Ompas ollu mukava aina lueskella toisten kuulumisia täällä, varmaan kahden kuukauden ajan oon kirjoituksia seurannu, mutta en ikinä ole saanu itse mitään kirjoitettua.. Mutta nyt aattelin kuitenkin rohkaistua mukaan keskusteluun :)
Mulla viikkoja nyt 40+1, eikä vauva oo vielä tulostaan ilmoitellut kovinkaan paljoa.. Tänään aamulla oli jonkunverran supistuksia mutta ei kovin kipeitä. Neuvolassa tänään th totesi että pää on kiinnittyny, ja vauvalla on hyvä tulla jo pois. Raskaus kokonaisuudessaan on mulla mennyt tosi hyvin, ainoa välillä häiritsevä vaiva on ollu närästys, johon rennie ei purenu ollenkaan ja lääkäri sitten kirjoitti reseptin vatsansuojalääkkeeseen, ja sillä pääsin siitäkin vaivasta. Vähän pelottavasti tullut semmonen tunne että kakki on menny niin hyvin että voiko loppuun asti mennä ihan täysin ongelmitta ja ilman suurempia vaivoja.
Kovasti toivon että saan pian nyytin syliin, ja kovasti jännittää se että kumpikohan tulee, alku raskaudesta tuntu että varmaan poika tulossa mutta enää ei oo yhtään varma :D Olen siis itse 20 vuotta ja ensimmäistä odotan, en osaa hirveästi jännittää synnytystä enkä vauva arkea, mutta innolla ootan että pääsen omaa nyyttiä hoitamaan :)
Suurimman jännityksen tähän tilanteeseen mulle aiheuttaa se että jännittää ehtiikö mieheni mukaan synnytykseen, hän on nimittäin armeijassa ja 400 kilometrin päässä..