sattui aivan järjettömästi. Lopulta päätös siirrettiin siis mulle, koska periaatteessa mitään estettä alatiesynnytykseen ei oo. Kipuja voidaan yrittää hallita epiduraalilla ja paikallispuudutteilla, mutta eihän sitä kukaan osaa sanoa, kuinka kivuliasta se ton murtuman kanssa lopulta on eli jaksanko varmasti ponnistaa. Vähän pelottaa ajatus, koska en esimerkiks pysty öisin edelleenkään vaihtaan asentoa makuullaan, vaan pitää eka poistua sängystä - eli on niitä kipuja vielä ihan ilman synnytystäkin.

Mä haluaisin synnyttää alakautta, koska pelkään myös sektion mahdollisia riskejä ja sitä, kuinka siitä toipuu. Ja silti se tuntuis helpommalta vaihtoehdolta tässä tilanteessa. Eli en siis osaa päättää mitenkään... Mitä jos päädyn alatiesynnytykseen, enkä sit pystykään siihen ja sit joudutaan tekeen hätäsektio ja kaikki ei meekään hyvin? Kuinka paljon syytän siitä sitten itteeni? Luovutanko liian helpolla, jos päädyn suunniteltuun sektioon...? Kamalaa miettiä näitä, voispa joku muu päättää tän mun puolesta.
 
Täällä nuo muksut ei suostu sitten millään ulos.. Mutta ens viikon torstaina näillänäkymin on viimeistään synnytyksen käynnistys, joskos sitten olokin helpottais ja näkis nuo kääröt.. :D :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top