synnytyksen jälkeinen masennus/ahdistuneisuus

Ä

äippä 03,06,14

Oman äänensä löytänyt
en löytänyt kyseistä vastaavaa ketjua ja aloitin siis uuden.

onko muita jotka ovat nopeasti synnytyksen jälkeen masentuneet?
itselläni poika syntyi 6.8.2014 ja viitteitä taisi olla jo sairaalassa, mutta nyt iski äkkiä pahemmaksi, huomenna lääkärille aika kun taustaltani löytyy entuudesta paniikkihäiriö ja ahdistus, tää on ihan hirveetä kun itkettää,itkettää ja itkettää niin hirveetä ja kaikki ahdistaa ;(
 
Hö, ne on ne hormoonit, jotka sen tekee. Mä en olisi halunnut tavata ketään ja sit jos nulla kävi joku niin meinannut jaksaa jutella ja vaikutin varmaan siltä, ettei mua nää vieraat kiinnostanut. Ahdisti, tuntui kuin olisin ollut vankina omassa elämässä, eikä ulospääsyä ollut näkyvissä lähitulevaisuudessa. Varsinkin yöt olivat pahimpia, yksin valvoessa tuntui, että seinät kaatuu päälle. Imettäessä ahdisti kaikkein eniten. Muutenkin tuntuu, kuin olisin katsonut koko elämää jonkun omituisen harmaan filterin läpi. Onneksi tuo meni ohi muutamassa kuussa. Tsemppiä vauvan kanssa ja alakuloisuuden selättämiseen!
 
just tollaselt tuntuu, niin kauheeta, jotenki jopa innolla odotan huomist lääkärii et saadaan vanha lääkitys palautettua ja oon taas oma itseni enkä kävelevä itku kone, silmät on koko ajan turvoksissa, oloa ei yhtään helpota et poika on vallan ihana tapaus mut kun ei jaksa hoitaa kun voimat ihan pois, suuri onni mulla kyl on et mies hoitaa häntä ja ilolla mielin ja saan miehestäni suurta tukea mutta pahaa tekee kun ite en jaksa mitään. tätä ei helpota yhtään toi unettomuus kun ei millään saa unta
 
Mulla oli kanssa todella ahdistunut olo esikoisen syntymän jälkeen mutta pistin sen baby bluesin piikkiin. Varmasti oloon vaikutti myös huonosti mennyt synnytys ja kivut. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut viisasta jutella jonkun ammattilaisen kanssa koska noin puoli vuotta synnytyksestä olin kunnolla alamaissa. Itse kuitenkin tilanteen selvitin. Voimia kovasti, ymmärrän miltä susta tuntuu.
 
Hyvä, että olet hakenut apua. Kannattaa myös käyttää hyväkseen kaupungin perhetyötä, jos sellaista on saatavilla. Minä sinnittelin yksin, vaikka kaikki oli todella rankkaa. Tuntui pahalta, etten meinannut selvitä yksin oman lapsen hoitamisesta enkä halunnut myöntää, että tarvitsen apua. Tajusin kunnolla vasta myöhemmin, että minulla oli ollut masentuneisuutta. Jouduin hankkimaan kaupungin perhetyöntekijän myöhempien vaikeuksien aikaan ja seuraavan kerran hankin sen heti alussa, jos kaikki tuntuu yhtä haastavalta.
 
no meillä alkaa käymään varhaiskasvatuksen työntekijä, huomenna aloitan lääkityksen ja kunnes lääke alkaa vaikuttamaan käyn keskustelemassa kun on kuulemma hyvä avautua tilastaan ja olen ihan valmis siihen miehellä on muutenkin nytten kädet täyttä tekemistä kun on vauva ja 2 isompaa onneksi jo koulu ikäsiä hoidettavana sekä kodin hoitoa, pahalta tuntuu kun ei ite jaksa vaikka kuin yrittäisi, toi lääkärissä käyntikin verotti voimia oikeen urakalla ja muutenkin kun tosiaan mulla on ahdistuneisuus ja paniikki palautunu niin on henkisesti viellä rankempaa kaikkineen fobioidenkaa.
Miten teillä illat menee? itse kauhulla odotan iltoja kun jostain syystä sillon iskee pahimmat itku/ahdistus kohtaukset ja epävarmuus saako nukuttua vai ei.
 
Muokattu viimeksi:
Oli mullakin babybluesia heti kotiutumisen jälkeen. Se paheni aina iltaa kohti, kun vauvakin alkoi olla kiukkuisempi. Meni kyllä ohi suunnilleen kolmessa viikossa...
 
Baby blues on harmitonta mutta jos alavireisyys jatkuu kauan niin sitten kannattaa kyllä pyytää apua.
 
Mahtavaa äippä 03,06,14, että olet käynyt lääkärillä ja saanut apua! Monilla varmasti hormonit saavat aikaan babybluesin, mutta masennus on täysin eri asia. Varsinkin, jos on kärsinyt siitä jo ennen raskautta...

