mulla kans tuo esikoisen synnytys oli aika "rankka". vaikka synnytys kestikin vain 7,5 tuntia, niin ponnistusaika oli 1,5 tuntia. pissat ja kakkat tuli sinne petille. ja mulla leikeltiin alapäätä tosi pahasti, oikeaa persposkea kohti ja vielä aika syvältä. vauvan sydänäänetkin rupesivat laskemaan ja lääkäri oli tulossa jo imukupilla vetämään vauvan ulos, mutta sainkin sitten itse ponnistettua vauvan. yleensähän kätilö tikkaa repeämät ja leikkaushaavat, mutta nyt kätilö oli niin pahasti leikellyt, että lääkäri tikkasi minut.
tikkaaminen kesti tunnin.
tikkausajan vauva oli lämpökaapissa. pyörryin ensimmäistä kertaa elämässäni, kun olin synnytyksen jälkeen menossa suihkuun.
kävely oli tosi hankalaa, istuminen kivuliasta, sängystä ylösnouseminen tuskaa... sain istuinrenkaan ja söin panadolia ja buranaa vuorotellen. kakkaa en uskaltanut punnata, pissalla kävin sitten vasta kun oli aivan pakko. mies kävi ostamassa tiimarista lasten uimarenkaan, että saan kotona istua sen päällä.
istuinkin 2-3 viikkoa sen uimarenkaan päällä ja söin buranaa ja panadolia vuorotellen, alapää oli tosi kipeä, enkä pystynyt juurikaan kävelemään. suihkuttaminen tuntui tosi häijyltä, enkä uskaltanut kunnolla suihkulla alapäähän päästelläkään. mies iltoisin sitten tarkisti alapään tilanteen ja putsasi puhdistuspyyhkeillä, mulla aivan jalat tärisi, mua niin pelotti. imettäminen tapahtui makuulla, kun en pystynyt istumaan. istuin vielä tyynyn päällä pari viikkoa uimarengas-pätkän jälkeen, ristiäisissä 5vk synnytyksestä uskaltauduin istumaan sohvalle ilman tyynyjä tai vilttejä.
seuraavana kesänä ostettiin pyöränistuin pojalle, hän oli 9kk ikäinen. kyllä mua niin pelotti nousta pyörän päälle... ja kyllä sitten jos ajeltiin vähänkään pitemmästi kuin pari kilometriä, tuli tikkauskohta kipeäksi.
alapäässä on komea 3-4cm mittainen arpi emättimen suulta oikean puolen persposkea kohti. sinne on jäänyt semmoinen "ruttu" tai patti, enkä uskalla alapääkarvoja ajella ollenkaan tikkaupuolelta. se on semmoinen "tunnoton" ja pelkään, että leikkaan siitä rutusta ja iho aukeaa.
mutta silti meille on syntynyt vielä 2 poikaa sen jälkeen. ja molemmat alakautta. :) ei mua se synnyttäminen ole pelottanut toisen lapsen kohdalla, vaan pelkäsin sitä synnytyksen jälkeistä aikaa. mulla oli uimarengaskin katseltuna valmiiksi!
mutta seuraavat synnytykset kestivät molemmat noin 2,5 tuntia, ponnistusaika oli viitisen minuuttia, pystyin heti kävellä ja istua! olisin voinut lähteä vaikka heti synnytyksen jälkeen kotiin. :)
vaikka mulla ei ihan täydellisesti mennytkään tuo esikoisen synnytys ja alapäässä on ikuiset arvet siitä, täälläkin saattaa välillä lirahtaa, alapää on löystynyt, niin silti mulla on synnyttämisestä semmoinen hyvä fiilis. siinä on jotain jännää ja ihanaa, vaikka kipeääkin käy. mutta olen tosi ylpeä, että olen saanut synnyttää nämä kaikki kolme poikaa alakautta.
