Myyh, lastenlääkärin suusta olen kuullut, että melatoniinia (lyhytvaikutteista) kannattaa kokeilla lasten unihäiriöihin ja olisi ihan ensisijainen lääke. Käytännön kokemuksia saattaa erikoislääkäreillä olla paljon, mutta tiedon ja käytännön siirtyminen suosituksiin on todella hidasta.
Eläinkokeissa annettavat määrät ovat usein sata- tai tuhatkertaisia.
Mulla vielä reilu kuukausi laskettuun ja olen jo lepomääräyksellä kotona, supistusten ja kohdunkaulan tilanteen takia.
Outoa. Raskaushan on jo melkein täysiaikainen. Tyksissä sairaalan vuodelevossa pidetään 30 viikkoon asti, sitten lepo siirtyy kotioloihin kun riskit vähenevät merkittävästi vaikka lapsi syntyisikin etuajassa. Kai nyt jo voit käydä ulkona, jos se ei itsestäsi tunnu pahalta/satu?
Jos vähänkään olo tuntuu masentuneelta lapsen syntymän jälkeen, kannattaa puhua siitä neuvolassa. Se, että muut luulevat että pärjää, ei välity vauvalle. Jopa ulkopuolisen (ajoittainen) läsnäolo olisi tärkeää. Tavallisesti vuorovaikutus lapsen kanssa on luontevaa ja sisäsyntyistä, mutta masennuksessa reaktiot tulevat hidastuneesti esille, jolloin sillä on vaikutusta lapseen. Lähinnä kyse on hymyvasteista ja ääntelystä. Muun hoidon pystyy antamaan aivan hyvin. En tarkoita syyllistää, vaan toivon että äidit tiedostavat, miksi olisi tärkeää pyytää apua vaikka se olisi vaikeaa tai vaikka vielä "pärjää". Joissain neuvoloissa ei valitettavasti asiaa oteta aina vakavasti, silloin pitää olla sinnikäs, että saa apua, yhdistelmä mikä on hankala masentuneelle.
Jos miehen mielestä kotona on paskaa, niin olisi hyvä saada jonkinlaista irtiottoa kotoa, kuulostaa siltä että koko tilanne ylläpitää masennuskierrettä tai voi johtaa siihen. Omaan korvaani kuulostaa jo siltä kuin olisit masentunut. Jos ei, niin löydät ehkä jotain tekemistä, mistä saa iloa.