En nyt tiedä, auttaako mun kertomus mitään, mutta itsestäni olisi ollut helpottavaa kuulla, että en ole ainoa. Mulla lääkitys purettiin raskausaikana - minkä vaikutukset huomasin jo ennen lapsen syntymää. Kitkuttelin yli puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen synkkyydessä ja järkyttävässä väsymyksessä, kunnes mulle ehdotettiin lääkitykseen jatkamista ja jutteluapua. Aikaisemminkin lääkitystä purettiin, mutta paniikki-oireet ja masennus palasivat. Pahimmillaan kahvinkeittokin tuntui maratoniin verrattavalta suoritukselta ja vauvauintiin mentäessä en uskaltanut kantaa vauvaa kun pelkäsin tiputtavani toisen. Voimia vain ei ollut mihinkään. Ja se unettomuus oli ihan kamalaa. :sad001

Toivottavasti lääkkeet vaikuttavat nopeasti ja saat energiasi takaisin! Itselläni iltoihin ja nukahtamiseen ei oikein auttanut mikään muu kuin lapsen kasvaminen ja keskusteluapu. Olen kuullut, että nukahtamislääkkeet ovat hyvä vaihtoehto, jos millään ei saa nukuttua. Itse pelkäsin ottaa niitä, joten en hankkinut - nykyään luultavasti tekisin toisin. Mulla ei ole muita vinkkejä kuin että älä vaadi itseltäsi yhtään mitään, lepää mahdollisimman paljon ja uskalla pyytää apua. Hirveästi tsemppiä ja jaksamista vauva-arkeen! Kyllä se vielä helpottaa! :Heartpink
 
Kyllähän sitä kova koulu käytiin esikoisen synnyttyä! Esikoisen ollessa vaativa vauva ja kärsiessään refluksista ei se äitiyden onnin mitään namia ollut. Ensimmäiset kuukaudet oli kyllä itkun täytteiset ja mielessä pyöri kaikkea aika kamalaakin, mutta ajan saatossa se sitten iloksi muuttui. Jälkeen päin on kaduttanut että ei hakenut apua itselleen ollenkaan vaan luovi menemään omia voimiaan koetellen.
 
Mä en edes muista esikoisen ekoista kuukausista paljoakaan. Suurimpana syynä oli oma huono kunto synnytyksen jälkeen ja se kyllä masensi. Vauvalla ei ollut mitään isompaa vaivaa mutta oli kyllä itkuinen yhdessä vaiheessa. Nyt jännittää miten toisen kanssa menee. Paljon on kiinni siitä miten synnytyksestä toipuu.
 
Mulle todettiin keskiluokan synnytyksen jälkeinen masennus ja sain siihen lääkityksen.On kuulemma ollu esikon syntymästä lähin,mut uus raskaus peitti oireet ja 4.8 todettiin se,et 6kk myöhässä tuli mut iskiki sen mukaisesti.
 
Mulla vielä reilu kuukausi laskettuun ja olen jo lepomääräyksellä kotona, supistusten ja kohdunkaulan tilanteen takia. Olen aikaisemmin kärsinyt masennuksesta ja tiedän oman taipumukseni siihen. Nyt pelottaa.

Pelottaa että tähän loppuraskauteen iskee masennus. että en vaan jaksa ja kun vauva syntyy, ei se tunnukaan omalta. Mies on väsynyt, sanoo että kotona on paskaa. Siis koska mä olen täällä. En osaa pyytää apua ja esitän kaikille kaiken olevan hyvin...
 
Mua pelottaa kanssa tuleva. Takana kuitenkin vuosien syömishäiriö ja masennus, joita on pidetty aisoissa lääkityksellä. Raskauden alussa purettiin kaikki ahdistus ja nukahtamislääkkeet, nyt käytössä mielialalääkkeistä enään sertralin ja tarkoitus olisi koittaa vähentää/lopettaa sekin ennen synnytystä. Tosin käyttö on kuulemma ihan ok imetysaikana, joten luulen voivani aloittaa sen aika pian uudestaan.

Nukahtamisongelmat ja sen aiheuttama lyhytpinnaisuus yms.. olivat aika kauheita kun iltalääkkeistä luovuin, mutta sain sitten korvaavaksi käyttöön melatoniinin joka on auttanut yllättävän hyvin (ottaen huomioon, ettei ole mikään lääkeaine vaan ihan luontainen hormoni). Melatoniinin käyttö pitäisi myös olla turvallista myös imetettäessä. Suositteln ainakin kokeilemaan! Se ei aiheuta sellaista tokkuraa kuin varsinaiset nukahtamislääkkeet, joten varmasti herää vauvan herätessä :)

Mutta keskusteluapu ja riittävä sosiaalinen tuki on varmasti ne tehokkaimmat avut. Itsellä on jo nyt hoitotahojen kanssa pohdittu tukiverkostoa vauvan synnyttyä, erilaisten tilanteiden varalle yms.. Olen myös tavannut jo kerran perhetyöntekijän, joka tulee olemaan tukena myös vauva-aikana.
 
Kolibri; mulla ollut ajoittaista unettomuutta ja kysyin neuvolasta voiko siihen tarvittaessa käyttää melatoniinia. Kiellettiin ehdottomasti, kuulemma aiheuttanut eläinkokeissa epämuodostumia. Asia varmistettiin vielä toiseltakin lääkäriltä ja oli samaa mieltä että ei saa käyttää.
 
Outoa! mulla on sekä somaattisenpuolen, psykiatrian, neuvolan ja vielä erikseen kättärin lääkäreiden kanssa käyty näitä lääkekeskusteluja ja kaikki on ollut sitä mieltä, että melatoniini on ihan turvallista. Siis kun sitähän on meidän kaikkien elimistössä muutenkin..
 
Kolibri; on kyllä sekavaa! Eihän sitä tiiä mihin uskoa. Ite en oo uskaltanut ottaa kun olivat niin ehdottomasti sitä mieltä että ei saa raskausaikana käyttää. Mulle se lääkäri luki sieltä koneelta mitä on kirjoitettu ohjeistukseen raskausaikana ja siellä luki että aiheuttanut epämuodostumia. Olisko sitte kyse jatkuasta melatoniinin käytöstä. Siksi luki mulle sen ohjeistuksen ku itsekkin ihmettelin että miten se voi olla mahdollista kun on luonnollinen vaihtoehto.
 
Tuon löysin duodecimin sivuilta


Muista melatoniinin käyttöaiheista ei ole vielä kertynyt riittävästi tietoa aineen todellisten vaikutusten arvioimiseksi, ja lupaukset melatoniinin monista terveyttä edistävistä ominaisuuksista lienevät pelkkää lumetta. Melatoniinin (tai sen agonistien) pitkäaikaiseen käyttöön mahdollisesti liittyviä vaaroja ei vielä tiedetä, mutta ainakin sen käytöstä on viisainta pidättäytyä raskaus- ja lapsivuodeaikana. Melatoniinia ei myöskään suositella alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Tähän lienevät vaikuttaneet eläinkokeissa tehdyt havainnot siitä, että melatoniini on raskausaikana annettuna viivästyttänyt naarasrottien ja pian syntymän jälkeen annettuna aikaistanut urosrottien sukupuoliominaisuuksien kehitystä.
 
Melatoniinia on myös sekä pitkä ja lyhytvaikutteista. Mullekin sanottiin ettei sitä pitkävaikutteista suositella. Mutta tuntuu että säännöt, ohjeet ja käytännöt vaihtelee tosi paljon alueittain (suomessakin)
 
Myyh, lastenlääkärin suusta olen kuullut, että melatoniinia (lyhytvaikutteista) kannattaa kokeilla lasten unihäiriöihin ja olisi ihan ensisijainen lääke. Käytännön kokemuksia saattaa erikoislääkäreillä olla paljon, mutta tiedon ja käytännön siirtyminen suosituksiin on todella hidasta.

Eläinkokeissa annettavat määrät ovat usein sata- tai tuhatkertaisia.

Johannainen sanoi:
Mulla vielä reilu kuukausi laskettuun ja olen jo lepomääräyksellä kotona, supistusten ja kohdunkaulan tilanteen takia.
Click to expand...

Outoa. Raskaushan on jo melkein täysiaikainen. Tyksissä sairaalan vuodelevossa pidetään 30 viikkoon asti, sitten lepo siirtyy kotioloihin kun riskit vähenevät merkittävästi vaikka lapsi syntyisikin etuajassa. Kai nyt jo voit käydä ulkona, jos se ei itsestäsi tunnu pahalta/satu?

Jos vähänkään olo tuntuu masentuneelta lapsen syntymän jälkeen, kannattaa puhua siitä neuvolassa. Se, että muut luulevat että pärjää, ei välity vauvalle. Jopa ulkopuolisen (ajoittainen) läsnäolo olisi tärkeää. Tavallisesti vuorovaikutus lapsen kanssa on luontevaa ja sisäsyntyistä, mutta masennuksessa reaktiot tulevat hidastuneesti esille, jolloin sillä on vaikutusta lapseen. Lähinnä kyse on hymyvasteista ja ääntelystä. Muun hoidon pystyy antamaan aivan hyvin. En tarkoita syyllistää, vaan toivon että äidit tiedostavat, miksi olisi tärkeää pyytää apua vaikka se olisi vaikeaa tai vaikka vielä "pärjää". Joissain neuvoloissa ei valitettavasti asiaa oteta aina vakavasti, silloin pitää olla sinnikäs, että saa apua, yhdistelmä mikä on hankala masentuneelle.

Jos miehen mielestä kotona on paskaa, niin olisi hyvä saada jonkinlaista irtiottoa kotoa, kuulostaa siltä että koko tilanne ylläpitää masennuskierrettä tai voi johtaa siihen. Omaan korvaani kuulostaa jo siltä kuin olisit masentunut. Jos ei, niin löydät ehkä jotain tekemistä, mistä saa iloa.
 
Takaisin
Top